Skip to content

Takaisin bulkkituotantoon – virheiden voimasta ja niiden korjaamisesta

helmikuu 23, 2016

Yllättävän harvoin törmää kysymykseen siitä miksi vielä viisitoista vuotta sitten yhtenä korkean teknologian lippulaivamaista pidetty Suomi on taantunut alhaisemman jalostusarvon tuotteiden tuottajaksi. Valitettavasti vain vastaus tuohon kysymykseen on helppo. Yksinkertainen syy on se, että meidän tekemillämme korkean jalostusarvon tuotteilla ei ole tarvittavaa kysyntää. Suomen taloutta on kohdannut Nokian kännykkäbisneksen romahdus, minkä seurauksena koko kansantaloutemme tuottavuus on pudonnut ja valmistamiemme vientituotteiden keskimääräinen jalostusarvo on radikaalisti heikentynyt. Lisäksi media-alan osittainen siirtyminen pois paperista puraisi pahasti metsäteollisuuttamme.

Käytännössä tuollaisten ilmiöiden taustalla ovat tehdyt virheet. Menemättä tarkemmin yksittäisiin virheisiin voidaan kuitenkin todeta, että kyseessä ovat sekä yritysjohdon että poliittisen johdon tekemät virheet. Ilman sekä yritysjohdon että poliittisten päättäjien tekemiä rajuja virheitä ei Suomen kaltainen romahdus olisi ollut mahdollinen.

Vain Kreikan taloudessa menee huonommin kuin Suomen taloudessa. Moiseen temppuun pystyäksemme olemme joutuneet olemaan hyvin kekseliäitä. Ilman suurta kekseliäisyyttä ja innokkuutta korkea tekninen osaamisemme ja toimiva yhteiskuntamme olisi toipunut nykyistä nopeammin. Olemme luoneet huonojen päätösten teosta tavan. Olemme oppineet epäonnistumaan.

Sinänsä se, että menestyvien tuotteiden tai yritysten menestys kääntyy menestymättömyydeksi, on lähes luonnonlaki. Hyvällä johtamisella menestymättömyyttä kyetään kuitenkin välttämään ja palaamaan suhteellisen takaisin menestymiseen. Tuolloinkin välillä menee paremmin ja välillä huonommin.

Suomellehan on taas käynyt niin, että heikosta menestyksestä meinaa tulla tapa. Negatiivinen kehitys muuttuu helposti itseään ruokkivaksi. Tämä vaara on Suomen tapauksessa todellinen, kuten Jyrki Kasvi aiheellisesti kirjoittaa blogissaan (teksti täällä).

Merkittävää tämän kaltaisessa tilanteessa olisikin löytää keinoja noiden virheistä johtuneiden ongelmien korjaamiseksi. Tarvitaan sekä syntyneiden ongelmien vaikutusten loiventamista että uusien korkean jalostusarvon tuotteiden ja palveluiden kehittämistä. Molempien toteuttaminen tarvitsee sekä aikaa että rahaa. Valitettavasti meidän taloudellinen toimintaympäristömme ei oikein tarjoa kumpaakaan.

On selvää, että eurojäsenyys ei ollut syynä siihen, että Nokian johto teki tyrmäävän huonoja päätöksiä. Eikä eurojäsenyys ollut syynä siihen, että mediamarkkinan muutos puraisi paperiteollisuuttamme. Mutta eurojäsenyys on ratkaiseva negatiivinen tekijä kun ajatellaan noista virheistä toipumista ja toipumisen nopeutta.

Mikäli käyttäisimme yhä markkaa, niin talouttamme kohdanneet ongelmat eli omien virheidemme vaikutukset olisivat painaneet markan kurssia alaspäin. Tuolloin jäljellä olevan vientiteollisuutemme viennin arvo markoissa olisi kasvanut, jolloin työttömyys ei olisi kasvanut eikä julkisella sektorilla olisi nykyisen kaltaisia säästöpaineita.

Omaa kelluvaa valuuttaa käyttävällä maalla olisi paljon enemmän aikaa korjata taloutta kohdanneita ongelmia. Lisäksi niiden ongelmien vaikutus automaattisesti pehmentyisi valuuttakurssin muutosten vaikutuksesta.

Eurojäsenyytemme, minkä jopa Sixten Korkman nykyisin tunnustaa virheeksi, onkin oleellinen osa tuota virheiden ketjua. Virhe, joka vaikeuttaa muista virheistä toipumista.

Huonoja päätöksiä huonojen päätösten perään.

Mainokset

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. Tyhmyri, kiitos linkistä Jyrki Kasvin blogiin, tosin siellä vierailu oli hieman masentava kokemus, ja tämän tuntemukseni myös kommentoin Jyrkin blokiin:

    ”Jyrki Kasvi: “Meillä on vielä yksi tilaisuus, jos Suomen kansantalous saa lähivuosina vetoapua muun Euroopan talouden noususta.”

    Jyrki, kuinka euroopan talous voisi kääntyä nousuun, koska valtioiden elvyttävä talouspolitiikka on saksan (ja saksan tahtoa peesaavan suomen tahdon!) vuoksi kiellettyä ? Vain leikkauspolitiikan tekeminen on eurossa mukana oleville ja alijäämää tekeville valtioille sallittua !

    Mielestäni tuolla “Meillä on vielä yksi tilaisuus…” -lauseella J.K. asemoi itsensä “Herra Godotin” saapumista odottavien runsaslukuisten suomalaisten poliitikkojen joukkoon:

    “Suomessa kaikki poliitikot ja suuri osa talouselämän toimijoita odottaa herra Godotin saapuvan ja ratkaisevan Suomen talouden ongelmat ilman, että itse tarvitsisi tehdä mitään todellisia päätöksiä. … Kukaan ei tee mitään todellista koska herra Godot pian saapuu.”(
    https://tyhmyri.wordpress.com/2014/08/19/budjetti-ja-talouskeskustelun-masentavuus-ei-mitaan-todellista-sisaltoa-eli-odotamme-herra-godotin-saapuvan/)”

  2. V.R: ”…kuinka euroopan talous voisi kääntyä nousuun, koska valtioiden elvyttävä talouspolitiikka on saksan (ja saksan tahtoa peesaavan suomen tahdon!) vuoksi kiellettyä ?”

    Tässä lisää aiheesta: ”EU estää elvyttämisen … Velkaelvytys kuitenkin olisi mahdollista mutta se ei toimi, koska EU:ssa ollessamme vapaa liikkuvuus syö elvytyksen tulokset. Suomi voi ottaa velkaa ja rakentaa teitä, siltoja ja tunneleita, mutta ei se paikallistaloutta auta, jos työvoima onkin ulkomailta tuotua halpatyövoimaa. Sinne valuvat meidän ottamamme velkojen hyödyt halpatyötä tarjoaviin maihin, mutta velat jäävät lapsillemme.”(http://mattikarvonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211952-eu-estaa-elvyttamisen)

    Tyhmyri, käsittääkseni kannatat velkaelvytystä, mutta sen voi tulkita kahdella tavalla:

    1. Suomi velkaelvyttää yksin
    2. Velkaelvytetään euroopan laajuisesti, Suomi muiden mukana

    Ykkösvaihtoehdon ongelmana on suomen kaltaisessa pienessä avotaloudessa (kuten Matti Karvonen edellä esittää), että velkalevytyksen hyödyt valuvat osittain ulkomaille.

    Mutta, tulisiko ”elvytyksen hyödyt valuvat osittain ulkomaille” -ongelmasta huolimatta suomen velkaelvyttää yksin ? Vai kääntyykö suomen valtion velkakirjojen korot nousuun, jos suomi yrittää velkaelvyttää yksin, jolloin valtion velan korkomenojen nousu syö elvytyksen suomen valtion kassaan tuomat lisääntyneet verotulot ? Ainakin Pertti Haaparanta uskoo taloustieteen todistavan, että elvytyksen kerroinvaikutus on taantuman aikana niin suuri, että se maksaa itse itsensä takaisin. Tai ainakin tällainen käsitys minulle jäi ”Kuinka suomen taloutta voitaisiin elvyttää” -keskustelutilaisuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: