Skip to content

Tieteen leikkaukset ja Suomi nousuun – ravistellaan mieluummin kunnolla eikä pelleillä

joulukuu 15, 2015

Pari tuttua akateemista vaikuttajaa pyysi minua reagoimaan tieteen ja yliopistosektorin leikkausten vaikutuksia vastustavalla tavalla. Siis ihan työni puolesta, ei näin anonyymisti blogissa. Mutta minulla on kieltämättä vähintäänkin kaksijakoinen suhtautuminen asiaan. Ennen kaikkea siksi, että minusta Suomen tiede- ja korkeakoulupolitiikka on ollut aika typerää tällä vuosituhannella. Asiaa mietittyäni olenkin päätynyt siihen näkemykseen, että perinteisten tiedeyliopistojen leikkauksia voidaan kyllä tehdä jos halutaan, mutta ne pitäisi tehdä koordinoidusti ja kokonaisuutta huomioiva lähestymistapa ohjenuorana. Lisäksi pitäisi tehdä todella radikaali remontti ja tehdä valinnat avoimesti todellisen kilpailun kautta. Nythän noin ei tehdä vaan kuvio näyttäytyy ainakin näin ulkopuoliselle lähinnä sulle-mulle -peliltä.

Blogin ulkopuolisessa elämässä totesin, että en katso olevani oikea henkilö ottamaan mitään kantaa asiaan. Ennen kaikkea totesin noin siksi, että minusta olisi aihetta arvioida uudelleen koko yliopistokenttää. Pelkkä leikkauksiin tuijottaminen ei olisi riittävää enkä usko, että tuttavani olisivat ilahtuneet varsinaisista näkemyksistäni.

Minun näkemykseni mukaan korkeakoulujen, olivat ne sitten tiedekorkeakouluja eli yliopistoja tahi ammattikorkeakouluja, olemassaolon edellytys on yhteiskunnan kannalta hyödyllinen toiminta. Toisaalta toimintaa voi perustella myös jollain maailmantason osaamisella. Toimintaa voidaan perustella myös sivistysnäkökulmalla. Mutta kun mennään siihen, mitä tällainen toiminta oikeasti on tai mitä se tarkoittaa, niin tilanne muuttuu mutkikkaammaksi.

Ensimmäiseksi minun täytyy tunnustaa, että minun on vaikea kuvitella kovinkaan kansainvälistä toimintaa tapahtuvan Suomessa missään muualla kuin täällä pääkaupunkiseudulla tai Tampereen alueella. Mielikuvitusta hieman venyttämällä Turun seutu voi olla mukana. Oulu on jo ihan ilmastonsa puolesta aika vaikea kuvio. Tältä pohjalta näen muualla Suomessa tapahtuvan tieteellisen toiminnan ensisijaisesti soveltavana ja alueellista elinkeinoelämää tukevana. Pääkaupunkiseudulla, Tampereelle ja ehkä myös Turussa voi olla saumaa vakavaan kansainvälisesti noteerattavaan huipputasoon. Perustutkimus pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle, muualle ammattikorkeakoulujen tason alempine- ja ylempine ammattikorkeakoulututkintoineen luulisi riittävän.

Tämä kuitenkin muuttuu mikäli ohjenuoraksi otetaan sivistysnäkökulma. Sivistysnäkökulmasta asiaa tarkasteltuna jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus opiskella sivistäviä ja hyödyllisiä aiheita vaikka noista aiheissa ei saavutettaisikaan sitä maailman huippua. Mikäli korkeakouluja ajatellaan sivistysnäkökulmasta, niin meillä nimenomaan pitäisi olla laaja ja hyvätasoista opetusta antava koko maan kattava korkeakouluverkosto. Mutta tuolloin pitäisi myös tunnustaa, että tutkimuksen yms toiminnan kannalta riittäisi, että se on hyvää. Maailman huipputason saavutuksista luonnollisesti iloitsisimme, mutta ne eivät olisi selkeä pakkotavoite.

Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan korkeakouluja koskeva politiikka on epäonnistunut sekä kansainvälisen huippututkimuksen synnyttämisessä että sivistystehtävässä. Käsittääkseni korkeakoulut lakkasivat olemasta valtion virastoja vuonna 2009 tai 2010. Taisi olla 2010 alusta. Nythän EVA:n raportissa on todettu Suomen tieteen ja tutkimuksen tason rapautuneen 2010-luvulla (raportti täällä). Toisin sanoen tehty uudistus on mitä ilmeisimmin vaikuttanut suomalaisen tutkimuksen ja tieteen tasoa heikentävästi, mitään muita suuria yksittäisiä vaikuttavia tekijöitä en pienellä etsimisellä löytänyt (korkeakouluja paremmin tuntevat lukijat kertokoot jos niitä on). Yrityspuolella todettaisiin, että uudistus meni perseelleen ja mietittäisiin korjaavia toimenpiteitä.

Toisin on korkeakoulukuvion kanssa. Koska yliopistojen uudistus  vaikuttaa merkittävästi heikentäneen toiminnan tuloksellisuutta, niin perinteiseen suomalaiseen tapaan korjaavaksi toimenpiteeksi on valittu erilaiset hallintohimmelit ja organisaatioiden yhdistämiset. Tehtyjä virheitä ei nähdäkseni edes yritetä korjata. Uutena ratkaisuna laadun parantamiseksi hallitus näyttää keksineen tieteeseen käytettävän rahan määrän tuntuvan leikkaamisen ja antanut profiloinnin sekä resurssienjaon yliopistojen itsensä tehtäväksi.

Nykyistä yliopistojen omaan vapaaehtoiseen profiloitumiseen perustuvaa linjaa pidän kummallisena ja todennäköisesti katastrofaalisena. Syynä siihen, että en usko yliopistojen omaehtoisella profiloitumisella pääsevän järkevään lopputulokseen, on käsitykseni professoreiden innosta puolustaa oman alansa resursseja. Omaehtoinen profiloituminen johtaa helposti siihen, että päättävässä asemassa olevan ala ja hänen kavereidensa alat pärjäävät paremmin kuin muut. Tämä riippumatta eri alojen yhteiskunnallisesta merkityksestä tai tieteellisestä menestyksestä. Käsittääkseni tästä jo on selviä esimerkkitapauksia.

Olen ymmärtänyt, että tieteen tekijät muistuttavat toimintakulttuuriltaan enemmän ammattijalkapalloilijoita kuin yritysten tuotekehitysyksiköiden työntekijöitä. Jalkapallojoukkueita koskevan kokemuksen perusteella tiedämme, että mikäli joukkuetta pyörittävä taho joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, niin parhaat pelaajat lähtevät muualle ensimmäisenä. Tämän takia en oikein jaksa uskoa valitun linjan hirveästi parantavan tulostasoa. Vähän kuin jalkapallojoukkue möisi tai päästäisi lähtemään parhaat pelaajansa ja sitten ihmettelisi, että mikä on kun tulokset eivät parane vaikka pelaajat on vaihdettu halvempiin. Varsinkin kun jäljelle jääneet pelaajat ovat lähinnä joukkueen johdon kavereita.

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Koska suurimmat vahingot on ilmeisesti jo aiheutettu, niin on aivan sama laittaa koko kenttä uuteen uskoon. Oma ehdotukseni onkin se, että yhdistetään ja lopetetaan yliopistoja niin, että jäljelle jäävät Helsingin yliopisto, Aalto, yksi yliopisto Tampereella ja yksi yliopisto Turussa. Opettajien ja lääkäreiden koulutusta antavat yksiköt voisivat jäädä Ouluun.

Yhdistämisen ja lopettamisen jälkeen poliitikot ja ministeriöiden virkamiehet saisivat sopia mitä aloja ja minkä verran tutkitaan ja opetetaan missäkin noista yliopistoista. Tuon jälkeen kaikki paikat julistettaisiin avoimeen hakuun, kukaan aikaisemmin jotain tehtävää jäljelle jääneissä yliopistoissa hoitanut ei olisi etuoikeutettu vaan valinnat tehtäisiin niiden paljon puhuttujen tieteellisten ansioiden perusteella. Tuolloin valittaisiin jäljelle jääneisiin akateemisiin tehtäviin ne parhaat mahdolliset henkilöt tarjolla olevista ja kisa olisi kokonaisuudessaan avoin kaikille koti- ja ulkomaisille hakijoille.

Esittämäni kaltainen radikaali remontti tuskin olisi ainakaan huonompi ratkaisu kuin nyt valittu vapaaehtoisen profiloinnin ja supistuvien resurssien linja.

Mainokset

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. Realisti permalink

    Hyvää tekstiä. Vielä kun saataisiin vientiteollisuudelle todellista lisäarvoa tuottavat tieteenalat eturintamaan ja pelkkiä kuluja aikaansaavat naistutkimukset, hoitotieteet sun muut hössötykset prioriteettilistan hännille. Vastaavasti iso remontti olisi tarpeen opintotuessa. Jokaiselle kurssille hintalappu. Valtio antaa lainaa yhden tutkinnon edestä kursseja, ja laina maksetaan sitten ”lisäveroina” takaisin kun opiskelija valmistumisen jälkeen alkaa ansaita riittävän suurta verotettavaa palkkatuloa. Mutta ei, koska Suomi.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Kehitelläänpä ajatusta hieman eteenpäin:

      1) Luennoija hinnoitelkoon (vapaavalintaisen) kurssinsa haluamaansa hintaan. Opiskelija maksaa, jos arvelee hyötyvänsä kurssista tai aihe kiinnostaa muuten vain.

      2) Valtion opintolaina (tai tarkemmin: valtiontakauksen limiitti) myönnettäköön jokaiselle opiskelijalla, joka on pääsykokeen läpäissyt. Sen jälkeen lainaa allokoidaan limiitin puitteissa opiskelijalle vuosittain sen verran kuin edellisen vuoden opiskelumenetys tai opintojen edistyminen oikeuttaa.

      3) Tutkinnon suoritettuaan maisteri saa vähentää opintolainan korot (tai jopa osan lyhennyksistä) veroistaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: