Skip to content

Suomi ja diktatuurit – hienoa kaksoisajattelua

huhtikuu 5, 2017

Suomessa on pitkästä aikaa käynyt todellinen supervallan johtaja. Tarkoitan tällä tietenkin Kiinan presidenttiä. Kiina on tällä hetkellä maailman suurin talous ostovoimalla mitattuna ja sotilaallisesti mitä ilmeisimmin ainoa maa, jota USA ei pystyisi voittamaan normaalein asein käytävässä sodassa. Ydinasein käytävässä sodassa voittajaa ei taas olisi vaan lähes koko ihmiskunta tuhoutuisi joko nopeasti tai pitemmän ajan kuluessa.

Kiina on siis todellinen supervalta. Samaan tyyliin kuin Neuvostoliitto oli aikansa supervalta. Neuvostoliiton ja Kiinan välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Ehkä merkittävin ero on siinä, että Kiina on taloudellisessa mielessä hyvin, hyvin kapitalistinen valtio. Kiinan kapitalismi on nähdäkseni puhtaampaa kuin USA:n kapitalismi. Talousmielessä USA onkin, noh, sääntelyvaltio Kiinaan verrattuna.

Kiinan ja nykyisen Venäjän järjestelmät ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin moni suomalainen havainnoitsija ymmärtää tai haluaa uskoa. Molemmissa maissa on merkittävässä määrin keskittynyt taloudellinen omistus ja hyvin vapaa markkinatalous – ainakin niin kauan kun et satu ärsyttämään poliittista valtaa. Molemmissa maissa poliittinen valta tarkoittaa joko suoraan tai epäsuorasti myös valtavaa taloudellista omaisuutta.

Mielenkiintoiseksi Kiinan ja Venäjän vertailu muuttuu siinä vaiheessa kun tarkastellaan poliittisia järjestelmiä. Venäjällä oppositiopoliitikkojen on vaikea rekisteröityä ehdokkaiksi vaaleissa, vaikea päästä julkisuuteen ja heitä vastaan tehtaillaan tuomioita, jotka ovat joko täysin tekaistuja tai jotain, josta kilttiä poliitikkoa ei olisi rangaistu mitenkään. Venäjällä valtio omistaa suurimman osan merkittävistä medioista ja huomattava osa kansainvälisistä medioista on joko kielletty tai niitä häiritään. Venäjällä separatistiset alueet järjestävät silloin tällöin terroritekoja ja valtion oma turvallisuuskoneisto ei ole ihan verettömin käsin liikkeellä sekään. Venäjä varustaa ja vahvistaa armeijaansa herättäen pelkoja naapureissa.

Kiinan tapauksessa oppositiopoliitikkojen rekisteröityminen on helppoa ja nopeaa. Tosin se rekisteröityminen tapahtuu suolakaivoksiin, kärjekkäiden tapausten osalta uraanikaivoksiin ja todellista muutosta haluavien osalta suoraan elintenluovuttajiksi. Vapaata mediaa ei Kiinassa ole. Kiinan järjestelmä on taloudellisessa mielessä yksi maailman vapaimpia, mutta poliittisessa mielessä kiinalainen vapaus on samaa sarjaa kuin Neuvostoliitossa aikoinaan. Kiinassa vähemmistöjen kuten uiguurien separatistit käyvät jatkuvaa sissisotaa Kiinan valtiota vastaan ja turvallisuuskoneisto surutta tappaa kaikki epäilyttävät henkilöt, erityisesti siinä tapauksessa, että he edustavat jotain vähemmistöä. Kiina varustaa ja vahvistaa armeijaansa herättäen vakavaa pelkoa naapureissa.

Tältä pohjalta minun on hyvin vaikea ymmärtää kuinka monet Venäjään negatiivisesti suhtautuvat henkilöt ovat suitsuttaneet miten hienoa on kun Suomella on hyvät suhteet Kiinaan. Minusta Suomella pitää olla hyvät suhteet Kiinaan, mutta osoittaa hämmästyttävää kykyä kaksoisajatteluun (linkki termin selitykseen tässä) hehkuttaa Kiinaa ja mollata Venäjää. Minusta Suomella pitää olla hyvät suhteet myös Venäjään (juuri siksi, että Venäjä on suurvalta, jolla on auktoritatiivinen hallinto ja iso armeija).

Sekä Venäjän että Kiinan kanssa voidaan käydä hyvin tuottoisaa kauppaa, mutta on jotenkin kummallista pitää Kiinaa jotenkin hienompana valtiona kuin Venäjää. Perinteisin mittarein mitattuna Venäjä on epämiellyttävä diktatuuri, joka leikkii olevansa demokratia. Mutta samoin mittarein mitattuna Kiina on häikäilemätön ja verinen diktatuuri, joka ei edes leiki kunnioittavansa demokratian periaatteita ja ihmisoikeuksia.

Onkin todella mielenkiintoista kuulla ja lukea kuinka Venäjä-kriitikot kykenevät unohtamaan periaatteensa ja rakastamaan Kiinaa. Ne seikat, joista he aiheellisesti Venäjää kritisoivat, eivät yllättäen ole mikään ongelma Kiinan tapauksessa.

Tyylipuhdasta kaksoisajattelua.

Advertisements

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Noinhan asenteemme voi nähdä ja varmasti se, ainakin suurelta osin myös noin on.

    Kiinan rakastamiseen meillä suomalaisilla on varmasti ainakin yksi syy ylitse muiden. Parempien vaihtoehtojen puutteessa sodanjulistus Kiinalle saattaa olla se itsenäisyytemme pelastamisen viimeinen oljenkorsi.

    Kauppaa toki voidaan tehdä kenen kanssa tahansa tai ainakin sen käyminen on lähinnä kahden kauppaa. Mitä nyt aiemmat valtiolliset sitoumukset tai vaikkapa ihmisoikeuksien loukkaamisen seurausten aiheuttama kuviteltu omatunto saattaa bränditoimikunnan jäseniä vähän häiritä. Sirä taas lieventää pragmaattinen käsitys siitä, että maailma ei ole valkeaa ja mustaa, vaan sävykästä harmaata massaa, jossa millään periaatteilla – varsinkaan länsimaisten ihmisoikeuksien; tasa-arvon, sananvapauden – ei ole väliä ensinkään. Yksin oman voiton maksimoinnilla taitaa nyt olla ainoa itseiseisarvo ja valtauskonnon doktriini.

  2. Juuri niin! Molempiin on pidettävä yllä suhteita mutta on samalla katsottava ettei kumpikaan pääse ostamaan meitä tyhjäksi resursseista! Se voi joskus tulevaisuudessa vaatia ryhtiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: