Skip to content

Kaksoiskansalaisuudesta vielä – hölmöä pelleilyä

Ajattelin jo pariin otteeseen, että en kirjoita kaksoiskansalaisuusasiasta yhtään enempää. Mutta koska asia näyttää saavuttaneen hämmästyttävät mittasuhteet, niin ainakin yksi kerta kiellon päälle. Minusta koko kaksoiskansalaisuuslaki oli umpityperä jo syntyessään. Ilkeästi sanottuna siinä toteutui monen ulkosuomalaisen toive päästä nauttimaan eläkepäivillään ilmaisesta terveydenhoidosta. Tuolloin saattoi tietenkin sitten irtisanoa sen sairausvakuutuksensa koska Suomi ja suomalaiset maksavat. Hieno diili Suomen kannalta.

Yleisen typeryytensä lisäksi laki on osoittautunut sopimattomaksi hyvinkin monessa mielessä. Mikäli kaksoiskansalaisuuslakia ei olisi, niin tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä. Mutta henkilökohtaisesti pidän jotain upseerina toimivaa kaksoiskansalaista paljon vähäisempänä riskinä kuin ministerinä toimivaa.

Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan ministeri Berner on Suomen ja Suomen kansalaisten kannalta paljon vaarallisempi turvallisuusuhka kuin joku armeijaa käyvä Venäjän kansalainen. Tai siis oikeammin, Venäjän ja Suomen kansalainen. Kieltämättä ministeri Berner ei niinkään uhkaa Suomen maanpuolustuksellista asemaa vaan ensisijaisesti suomalaisten elintasoa ja kykyä ylläpitää suomalaista yhteiskuntaa.

Oma ehdotukseni on se, että koko kaksoiskansalaisuus-laki poistetaan ja yhden vuoden siirtymäajan jälkeen jokaisen kaksoiskansalaisen pitää valita haluaako pitää Suomen kansalaisuuden vai ei.

Mutta niin kauan, kun umpityperä kaksoiskansalaisuuslaki on voimassa, niin on oikeusvaltion toiminnan kannalta hyvin huolestuttavaa, että kansalaisten tasavertaisuutta lain edessä avoimesti rikotaan. Nythän monet poliitikot, erityisesti persuista, pitävät rikkomista vain hyvänä asiana.

Ministerin tietenkin pitää olla Suomen kansalainen.

Presidentti Trump ja tekopyhä kauhistus – missä johdonmukaisuus

Monessa länsimaassa on noussut merkittävä melu presidentti Trumpin päätöksestä sulkea USA:n rajat määräajaksi joidenkin maiden kansalaisilta. Vaikka pidän Trumpin päätöstä huonosti harkittuna (esimerkiksi USA:n apuna toimineet irakilaiset eivät yllättäen pääse muuttamaan USA:n alueelle vaikka muuttolupa on ollut merkittävä osa heille annettua lupausta, minkä seurauksena USA:n on jatkossa merkittävästi vaikeampi saada paikallisia avustajia kuin aikaisemmin), niin reaktiot ovat lähinnä tekopyhiä.

Mutta hengitetään hetki rauhallisesti. Verenpaineen laskettua terveelliselle tasolle voimme tarkastella asiaa läheisemmin. Pienen tarkastelun jälkeen ainakin minulle nousee mieleen ihmettely siitä kuinka tekopyhää ja valheellista Trumpin päätöksen kauhistelu on.

USA on Trumpin päätöksellä kieltänyt joidenkin maiden kansalaisten maahantulon määräajaksi. On tietenkin mahdollista, että kielto vähitellen muuttuu pysyväksi, mutta joka tapauksessa se on tällä hetkellä määräaikainen.

Haluaisinkin kaikilta Trumpin päätöksen kauhistelijoita kysyä: Kuinka monta viatonta ihmistä on kuollut Trumpin päätöksen seurauksena? Epäilen, että ei kovinkaan monta. Jatkokysymyksenä haluaisin kysyä: Kuinka monta viatonta ihmistä on kuollut presidentti Obaman määräämien miehitettyjen tai miehittämättömien lentokoneiden sekä risteilyohjusten avulla tehtyjen iskujen seurauksena? Jatkokysymykseeni on luonnollisesti vaikea saada luotettavia vastauksia, mutta eiköhän Obaman päätösten seurauksena kuolleiden viattomien määrä ole paljon suurempi kuin Trumpin määräyksen seurauksena kuolleiden viattomien määrä.

Näin äkkiseltään vaikuttaa siltä, että kun presidentti Obaman aikana ihmisiä tapettiin pudottamalla 26’172 pommia maihin (lähde täällä), joiden kanssa USA ei edes ole sodassa, niin hän oli kaikkein suvaitsevaisten sankari. Mutta kun presidentti Trump antaa määräaikaisen maahantulokiellon, niin hän on hirviö.

Sivumennen sanottuna, Hillary Clinton oli merkittävässä roolissa siinä kehityksessä, jonka seurauksena USA nykyisin pommittaa paljon useamman maan kansalaisia kuin presidentti Obaman tullessa valtaan. Muistellaan vaikkapa Libyaa.

Minusta presidentti Trumpin toimintaa koskeva kauhistus on tekopyhää ja typerää.

Jälkikirjoitus kello 19:11. Huomasin, että Suomessa kohdellaan suomen kansalaisuuden omaavia kaksoiskansalaisia eri tavoin riippuen siitä mikä tuo toinen kansallisuus on. Asiaa koskeva uutinen täällä. Minusta Suomella ja suomalaisilla viranomaisilla on täysi oikeus moiseen, mutta mikäli me tuolla tavoin avoimesti kohtelemme oman maamme kansalaisia eri tavoin riippuen heidän mahdollisesta kaksoiskansalaisuudestaan, niin presidentti Trumpin linjausten moraalinen taivastelu on vastenmielistä. Tämä ei tarkoita sitä, että vastustaisin puolustusvoimien linjausta, mutta olen valmis avoimesti myöntämään linjauksesta johtuvan kohtelun olevan syrjivää. Suomen kansalaisuuden omaavaa, jolla on myös Venäjän kansalaisuus, kohdellaan eri tavoin kuin suomen kansalaisuuden omaavaa, jolla on vaikkapa Ruotsin kansalaisuus.

Venäläinen varasmalli – ministeri Berner ja liikenneverkon yksityistäminen

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vanha Neukkula-vainaan omaisuus yksityistettiin ja tuolloin syntyivät muun muassa Venäjän ja Ukrainan oligarkit, jotka varastivat kaiken mahdollisen ja paljon myös sellaista, jonka varastaminen oli periaatteessa mahdotonta. Huomattava osa tuosta varastamisesta naamioitiin tehostamiseksi, markkinatalouden edistämiseksi ja paremman toimivuuden takaamiseksi. Kyse oli kuitenkin aivan puhtaasta Neuvostoliitto-vainaan jäämistön ryöstöstä.

Jossain mielessä Neuvostoliiton jäämistön ryöstö oli ymmärrettävä ja johdonmukainen toimenpide, mutta olen suuresti hämmästyneenä seurannut kahta omassa maassamme, Suomessa, meneillä olevaa veronmaksajien omaisuuden anastamishanketta. Nuo kaksi hanketta ovat näillä näkymin loistavan kermankuorinnan tulavaisuudessa mahdollistava sote-uudistus ja ministeri Bernerin hanke valtion kiinteän, luonnollisen monopolin muodostavan liikenneverkko-omaisuuden yksityistämiseksi. Luonnollisten monopolien yksityistämisestä väkisin seuraa myös eräänlainen veronkanto-oikeuden yksityistäminen.

Tietenkään tällä hetkellä kukaan ei myönnä, että liikenneverkkoyhtiön luomisen pohjimmainen tavoite on valtion omaisuuden yksityistäminen ja liikkumiseen liittyvien maksujen perinnän muuttaminen yksityisiksi voitoiksi. Kyseessä on täsmälleen sama kehityskulku kuin sähköjakeluverkkojen siirtämisessä julkisesta omistuksesta ensiksi julkisesti omistettuun osakeyhtiöön ja sen jälkeen vähitellen ulkomaisten sijoitusyhtiöiden rahantekokoneiksi. Esimerkkinä Caruna.

Minun on myönnettävä, että ihailen suuresti pääministeri Sipilän ja ministeri Bernerin kanttia asian esittämisessä. Valtavan julkisen omaisuuserän valvonta ja hoito siirrettäisiin poliittisen valvonnan ulottumattomiin myöhemmin tapahtuvaa yksityistämistä varten. Tuota suorastaan henkeäsalpaavan röyhkeää temppua perustellaan vielä väitteillä, jotka ovat ilmiselviä valheita.

Koska tuossa kokonaisuudessa on niin monta ilmeistä valhetta, niin kiinnitän tässä huomiota vain kaikkein ilmeisimpään ja mielestäni törkeimpään. Ministeri Bernerin käyttämissä esittelykalvoissa (linkki täällä) todetaan muun muassa, että valtion varat eivät riitä ylläpitämään liikenneverkkoa. Tuon perusteella tarkoituksena on siirtää liikenneverkko-omaisuus erilliseen yhtiöön, jonka toiminta rahoitettaisiin liikenneverkon käyttäjiltä perittävillä maksuilla. Muutos olisi valtiontalouden kannalta budjettineutraali.

Hienoja tavoitteita, mutta ne eivät kestä minkäänlaista taloudellista tarkastelua. Oletetaan, että liikenteestä peritään veroja ja maksuja tällä hetkellä summa vm. Tuosta käytetään prosenttiosuus pl liikenneverkkojen kehittämiseen. Liikenneverkon ylläpito ja kehittäminen ilman liikenneverkoston jatkuvaa rappeutumista edellyttäisi rahamäärän yk käyttämistä. Tällä hetkellä

           yk > pl*vm

ja tavoitteena on siirtää yhtiön käyttömaksuina perittäväksi summa ym. Ilmeisesti ym < vm.

Mielenkiintoiseksi kuvio tulee silloin kun valtion budjetista on poistettu tuo summa ym veronalennusten kautta. Valtiolla on ratkaisun jälkeen käytettävissään veronalennusten verran vähemmän rahaa ja uudella liikenneverkkoyhtiöllä on käytettävissään vuositasolla rahoitusta summan ym verran. Summa ym peritään siis käyttömaksuina, joita jokaisen liikenteessä liikkuvan on pakko maksaa.

Käytännössä virallisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sitä, että ym >= yk eli käyttömaksujen yhteissumma on suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin liikenneverkoston kehittämisen ja ylläpidon edellyttämä rahamäärä. Aluksi saattaa hyvinkin käydä niin, että hetkellisesti kansalaisten maksurasitus pienenisi. Mutta summan ym siirtäminen valtion budjetin ulkopuolelle tarkoittaa todellisuudessa joko merkittäviä laikkauksia valtion muihin kuluihin (muistetaan, että ym > pl*vm) tai muiden verojen selviä korotuksia. Toisaalta taas liikenneverkon omistava osakeyhtiö on helppo myydä, kuten sähköverkkokin, minkä jälkeen yhtiön perimät maksut tulevat kasvamaan.

Todennäköisin lopputulos on se, että yhtiön perimät maksut tulevat tuntuvasti nousemaan varsin lyhyen ajan sisällä. Viimeistään yksityistämisen jälkeen. Samanaikaisesti valtion on tehtävä joko tuntuvia leikkauksia tai korotettava muita veroja.

Mitään veronmaksajia hyödyttävää taloudellista logiikkaa hankkeelle on vaikea nähdä. Mutta kyseessä on todella hieno tapa luoda uusia kovapalkkaisia johtajanpestejä ja ohjata yhteistä omaisuutta yksityiseksi omaisuudeksi ja verotuloja yksityisiksi voitoiksi.

Lyön vetoa seuraavan kehityskulun puolesta:

  1. Liikenneverkkoyhtiö luodaan ja ihmisille tarjotaan porkkanana autoveron poistoa.
  2. Liikenneverkkoyhtiö siirretään vähitellen pois parlamentaarisesta valvonnasta ja sen johto miehitetään sopivilla toimijoilla.
  3. Liikenneverkkoyhtiön osia myydään valtion budjettivajeen tilkitsemiseksi tai esimerkiksi Hornettien korvaushankinnan rahoittamiseksi.
  4. Liikenneverkkoyhtiön loppuosa myydään yksityisille sijoittajille.
  5. Valtio toteuttaa tuntuvia leikkauksia kansalaisten etuihin verotulojen pienenemisen seurauksena.
  6. Yksityinen liikenneverkkoyhtiö korottaa maksuja tuntuvasti ja poliitikot levittelevät käsiään kertoen, että mitään ei voida tehdä. Näinhän tapahtui Carunan tapauksessa.
  7. Tavoite saavutettu. Merkittävä osa kansallisvarallisuutta on saatu muutettua yksityiseksi omaisuudeksi ja verotulot muutettua yksityisiksi voitoiksi. Merkittävä määrä kotimaisia ja ulkomaisia tahoja on rikastunut käsittämättömällä tavalla.

Koska tämä kehityskulku on Suomessa toistunut useita kertoja, niin olen yllättynyt vain siinä tapauksessa, että noin ei tapahdu.

Kieltämättä on pakko ihailla sitä röyhkeyttä, jolla Berner ja Sipilä tätä projektia ajavat.

Todella hieno venäläistä mallia noudattava projekti yhteisen omaisuuden varastamiseksi.

Euro on tuhoisa koska Suomen teollinen pohja on kapea

Tuntuu eräänlaiselta luonnonlailta, että euron kannattajat kaivavat Suomea ja Ruotsia verrattaessa perusteluksi teollisen pohjan kapeuden. Euro-valuutan ystävien mielestä Suomen kapea teollinen pohja puoltaa euron käyttöä. Mutta tämähän on täysin päin vastoin. Euro on tuhoisa juuri siksi, että Suomen teollinen pohja on kapea.

Koska olen jo aikaisemmin kirjoittanut aiheesta blogikirjoituksen, niin en toista siinä esittämääni vaan tyydyn linkkaamaan aikaisemman kirjoitukseni. Tuo kirjoitus löytyy täältä.

Venäjä ja trollit – mielikuvitusta vai todellisuutta

Suomalaista mediaa seuratessa ja erilaisia blogikeskusteluja lukiessa saa helposti mielikuvan jatkuvasta ja valtavasta venäläisestä mediakampanjasta Suomea ja meitä suomalaisia vastaan. Venäjällä pitäisi olla valtaisa trollitehdas ja kotimaisessa mediaympäristössä kuulemma elelee suuri määrä palkattuja putinisteja eli Venäjän nykyhallitusta kannattavia tahoja. Venäjän valtava propagandakoneisto kuulemma jauhaa monella tavalla ja onpa jopa toista USA:n presidenttiehdokkaista väitetty Venäjän agentiksi.

Rehellisesti sanottuna pidän tuota trollihysteriaa typeränä. Ensimmäinen syy on se, että kaikki suuret organisaatiot, olivat ne yrityksiä tai valtioita, käyttävät kaikenlaisia keinoja mainoksista, propagandasta ja suorasta valehtelusta alkaen oman asiansa ajamiseksi. Toinen syy on se, että laajamittainen ja hyvin tehty mielipiteenmuokkaus on kallista, minkä vuoksi Suomeen kohdistuu paljon vähemmän toimintaa kuin julkisuudessa esitetään. Kolmas ja merkittävin syy on se, että Venäjän propagandan mittakaavaan ja laatutasoon kohdistuvat väitteet ovat käytännössä järjettömiä.

Mittakaavan harhaisuus on helposti arvioitavissa. Kuinka monta täysipäiväistä palkattua trollia tarvittaisiin vaikkapa Suomen median kattavaan toimintaan? Aika monta, sillä suuret mainostoimistot eivät saa asiakkaidensa asiaa lävitse suurillakaan ponnistuksilla. Pitäisikö meidän jollain perusteella uskoa, että venäläisen trollin kyky toimia suomalaisessa mediassa ja julkisuuskentässä olisi jotenkin parempi kuin vaikkapa Ellun Kanat -yhtiöllä?

Noin 3,2 miljoonaa euroa on summa, jolla saisi Ellut Kanat -yhtiön tekemään vuoden töitä oman asiansa edistämiseksi (firman vuoden 2015 liikevaihto). Jos olisin venäläinen propagandisti, niin mieluummin maksaisin tuon 3,2 miljoonaa Ellun Kanat -yhtiölle ja saisin kunnon viestintää nettitrollien typeryyksien sijaan. Firma tuskin kieltäytyisi toimeksiannosta jos tehtävä ei olisi lainvastainen ja jos kieltäytyisi, niin joku toinen firma ei kieltäytyisi.

Mikäli Suomen julkisuudessa esitetyistä väitteistä voi jotain päätellä, niin pelkästään Suomeen suuntautuva trollitoiminta varmasti maksaa paljon enemmän kuin tuon 3,2 miljoonaa. Miksi sitten ei käytettäisi todella taitavia toimijoita?

Toisaalta on niin, että jos haluaisin vaikuttaa Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan tuolla samalla rahalla mahdollisimman paljon, niin Paavo Lipposen konsulttifirmalle voisi lohkaista puolisen milliä ja käyttää loput ammattimaiseen viestintään.

Niin sanottujen venäjätrollien laatutaso on kuitenkin suurin syy, joka saa minut epäilemään koko trollikouhotuksen todenperäisyyttä. Mikäli trollitoiminta olisi niin laajaa ja järjestäytynyttä kuin median tekstit antavat ymmärtää, niin siihen käytettäisiin merkittävässä määrin rahaa ja resursseja. Mutta mikäli käytettävissä olisi tuollaisia määriä rahaa, niin toiminta ei olisi niin heikkolaatuista kuin nyt on. Rahalla saisi asiantuntevaa ammattiapua.

Totta kai Venäjä harrastaa viestintää ja propagandan levitystä kuten kaikki muutkin. Mutta niin sanottujen putinistitrollien typeryyden vuoksi en usko väitetyn tasoiseen valtiolliseen panostukseen. Monen mielestä taitaa vain olla hauskaa trollata.

Venäjä, Suomi ja NATO –keskustelun loiskiehunnasta

Yksi perinteisimmistä keinoista epäsuosittujen poliittisten tavoitteiden runnomisessa lävitse on ulkoisen vihollisen maalailu. Toinen perinteinen tilanne, jonka yhteydessä ulkoinen vihollinen on tarpeen, on epäonnistuneen talouspolitiikan hämärtäminen pois yleisestä keskustelusta. Tällä hetkellä nämä molemmat tavoitteet näyttävät olevan voimassa samanaikaisesti.

Maamme talous on kieltämättä huonolla tolalla ja syiksi on julkisessa keskustelussa todettu huono hintakilpailukyky eli kustannusjouston puute. Suomeksi sanottuna huono hintakilpailukyky tarkoittaa samaa asiaa kuin tarve devalvoida. Toisin sanoen euro on syypää siihen, että emme saa hintakilpailukykyämme kuntoon. Mutta siitä ei voi puhua. Koska talouden ongelmista ja ongelmien todellisista syistä ei haluta puhua, niin täytyy saada jokin mukavasti intohimoja herättävä aihe. Venäjä on tuollainen aihe.

Talouden ongelmien peittämisen lisäksi ilmeinen tavoite on runnoa lävitse jokin haluttu agenda vaikkapa turvallisuuspolitiikassa. NATO-jäsenyyttä perustellaan pitkälti myös juuri tuolla samalla Venäjän uhalla. Sinänsä minulla on NATO-keskusteluun vähintäänkin kaksijakoinen suhtautuminen. Olen ollut vahvasti NATO-jäsenyyden kannalla jo kauan. Mielestäni se oikea hetki liittyä NATO:n jäseneksi olisi ollut heti kun Neuvostoliitto romahti.

Mikäli Suomi olisi liittynyt NATO:n jäseneksi heti 1990-luvun alussa, niin heikko Venäjä ei, humalaisen Jeltsinin ja hänen kavereidensa keskittyessä varastamaan kaiken mahdollisen Neuvostoliitto-vainaan jäämistöstä, olisi pahemmin välittänyt tai kyennyt reagoimaan. Suomen jäsenyydestä NATO:ssa olisi tullut fait accompli eli tapahtunut tosiasia. Oli selvää, että Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen sekasorto menisi jossain vaiheessa ohitse ja tilanne muuttuisi paljon hankalammaksi.

Nykyhetken Venäjä onkin aivan erilainen valtio kuin Jeltsinin ajan sekasortoinen konkurssipesä. Tällä hetkellä Venäjä on jälleen suurvalta. Suurvalta, joka käyttäytyy tavalla, jolla suurvallat tapaavat käyttäytyä.

Venäjän asema suurvaltana ja rajanaapurinamme on vähän kuin asuisi moottoripyöräjengin kerhotilan naapurina. On yksiselitteisesti typerää käydä kuseksimassa jengiläisten pyörien renkaille tai haukkumassa heidän tyttöystäviään rumiksi lehmiksi vaikka määritelmä olisi kuinka oikeaan osuva. Paljon järkevämpää on pitää mölyt mahassaan ja myydä jengiläisille viinaa, tupakkaa ja moottoripyörien korjauspalveluja. Samalla tietenkin on hyvä laittaa vakuutukset kuntoon.

Monen suomalaisen suhtautuminen Venäjään muistuttaa paljon enemmän juuri sitä typerää käytöstä. Jengiläisten pyörien haukkuminen mopoiksi ja tyttöystävien solvaaminen tuntuu olevan monen mielestä jotenkin ylvästä. Samalla sitten valitellaan, että on se kumma kun jengiläiset eivät enää halua ostaa tupakkaa ja viinaa kuten ennen. Niin, ja monen mielestä taisi oikeastaan olla huono idea myydä niitä jengiläisille vaikka kukaan muu ei halunnut ostaa.

Henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan rähjääminen naapurissa majailevalle moottoripyöräjengille on typerää. Valtioiden välisissä suhteissa muun muassa UPI:n äskettäinen raportti (joka ei muuten ole tieteellistä tutkimusta nähnytkään) ja monen vihreisiin kuuluvan poliitikon meluaminen ovat hyviä esimerkkejä rähjäämisestä.

Vakuutusten kuntoon saattaminen on taas nyt hankalampaa kuin olisi aikaisemmin ollut. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeiset ”vakuutusten bonusalennuspäivät” ovat mennyttä aikaa ja nyt uudesta vakuutuksesta joutuu maksamaan täyden hinnan – monessakin mielessä.

Vientikaupan osalta olen sitä mieltä, että koska moottoripyöräjengiläiset joka tapauksessa polttavat tupakkaa, juovat viinaa ja korjauttavat moottoripyöriään, niin on suoranaista hölmöyttä olla heille myymättä.

NATO-hakemus taas olisi pitänyt jättää heti 1990-luvun alussa.

Uber ja laki – hyvin omituista puuhaa

Yksi kummallisimpia kuvioita tässä nykyisin vallalla olevassa start-up -yrityshuumassa on suhtautuminen Uber-yritykseen. Kyseessähän on lähtökohtaisesti yritys, joka maamme lainsäädännön näkökulmasta yksiselitteisesti yllyttää ihmisiä rikolliseen toimintaan. Eli tekemään jotain, johon heillä ei ole oikeutta.

Suomen ja monen muunkin maan tapauksessa tuo juttu on ammattimainen ihmisten kuskaaminen paikasta toiseen. Ottamatta kantaa siihen, että onko taksiliikenne tai muu ihmisten kuljettaminen erityisiä lupia vaativaa puuhaa (minusta on, sillä ajokortti ja monta muutakin juttua on kiva olla olemassa tuollaisella kuskilla), niin kyseessä on aivan sama asia kuin minkä tahansa muunkin lakiteitse suojellun ammatin tapauksessa.

Meillä Suomessa lääkäriltä vaaditaan virallinen pätevyys. Meillä Suomessa poliisilta vaaditaan virallinen pätevyys. Meillä Suomessa sairaanhoitajalta vaaditaan virallinen pätevyys. Meillä Suomessa linja-auton kuljettajalta vaaditaan virallinen pätevyys.

Samalla tavoin meillä vaaditaan virallinen pätevyys myös henkilöltä, joka toimii taksikuskina eli kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen ansaitakseen rahaa.

On aivan eri asia, että onko taksiautoilijan lupakäytäntö ajan tasalla. Samalla tavoin on aivan eri asia onko lääkärin pätevyysvaatimus ajan tasalla. Kyseessä on eri keskustelu kuin lainmukaisuuskeskustelu.

Tällä hetkellä niin sanotut valelääkärit yksiselitteisesti syyllistyvät rikokseen. Vastaavasti Uber-kuskit yksiselitteisesti syyllistyvät rikokseen.

Lakia voidaan muuttaa ja Uber-toiminta muuttaa lailliseksi. Vastaavasti voidaan lakia muuttaa ja vapauttaa lääkärinä toimiminen. Mutta kyse ei ole siitä. Kyse on lakien mukaan toimimisesta.

Lakeja voidaan haluttaessa muuttaa. Mutta vain jos sille on jokin järkevä perustelu. Jos Uber-tyyppisestä toiminnasta halutaan tehdä laillista, niin ei muuta kuin muuttamaan asiaa koskevia lakeja.

Tällä hetkellä Uber yllyttää rikolliseen toimintaan ja Uber-kuskit ovat rikollisia. Tässä ei nähdäkseni ole mitään epäselvää.

En ymmärrä miksi rikollista toimintaa paapotaan.