Skip to content

Demaripuolueen vähittäisestä katoamisesta – kun puolue hylkää kannattajansa hylkäävät kannattajat puolueen

Touko 5, 2015

Vaalien mielenkiintoisimpia piirteitä oli sosialidemokraattisen puolueen kannatuksen merkittävä putoaminen. Olen ilmeisesti vanhakantainen, mutta minusta demareiden vähittäinen kuihtuminen ja vaikutusvallan loppu vakavasti otettavana poliittisena liikkeenä on demareiden omien linjausten seurausta. Mikään poliittinen liike, joka väittää edustavansa määrättyä ihmisryhmää, mutta joka johdonmukaisesti toimii kyseisen ihmisryhmän etujen vastaisesti, ei kykene säilyttämään kannatustaan. Jossain vaiheessa ne perinteiset kannattajat huomaavat puolueen toiminnan olevan omien etujensa vastaista.

Suomen sosialidemokraattinen puolue on hyvä esimerkki poliittisesta liikkeestä, joka on hylännyt omat perinteiset kannattajansa ja alkanut ajaa aivan toisten tahojen etuja.

Demareiden nykyisenkaltainen kehitys alkoi Paavo Lipposen aikana. Paavo Lipponen oli valtakautenaan kieltämättä taitava ja omasta näkemyksestään täysin vakuuttunut johtaja. Lipponen kykeni tekemään päätöksiä ilman pienintäkään epäilystä siitä, että hänen mielikuviin ja kuvitelmiin perustuva näkemyksensä saattaisi olla väärä. Vahvana ja päätöksentekokykyisenä johtajana Paavo Lipponen tekikin merkittäviä päätöksiä, jotka valitettavasti ovat osoittautuneet historian valossa hyvin vahingollisiksi.

Voidaankin aivan aiheellisesti sanoa, että perinteinen demariaate kuoli viimeistään Paavo Lipposen aikana. Lipposta kiinnostivat ensisijaisesti kuvitteelliset Euroopan ytimissä olemiset eivätkä suomalaisen palkansaajan asiat. Lipponen vaatikin Suomen työmarkkinoille merkittäviä joustoja eurojäsenyyden vastapainoksi. Toisin sanoen demareiden todellinen linja on eurojäsenyyden myötä palkkajoustot eli palkkojen leikkaukset, helppo irtisanominen, työttömyysturvan heikennykset ja sosiaaliturvan tuntuvat leikkaukset.

Koska eurojäsenyys ja EU-solidaarisuus ovat nykydemareille pyhiä arvoja, niin eurojäsenyyden kanssa ristiriidassa olevat asiat eivät voi olla demareille pyhiä. Toisin sanoen demareiden todellinen työelämälinjaus on palkansaajan etujen heikentäminen. Tältä pohjalta onkin helppoa ymmärtää miksi demareiden kannatus tippuu.

Kokoomus on sentään rehellinen ja johdonmukainen kannattaessaan eurojäsenyyttä ja palkansaajien kyykyttämistä. Kokoomuksen näkemykset asiassa ovat johdonmukaisia ja pitävät kutinsa tosiasioiden kanssa, sillä eurojäsenyys yksinkertaisesti vain edellyttää palkansaajien tuntuvaa kyykyttämistä ja elintason laskua.

Minun onkin vaikea keksiä naurettavampaa ja typerämpää hahmoa kuin demari, joka sanoo kannattavansa eurojäsenyyttä ja väittää demareiden puolustavan suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten etuja.

Advertisements

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. Eräs Isä permalink

    Tyhjentävästi ja selkeästi kerrottu asia. Kiitos.

  2. de comments permalink

    Hyvin perusteltu kirjoitus.

    SDP on työväenpuolue vain siinä mielessä kun se saa ay-järjestöiltä vaalitukeä yhdessä vasemmistoliiton kanssa. Mitään muuta tekemistä SDP:llä ei ole työväen kanssa ollut Lipposesta lähtien. Lipponen siirsi SDP:n politiikan oikeistolaisempaan suuntaan. Jokseenkin lähelle kokoomuksen ajamaa. Ei ihme että Katainen ja Urpilainen tulivat hyvin toimeen keskenään, sillä Urpilainen on myös oikeistosuuntaa ajava demari. Tuo on syy jonka johdosta Jutalla meni Antin kanssa pasmat sekaisin. Kumpikaan ei ole tunnustanut avoimesti että SDP:ssä tosiasiassa on kaksi eri poliittistalinjaa.

    Antti Rinne ei vain taida olla kykenevä saamaan puoluetta nousu-uralle. Häneltä mielestäni puuttuu sellainen johtajuus jota tuossa kaivataan. Rinne on ristiriitainen persoona. Eikä vähiten siinä mitä tapahtui Levin matkailun tiimoilla. Siinäkin Rinne on kunnostautunut omalla tavallaan. Taisipa siihenkin kuvioon sisöltyä jonkinasteista riitelyä.

    Mitä tulee vielä Lipposen aikaan, niin hänellä oli kova halu päästä ”notkuviin” EU-pöytiin kotimaan politiikasta, mutta haaveeksi jäi. Lipponen kunnostautui
    muunnellun totuuden puhujana kun kertoi Suomen saavan EU:n elintarvikeviraston. No ei saanut. Italian ihmemies, ikuinen nuorukainen, Berlusconi vei sen Italiaan.

    Suomen päättäjät eivät ole muuta tehneetkään kuin vääriä päätöksiä EU:ssa.

    • EU:n piirteisiin kuuluu se, että suuriakaan palveluksia tehneitä ei palkita jolleivät he tai heidän puolueensa ole vallassa kun paikkoja täytetään. Toisin sanoen Lipposelta jäi hänelle mahdollisesti jo luvattu EU-virka saamatta kun meni häviämään vaalit ikävästi juuri ennen valintoja. Tämän takiahan Kataisen piti lähteä pääministerin pestistä.

      • de comments permalink

        Niin, Katainenhan pääsi itse esittämään itseään komissaarin virkaan. Olisi todellakin virka mennyt sivu suun jos olisi tuolloin jättänyt tilaisuuden käyttämättä. Jonkinasteisena korruptiona kaiketi tuollaisen menettelyn voi katsoa olleen, tai ainakin ”hyvä-velikerhon” antina. Olihan Katainen tuota varmasti pedannut niin Merkelin kuin Junckerin kanssa.

  3. Kauko permalink

    Paavo Väyrynen oli jälleen ehdolla ja valittiin Lapista eduskuntaan. Tilasin huvikseni Pohjanranta-verkkokaupasta hänen kirjoittamansa vaalikirjat On muutoksen aika 2 ja On totuuden aika 1 ja 2.
    Ne olivat yllättävän mielenkiintoisia kuvauksia 1970-80-lukujen politiikasta, totta kai Väyrysen ja Keskustapuolueen näkökulmasta.

    Päivän aiheen kannalta on kiinnostavaa, mitä Väyrynen kertoo 1980-luvun talouspolitiikasta. Vuosina 1982-87 oli vallassa Punamultahallitus. Öljyn hinta romahti 1986, mikä ajoi idänkaupan pahoihin ongelmiin. Suomalaisten olisi pitänyt vähentää vientiä, koska ei keksitty mitään järkevää tuotavaa Neuvostoliitosta. Näin ei tehty, vaan myytiin velaksi, koska SDP ei halunnut idänkaupasta vaaliteemaa 1987 vaaleihin. Neuvostoliitolle se sopi hyvin, velka oli korotonta. Lopulta velkaa oli kolme miljardia markkaa.

    SDP hävisi vaalit. Porvareilla oli sopimus hallitusyhteistyöstä. Kokoomus oli vaalien jälkeen kuninkaantekijä. Puolueen puheenjohtaja Ilkka Suominen oli keskustayhteistyön kannattaja, mutta presidenttiehdokas Harri Holkerille sopi myös SDP, koska hän halusi pääministeriksi.

    Presidentti Koivisto junaili Holkerin hallituksenmuodostajaksi. Holkeri onnistui jyräämään kokoomuksen kannalleen, vaikka suurin osa kokoomuksen hallitusneuvottelijoista kannatti yhteistyötä keskustan kanssa.

    Hallitusneuvotteluissa Kokoomus hyväksyi kaikki SDP:n ehdot. Ilmeisesti palo hallitukseen oli niin kova. Niinpä uusi sinipunahallitus ajoi hyvin SDP-vetoista politiikkaa. Menoja lisättiin nousukaudella, kilpailukyky menetettiin, Suomesta tuli maailman kallein maa, vaihtotaseen vaje repesi ja pankinjohtajat jakoivat kottikärryillä rahaa. Väyrynen muisteli (1993), että 1970-luvulla Sorsan hallitukset olivat aivan yhtä vastuuttomia.

    Yksi keskeinen Holkerin hallituksen hanke oli vahva markka. Sorsa oli edellisenä syksynä todennut Suomen pankin 175-vuotisjuhlissa, että uuteen hallitukseen pääsevät vain vahvan markan kannattajat. Muistelen, että presidentti Koivisto on jossain kertonut, miten oli pyytänyt ollessaan Suomen pankissa muistion markan arvon kehityksestä ja kauhistunut jatkuvista devalvaatioista. Vahva markka olisi tätä perua.

    Kaiken kaikkiaan Väyrysen kirjat olivat yllättävän kiinnostavia.

  4. Koen tietynlaista henkistä yhteyttä Väyryseen. Sanoo, mitä ajattelee, ei kunnioita toisten outoja käsityksiä ja pystyy perustelemaan omia näkemyksiään. Poikkeaa vahvasti monista muista poliitikoista tässä suhteessa. Ei toki aina oikeassa, mutta käyttäytyy, kuin olisi. Ihan kuin minä.

    • de comments permalink

      Heh, hienoakin hienompi kommentti. Väyrysestä oiva analyysi, ”käyttäytty kuin olisi aina oikeassa”. Ja tuo vertaus itsesi kanssa ei sitten taida oikein osua kohdalleen, sillä kirjoituksistasi päätellen olet oikeassa huomattavasti laajemmalla skaalalla kuin Väyrynen. Toki Väyrynen on eurokriittinen siinä kuin sinäkin, joten tuossapa ne yhtäläisyydet politiikan saralta taitaa ollakin. Raha- ja talouspolitiikassa yleensä peset Väyrysen mennen tullen. 😉

  5. Jo on aikoihin eletty permalink

    Kirjoittihan demarijohtaja Kalevi Sorsa jo vuonna -92 Kirjassaan ”Uusi itsenäisyys”, (viimeisillä sivuilla), (EU:n alamaisuudessa), kuinka julkinen sektori pitää romuttaa ja totesi sen olevan demarien tehtävä, koska kukaan ei osaa epäillä siitä heitä.

    Katoppa kun uskalsi tunnustaa puolueen tekevän myyräntyötä, ja sitäpä se on tottavie tehnytkin, nyt maamme on sellaisessa kusessa ettei tästä ilman euro-eroa selvitä, ei selvitä vaikka Sossut ottais täyden vastuun tekosistaan, vaikka Rinteet ja Jurpilaiset kuopattaisiin (s**tanan tunarit), ei auta jäädä odottamaan että Sipilä tekee samat kuin Pula-Aho, häntä on ehdottomasti Estettävä toteuttamasta sisäistä devalvaatiota, sillä Sipilän rahat ja henkilökohtaiset varat ei tule riittämään vahinkojen paikkaamiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: