Skip to content

Julkisen sektorin leikkaukset, elvytys ja luottamus – katsokaa lukuja mielikuvien sijaan

maaliskuu 27, 2015

Tulevissa eduskuntavaaleissa tuntuu puolueille olevan muotia löytää keinoja toteuttaa mahdollisimman suuria julkisen sektorin leikkauksia. Tuossa keskustelussa menevät omenat ja appelsiinit iloisesti sekaisin. Pitäisikin erottaa toisistaan syömävelka ja investoinnit. Ensimmäiseksi pitäisi kyetä erottamaan toisistaan julkisen menojen investointivaikutus puhtaasti ylläpitävästä lakisääteisestä vaikutuksesta. Toiseksi pitäisi erottaa toisistaan toimintakustannukset sosiaalisista tulonsiirroista. Tuolloin eri leikkausten tai elvytyksen vaikutukset olisivat jollain tavoin arvioitavissa. Suomessa nyt käytävä keskustelu on juuri sillä tavoin epä-älyllistä kuin professori Haaparanta sanookin Helsingin Sanomien haastattelussa (haastattelu täällä). Sivukommenttina mainittakoon, että luotan valtiovarainministeriön Matti Hetemäen ammattitaitoon ja järkevyyteen näissä asioista aivan yhtä paljon kuin hänen orkestroimiensa Kreikka-takuiden toimivuuteen.

Ensimmäiseksi minun on oikaistava huonoina pitämieni Kataisen ja Stubbin hallitusten kohdalta yleinen harhaluulo kustannusten kasvun osalta. Sekä Kataisen että Stubbin hallitusten aikana Suomen julkinen sektori leikkasi tuntuvasti ja mielestäni vahingollisessa määrin julkisen sektorin toiminta- ja investointimenoista. Kuten YLE:n juttu kertoo, niin leikkauksia syntyi miljarditolkulla (juttu täällä). Tällä vaalikaudella on tehty hyvin merkittävät leikkaukset, mutta yksityisen sektorin romahdus on vain lisännyt julkisen sektorin ahdinkoa.

Mutta nyt siihen julkisen sektorin menojen luokitteluun. Monessa mielessä julkisen sektorin menot voidaan jakaa seuraavan nelikentän mukaisesti. Yksittäisten menojen paikat voivat olla tulkinnanvaraisia, mutta perusperiaatteiden pitäisi olla helppo ymmärtää.

JulkistenJaottelu

Kuten kuvasta näkyy, niin julkisen sektorin menoilla on hyvin erilaiset luonteet. Ylös oikealle sijoittuvat menot ovat elvyttäviä ja alas vasemmalle sijoittuvat ovat ensisijaisesti lakisääteisiä menoja. Toisaalta tulonsiirroillakin voi olla huomattava investointivaikutus, josta esimerkkinä ilmainen koulutus. Vastaavasti joillain menoilla ei talousmielessä ole käytännössä mitään investointivaikutusta, esimerkkinä puolustustoimien menot (tähän selvennyksenä, en kannata puolustusmenojen leikkauksia, mutta syyt mielipiteeseeni eivät ole talousperusteisia).

Julkisten menojen osalta Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat leikanneet ensisijaisesti nelikentän oikeasta yläsektorista, vasemmasta yläsektorista ja jossain määrin myös alhaalta oikealta. Alhaalta vasemmalta ei käsittääkseni ole niinkään kamalasti euromääräisesti leikattu, sillä heikkenevä työllisyystilanne on lisännyt menoja nopeammin kuin leikkaukset ovat niitä supistaneet ja joidenkin puolueiden poliittiset näkemykset kannattavat merkittäviä lisäyksiä mielellään ulkomaille kohdistuviin tulonsiirtoihin.

Minun mielestäni elvytystä on sellainen julkisen rahankäytön kohdistaminen, joka sijoittuu vaakaviivan yläpuolelle. Sen alapuolelle sijoittuva julkisten rahojen käyttö ei ole elvytystä, se on syömävelkaa. Tässä mielessä puheet siitä, että Suomi olisi koko kriisin ajan elvyttänyt, ovat puhdasta puppua. Tarkoituksellista valehtelua. Itse asiassa Suomi on selkeästi leikannut investointityyppisiä julkisia menoja samalla kun lakisääteiset ylläpitävät menot erityisesti tulonsiirtojen muodossa ovat kasvaneet ensisijaisesti työttömyyden kasvun vuoksi.

Mikäli Suomi haluaisi elvyttää, mille minusta on tässä tilanteessa erinomaiset perusteet, niin elvytyksen tulisi kohdentua nelikenttäni oikeaan ylänurkkaan ja vähäisemmässä määrin vasempaan ylänurkkaan. Samanaikaisesti voitaisiin alaosaan, erityisesti vasempaan alanurkkaan, kohdistaa hyvinkin tuntuvia rakenteellisia uudistuksia ja sopeutustoimia.

Toisin sanoen kannatan sekä investointeja että rakenteellisia uudistuksia eli leikkauksia. Nykytilanteessa valtion velan halpa hinta kyllä yllyttäisi kohdistamaan investointeja oikeaan ylänurkkaan.

Palaan sitten tuohon luottamusosioon. Maailmalla ja meillä on julkisen sektorin leikkauksia perusteltu luottamuksella. Lujalla uskolla siihen, että luottamuskeiju tuo lahjoja kilteille poliitikoille kunhan julkisia menoja rajusti leikataan ja hyvinvointiyhteiskunta puretaan. Tuo usko ei kuitenkaan lukujen valossa pidä paikkaansa. Ensinnäkin IMF on laskenut leikkausten vaikutuksen olevan kertoimeltaan selkeästi yli yhden, eli euron leikkaukset pienentävät taloutta leikkausta selvästi enemmän (katso IMF:n tekninen paperi (click) ja IMF:n edistymisraportti Kreikan osalta (click) – tuossa raportissahan myönnetään Kreikan säästö- ja leikkauskampanjan olleet talousmielessä suuri virhe).

Mutta vielä tyrmäävämpää leikkauspolitiikan järkevyydelle luottamuksen luojana on EKP:n äskettäinen raportti (työpaperi 1770), jossa yksinkertaisesti todetaan julkisen sektorin leikkausten vähentävän yksityisten toimijoiden luottamusta. Seuraavassa lainaus raportin abstraktista (raportti löytyy täältä).

Consumer confidence falls around announcements of consolidation measures, an effect driven by revenue-based measures. Moreover, the effects are most relevant for European countries with weak institutional arrangements, as measured by the tightness of fiscal rules or budgetary transparency. The effects on producer confidence are generally similar, but weaker than for consumer confidence.

Toisin sanoen julkisen sektorin leikkaukset heikentävät yksityisen sektorin luottamusta ja pienentävät taloudellista aktiviteettia. Tämä siis EKP:n mukaan. Onkin mielenkiintoista huomata, että euroa kannattavat tahot eivät ota todesta EKP:n näkemyksiä nyt kun EKP on omia käsityksiään korjannut tapahtuneita tosiasioita vastaaviksi.

EKP:lle pisteet näkemyksen muuttamisesta todellisuutta vastaavaksi.

Joka tapauksessa julkisen sektorin leikkauksista tai elvytyksestä käytävään keskusteluun kaipaisin minäkin sitä professori Haaparannan kaipaamaa analyyttisyyttä.

Yleensä lukujen katsominen auttaa selventämään mistä puhutaan.

Advertisements

From → Uncategorized

16 kommenttia
  1. TNE permalink

    Minä kaipaisin meidän vaalikeskusteluun enemmän puhetta talouden hoidosta euro-tasolla.
    Draghi mainitsi myös jossain puheessaan rakennemuutokset, tarkoitti varmaan rahaliittoa 😉
    eihän riippumaton EKP voi puuttua valtioiden taloudenhoitoon, eihän ?

    Muuten mielenkiintoinen raportti tulossa …
    https://rahajatalous.wordpress.com/2015/03/25/ankeudesta-aurinkoon-loppu-investointilamalle/

    • EKP on osoittautunut täysin umpipoliittiseksi toimijaksi, Saksan politiikan jatkeeksi. EKP:n kannanotot yleisesti ja Suomessa Erkki Liikaset kannanotot ovat demokratian kannattajan näkökulmasta erittäin vastenmielisiä ja ylimielisiä.

  2. Veijo Ryhänen permalink

    Tyhmyri: ”… elvytyksen tulisi kohdentua nelikenttäni oikeaan ylänurkkaan ja vähäisemmässä määrin vasempaan ylänurkkaan. Samanaikaisesti voitaisiin alaosaan, erityisesti vasempaan alanurkkaan, kohdistaa hyvinkin tuntuvia rakenteellisia uudistuksia ja sopeutustoimia.”

    Vasen alanurkka = sosiaaliset tulonsiirrot. Juha Tervalan mukaan järkevä leikkauskohde löytyy siitä kohdasta, jossa pieni kerroin sijaitsee:

    ”Normaaleissa olosuhteissa tulonsiirtojen
    kerroin ylivoimaisesti pienin (vain 0,3)

    Julkinen talous pitäisi tasapainottaa
    leikkaamalla (keskiluokan) tulonsiirtoja”(http://blogs.helsinki.fi/jtervala/files/2015/03/DebaattiFinansipolitiikasta.pdf)

    Linkki em. pdf:n löytyi täältä: http://www.uusisuomi.fi/raha/79535-synkka-arvio-suomen-talouslaake-onkin-paha-virhe

    RW kannattaa investointielvytystä:
    http://rogerwessman.com/2015/03/25/elvytyskeskustelun-epa-alyllinen-kahtiajako/
    http://rogerwessman.com/2014/04/11/investointivetoinen-elvytys-jarkevinta/

    ”Stephany Griffith-Jones … hän painotti, että nykyisessä alhaisten korkojen ja hitaan kasvun luonnehtimassa tilanteessa investointielvytys maksaa itsensä takaisin suurten kerroinvaikutusten takia. Samaa viestiä ovat toistaneet viime vuosina Kansainvälinen valuuttarahasto ja lukuisat taloustieteilijät.”(http://demokraatti.fi/brittiprofessori-demokraatille-komission-myonnytys-puhdas-vyonkiristyspolitiikka-ei-toimi/)

    RW:n uutiskirje kannattaa tilata omaan sähköpostiin, jolloin voi klikata kiinnostavaa otsikkoa (RW on minun ajankäyttööni nähden liian tuottelias kirjoittaja, joten joudun siksi valkkaamaan lukemisiani).

    Juha Tervalan kirjoituksiin pitäisi perehtyä ajan kanssa, ne ovat huippulaadukkaita, ja suomenkielen ansiosta niitä jaksaa lukea suht. hyvin, vaikkakin vaativat täydellistä keskittymistä kaltaiseni ei-talousalalla olevan eurokriisiharrastajan näkökulmasta katsottuna: http://blogs.helsinki.fi/jtervala/publications-in-finnish/

    Veronmaksajat saavat hyvää vastinetta rahoilleen, kun Haaparanta tuo ymmärryksen ja järjen valoa tähän talouspoliittiseen ajattelun pimeyteen, joka suomessa on nykyään niin suosittua.

    • Kyllä. Suurin osa tulonsiirroista on muistaakseni keskiluokalta keskiluokalle. Siksi niiden karsimisen negatiiviset vaikutukset ovat yllättävän vähäisiä.

      • Veijo, taisit lukea Liberan sivuilla Heikkisen kirjoituksen , jossa Herralan laskelmiin vedottiin (http://www.libera.fi/blogi/suhtellisen-alyllista-talouspuhetta). Jos ihan tarkkoja ollaan, tuo sitaatti koskee normaalia aikaa, ja Herrala toteaa matalasuhdanteessa kertoimen olevan paljon suurempi.

        Kun kerran on keksitty, että fiskaalikertoimien asennot ovat suhdanteista riippuvaisia, menin Herralan lähteisiin, ja sieltähän sitä löytyi dataa siitä, miten eri fiskaalimenoluokkien kertoimet heiluvat suhdanteissa. Kts. kommenttini Heikkisen kirjoituksen lopussa. Lyhyesti: matalasuhdanteessa tulonsiirtojen kerroin on kaikista fiskaalieristä suurin.

  3. Merkantti Matikainen permalink

    Kärsiikö Suomi sekulaarisesta stagnaatiosta? Kysyy blogisti.

    http://edwardhughtoo.blogspot.com.es/2015/03/is-finlands-economy-suffering-from.html

    Ja määrää lääkkeet:

    “Structural reforms – aimed to increase labour market participation rates, and extend working lives – can help. So can measures to improve the quality of education, and the effectiveness of investment into new technologies. But if we look at Japan, even these offer no simple panacea.”

    Taikasanana taas rakenteelliset uudistukset.

  4. n.n permalink

    Tämä edward hugh kannattaa aloittaa tuosta kohtaa missä EH väittää että ”omalla valuutalla ja keskuspankilla ei olis mahdollisuutta saavuttaa riittävää devalvoitumista”, mikä on ilmiselvää mierda de toroa tälläinen väite.

    Jos tätä kohtaa ei saa menemään oikein sen jälkeen mitä sveitsi on tehnyt ei mulla ainakaan riiitä mielenkiintoa mihinkäään muuhunkaan.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Niin. Euroero on aika epätodennäköinen vaihtoehto. Edes Kreikka ei ole irtautunut eurosta, vaikka vaikeudet ovat aivan toista luokkaa Suomeen verrattuna.

    • On tuossa EH:n väitteessä tietty vinha perä. Typeryys ja kokemattomuus voisivat johtaa valuuttasodan häviämiseen. Pitää muistaa, että Suomen pankkia miehittäisi euroeron jälkeen se sama posse, jonka mielestä euro on tosi hyvä juttu. En luota erityisesti heidän kykyihinsä, 80-luvulta jatkuneen huonon politiikan jälkeen. Organisaatio, joka on ajanut näin pitkään mielettömyyksiä, on hukannut sisäisen kykynsä analyyttiseen ajatteluun, päätöksentekoon ja rohkeuteen.

      Lisäksi Suomen pankin uskottavuus eli devalvaatiolla pelottelu ja sen itseääntoteuttava Chuck Norris-vaikutus olisivat vähäisemmät kuin esim. Ruotsilla – Suomen valtionvelka kun kuitenkin jätettäisiin euromääräiseksi, ja Ruotsin velkahan on tunnetusti kruunuissa.

      Suomella olisi siis lähellä – n. 30% devalvaation päässä – velan kipupiste. Koska markkina arvaa, että jaaha, eivät voi laskea heikentymään rajattomasti, niin ehkä 10% markan devalvaatio voisi onnistua.

  5. n.n permalink

    myöskin kannattaa tästä edwardhugpoo.blogspot- kirjoituksesta vilkaista tuo taulukko ”rakenteellisten uudistusten” toteuttamisesta.

    Suomi kuulemma toteuttanut liian vähän niitä, jep.
    Tuo Kreikka näyttää johtavan tätä listaa isolla kaulalla, ja kreikkahan on fantastinen menestystarina, niin kun tiedämme.

    Mistä näitä oikein aina tulee? Ei mitään tolkkua koko sepustuksessa. Paitsi jos uskoo luottamuskeijuun ja joukupukkiin.

  6. Kari Hautala permalink

    Leikkaukset ovat tehty lähinnä palveluista ei henkilöstöstä. Kun katsoo Valtionkonttorin kuukausitiedotteesta niin menot ovat koko ajan kasvaneet.
    http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/Valtionvelka_ja_talous/Valtiontalouden_kuukausitiedote_joulukuu(53844)
    Jos olisi todella haluttu leikata niin YT-ilmoituksia olisi ollut jatkuvasti julkisella sektorilla ja tuhansia henkilötyövuosia olisi vähennetty. Nyt on vähennetty palveluista ja jätetty rakenteet ennalleen.

    • Valtion työntekijämäärä on vähentynyt roimasti. Kuntasektorilla taas kasvanut, mikä johtuu kunnille sälytetyistä uusista vastuista. Ministeriöthän käytännössä kieltäytyivät vähentämästä kunnille annettuja velvoitteita vain vähän aikaa sitten.

    • TNE permalink

      ja Valtion menothan kasvaa kun ns. automaattiset vakauttajat aktivoituvat eli kun ihmisiä jää työttömäksi niin työttömyysmenot kasvavat ja toisaalta verotulot pienenevät. Toisaalta halu tehdä nykyisessä tilanteessa lisää työttömiä on varsin outo, mutta yksityistämis’ pyrkimys ideologian valossa taas ymmärrettävää.

      • Kari Hautala permalink

        Automaattisista vakauttajista juuri on leikattu kuten lapsilisistä. Verotulot ovat jo nousseet yli 2008 tason. Työttömyysmenoja tasaa TVR eli työttömyysvakuusrahasto. Se on mennyt miinuksille vasta viime vuonna. Valtiolla ja kunnilla on henkilöstöä joka vaisi siirtyä eläkkeelle työttömyyden sijasta. Yksityisellä puolella vähennetään 50+ ikäisiä jotka ajautuvat työttömyysloukkuun ja lopulta pienemmälle eläkkeelle kuin työnsä pitävät.
        Valtion henkilöstön määrästä on vaikea sanoa. Kuuluivatko Tele, Posti;VR,Engel,Senaattikiinteistöt, yliopistot yms aikoinaan valtion henkilöstölukuun? Mikä vähennyksestä on yhtiöittämistä?
        Katso Valtiokonttorin lukuja. 2009-2011 veronkorotukset toivat rahaa. Myöhemmät veronkorotukset hupenivat vastaavin alennuksiin ja kulujen nousuun. Mainitsemani TVR:n lisäksi myös valtion omaisuutta on myyty. Sekään ei ole riittänyt.
        Seuraa rahaa! Leikkaukset ovat olemattomia eivätkä kohdistu rakenteisiin. Tästä seuraa julkisten alojen tuottavuuden olematon nousu.

  7. TNE permalink

    ”Suomelle velkaantuminen ei ole ongelma”, sanoo …

    http://yle.fi/uutiset/borg_suomen_ongelma_ei_ole_velkaantuminen__syy_on_aivan_toinen/7917085

    ja meille on kokoajan kerrottu, että ongelmana on nimeenomaan budjetin alijäämäisyys ???

    Stubb piti ongelmana laajaa hallituspohjaa viimekaudella ja nyt on valmis kaikkien kanssa hallitukseen, että sillee … (puhuu tästä alla olevassa klipissä)

    http://www.hs.fi/hstv/uutiset/v1428543435660?jako=1720156a2c08464fff3c0cb564a999d5

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: