Skip to content

Velat, tulot ja devalvaatio tai palkkaleikkaukset – tavoitteena pitäisi olla pienin vahinko

tammikuu 1, 2015

Yksi esille tulleita puolusteluja eurolle on ollut se, että jos maa eroaa eurosta, niin euromääräiset velat yhtäkkiä muuttuisivat valuuttalainoiksi ja kasvaisivat vaikkapa 30%. Moisen väitteen käyttäminen valuutta/devalvaatiokeskustelussa ilman tarkempia perusteluita ja laskelmia nyt vain on täysin päätöntä. Päättömyyteen on useita syitä, mutta ensimmäinen on se, että kukin valtio itse päättää omien lakiensa alaisissa sopimuksissa käytettävän rahan. Toinen on se, että todellisuudessa velan määrä ei ole ollenkaan kiinnostava asia, paljon kiinnostavampi on maksukyky. Maksukyky taas voi romahtaa aivan muista syistä kuin velan kasvun vuoksi. Toisin sanoen se merkittävin asia on maksukyvyn ylläpitäminen. Mutta ensiksi tuosta valtion lakien alla käytettävästä rahasta.

Sami Miettinen on kirjoittanut minusta lähes tyhjentävän blogikirjoituksen valtion oikeudesta päättää oman lainsäädäntönsä alaisissa sopimuksissa käytettävä valuutta. Tuo blogikirjoitus on täällä (klikkaa). Minulla ei tuon asian suhteen ole mielekästä lisättävää Miettisen kirjoitukseen.

Toinen asia on sitten maksukyvyn muutokset. Oletetaan, että meillä on kaksi vaihtoehtoa, jotka ovat 30% palkkojen leikkaukset tai siirtyminen omaan kelluvaan valuuttaan ja sitä seuraava 30% devalvoituminen. Tehdään pieni laskelma. Katsotaan kuinka lainanmaksukyvylle käy.

Muistetaan, että GDP = C + S + G + X – M, missä GDP on kansantuote, C on yksityinen kulutus, G on julkinen kulutus, X on vienti ja M on tuonti. Nyt samalla

GDP = W + Pr,

missä W ovat kaikki palkat ja Pr on yritysten voitot. Oletetaan, että palkkasummaa leikataan 30%. Tuolloin

GDPS = 0,7*W+PrS.

Oletan yksinkertaisuuden vuoksi, että yritysten voitot leikkaantuisivat puolet palkkaleikkauksen määrästä, sillä kotimarkkinayritykset eivät mitenkään kykenisi pitämään yllä aikaisempaa voittotasoaan. Tuolloin

GDPS = 0,7W + 0,85Pr.

Lasketaan sama valuuttadevalvaatiolla siten, että käytetään vertailussa kiinteää kurssia. Toisin sanoen valuuttadevalvaation jälkeiset lukemat tarkoittavat alkuperäisen kurssin mukaisia arvoja. Oletetaan, että valuuttadevalvaation yhteydessä palkkojen ostovoima ei leikkaantuisi koko 30% osuutta (sisämarkkinayritysten kuten partureiden yms vaikutuksen vuoksi) kun valuutan arvo putoaa 30%. Oletetaan sisämarkkinayritysten vaikutuksen vertailukelpoiseen palkkasummaan olevan 5%. Nyt

GDPD = 0,75W + 0,85Pr,

sillä oletan yksinkertaisuuden vuoksi yritysten voittojen pysyvän samoina molemmissa vaihtoehdoissa.

Lopputuloksena valuuttadevalvaation jälkeen palkansaajien ostovoima säilyy suurempana kuin palkkojen leikkauksilla toimittaessa.

Nyt yllättäen DGPD = 1,05GDPS. Toisin sanoen valuuttadevalvaation seurauksena velkojen takaisinmaksukyky olisi parempi vaikka velkoja ei leikattaisi vaan ne muuttuisivat ”valuuttalainoiksi”.

Onkin hyvin jännittävää lukea analyysejä/kirjoituksia, joiden perusteella valuuttadevalvaatio on paha koska se lisäisi velkojen arvoa. Kukaan ei kuitenkaan ole esittänyt mitään järjellisiä laskelmia asiasta ja esittämäni suoraviivainen laskelma näyttää velanmaksukyvyn heikkenevän enemmän sisäisellä devalvaatiolla kuin ulkoisella devalvaatiolla.

Ainoa logiikka, jonka olen keksinyt sisäisen devalvaation puolustajille, on työttömyysdevalvaatio. Tuolloin sisäistä devalvaatiota ajavat uskovat palkkasumman leikkauksen tapahtuvan työttömyyden kautta ilman yksittäisten henkilöiden palkkojen leikkauksia. Tuolloin työnsä säilyttävät saisivat huomattavaa etua. Tämän takia työtään varmana pitävien on oman etunsa mukaista kannattaa työttömyyden kautta tapahtuvaa sopeutumista. Kaikki muut kärsivät, mutta omat reaaliansiot vain paranevat. Tämä ilmiöhän on ollut nähtävissä jo nyt kaikissa eurokriisimaissa.

Kannattaakin tarkkaan miettiä kuinka paljon sisäisen devalvaation kannattaja itse massatyöttömyydestä ja hintojen tuntuvasta laskusta hyötyisi. Useimmat sisäisen devalvaation kannattajat hyötyisivät yllättävän paljon henkilökohtaisella tasolla vaikka suurin osa suomalaisista häviäisi.

Euroero ja valuuttadevalvaatio olisivat kansantalouden kannalta edullisin vaihtoehto. Mutta tuolloin taakka jakautuisi tasaisemmin ja sehän on sisäisen devalvaation kannattajille myrkkyä. He haluavat muiden joustavan samalla kun omat reaaliansiot vain kasvavat. Tuon vuoksi omaa työpaikkaansa varmana pitävien kannattaa toivoa erittäin rajua työttömyyden ja henkilökohtaisten katastrofien kautta tapahtuvaa sopeutumista.

Kansantalousmielessä työttömyyden kautta tapahtuva sopeutuminen on kustannuksiltaan suurin ja vaikutuksiltaan muutenkin pahin. Vaikutuksilla tarkoitan inhimillistä kärsimystä. Utilitaristina pidän sitä siksi kaikkein huonoimpana mahdollisena vaihtoehtona, mutta on ihmisiä ja ihmisryhmiä, joiden näkökulmasta massatyöttömyys on vain hyvä asia.

Näytä minulle sisäisen devalvaation kannattaja, niin minä näytän sinulle henkilön, joka uskoo oman työpaikkansa säilyvän joka tapauksessa ja hyötyvänsä hintojen laskusta.

 

Edit. Tämä laskelmani on raju yksinkertaistus. Tähän mennessä en ole nähnyt edes tämäntasoista muiden tekemänä. Mikäli joku toinen päätyy toiseen tulokseen paremmilla laskelmilla ja monimutkaisemmalla mallilla, niin linkki noihin laskelmiin tai niiden esittäminen kommenttina on enemmän kuin tervetullutta.

Edit2. Sellainen typerä ja yksinkertaistettu lisäys, jonka pitäisi olla itsestään selvää. Jos lainat säilyisivät euromääräisinä, niin niitä tietenkin koskisi eurokorko. Sen takia devalvaation jälkeistä mahdollista inflaatiolisää koroissa ei yksinkertaisesti tarvitse huomioida koska markkakorot eivät niihin vaikuttaisi.

Mainokset

From → Uncategorized

12 kommenttia
  1. Merkantti Matikainen permalink

    Tyhmyri on ansiokkaasti analysoinut ulkoisen ja sisäisen ”devalvaation” eroja.

    Epäilen kuitenkin, ettei kumpikaan niistä kuulu enää Suomen talouspolitiikan työkalupakkiin. (Sorsan hallituksen aikana tilanne oli toinen.)

    Siksi siirtyisinkin finanssipolitiikkaan. Euroalueen maisterismiehet ovat suuressa viisaudessaan keksineet pehmeääkin pehmeämmän velkajarrun: julkinen velka (JV) < 60% x BKT. Algebran alkeilla tuo kaava muuntuu muotoon JV / BKT < 0.60.

    Ja kysymys kuuluu: onko osoittajassa (JV), nimittäjässä (BKT) tai parametrissä (0.60) mitään mieltä?

  2. Bullrun permalink

    Pitkän puoleinen kommentti mutta…

    Molemmat devalvaatiot vaikuttavat hintatasoon ja sitä kautta molemmilla on dynaamisia vaikutuksia kansantuotteeseen. Koska sisäistä devalvaatioita ei voi tehdä johtajan diktaatilla, yleistä hintatasoa ei voi määrätä, palkkojen (tai yleensä työvoimakustannusten) on ensin laskettava. Tällä on ennen pitkää vaikutus myös yleiseen hintatasoon.

    Lyhyellä aikavälillä sisäisessä devalvaatiossa ostovoima tippuu melkeinpä sisäisen devalvaation prosentin verran. Tämä tappaa kotimaisen kysynnän, toisin kuin ulkoinen devalvaatio, joka kyllä nostaa hintatasoa mutta ei missään tapauksessa valuuttakurssimuutoksen verran. Esim. Ruotsin SEK on heikentynyt parin viime vuoden aikana euroa vastaan toistakymmentä prosenttia mutta maa on deflaatiossa. Maa on saanut merkittävää hintakilpailukykyetua esim. Suomea ja Tanskaa vastaan ilman että sillä on ollut minkäänlaisia inflatorisia vaikutuksia maan kansantalouteen.

    Molempien devalvaatioiden tavoitteena on nettoviennin kasvattaminen, ja niin niissä myös tapahtuu. Näin ollen molemmilla on nettoviennin muutoksen kautta positiivinen vaikutus kasvuun. Ulkoisen devalvaation ”paremmuus” tulee nimenomaan tuolta kotimarkkinapuolelta.

    Lisäksi niin moni muukin asia sakkaa sisäisessä devalvaatiossa. Ensinnäksi on mahdotonta, että kustannustaso taipuu niin paljon (tyyliin 20 %) kuin ulkoinen sopeutus vaatisi. Ainakaan se ei tapahdu riittävän nopeasti vaan jos tapahtuu, niin taloudellista toimiliaisuutta kuihduttavan hitaasti. Toiseksi jos niin kävisikin, että saataisiin 20 % sisäinen devalvaatio kertalaakista, olisi se täystyrmäys julkiselle taloudelle.

  3. Veijo Ryhänen permalink

    M.M: Velkajarrun aktivoituminen pakottaa sisäiseen devalvaation. Kyse on siitä, että kuinka monta vuotta eteenpäin sisäistä devalvaatiota voidaan vielä siirtää ja lykätä (”kick can down the road”) ostamalla aikaa suomen valtion velkaantumisen avulla ?

    Nyt aikaa on ostettu finassikriisin alkamisen jälkeen 50mrd €:llä. Jos ostetaan vielä toisella 50mrd €:llä, niin jokohan viennin veto sen jälkeen vihdoin kääntäisi suomen talouden nousun ?
    Tai sitten ei, nykymenon jatkuessa sisäinen devalvaatio tulee sitten, kun valtion velan korko kääntyy jyrkkään nousuun. Ei ole mitään takeita siitä, että kansainvälisen kilpailukykynsä menettäneen suomen vienti kääntyisi jyrkkään nousuun ennen kuin valtion velan korko kääntyy jyrkkään nousuun.
    1% koron nousu -> 1mrd lisää velanhoitokuluja, 2% -> 2mrd € jne… koron nousu aiheuttaa suomen valtion velkaantumisen pakkolopettamisen.

    Sveitsiläisestä velkajarrusta on juttua täällä: http://blog.hse-econ.fi/?p=6355

    M.M.: ”Euroalueen maisterismiehet ovat suuressa viisaudessaan”

    ”poliitikot ovat pääsääntöisesti aivan yhtä viisaita/hölmöjä kuin me muutkin, kuten itse ajattelen”(em. linkki)

    • Merkantti Matikainen permalink

      Kansantalouden tasolla 1) rahapolitiikka, 2) finanssipolitiikka ja 3) rakenteelliset uudistukset auttavat onnistuessaan kasvuun.

      1) Rahapolitiikka on siirretty EKP:lle. Euron uppoaminen hiljalleen dollaria vastaan on se ulkoinen ”devalvaatio”. Se parantaa euromaiden hintakilpailukykyä dollaritalouksia vastaan. Noin 25% ”devalvaatio on jo takana (vuoden 2008 kurssista 1 EUR = 1.60 USD nykyiseen 1.20 tasoon). Pariteetti saavutetaan parissa vuodessa EKP:n määrällisen elvytyksen vauhdittamana.

      2) Finanssipolitiikka on kansallisissa käsissä – ”velkajarrun” jarruttamatta. Mutta toistaiseksi se on ollut kädetöntä. Julkiset investoinnit, kulutus ja velkaantuminen sekä verotuksen optimointi tarjoavat keinoja kiihdyttää kasvua.

      3) Rakenteellisia uudistuksia ei ole edes aloitettu.

      Yritys- ja yksilötasolla kasvu on jatkunut vahvana (Kone, Supercell yms. KL:n menestysyrityslistalta).

  4. Veijo Ryhänen permalink

    Bullrun: ”Molempien devalvaatioiden tavoitteena on nettoviennin kasvattaminen, ja niin niissä myös tapahtuu.”

    Jos piirretään X -akselille aika ja Y -akselille nettoviennin kasvukäyrä, niin tällöin ulkoisen devalvaation tapauksessa X -akselille (aika -akselille) piirretään jakoväliksi kuukausia (esim.12 kk).
    Sisäisen devalvaation tapauksessa aika -akselille piiirretään jakoväliksi vuosia (esim. 12v.).

    Ulkoinen devalvaatio siis tapahtuuu ”silmänräpäyksessä”, ja vienti käänty kasvuun kuukausien kuluessa (ja samalla otetaan automaattisesti käyttöön valuuttakurssimuutoksen pakottama ”suosi suomalaista” -kampanja).

    Sisäisessä devalvaatiossa vaikutus on tuskallisen hidas niille, jotka odottavat useita vuosia työttöminä (tai pätkätyöllistettynä, tai aikuiskoulutettuna ns. ”aikuisten päivähoidossa”) töihin pääsyä.
    € -valuutan aiheuttama ns. hyvinvointitappio tulee juurikin siitä, että työttömyys on sisäisessä devalvaatiossa pitkään korkealla tasolla: http://rogerwessman.com/2014/05/26/euron-aiheuttama-hyvinvointitappio/

  5. Veijo Ryhänen permalink

    M.M: ”Tyhmyri on ansiokkaasti analysoinut ulkoisen ja sisäisen ”devalvaation” eroja.
    Epäilen kuitenkin, ettei kumpikaan niistä kuulu enää Suomen talouspolitiikan työkalupakkiin.”

    Pitää paikkansa, että sisäinen devalvaatio ei kuulu suomen talouspolitiikan työkalupakkiin (koska suomessa valitaan mieluummin suomen valtion velkaantumisvaihtoehto).

    Mutta € -valuutan työkalupakissa sisäinen devalvaatio on, koska LLR puuttuu € -valuuttaa käyttäviltä mailta. LLR:n puuttuminen voi aiheuttaa tilanteen, jossa suomalaiset ”pakotetaan syömään kiviä”:

    ”Mikäli historiaa yhtään lukee, niin tilanteet joissa valtio ei markkinoilta kykene saamaan rahaa ovat yllättävän tavallisia. … Niitä on sattunut toisen maailmansodan jälkeen yllättävän usein, nyt euromaillekin.”
    (https://tyhmyri.wordpress.com/2013/08/05/lender-of-last-resort-llr-valttamattomyys-jota-ei-euromailla-ole/#comment-2782)

    LLR -rahoitusta on kyllä € -valuuttaa käyttävillekin maille erilaisten pelastuspakettien ja ”luonnon katastrofi” rahastojen kautta (ainakin teoriassa) saatavilla, mikäli kansa (keskiluokka) on ensin ”syönyt muutaman vuoden ajan kiviä”.

  6. Merkantti – suosittelen tarkistamaan REER-kurssimuutoksia sekä euroaluetta kokonaisuudessaan että erityisesti maakohtaisesti tarkasteltuna. Esim. euro on devalvoitunut dollariin nähtynä n. 16% vuodentakaisesta huipusta, mutta euron REER on devalvoitunut vain 6%. Maakohtaisesti tarkasteltuna tilanne on vielä kenkumpi Suomelle. Finanssikriisin alkamisesta mitattuna mm. SEK, GBP ja RUB ovat merkittävästi heikommat. Suomen REER-euro on todellisuudessa revalvoitunut!

    Toisekseen, euron ulkoinen heikkous on laiha lohtu euroalueen sisällä toimivalle maalle.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Jos vuoden takaisissa kauppapainotetuissa valuuttakursseissa on tarkistamista, tarkistettakoon.

      Mutta pointti oli toisaalla: ulkoinen ja sisäinen ”devalvaatio” eivät kuulu Suomen talouspolitiikan keinovalikoimaan näillä näkymin.

  7. Sisäinen devalvaatio on jo nyt käytössä. Tosin pitäisikin enemminkin käyttää nimitystä ”työttömyysdevalvaatio”. Kokonaispalkkasumma alenee tuntuvasti työttömyyden kautta, mistä seuraa omia jännittäviä asioitaan.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Noita devalvaatioloppuisia uussanoja on tosiaan ilmaantunut taloussanastoon: sisäinen devalvaatio, työttömyysdevalvaatio, fiskaalinen devalvaatio jne. Osuvampiakin ilmaisuja on.

      Semantiikka ei kuitenkaan selätä tätä lamaa tai laskukautta. Parempia keinoja kaivataan.

      Finanssipolitiikka ja rakenteelliset uudistukset tulevat ensin mieleen kansantalouden tasolla. Yritys- ja yksilötasolla keinovalikoima monipuolistuu.

  8. Finanssipolitiikan keinot on kohta talouskurisopimuksen rajoitusten vuoksi käytetty. Siinä mielessä sitäkään keinoa ei ole käytettävissä. Rakenteellisten uudistusten ongelmana on niiden vaatima aikajänne, joka on aivan turhan pitkä.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Niinpä. Liian vähän liian myöhään. Seitsemän laihaa vuotta hukkaan heitetty.

      EKP:n rahapoliittiset toimet myöhästyivät. Suomen finanssipolitiikka kerryttää ”syömävelkaa”. Rakenteelliset uudistukset etenevät etanan nopeudella.

      Onneksi yksi asia on opittu: sopimukset on tehty rikottaviksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: