Skip to content

Joululahjatoiveita – talouden toipuminen kelpaisi minulle

joulukuu 21, 2014

Joulunajan perinteisiä aktiviteetteja on ollut joululahjatoiveiden esittäminen. Moisten listojen kirjoittelu on monien pienten ja miksei vähän isompien lasten aktiviteettia myös tänä jouluna. Ajattelin myös esittää kahden toiveen joululahjatoivelistan.

Ensimmäinen toiveeni on Suomen talouden kääntyminen tuntuvaan kasvuun.

Toinen toiveeni on Euroalueen talouden kääntyminen tuntuvaan kasvuun.

Voi olla monelle lukijalleni yllättävä tieto, että ensisijaisesti toivon koko Euroalueen raha- ja finanssipolitiikan järkevöitymistä sekä talouden nousua kasvuun tuon järkevöitymisen seurauksena. Mikäli Euroalueen raha- ja finanssipolitiikka järkevöityisi, niin se olisi alueen asukkaiden, myös suomalaisten, kannalta se vähiten vahinkoja ja kiusaa aiheuttava vaihtoehto. Nykyisellä europolitiikalla on aiheutettu aivan riittävästi vahinkoa kaikkien euroa käyttävien maiden kansalaisille – asian voi helposti tarkistaa eri maiden työpaikkojen määrän supistumisesta ja työttömyyden kasvusta.

Valitettavasti en pidä tuota järkevöitymistä kovinkaan todennäköisenä.

Kaiken kaikkiaan toivon ensisijaisesti talouden kääntymistä tuntuvaan kasvuun. Mikäli sitä ei löydy lahjasäkistä, niin sitten harrastetun europolitiikan rikkova tuntuva poliittinen murros kelpaisi kanssa. Vaikka poliittinen murros johtaa aina vähintäänkin hetkelliseen kaaokseen, niin se hetkellinen kaaoskin on parempi vaihtoehto kuin nykyisen kaltainen Suomen ja käytännössä koko Euroalueen mätäneminen pystyyn.

Mutta jospa joulupukki toisi kaltaiselleni kiltille pojalle sen ensisijaisesti toivomani lahjan.

Mainokset

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. Merkantti Matikainen permalink

    Korvatunturilla kuunnellaan herkällä korvalla kilttien poikien toiveet.

    Oma listani on lyhyt: toivon maailmantalouden kiihdyttävän kasvuaan kuin IMF:n ennusteessa (3.8% v. 2015).

    Mutta jotta talouskasvu ei jää yksin joulupukin varaan, odotan a) joulurahaa EKP:lta euron ulkoisen devalvoitumisen jatkamiseksi ja Euroopan hintakilpailukyvyn kohentamiseksi dollaritalouksia vastaan ja b) Suomessa kulujen karsintaa (työ-, vero-, energia- yms. “devalvaatiot”) kustannuskilpailukyvyn palauttamiseksi euroalueeseen nähden.

    Porter on makuuni joulun jälkeen, kun aletaan pohtia yritysten reaalista kilpailukykyä.

    • Porterin teoriat eivät kyenneet antamaan mitään käytännön neuvoja/hyötyjä hänen omalle liiketoiminnalleen. Monitor Group nimittäin meni aika äskettäin konkurssiin. Porterin teoriat osoittautuivat käytännössä hyödyttömiksi käytännön liiketoiminnassa.

      Kannatat siis sisäistä devalvaatiota. Kaikkine ongelmineen ja negatiivisine haittavaikutuksineen.

      • Merkantti Matikainen permalink

        Joko-tai ei tule kuuloonkaan. Tarvitaan sekä-että: a) ja b). Euron devalvoituminen ja kustannuskuri. Eivätkä nekään riitä. Onneksi aakkosia riittää. Ja keinoja piisaa.

        Mutta ulkoinen ja sisäinen ”devalvaatio” ovat kaksi ensi askelta kilpailukykymaratonilla.

        Kustannusten karsinnan kannalta energiakulujen lasku vaikuttaa jopa lupaavalta v. 2015. Halpaa öljyä (USD 60 barrelilta) varmuusvarastot täyteen ja edullista sähköä piuhat punaisina Venäjältä. Investoinnit LNG-terminaaleihin ja uusiin ydinvoimaloihin ovat alkaneet, jotta tarjonta ja kilpuilu painavat energian hintoja jatkossakin.

        Kustannusten karsinnan kannalta työvoiman hinnoittelussa voitaisiin ottaa mallia Ruotsin mallista. Keskitetty kierros alkaa vientiteollisuudesta, joka kertoo, millaisiin korotuksiin on varaa. Sitten suljettu yksityinen sektori seuraa puolta pienemmällä korotuksella. Lopuksi julkinen sektori puolittaa korotuksen (0-linjan tuntumaan). Alle 10 hengen yritykset voitaisiin vapauttaa palkkojen paikalliseen sopimiseen.

        Kustannusten karsinnan kannalta verojen optimointi on vaikein rasti. Kokonaisveroaste on korkea, verokiila leveä ja insentiivit hukassa. Yritysverotukseen Viron malli, työn sivukustannukset pois alle 30-vuotiailta, negatiivinen tulovero, alv-alaraja ylemmäs…

  2. Palaan vielä noihin Porterin teorioihin. Ne olisivat oman pitkän postauksen aihe, mutta koska en ole ajatellut kirjoitella johtamisesta sinänsä, varsinkaan yritysten johtamisesta, tässä blogissa, niin en tiedä. Mutta jokaisen Porterin juttuja lukeneen kannattaisi lukaista läpi oheinen juttu ihan ajatuksen kanssa:
    http://www.forbes.com/sites/stevedenning/2012/11/20/what-killed-michael-porters-monitor-group-the-one-force-that-really-matters/

    • Merkantti Matikainen permalink

      Lager maistuu näin joulun alla, kun pohditaan yritysten reaalista kilpailukykyä.

      Taloudellinen kilpailu tapahtuu ennen kaikkea yritysmaailmassa. Kotitaloudet, kansantaloudet, kansaintaloudet ovat paremminkin teoreettisia konstruktioita, joiden menestys mitataan yhteiskunnallisissa moniotteluissa. Yritykset kilpailevat noiden yhteiskuntien sisällä, ulkopuolella ja välillä.

      – Kone menestyy. Mikä on menestyksen salaisuus? Kaupungistuminen ja miljoonakaupungistuminen on megatrendi. Tornitaloja ja pilvenpiirtäjiä nousee. Tarvitaan hissit. Tarvitaan huolto. Jne.

      – Supercell menestyi. Resepti? Suosittu peli. Toinen. Kolmas. Ovela ansaintalogiikka. Jne.

      Jos Kone tai Supercell leikkaisi palkkoja, paranisiko tulos? Jos euro / markka devalvoituu, paraneeko tulos?

      Yritys kilpailee. Kilpaileeko valtio?

      • Matti Ägläjärvi permalink

        Kyllä valtio kilpailee. Tai sen pitäisi kilpailla, jotta se voi tarjota mahdollisimman hyvät elämisen olot kansalalaisilleen. (Suomen valtio ei kilpaile eikä tee mitään todellista ratkaistakseen työttömyyden.) Käytännössä tämä tarkoittaa erityisesti työn tarjoamisedellyksiä yrityksille ja kansalaisille. Jos ja kun kansantalous on kilpailukyvytön, ulkoinen devalvaatio on ylivoimaisesti tehokkain ja vähiten haitallinen tapa lisätä kansantalouden työn tarjontaa ja hyvinvointia.

        Miksi näin? Missään maassa ei ole sellaista osaamista siinä määrin, että valuutasta johtuva hintakilpailukyvyttömyys ei johtaisi jakuvaan ja kasvavaan työttömyyteen eli mätänemiseen pystyyn, mikä on mm Suomen asema eurostoliiton jäsenenä.

  3. Merkantti Matikainen permalink

    Matti, olet oikeassa. Valtiot kilpailevat – tai ainakin niiden pitäisi kilpailla. Mutta valtiot kilpailevat 10-ottelussa.

    Suomi on esimerkiksi maailmanmestari henkilökohtaisessa kahvinjuonnissa. Myös olympia(kulta)mitaleita on kertynyt nuppia kohden enemmän kuin missään muualla.

    http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_top_international_rankings_by_country

    Talous taas on pikemminkin tasapainottelua kuin kilpailua. Maailmanmestaruuteen ei niinkään pyritä. Mutta valtio voi toki luoda hyvät edellytykset ja olosuhteet kilpailulle.

    Mitä tulee devalvaatioon, olin samaa mieltä 20+ vuotta sitten. Kelluva markka toimi. Mutta kelluvan euron oloissa pidän paluuta kansalliseen valuuttaan epätodennäköisenä.

  4. keikari permalink

    Saksaa on Suomessa hehkutettu viimeisen päälle. Totuus taitaa olla, ettei Saksankaan työttömyys ole kovin kaksinen jos lasketaan minijobeilla olevat mukaan.

    ”Vaikka talous on kasvanut, velanotto vähentynyt ja työttömyys pienentynyt, niin työtä ei ole tullut lisää, vaan se jaetaan nyt vain eri tavalla. Kokopäivätöitä on pilkottu osa-aikatöihin. Pätkä- ja vuokratyöläisten määrä on kasvanut.

    Noin kahdeksan miljoonaa saksalaista joutuu turvautumaan sosiaaliapuun selviytyäkseen välttämättömimmistä menoistaan.”

    http://yle.fi/uutiset/koyhien_ja_rikkaiden_valinen_kuilu_syvenee_saksassa__saksan_malli_pilkkoi_tyot_mutta_ei_tuonut_niita_lisaa/7709502

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: