Skip to content

Suomalaisten sukupuutto – johdonmukaisen politiikan ja arvovalintojen seurausta

tammikuu 30, 2016

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa on tänään mainintaa suomalaisten vauvapulasta. Kirjoitus on tyypilliseen tapaan lähestulkoon valheellinen, sillä todellisesta ongelmasta tai sen ratkaisusta ei sanota mitään vaan lääkkeeksi tarjotaan lisää siirtolaisuutta. Herättää jotenkin kauhunsekaista inhoa lukea maan suurimman päivälehden pääkirjoituksesta kohtia, joissa supistuvan talouden, kasvavan työttömyyden ja ihmisten heikkenevän tulevaisuudenuskon olosuhteissa lääkkeeksi tarjotaan maahanmuuttajia. Helsingin Sanomien pääkirjoitus löytyy täältä.

Suurin osa syntyvyyden laskusta johtuu harrastetusta politiikasta. Jokainen tervejärkinen, erityisesti koulutettu, suomalainen näkee, että maamme taloutta on hoidettu huonosti. Lisäksi se, että lääkkeeksi tarjotaan lapsiperheiden aseman heikentämistä ja nuorten aikuisten elämän muuttamista entistä epävarmemmaksi, ohitetaan täysin. Lasten hankkiminen on pitkälti luottamuskysymys, mikäli nuorilla aikuisilla ei ole luottamusta tulevaan, niin lapsia ei hankita. Ensiksi lasten hankkimista lykätään, mutta kun aikaa kuluu, niin niitä ei hankita ollenkaan.

Yhteiskunnassa, joka ei pysty turvaamaan omaa jatkuvuuttaan, on jotain pahasti vialla. Henkilökohtaisesti pidän epärehellisenä ja oikeastaan iljettävänä pääkirjoituksen asennetta, jonka mukaan suomalaisten lisääntyminen tapahtuu saamalla pakolaisia eli nuoria islaminuskoisia miehiä. Suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten ainoa mahdollisuus jatkaa olemassaoloaan on lisääntyä sillä perinteisellä tavalla eli saamalla lapsia. Tässä tarkoitan siis omia fyysisiä jälkeläisiä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on mielestäni tapahtunut 1990-luvun alun jälkeen todella omituinen muutos. Mielestäni tuo muutos kertoo yhteiskuntamme, kulttuurimme ja arvojemme rappiosta eikä positiivisesta kehityksestä. Tapahtunut muutos voidaan pelkistää siihen ajatukseen, että suomalaiset lapset ja nuoret ovat yhteiskunnallemme taakka ja riesa. Lasten vanhemmat ovatkin tämän ajattelun mukaan syyllisiä tuon riesan olemassaoloon. Samanaikaisesti ulkomailta tulleet maahanmuuttajat ovat hieno asia – sitä hienompi mitä epäyhteensopivampi tulijan kulttuuri ja arvot ovat suomalaisen kulttuurin ja arvojemme kanssa.

Käytännössä tuo muutos näkyy pelkistettynä niissä konkreettisissa arvovalinnoissa, joita meillä on tehty. Ensimmäinen suuri arvovalinta oli 1990-luvun laman leikkaukset, jotka kohdistuivat muun muassa lapsiin ja nuoriin. Noiden leikkausten vaikutuksia ei myöhemmän nousukauden aikana kompensoitu vaan rahat käytettiin muun muassa kehitysapuun ja kaikkeen muuhun vastaavaan kivaan. Pakolaisiin riittää rajattomasti rahaa, mutta omien lasten etuihin ei.

Tämänhetkisessä tilanteessa jatketaan tuolla samalla linjalla. Merkittävä osa tehdyistä toimenpiteistä on omiaan vähentämään nuorten aikuisten luottamusta tulevaan ja halua hankkia lapsia. Ehkä suomalainen yhteiskunta ja suomalainen kulttuuri todellakin ovat niin rappeutuneita ja elinvoimansa menettäneitä, että ne tietoisesti hakevat omaa tuhoaan. Korvataan omat lapset maahanmuuttajilla, jotka eivät jaa meidän arvojamme eivätkä halua omaksua kulttuuriamme.

Yhteiskuntamme on todellakin vinksahtanut itsetuhoiseksi. Toivon korjaavaa liikettä, mutta en tässä tilanteessa kykene pitämään sitä kovinkaan todennäköisenä.

Ehkä Suomen ja suomalaisten aika vain on ohitse, sillä suurin osa suomalaisista ilmeisesti haluaa tätä kehitystä. Muuta ei voi vaalituloksista ja ihmisten käyttäytymisestä päätellä. Omat lapset paha, mamut hyvä.

Itse pidän tätä kehityskulkua huonona ja minusta kaikki keinot syntyvyyden lisäämiseksi tulisi ottaa käyttöön.

Mainokset

From → Uncategorized

5 kommenttia
  1. ValonSoturi permalink

    Jälleen aivan loistava kirjoitus, kiitos siitä!

  2. Hyvä, oleellinen kirjoitus.

    Tärkein kansalaisluottamuksen lähde on valtion kyky näyttää, että se kykenee pitämään yllä järjestyksen maassa. Kaikki muu seuraa siitä. Tätä luottamusta ei enää ole. Luottamusvajetta on Hesari et Kump. viljellyt jo pitkään samalla kun maan hallitus tuhlaa aikaa tavanomaiseen hallintorutiiniin näkemättä, että yhteisö aavistelee ja pelkää jo jotain mitä voisi kuvailla romahduksen mahdollisuudeksi.

    Puhdas demokratia on kauniin sään ilmiö, toimii rajatulla alueella jos resursseja on runsaasti. Useinmiten kuitenkin yhteiskunnat toimiakseen kriisiaikoina tarvitsevat pyramidihierarkian jossa huipulla on käskyttämään pystyvä elin. Meiltä se puuttuu samoinkuin puuttui aatelistasavalta Puolasta 1700-luvulla tai Ranskasta 30-luvulla. Meiltä se puolueiden haavekuvien tähden poistettiin 90-luvulta alkaen. Tässä olemme, koemme itsemme hyljätyiksi.

  3. Mikar permalink

    Tässä tuntuu olevan Suomessa taustalla sellainen poliittinen oireyhtymä, jolle en oikein ole keksinyt selitystä. Työllisyys ja hyvinvointivaltio ovat kaksi asiaa, jotka varmasti tukevat syntyvyyttä. Työllisyys antaa uskoa siihen, että lapsista pystytään huolehtimaan ja heillä on tulevaisuus. Hyvinvointivaltio tasaa tulonjakoa lapsiperheiden hyväksi ja takaa palveluillaan, että he saavat hyvän startin elämälle. Sekin siis lisää perheiden luottamusta ja sita kautta syntyvyyttä.

    Suomalainen politiikka on 90-luvulta asti ollut mielestäni vihamielistä sekä työllisyydelle että hyvinvointivaltiolle. Lama-aikoina harjoitetaan kiristävää talouspolitiikkaa, ja devalvaationkin mahdollisuudesta luovuttiin. Talouspolitiikassa ei siis täystyöllisyystavoite ole tänä aikana paljon painanut. Samalla kiristävä politiikka hoidetaan hyvinvointivaltiota ”saneeraamalla”. Totta kai ihmiset tulkitsevat viestin niin, ettei lapsia nyt uskalla hankkia.

    Halvemmaksi kuin oman väestön kouluttaminen tulisikin tietysti koulutetun työvoiman haaliminen ulkomailta. Sen avulla voitaisiin periaatteessa kiertää tarve pitää yllä hyvinvointivaltiota. Se näyttäisi siis olevan aika loogisesti osa samaa oireyhtymää. Aika nätisti ja loogisesti nämä kolikon kaksi puolta lyödäänkin yhteen Hesarin jutun ensimmäisessä lauseessa. Sitä ei jutussa taidettu ollenkaan ottaa esiin, voisiko kotimaisellekin syntyvyydelle tehdä jotain ja mitä se olisi.

  4. mater animus permalink

    Olen töissä suomalaisella työnantajalla, kollegoiden ikähaitari vaihtelee opiskelijasta eläkeläiseen. Kuitenkin siten, että nuori polvi on lukumääräisesti yliedustettuna.

    On äärimmäisen surullista nähdä, miten nuorille parhaassa perheenperustamisiässä (25-35v.) oleville ihmisille ei synny lapsia. Ei vain synny. Kenellä on parisuhde, kenellä ei, kenellä parisuhteet vaihtuu. Mutta lapsia ei tule, toki joku positiivinen poikkeuskin löytyy.

    Sen sijaan 50+ ikäluokka on lähes poikkeuksetta vanhempia.

    Toki politiikka on osasyyllinen tähän vinoumaan, minä tosin katsoisin myös lähemmin nuoren polven arvoja. Siellä on jotain perinjuurin elämänvastaista, kun rajaton vapaus, haluttomuus sitoutua mihinkään sekä hedonismi ovat nousseet merkittävämmiksi arvoiksi kuin suvun jatkaminen.

    Välillä mietin – niin surullista kuin se onkin – että on vain ja ainoastaan oikein ja johdonmukaista, että tällaisella elämänvastaisella arvomaailmalla varustettu kansa hiipuu pois. Katkeraa, että kysessä on oma kansa.

  5. Tim Steb permalink

    Olen samaa mieltä, paitsi mielestäni vuosituhannen vaihteen tienoilla ja 2000-luvun alussa tapahtui paljon positiivistä kehitystä ja Suomi tuntui löytäneen arvot ja työmoraalin uudelleen. Suomi on siis menettänyt arvonsa kaksi kertaa: 90-luvun alun lamassa ja nyt uudestaan viimeisten kokoomushallitusten aikana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: