Skip to content

Shit happens – miksi rahapolitiikkaa eli valuuttajoustoja tarvitaan taloudessa

tammikuu 19, 2015

Yksi hämmästyttävimpiä argumentteja euro- ja talouspolitiikkakeskustelussa on näkemys, jonka mukaan taloutta vain pitää hoitaa niin hyvin ettei valuuttakeplottelua tarvitse tehdä. Ensimmäiseksi pitää muistaa, että kaikki rahapolitiikka on sitä valuuttakeplottelua, muodossa tai toisessa. Keskuspankkien kuten FED:n tai BoJ:n tai BoE:n tekemät raflaavat QE-operaatiot ovat todellisuudessa puhdasta valuuttakeplottelua. Valuutan eli keskuspankin hallitseman rahan määrää ja siihen liittyviä oletuksia keplotellaan eli säädellään talouden piristämiseksi.

Muistaakseni yksikään maa ei ole kyennyt toipumaan lamasta ilman jonkinsorttista valuuttakeplottelua. Oli se valuuttakeplottelu sitten massiivista rahan painamista tyyliin FED tai tiedoista devalvaatiota tyyliin BoJ. Molemmissa tapauksissa vaikutetaan liikkeellä olevan rahan määrään sekä markkinatoimijoiden odotuksiin. Myös se niin sanottu Saksan sisäinen devalvaatio euroajan alussa perustui siihen, että EKP pumppasi markkinoille niin paljon rahaa, että nykyiset kriisimaat ylikuumenivat samalla kun Saksan talous matoi. Valuuttakeplottelua puhtaimmillaan.

Mutta mihin sitten tuota valuuttakeinottelua tarvitaan? Itse asiassa sitä tarvitaan erilaisten shokkien hallintaan. Koska ekonomistit eivät tykkää käyttää kuvaavampaa termiä eli shit happens, niin puhutaan shokeista. Tuollaisia shokkeja voivat olla esimerkiksi suuret luonnononnettomuudet, Krimin miehitys, Nokian romahdus tai vaikkapa poliittiset levottomuudet.

Kun shokki iskee talouteen – shit happens – niin sen vaikutusta on syytä hillitä jollain konstilla. Osan noista konsteista tarjoavat finanssipolitiikan keinot. Mutta käytännössä finanssipolitiikan keinot eivät riitä kaikkien vaikka niillä voidaankin merkittävästi pehmentää shokkien ikäviä vaikutuksia. Kannattaa muuten muistaa, että yksi tehokkaimpia finanssipolitiikan shokkeja pehmentävä piirre ovat tulonsiirrot, jollaisia vaikkapa USA aktiivisesti käyttää kompensoidakseen alueellisten shokkien vaikutusta. Koska tulonsiirroilla ei voida hoitaa kaikkea, niin loppu onkin valuuttakeplottelua eli rahapolitiikkaa.

Vain kaikkien shokkien täydellinen ennakointi mahdollistaisi talouspolitiikan, joka ei tarvitse rahapolitiikkaa. Tuolloin Nokia ei olisi romahtanut koska se olisi kyennyt täydellisesti ennustamaan kilpailijoiden ratkaisut ja kuluttajien mieltymykset, Krimin miehitys vaikutuksineen olisi arvattu vuosia etukäteen, Japanin tsunami olisi ennustettu ennen epäonnisten ydinvoimaloiden rakentamista – ja niin edelleen. Toisin sanoen ei ole edes teoreettisesti mahdollista toteuttaa sellaista talouspolitiikkaa, joka mahdollistaisi shokkien ennakoinnin ja poistaisi rahapolitiikan tarpeen.

Koska palkat ja hinnat ovat alaspäin jäykkiä, muun muassa ihmisten velkojen ja muiden nominaalisten sitoumusten vuoksi, niin helpompaa on harrastaa rahapolitiikkaa eli sitä valuuttakeplottelua kuin leikata kaikkien nimellisten sopimusten arvoja. Tietenkin jos hyväksytään talouden rapistuminen ja massatyöttömyys sopeutumiskeinona eikä vahinkoja edes haluta korjata, niin asia on aivan toinen. Mutta jos edes yritetään leikkiä, että valitun politiikan tulisi hyödyttää suurinta osaa suomalaisista, niin tarvitaan joustoja sekä finanssipolitiikan shokkeja pehmentävän vaikutuksen kautta että rahapolitiikkaa eli sitä valuuttakeplottelua.

Draghikin on virallisesti esittänyt rahapolitiikkaa eli valuuttakeplottelua koko Euroalueelle koska rakenteelliset uudistukset ja vastaavat temput eivät yksinkertaisesti riitä. Romahtaneen kysynnän aiheuttama shokki siis edellyttää sitä valuuttakeplottelua. Shit happens.

Minulle ei tule mieleen yhtään tapausta, jossa maa olisi selvinnyt lamasta millään järkevällä aikataululla ilman rahapolitiikan eli valuuttakeplottelun käyttämistä. Haastankin lukijani esittämään esimerkkejä tapauksista, joissa lamasta on selvitty ilman rahapolitiikan eli valuuttakeplottelun käyttämistä.

Mainokset

From → Uncategorized

16 kommenttia
  1. Veijo Ryhänen permalink

    Tyhmyri: ”Haastankin lukijani esittämään esimerkkejä tapauksista, joissa lamasta on selvitty ilman rahapolitiikan eli valuuttakeplottelun käyttämistä.”

    Arvaan joskus sodan syttymisen peittäneen alleen (jossakin maassa joskus) valuuttakeplottelun tarpeen. Mutta sodat taidetaan kumminkin enimmäkseen rahoittaa setelipainon pyörittämisellä, ts. inflaation avulla:

  2. Veijo Ryhänen permalink

    Kuvateksti jäi pois: ”Kuva 1. Rooman valuutan hopeapitoisuus 0-250 AD.”
    (http://henkilot.vihreat.fi/aki.suokko/2014/05/31/rahan-lyhyt-historia-ja-eras-mielenkiintoinen-tulevaisuus/#.VL3o5GOlgWx)

  3. Veijo Ryhänen permalink

    Joulukuussa (aaton aattona) kirjoitit shit happens -aiheesta:

    ”4. Omat virheet. Merkittävin ongelmia aiheuttavat tapahtumien joukko on omat mokat. Näitä omia mokia on sekä poliittisia että taloudellisia. Nämä ovat ehdottomasti merkittävin pieleenmenon syy. Nämä ovat myös se vaikeimmin hahmotettavissa oleva, minkä takia kirjoitan näistä hieman enemmän.”(https://tyhmyri.wordpress.com/2014/12/23/mutinaa-talouden-shokeista-ja-joustotarpeesta-kummastelua-psykologisista-syista-joustotarpeesta-luopumiselle/)

    Vaikeammin hahmotettava oma virhe, siis eurovaluutta toimii itsessään, ilman ulkoista syytä epäsymmetrisen shokin lähteenä:

    ”The euro itself creates asymmetrical shocks

    Yes, that’s right. When the euro (or European Monetary Union, EMU) was set up, what happened was that capital moved from the center to the periphery because the latter had removed the exchange rate risk and ’tied the hands’ of its central bankers, importing monetary credibility from Frankfurt.

    These capital flows from the center to the periphery constitute an asymmetrical shock as they created a boom in much of the periphery, which created inflation differentials and thereby eroded competitiveness in the periphery. Over time, these differences accumulated and became a serious problem.”
    (http://seekingalpha.com/article/2804435-the-coming-euro-crash?ifp=0)

    (Julkaisualustana sekä seeking alpha että zero hedge ovat ilmeisesti vähän hölynpöly juttujen julkaisijoiden maineessa, joten kirjoitusten paikkansapitävyyden arviointi jää lukijan vastuulle)

    Tässä saman kirjoittajan (”We are retired university professors from Amsterdam”) toinen euroaiheinen hengentuote:

    ”Now is as good a time as anytime to remind people that those countries which left the gold standard first in the 1930s, were also the first to recover.”
    (http://seekingalpha.com/article/2692085-euro-exit-plans-exist)

    Mutta euroopan ”mallioppilaana” Suomi tietysti haluaa tietysti istua ”päätöksiä tekevien europöytien ääressä” mahdollisimman pitkään, joten Suomi haluaa sen vuoksi maksaa 50mrd ”vakautustakaukset” ennen europöydistä ähtöään! 🙂

    Tässä tyhmyri kirjoittaa samasta aiheesta: https://tyhmyri.wordpress.com/2014/11/22/hollanti-ja-euron-loppu-mielenkiintoisia-paljastuksia/

  4. Kieltämättä näissä asioissa tulee toistaneeksi itseään. Varsinkin kun monet vaatimukset ”riittävän hyvästä taloudnpidosta, joka ei tarvitse rahapolitiikkaa eikä valuuttajoustoja” on jo teoriassa mahdotonta. Omia virheitä ei pysty ennustamaan eikä pysty ennustamaan myöskään ulkopuolisia yllätyksiä. Shit happens.

  5. Merkantti Matikainen permalink

    Tyhmyri: ”Yksi hämmästyttävimpiä argumentteja euro- ja talouspolitiikkakeskustelussa on näkemys, jonka mukaan taloutta vain pitää hoitaa niin hyvin ettei valuuttakeplottelua tarvitse tehdä.”

    Tämähän on kuin Juhani Huopaisen US blogista Efektiivinen euromme. Eli Arto Vihavaisen kommentti (19.1.2015 klo 19:18): ”Taloutta hoidetaan sillä tavalla ettei valuutalla keplottelua tarvita.”

  6. Merkantti Matikainen permalink

    ”Haastankin lukijani esittämään esimerkkejä tapauksista, joissa lamasta on selvitty ilman rahapolitiikan eli valuuttakeplottelun käyttämistä.” (Tyhmyri)

    PIIGS- ja Baltian maat viimeksi.

    Missä määrin ja missä ajassa Irlanti ja Liettua yms. ovat lamasta nousseet on eri asia. Valuuttakeplottelua ja velkajärjestelyjä on toki aina jossain muodossa harjoitettu.

    • En menisi väittämään PIIGS-maiden nousseen lamasta nykyisillä työttömyyslukemilla. Irlanti on lähinnä, mutta ei sekään.

      Baltian maat ovat merkittävien tulonsiirtojen saajina melkoisia erikoistapauksia, joskin voidaan perustellusti väittää noiden maiden tulonsiirtojen vastaavan suoraa valuuttakilpailun etua.

      Väite mahdollisuudesta hoitaa talouspolitiikkaa niin, että ei tarvita valuuttajoustoja (eikä edes tulonsiirtoja eli liittovaltiota) on yllättävän yleinen poliittisesti aktiivisten mutta talouden osalta tietämättömien joukossa. Kertoo aika lailla täydellisestä tietämättömyydestä.

      • Riikka Söyring permalink

        Irlannista on muuttanut pois 400 000 henkilöä eli noin 10% väestöstä, jos en väärin muista. Kyllä sillä määrällä työttömyystilasto kaunistuu.
        Latviassa, Kreikassa tehdään samoin maastamuuttoennätyksiä.

        Eurostatilla on tilastoa aiheesta.

  7. ”Arto Vihavainen”, eli entinen ”Arvo Kuusela” on yksi oudoimpia kommentoijia – jo vuosia ilman lähteitä ja faktoja höpötystä euron edistyksellisyydestä ja haaveita maailmanvaluutasta. Vannoutunut demari ilmoituksensa mukaan. Ai niin, disclaimer: niin moni on epäillyt, että olen ”Tyhmyri”, että todettakoon, että en ole.

    • Jaa, tuollaistakin on epäilty. En oikein keksi miksi sinä kirjoittaisit myös nimimerkin takaa kun voit samat älämölöt kirjoittaa ihan omalla nimelläsi. Toista se on omassa tapauksessani kun omalla nimelläni kirjoitetut tai sanotut jutut olisivat/ovat hieman toisen olisia.

      Olen livenä kuullut tämän vuoden puolella ainkain puolentusinan periaatteessa järkevän henkilön vakavissaan sanovan, että jos tekee hyvää talouspolitiikkaa, niin valuuttajoustoja ei tarvita. No, öljyn hintashokki pakottaa tätä menoa myös Norjan turvautummaan valuuttajoustoihin.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Arvolla on arvot sitten kohdallaan. Itselläni on hieman toisenlaiset.

      Aamun hesarin perusteella saattaa monikin harhautua kuvittelemaan jos jonkinlaista. Mutta disclaimerina todettakoon, että J. Matikainen ei ole sama kuin J. Matilainen. http://www.hs.fi/raha/a1421388661769

  8. ”Millään järkevällä aikataululla” unohtui Matikaiselta. Pitkiä bkt-käyriä katsoessa klassisissa kriisimaissa näkyy pl. sodat tasan kaksi isoa notkahdusta – 92 eurokriisi, joka jäi lyhyeksi, koska kelluttivat, ja nykyinen eurokriisi.

    Mikäli maalla on lakisääteisiä velvoitteita l. jonkinlaista hyvinvointia, perusturvaa jne, selviytyminen on heikkoa. Latvia taitaa olla se tyypillisin keissi fantsuttelijoilla, mutta CEPSin analyysi parin vuoden takaa oli aika tyrmäävä. Se, että muita esimerkkejä euroalueella ei oikein ole kuin Irlanti, kun kriisi on kaikissa maissa, kertoo jotain.

    • Merkantti Matikainen permalink

      ”Missä määrin ja m-i-s-s-ä a-j-a-s-s-a Irlanti ja Liettua yms. ovat lamasta nousseet on eri asia.” (M.M.)

      Itse olen koettanut korostaa, ettei sen paremmin ulkoinen kuin sisäinenkään ”devalvaatio” (eli yleisen palkkatason 30% tms. leikkaus) kuulu tällä haavaa Suomen talouspoliittiseen kalustoon.

      • Kuuluuhan se ja sehän nimenomaan on se valittu tapa. Sopeuttaminen vain tapahtuu massatyöttömyyden kautta. Se massatyöttömyys on valitettavasti paljon kalliimpi tapa. Vaikutus eli palkkasumman leikkaus on aika lailla sama.

      • Merkantti Matikainen permalink

        Semantiikkaa.

        Valtiojohdon keskitetty käsky leikata palkkoja yleisesti ja yhtäläisesti ei oikein onnistu nykyisessä kolmikantajärjestelmässä. Yritysjohto taas sopeuttaa oman yrityksensä kustannuksia (hajautetusti) parhaaksi näkemällään tavalla, esimerkiksi irtisanomisilla.

        Toteuttamiskelvottomien keinojen vertailu on hukkaan heitettyä aikaa.

  9. Riikka Söyring permalink

    Krimistä.

    Katri Ronkainen muistutti Krimistä taannoin: ”EUssa ja USAssa ei ymmärretty niiden ja Ukrainan lähentymisen vaikutuksia Venäjään. Länsi ei ottanut huomioon Venäjää neuvotellessaan Ukrainan kanssa kauppa- ja yhteistyösopimuksista. ”

    En nimittäin usko, että EU, Yhdysvallat tai Nato eivät olisi tienneet, millaisia ongelmia Ukrainaan liittyy. Ne kylläkin ovat hyvin esittäneet olleensa tietämättömiä. Vastikään törmäsin vuodelta 2008 olevaan Kansan Uutisten artikkeliin. Siinä kirjoitetaan mm. näin:”

    ”Tämän tulenaran pisteen yhteydessä on puhuttu jopa Venäjän ja Naton välisen sodan mahdollisuudesta. Ukrainahan pyrkii innokkaasti sotilasliittoon, vaikkei rutiköyhän maan hyväksymisellä varmasti pidetäkään kiirettä.—

    Jopa useimmat Naton upseerit myöntävät, että Venäjän oikeuksia päästä Mustallemerelle on kunnioitettava. Mahdollisesti Ukraina joutuukin jättämään Krimin niemimaan Venäjälle, ennen kuin se voi liittyä Natoon.”
    Kansan Uutiset v. 2008 http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/1684489/ukrainan-hajoaminen-voi-alkaa-krimilta

    —-

    ja YLE taas kertoi jo 1990-luvulla Krimin halunneen irti Ukrainasta ja äiti-Venäjän kylkeen http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/krim_halusi_osaksi_venajaa_jo_1990-luvulla_102845.html#media=102832

    eli tilanne ei ole ihan niin yksiselitteinen kuin suomimedian nykyisestä uutisoinnista saattaisi luulla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: