Skip to content

Wessman, euroero ja munakkaan ongelma – unohtakaamme vaihtoehtoiskustannukset

heinäkuu 28, 2015

Arvostamani Roger Wessman on kirjoittanut suhteellisen äskettäin blogikirjoituksen Arvopaperi-lehteen. Tuossa blogikirjoituksessaan hän perustelee miksi eroaminen eurosta olisi niin riskialtista ja vaarallista, että sitä ei pidä edes harkita. Kieltämättä euroeroon sisältyisi merkittäviä riskejä, mutta kuten Wessman itse toteaa, pitkällä tähtäimellä euroero olisi todennäköisesti paljon parempi vaihtoehto. Wessmanin teksti löytyy täältä.

Yleensä niin harkitsevalle Roger Wessmanille on mielestäni lipsahtanut kirjoitukseen varsin tavallinen taloudellisissa arviointi- ja päätöksentekotilanteissa esiintyvä ajatteluvirhe. Mikäli euroeroa tai siitä pidättäytymistä perustellaan taloudellisilla argumenteilla, niin on aivan ehdottomasti tarkasteltava vaihtoehtoiskustannuksia. Pelkkien riskien havaitseminen ei riitä argumentiksi jonkun vaihtoehdon poissulkemiseksi.

Mikäli Suomi pysyy osana Euroaluetta ja vastoin Juhana Vartiaisen yltiöoptimistista ja ideologisesti kuorrutettua näkemystä (Vartiaisen kirjoitus täällä) euron jatko noudattaa optimaalisen valuutta-alueen teoriaa (OCA) kuten tähänkin asti, niin jokainen vuosi eurojäsenyyttä tuottaa merkittävän hyvinvointitappion. En näe mitään syytä olettaa, että euro yllättäen käyttäytyisi toisin kuin OCA:n pohjalta on ennustettavissa. Suomeksi sanottuna eurojäsenyyden kustannukset kasvavat joka päivä.

Toisin sanoen Suomen eurojäsenyyden jatkumisen tai euroeron välinen tarkastelu tulee tehdä käyttämällä vaihtoehtoiskustannuksia. Koska ainoat näkemäni laskelmat eurojäsenyyden kustannuksista tai hyödyistä ovat Kanniaisen ryhmän laatimia ja niissä on päädytty eurojäsenyyden aiheuttamaan selkeään ja jatkuvasti kasvavaan hyvinvointitappioon, niin ilman uusia laskelmia voidaan väittää eurojäsenyyden kustannusten olevan tuntuvasti hyötyjä suuremmat.

Jos talouspoliittinen päätöksenteko on rationaalista, niin jossain vaiheessa eurojäsenyyden kustannukset yksinkertaisesti nousevat suuremmiksi kuin euroeron mukanaan tuomien riskien kustannukset. Noiden riskien luonteeseen ja vakavuuteen voisimme taas vaikuttaa hyvinkin paljon. Todennäköisesti euron aiheuttama hyvinvointitappio on jo nyt suurempi kuin potentiaaliset euroeron aiheuttamat riskit, mutta uskallan väittää hyvinvointitappion olevan varmasti suuremman kunhan odotamme seuraavat kuusi vuotta nollakasvua tai talouden supistumista. Viimeistään tuolloin euroero muuttuu talouspoliittisesti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi – olettaen, että talouspolitiikka on rationaalista.

Valitettavasti Suomella ei ole kovinkaan hyviä historiallisia näyttöjä rationaalisesta talouspoliittisesta päätöksenteosta.

Mainokset

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    ”Valitettavasti Suomella ei ole kovinkaan hyviä historiallisia näyttöjä rationaalisesta talouspoliittisesta päätöksenteosta.” Siinäpä se. Mieluummin tarrataan Saksan linjaan, olipa se ihan mikä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: