Skip to content

Huippututkimus ja tutkimuksen leikkaukset – Suomi nousuun relevanttia osaamista heikentämällä

helmikuu 7, 2016

Viime aikojen keskustelu Suomen yliopistokentästä ja tutkimustoiminnasta on ollut varsin erikoista seurattavaa. Kärjistettynä yhden osapuolen keskustelusta on muodostanut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen puheineen ja toisen osapuolen ovat muodostaneet yliopistojen leikkauksista tyrmistynyt yliopistoväki. Olen itse odottanut koko ajan sen kolmannen näkökulman, tehtyjen linjausten vaikutusta elinkeinoelämän kannalta relevanttiin osaamiseen, nousua mukaan keskusteluun. Tuota keskustelua ei kuitenkaan ole syntynyt, joten heitän omia hieman jäsentelemättömiä ajatuksiani asian tiimoilta.

Ensimmäiseksi pitäisi pyrkiä jollain muotoa hahmottamaan mistä oikein puhutaan. Grahn-Laasonen puhuu paljon huippututkimuksesta ja poisvalinnoista keinona nostaa suomalaisen yliopistomaailman menestymistä. Mutta ehkä meidän olisi hyvä hetki miettiä mitä se huippututkimus tarkoittaa ja mitä poisvalinnat tarkoittavat.

Perehdyttyäni hieman asiaan minusta vaikuttaa siltä, että opetusministerin puheissa mainittu huippututkimus tarkoittaa samaa kuin suuri määrä julkaisuja arvostetuissa tieteellisissä lehdissä. Kieltämättä tuo on helposti mitattava ja poliitikkojen sekä ministeriön virkamiesten näkökulmasta helppo mittari, mutta mittarin järkevyys ja toimivuus ei välttämättä ole parasta mahdollista tasoa.

Useissa tapauksissa, näin elinkeinoelämän näkökulmasta tarkasteltaessa, monessa kiinnostavassa ja yritysten kannalta hyvinkin hyödyllisessä tutkimuksessa saattaa syntyä julkaisuja tai saattaa olla syntymättä. Olenkin muutaman akateemisessa maailmassa toimivan tuttavani kanssa käymieni keskusteluiden jälkeen hämmästyksekseni huomannut, että yritysyhteistyö ei ole nykyään akateemisesti houkuttelevaa aktiviteettia. Syynä juuri se, että yritysyhteistyökuvioista ei välttämättä samalla tavoin synny niitä julkaisuja kuin aiheeltaan vapaasti valitusta laboratoriotutkimuksesta, joka on alusta alkaen optimoitu julkaisujen kirjoittamista varten.

Huippututkimukseen ja julkaisuihin panostaminen näyttää heikentäneen yritysten ja yliopistojen yhteistyömahdollisuuksia. Oman kokemukseni mukaan esimerkiksi Aalto-yliopisto on nykyisin vähemmän kiinnostunut elinkeinoelämäyhteistyöstä kuin aikaisemmin. Sinänsä tuossa ei ole mitään ihmeellistä, sillä Grahn-Laasosen peräänkuuluttama huippututkimus ja julkaisuiden määrän mittaaminen luonnollisesti johtaa julkaisemisen maksimointiin ja häiriötekijöiden kuten elinkeinoelämän edustajien kanssa seurustelun minimoimiseen.

Käytännössä yliopistot ovatkin tehneet merkittäviä poisvalintoja luopumalla sellaisesta yritysyhteistyöstä ja muutakin toiminnasta, jotka eivät palvele julkaisutuotantoa. Yritysten edustajien ikävät kysymykset tulosten hyödyllisyydestä sekä inhottavat reaalimaailmassa esille nousseet ongelmat ovat jotain, joka ei ilmeisesti sovi nykyiseen huippututkimuksen tavoitteluun. Onpa pari yliopistomaailman edustajaa suoraan todennutkin, että jos haluaa pärjätä akateemisella puolella, niin pitää julkaista ja välttää yritysten ongelmien kaltaisia häiriötekijöitä. Yritysten ongelmat kun eivät aina ratkea siististi ja johda suureen määrään julkaisuja.

Kun Grahn-Laasonen puhuu poisvalinnoista, niin hän suomeksi tarkoittaa erilaisten alojen lopettamista tai supistamista. Mielenkiintoista on, että hän on johdonmukaisesti kieltäytynyt siitä, että poliitikkojen pitäisi ottaa ohjaava rooli ja määritellä mitä missäkin yliopistossa tehdään. Minusta tuo kieltäytyminen on yksinkertaisesti vahingollista Suomen menestymisen kannalta. Perustelen näkemystäni sillä, että nykyisellään yliopistojen kannattaa maksimoida vaikka afrikkalaisen hyppyrotan tutkimus jos se tuottaa enemmän korkeatasoisiksi miellettyjä tieteellisiä julkaisuja kuin vaikkapa suomalaisten metsien tuholaistorjunnan kehittäminen.

Nykyisellään poisvalinnat johtavat kuitenkin siihen, että paljon julkaisuja tuottava hyppyrottatutkimus saa lisää rahaa ja suomalaisten metsien hyvinvointiin kohdistuva tutkimus ”poisvalitaan” eli lopetetaan. Julkaisujen määrä ja tieteellinen laatu ovat mielestäni huono mittari pääteltäessä sitä onko tärkeämpää tutkia hyppyrottia vai suomalaisia metsiä. Yksi järkevä tulos Suomen metsistä voi tarkoittaa miljardien tuloja, mutta tuhat artikkelia afrikkalaisista hyppyrotista ei tarkoita muuta kuin akateemisia ansioita kirjoittajilleen.

Käytännössä hallituksemme onkin onnistunut aika hämmästyttävässä tempussa. Leikkaamalla rajusti Tekesin rahoitusta on heikennetty tähän asti parhaiten toiminutta keinoa pakottaa yliopistot ja yritykset yhteistyöhön. Kun samalla Grahn-Laasonen puhuu huippututkimuksesta ja poisvalinnoista, niin yritysyhteistyö näyttää olevan ensimmäisiä poisvalittuja aktiviteetteja. Tämä johtaa luonnollisella tavalla siihen, että yliopistot entisestään irtautuvat yritysten todellisuudesta. Huippututkimusta ja julkaisuja varmaankin saadaan, mutta lähinnä niistä afrikkalaisista hyppyrotista tai kirkkoslaavista. Sitä saa mitä mittaa.

Näin elinkeinoelämän näkökulmasta hallitus on linjauksineen ollut hyvin tehokas ja tuloksekas. Linjaukset ohjaavat yliopistojen toimintaa pois yritysten kanssa toimimisesta. Lisäksi ne ohjaavat yliopistoja keskittymään julkaisuiden tehtailemiseen ja yhteiskunnan sekä elinkeinoelämän kannalta hyödyllisten aihepiirien poisvalintaan. Merkit ovat tosin olleet nähtävillä jo edellisten parin hallituksen aikana ja koko yliopistouudistuksen toteutuksen jälkeen. Kehitys on nyt vain kiihtynyt.

Väitänkin, että uudistukset ja linjaukset ovat heikentäneet yliopistojen kykyä ja halua yritysyhteistyöhön. Tuon myötä myös yliopistojen osaaminen elinkeinoelämän kannalta kiinnostavien aihepiirien osalta on heikentynyt, poisvalinnat jylläävät.

Kokonaisuudessaan yliopistojen osaamistaso ja koulutuksen relevanttius elinkeinoelämän kannalta tärkeiden aihepiirien suhteen on selkeästi heikentynyt.

Suomi nousuun osaamista heikentämällä.

Mainokset

From → Uncategorized

7 kommenttia
  1. Realisti permalink

    Tästä eri mieltä. Sekä Tekes että VTT ovat päässeet vinoutumaan. Lukemattomia esimerkkejä siitä miten pieni (rahoitusta kipeästi tarvitseva) huipputeknoyrityksenpoikanen ei saa Tekesiltä murenaakaan, mutta pönäkät isot yritykset saavat huomattavia summia varsin vaivattomasti. Poisvalitseminen voi tarkoittaa myös niitä ”Kalevan kisat” -tasoisten tutkimuskötöstysten tekijöitä maakuntafiliaaleissa. Kyllä yritykset löytävät ja rahoittavat lahjakkaat tutkijat, sen sijaan sukupuolitutkimus ja kehitysmaatutkimus (sekä vasemmiston suosikki Suomen Akatemia) saattavat joutua tyytymään vähän kapoisempaan rahoitukseen. Mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia.

    • Totta kai yritykset löytävät ne yhteistyökumppanit. Mutta jos mukana ei ole Tekesin kaltaisen organisaation tarjoaman tutkimusrahoituksen vipuvaikutusta, niin en keksi miksi se yhteistyö pitäisi tehdä jonkun Suomessa olevan yliopiston kanssa. Markkinat ovat kuitenkin muualla.

      Tämä pätee erityisesti talouteen ja tekniikkaan liittyvissä asioissa. Se suomalainen metsä on sitten erityinen poikkeustapaus.

  2. Jarkko Hantula permalink

    Ensin erityiskiitos metsien ja sen tuhonaiheuttajien esille nostamisesta. Siitä olen jo virkanikin takia täsmälleen samaa mieltä.

    Seuraavaksi sitten kehu hyvän näkökulman tarjoavasta kirjoituksestasi. Olen samaa mieltä kanssasi yritysten ja tutkimusmaailman välisen yhteistyön merkityksestä. Se on ensisijaisen tärkeää näin pienessä maassa. Mutta ei ainoastaan soveltavan tutkimuksen tai tuotekehityksen osalta vaan myös asioiden ymmärtämiseen tähtäävän perustutkimuksen kannalta.

    Kolmanneksi (hiukan moittien) saatan tietoosi, että ainakin meillä Luonnonvarakeskuksessa (vaikka emme olekaan osa yliopistojärjestelmää, vaan sektoritutkimuslaitos) on painotettu enemmän kuin riittävästi yritysyhteistyön merkitystä. Valitettavasti vain kiinnostus on ollut enemmän yksipuolista – ja nimenomaan päinvastaista kuin annat kirjoituksessasi ymmärtää. Yhteistyötä yritysten ja akateemisen tutkimuksen välillä syntyy vain silloin, kun molemmat osapuolet ovat siitä kiinnostuneta. Kannustan siis elinkeinoelämää kiinnostumaan entistä enemmän niistä mahdollisuuksista, joita yliopistot ja tutkimuslaitokset niille tarjoavat.

    Mikäli kiinnostaa, voi lukea aihetta sivuavan kirjoitukseni Uudesta Suomesta: http://jarkkohantula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211451-yritysten-voitoista-osa-tutkimukseen?ref=karuselli

    • Olet kieltämättä oikeassa siinä, että yritysten kannattaisi olla kiinnostuneempia siitä mitä tutkimuspuolella tapahtuu. Mutta vikaa on myös tutkimuspuolella. Minulla on useita omia kokemuksia projekteista, joissa tutkijoille on raha kyllä kelvannut, mutta työ ei. Tarkoitan tällä sitä, että julkaisuja on kyllä syntynyt, mutta ei siitä ongelmasta mitä sopimusta tehtäessä sovittiin tutkittavan.

      Tutkijoilla on valitettavan usein ollut toimintamallina ”take the money and run”. Ymmärrän kyllä, että julkaisuiden määrä on akateemisessa maailmassa se ykkösmittari. Mutta yrityksen kannalta on merkitystä myös sillä mitä aihetta käsitellään.

      On ymmärrettävää jos jokin homma ei vain onnistu. Ongelma ei vain ratkea. Maksajaa käy kuitenkin närästämään jos työpanos ei kohdistu siihen ongelmaan, josta alun perin puhuttiin.

  3. Allekirjoittanut permalink

    Allekirjoittaneena kerron omat kokemukseni korkeakoulu yhteistyöstä ja niistä kustannusjakaumista jotka muodostuivat uuden keksinnön tuotekehityksessä ja tutkimuksessa.

    Juuri näin on, yritys jossa työskentelin ja sain nimeni kansainväliseen patenttiinkin, on juuri näitä startup yrityksiä, jonka täytyi tehdä huolellista ja tuloksellista työtä voidakseen vakuuttaa Tekes vielä uudestaan myöntämään jatkorahoitusta, siihen vakuuttamiseen tarvitsimme korkeakoulun apua, verifioimaan tutkimustuloksemme, siis arvovaltainen nimi ja leima, mutta tutkimusapurahoista hujahti reilusti kolmasosa korkeakoululle koska heidän tuntiveloituksensa oli 1500 euroa tunnilta 0 alv! kun oma työtunti tuli maksamaan työnantajallemme noin 60 euroa, sain tehdä reippaasti ylitöitä kuukausipalkkaani vastaan että saatiin pysymään sovitussa budjetissa.
    Epäilen vahvasti että korkeakoulussa joku assari kaivoi nenäänsä, samalla kun meillä tehtiin pitkää päivää.
    Saattaapa olla ihan paikallaan että valtio vetää tiukkaa linjaa vastaisuudessa korkeakoulujen innovaatiorahoituksien suhteen jos korkeakoulut vetää taskuunsa tuommoisia tuntiveloituksia.

    • Olen törmännyt samaan ilmiöön. Siis käsittämättömiin tuntihintoihin. Luulen kyllä, että noissa hinnoissa on mukana rehtorin ja hallintojohtajan työsuhdeautot sekä muuta kivaa.

      Mutta kyllähän sen hinnan saa korkeaksi jos rahoituksen tutkimuksen hintoihin sisällytetään vaikkapa Aalto-yliopiston kylmäfysiikan labrojen hintoja.

    • laskelmista permalink

      ” tutkimusapurahoista hujahti reilusti kolmasosa korkeakoululle koska heidän tuntiveloituksensa oli 1500 euroa tunnilta 0 alv! ”

      Tuo ei voi olla tutkimustyötunnin hinta. Siinä on yksi nolla liikaa professorienkin tuntiveloitukseksi. Yliopistotyöntekijöiden kuukausipalkat saa karkeasti laskettua kertomalla uloslaskutushinnat luvulla 40-47. Nuo luvut saa sellaisilla oletuksille, että laskee, että yliopistojen työehtosopimusten mukaan työntekijöillä on 1600 laskutettavissa olevaa työtuntia vuodessa, eli keskimäärin 133 työtuntia kuukaudessa, yliopistoissa palkkojen sivukulut lienevät noin 50-60 % ja yleiskustannukset 90-110 prosentin luokkaa kerrottuna sivukulujen päälle. Nuo kertoimet sisältävät niin sairaslomakulut, lomakulut, työnantajamaksut, tilakulut kuin hallinnon ja tukipalveluidenkin siivut.

      1500 euron tuntiuloslaskutus kerrottuna vaikkapa luvulla 44 tarkoittaisi sitä, että työntekijän palkka on 66 000 euroa kuukaudessa. Yliopistojen rehtoritkaan eivät saa tuollaista palkkaa. Professorien kuukausipalkat ovat keskimäärin 6000 euron luokkaa, tohtorien palkat ovat yliopistoissa karkeasti arvioiden 4000 euron paikkeilla, tohtorikoulutettavien 3000 euron tienoilla ja tutkimusapulaisten (opiskelijoita) peruspalkat ovat 2000 euron kieppeillä. Tosiasiallinen palkka riippuu kuitenkin paljon aiemmista suorituksista, ja meriittien kautta voi saada noita lukemia selvästi parempaakin palkkaa – ja niiden puuttuessa huonompaakin. Edellä mainituilla luvuilla laskettuna esim. 6600 euron kuukausipalkan meritoitunut professori laskuttaisi tutkimustyöstään 150 euroa tunnilta, ja 60 euron tuntihinnalla saisi maksettua yliopistossa 2640 euron kuukausipalkkaisen, jatko-opintojensa alkupuolella olevan tohtorikoulutettavan palkan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: