Skip to content

Sisäisen devalvaation vaikeus – sopimusten muuttamisen vaikeudesta

Touko 5, 2015

Leikkauslistojen ja vastaavien esilletuonnin yhteydessä moni jopa periaatteessa vasemmistolainenkin poliitikko ja taloudesta kirjoittava on ottanut annettuna sen, että on työntekijöiden vika kun palkat ovat nousseet liikaa eikä kustannuksia saada laskettua. Mutta tuo suoraviivainen oletus on parhaimmillaankin osatotuus ja käytännössä lähinnä harhaa. Merkittävimmän esteen riittävät laajalle kustannusten laskulle sisäiselle devalvaatiolle muodostavat markkinat ja markkinoiden puitteissa tehdyt sopimukset, mitkä sisältävät paljon muutakin kuin pelkät työsopimukset.

Erilaisia rahalla mitattavia sopimuksia tekevät yksityiset henkilöt keskenään, yksityiset henkilöt yritysten kanssa, yritykset toistensa kanssa, yksityiset henkilöt valtion kanssa ja yritykset valtion kanssa. Kaikille noille sopimuksille on yhteistä se, että niitä tehtäessä jotain on arvotettu rahalla. Työsopimukset ja eläkkeet ovat vain pieni jäävuoren huippu valtavasta määrästä erilaisia sopimuksia.

Sisäisessä devalvaatiossa pitäisi muuttaa noista sopimuksista suurta osaa tarvittavan kansantaloudellisen hyödyn saamiseksi. Mikäli sisäinen devalvaatio toteutetaan pelkästään muuttamalla palkkoja eli työsopimuksia ja eläkkeitä, niin törmätään kohtuullisten palkka- ja eläkeleikkausten riittämättömyyteen. Lisäksi tuolloin ongelmaksi tulevat nuo muut markkinoilla tehdyt sopimukset.

Esimerkiksi minä omistan muutaman vuokra-asunnon. Nyt jos vuokralaisteni palkkoja leikataan vaikkapa 20%, niin hänen vuokranmaksukykynsä vaarantuu mikäli vuokrasopimus säilyy entisellään. Vuokralaiseni kannalta olisi kohtuullista, että myös hänen minulle maksamaansa vuokraa leikattaisiin. Minä en taas tietenkään moiseen suostu, sillä mitä minulle kuuluu vuokralaiseni työsopimus. Vuokralaisellani voi olla muitakin vastaavia sopimuksia, jotka osoittautuvat ongelmallisiksi. Toisaalta nekään eivät sinänsä ole minun asiani, minun näkökulmani mukaan vuokralaiseni pitää maksaa sovittu vuokra ja se siitä.

Toinen esimerkki on vientiyritys. Vientiyrityksen suorat työvoimakustannukset olkoot vain noin 20% kokonaiskustannuksista. Siivous on ulkoistettu, vartiointi on ulkoistettu, kuljetus ostetaan sopimuksen mukaan kuljetusfirmalta. Mikäli noita sopimuksia ei muuteta, niin tarvittavaa 25% kustannustason leikkausta ei ole mahdollista saada aikaiseksi vaikka työntekijöiden palkat leikattaisiin nolliin. Kaikki nuo muutkin sopimukset pitäisi neuvotella uudelleen, mistä palveluja myyneet yritykset eivät tietenkään ole hirveän innostuneita.

Käytännössä sisäinen devalvaatio edellyttäisikin toimiakseen muutoksia hyvin suureen määrään yksityisiä sopimuksia. Mikäli tuota sopimusmassaa ei kyettäisi muuttamaan, niin palkkojen ja eläkkeiden leikkaukset toimisivat täsmälleen samalla tavalla kuin Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa eli aiheuttaisivat massatyöttömyyden ja erittäin huomattavan omaisuuden uusjaon. Tuota omaisuuden uusjakoa voi aivan huoletta luonnehtia valtion avittamaksi varkaudeksi, jolla siirretään pienempituloisten omaisuutta suurituloisten omaisuudeksi – tämä kehitys on ollut erityisen räikeää Kreikassa.

Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että virkamiehiä ja sosiaalielättejä hieman kuritettaisiin tulotason leikkauksilla. Mutta minusta sekä työsopimukset että muut markkinoilla laaditut sopimukset on laadittu sillä oletuksella, että niitä noudatetaan. Palkkojen leikkaukset ovat sinänsä suoraa julkisen vallan puuttumista sopimuksiin. Vastaavalla tavoin esimerkiksi Kyproksella käytetty pankkitileillä olevan rahan takavarikko on härski varkaus.

Toisaalta pelkästään palkkoihin eli työsopimuksiin kohdistuvat leikkaukset ovat mielestäni vaarallisia. Huomattava osa Suomen positiivisesta kehityksestä on seurausta siitä, että selkeä vastakkaisasettelu omistajien ja työntekijöiden välillä on hämärtynyt kansakuntamme rikastuessa. Sopimuksista on pidetty kiinni varsin hyvin. Mutta mikäli linja nyt muuttuu siten, että kaikista yksityisesti tehdyistä sopimuksista muutetaan pelkästään palkkoja ja eläkkeitä, niin tempulla on huomattavia vaikutuksia yleiseen sopimusten luotettavuuteen. Tuon jälkeen olisi turha kuvitella työntekijäpuolen kunnioittavan sopimuksia sen enempää.

Kaiken kaikkiaan pidän Sipilän tavoitteleman yhteiskuntasopimuksen sisäisen devalvaation tavoitteita varsin huolestuttavina pelkästään sopimusten luotettavuuteen liittyen. Toimiva ratkaisu edellyttäisi muutoksia hyvin merkittävään massaan yksityisiä sopimuksia. Tuohon sopimusmassaan kohdistuvista muutoksista ei ole hirveästi puhuttu, on keskitytty vain osaan sopimuksista, eli lähinnä työehtosopimuksiin. Minun on kuitenkin vaikea nähdä Sipilän tavoitteleman sisäisen devalvaation onnistuvan ilman muutoksia merkittävään osaan yksityisten tahojen keskinäisiä markkinoilla solmittuja sopimuksia.

Selvää kuitenkin on, että moni sopimustaho ei suostu sopimusten muuttamiseen ilman ehdotonta pakkoa. Esimerkiksi minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta alentaa vuokra-asunnoistani perimiä vuokria noin vain pelkästään sisäisen devalvaation onnistumiseksi. Valtiolla on tietenkin mahdollisuus muuttaa lakeja niin, että noita sopimuksia muutetaan lennosta. Tuollainen tie on kuitenkin hyvin huolestuttava ja söisi koko yhteiskuntamme luotettavuutta huomattavassa määrin.

Rehellisesti sanottuna minun on hyvin vaikea nähdä kuinka Sipilä kykenisi laatimaan ”yhteiskuntasopimuksen”, joka olisi edes kohtuullisen tasapuolinen. Ainakin kriisimaissa tehty sisäinen devalvaatio on ollut kaikkea muuta kuin tasapuolinen ja sopimuksia kunnioittava.

Minun vaikea nähdä muita kuin huonoja ja erittäin huonoja vaihtoehtoja.

Advertisements

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. TNE permalink

    Palkanalennukset erityisesti taantumassa ovat erittäin haitallisia, sillä vaikuttamalla negatiivisesti yrittäjien voitto-odotuksiin ne voivat tuottaa nopeasti talouteen investointitaantuman, joka edelleen heikentää voitto-odotuksia ja tulevaisuuden investointeja.

    Usein se pienentää yritysten myyntejä jopa enemmän kuin se laskee yritysten kustannuksia.

    Koska tämän hetkiset myynnit vaikuttavat sekä lyhyen että pitkän tähtäimen odotuksiin ja yrittäjän motivaatioihin voi yleisillä palkanalennuksilla olla suuri negatiivinen vaikutus myös investointeihin ja yritysten myynti- ja voittomahdollisuuksiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

  2. Merkantti Matikainen permalink

    Itse itseäni lainaten:

    Kansalaisille esitettiin kysymys: Miten Suomen talous saadaan kasvuun? ja pyydettiin esittämään tehokkain keino kolmesta vaihtoehdosta. Näitä olivat julkisten investointien lisääminen, yritysverojen alentaminen ja tuloverojen alentaminen.

    TNS Gallup esitti oikean kysymyksen, ja kansa kannatti kaikkia keinoja. Entä Sipilä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: