Skip to content

Verkostoitunut teknologiayritys ja kustannukset – puheet devalvaation hyödyttömyydestä ovat suuresti liioiteltuja

joulukuu 20, 2014

Yksi euron puolustamiseksi ja oman valuutan vastustamiseksi esitetty argumentti on se, että verkostoitunut teknologiayritys ei hyödy devalvaatiosta. Suomeksi sanottuna tuo väite tarkoittaa samaa kuin väite siitä, että yritys ei hyödy kustannustensa laskemisesta. Luonnollisestikin moinen väite on hölynpölyä, mutta katsotaan asiaa pienellä Excel-harjoituksella.

Oletetaan, että yrityksellä on sekä kotimaisia että ulkomaisia alihankkijoita. Kotimaisten alihankkijoiden osuus yrityksen kokonaiskustannusrakenteesta on noin 22% ja yrityksen omien kustannusten osuus on palkkojen suhteen noin 9,5%, tilojenjavaikkaminkätahansapaitsipalkkojenjalogistiikan 9,5% ja logistiikan osalta noin 4,7%. Toisin sanoen yrityksen kustannuksista hieman yli 45% tulee kotimaisten toimijoiden laskutuksesta tai työntekijöiden palkoista. Lasketaanpa mitä tapahtuu kun heitetään 30% devalvaatio kehiin.

Oletetaan, että 30% tarkoittaa palkkakuluissa suoraan 30% laskua. Vastaavasti lasku tilojen ja energian tuomissa kustannuksissa olkoon vain 20% (tuontienergiaa). Logistiikkakustannuksissa arvioidaan sen 30% devalvaation vaikuttavan vain 10% verran. Lisäksi oletetaan, että kotimaiset alihankkijat pystyvät tarjoamaan palveluitaan 10% entistä halvemmalla devalvaation jälkeen. Tuolloin saadaan seuraavankaltainen taulukko:

Teknologiayritys

Kappas kummaa. Jopa sen erittäin verkostoituneen ja kansainvälisiä alihankkijoita käyttävän teknologiayrityksen kustannukset kevenevät 30%:n devalvaatiolla noin 7,3%. Sellainen 7,3%:n hinnanlasku on monessa tapauksessa hyvinkin merkittävä.

Toisin sanoen verkostoitunut teknologiayritys hyötyy aika huimasti devalvaatiosta. Hyödyn määrä tietenkin riippuu tilanteesta eli varsinaisesta kustannusrakenteesta, mutta väittäisin laskelmani olevan kaikkea muuta kuin optimistisen. Useimpien yritysten hyöty olisi paljon suurempi kuin esittämäni numerot.

Mitä suurempi palkkakustannusten osuus on kokonaisuudesta, niin sitä enemmän devalvaatio toisi hyötyjä. Itse asiassa kansantalouden kannalta juuri niiden enemmän työllistävien vientiyritysten hyötyminen olisikin toivottavaa.

Kieltämättä on totta, että vientiyrityksen kannalta on aivan sama tehtäisiinkö kustannusten lasku sisäisellä devalvaatiolla vai valuuttadevalvaatiolla. Tosin kukaan ei ole vielä tähän mennessä esittänyt sisäisen devalvaation osalta sitä kaavaa kuinka sisäinen devalvaatio leikkaisi myös energia- ja tilakustannuksia. Valuuttadevalvaatio leikkaa niitä ja kaikkia muitakin kotimaisesta osoitteesta tulevia laskuja, joskaan kaikkia ei aivan nimellisellä määrällään.

Koko paletin läpi käyvä kustannusten leikkaus onnistuu vain valuuttadevalvaatiolla. Mikäli jollain on tiedossa temput, joilla sisäisellä devalvaatiolla leikataan vientiyrityksen kaikkia kustannuksia yhtä laajalla rintamalla, niin mielelläni kuulisin niistä.

Kieltämättä tuo taulukkoni on raju yksinkertaistus, mutta periaate tulee tästäkin selväksi.

Jokainen, joka väittää ettei kansainvälisesti verkostoitunut teknologiayritys hyötyisi devalvaatiosta, on jättänyt Excelin käynnistämättä. Normaalit yritysjohdon perustyöt ovat jääneet tekemättä.

Valuuttadevalvaatio voisikin Mark Twainia mukaillen todeta: Puheet hyödyttömyydestäni ovat suuresti liioiteltuja.

 

Edit. Korostetaan sitä, että kyseessä on siis vientiyritys ja tarkasteltava hinta on vientihinta. Kuten tekstissä jo mainitsin, on pohjimmiltaan aivan sama tehdäänkö operaatio sisäisellä devalvaatiolla vai valuuttadevalvaatiolla. Sisäinen devalvaatio vaan on hankalampi toteuttaa järkevästi ilman suuria vahinkoja. Yksi ratkaisu on tietenkin tehdä se massatyöttömyyden kautta, mutta se on taloudelle kaikkein kallein tapa.

Mainokset

From → Uncategorized

20 kommenttia
  1. Pena permalink

    Jos kotimaasta on 45% kuluista, silloin 55% kuluista tulee ulkomailta. Ne kustannukset nousevat lähes 43% (1/0,7). Toisin sanoen kokonaiskustannukset nousevat reilu 20% noilla oletuksilla.

    Vai laskinko jotain väärin?

    • Laskit. Vientiyrityksen näkökulmasta ulkomailta hankittavat asiat eivät kallistu vientihintaan verrattuna. Vientihinta laskee.

  2. Merkantti Matikainen permalink

    Jos uskoo, että iso-D tulee ja pelastaa – enkä nyt puhu laulaja Lipsasesta – on uskossaan vahva. Ei tullut Portugaliin, ei tullut Irlantiin, ei tullut Italiaan, ei tullut Kreikkaan, eikä tullut Espanjaan. Ennen oppivat possut lentämään kuin oma raha palaa.

    Jos euro devalvoituu 23% dollaria vastaan (esim. vuoden 2008 kurssista 1.60 nykytasoon 1.23) ja jatkaa vuoden 2015 alusta EKP:n kvantitatiivisen elvytyksen vauhdittamana kohti pariteettia, vientiyritykset saavat kummasti vetoapua kilpailussa USA:n ja muiden dollariin valuuttansa sitoneiden maiden kanssa.

    • Eikös sisäinen devalvaatio ole myös devalvaatio? Tosin sekään ei ole oikein toiminut.

      On aivan sama miten se hintakilpailukyky palautetaan. Joko sisäisellä tai ulkoisella devalvaatiolla. Sisäinen on vain paljon, paljon vaikeampi toteuttaa.

      • Merkantti Matikainen permalink

        Ne, joilla on tuoreessa muistissa vuoden 1946 setelinleikkaus, tietävät, kuinka helposti nimellisen ostovoiman puolittaminen käy. Nix-nax, ja seteli on kahtia (tuskitta). Vasemmalla puolella ostetaan sokeria ja sikuria; oikea annetaan lainaksi valtiolle.

        Itse en ole joko-tai vaan sekä-että miehiä. Tarvitaan kumpikin: 1) pikku-d ja 2) iso-D. Aamun KL kertoikin asiasta:

        1) Liettuan litin devalvoimattomuus ja valtiovarainministerin 40% palkanleikkaus.
        http://www.kauppalehti.fi/etusivu/taalla+talous+kasvaa+ja+investoijat+herkuttelevat/201412712990

        2) Goldman Sachsin kultapojat saksivat setelikurssit uuteen uskoon: USD/EUR pariteettiin vuoden 2017 lopulla.
        http://www.kauppalehti.fi/etusivu/pankkijatti+euro+ja+dollari+pariteettiin+2017/201412713354

        Saksan Agenda 2010 ja Hartz IV -uudistukset sattuivat sopivasti nousukauden alkuun. Sattui Latviassakin. Eikä Estoniakaan kivuitta kustannuskilpailukykyään devalvoimatta säilyttänyt.

        Markkinavoimat ja EKP onneksi huolehtivat euron ulkoisesta devalvaatiosta.

        Onko Suomen kustannuskilpailukyky heikko?

      • Verrattuna Saksaan meidän kustannuksemme ovat nousseet paljon nopeammin kuin tuottavuus. Toisin sanoen niitä kustannuksia pitäisi saada pienemmiksi.

        Euron devalvoituminen ei auta Euroalueelle tapahtuvaa vientiä.

        Viron tapauksessa kannattaa vilkaista kuinka suuri osa Viron kansantuotteesta on EU-tukiaisia. Viro elää jo nyt tulonsiirtoliittovaltiossa. Liettua on samassa veneessä tuon asian kanssa. Lisäksi yleensä kannattaa katsoa todellisia lukuja eikä uskoa pelkkiä lehtijuttuja, sillä tuon jutun mukaan ei millään euromaalla pitäisi olla huolia. Muistaakseni olen Baltian ihmemaista kirjoittanut pariinkin otteeseen aikaisemmin.

      • Merkantti Matikainen permalink

        Matkalla Haaparantaan (ruots. Haparanda) törmäsin ystävääni Perttiin. Hän väitti kaimansa väittäneen, että Suomen hintakilpailukyky on kovimmillaan 40 vuoteen. Oli tutkinut joitakin tutkimuksiakin.

        http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/kilpailukyvyttomyyden-syy-huono-johtaminen/

        Mutta Pertti onkin toisinajattelija.

      • Olihan Nokian romahduksenkin syy huono johtaminen, joten aivan varmasti oikeassa on. Mutta kuitenkin Saksaan verrattuna hintakehityksemme on ollut aika epätoivottavaa. Hieman vanhaa kamaa, mutta en jaksanut katsoa uusia kuvia:
        https://tyhmyri.wordpress.com/2012/08/13/suomen-kilpailukyky-yksi-kuva-kertoo-aika-paljon/

        Aina on jokin syy kuten huono johtaminen, kovat pakkaset, auringonpilkut, ammattiyhdistysliike tai lentopalloilijat. Mutta ongelma mielestäni onkin se, että kuinka ne ongelmat korjataan pienimmillä vahingoilla.

      • Merkantti Matikainen permalink

        Haaparannan mukaan Suomen viennin romahtaminen johtui ennen kaikkea elektroniikkateollisuuden ongelmista.

        Artikkelin mukaan suomalaisten yritysten liiketoimintaosaamisessa on ongelmia. Lisäksi Suomen vientituotteiden valikoima on niin kapea, että se altistaa kansainvälisen talouden heilahteluille.

        Haaparanta arvostelee kärkevästi suomalaista kilpailukykykeskustelua, joka keskittyy Suomen hintakilpailukykyyn. Usein vertaillaan Suomen yksikkötyövoimakustannuksia Saksan ja Ruotsin vastaavien mittarien kanssa. Suomen suorituskyky näyttää romahtaneen, jos vertailun perusvuodeksi valitaan 2007, kustannuskilpailukyvyn huippuvuosi.

        Tuota virhettä me emme tietenkään tee.

      • Kyllä, on itsestään selvää, että suurin Suomen talouden kokema isku on ollut Nokian romahdus. Se taas on seurausta käsittämättömän huonosta johtamisesta.

        Ei liene ollenkaan epäselvää, että Nokian romahdus johtaa väkisin elintasomme laskuun. Olemme palanneet alkutuotteiden ja vähäisen jalostusarvon viejäksi lukuunottamatta konepajateollisuutta, joka pärjää yhä mukavan hyvin.

        Kyse onkin siitä kuinka tuo elintason lasku toteutetaan mahdollisimman pienin vahingoin. Työttömyyden kautta tapahtuva sopeutuminen on kaikkein vahingollisin tapa. Sisäinen devalvaatio on sekin tuntuvasti vahingollisempi kuin monen muun maan kelluvasta valuutasta automaattisesti seuraava tasausmekanismi.

      • Merkantti Matikainen permalink

        Makrotaloudellinen keskustelu tapaa juuttua juupas-eipäs -akselille: ulkoinen vai sisäinen “devalvaatio”? (Libera esitti kolmannenkin käsitteen – “työttömyysdevalvaatio”.)

        Kumpikin on teoreettinen vaihtoehto. Oma raha ja 30% devalvaatiot eivät palaa. Eikä valtioltakaan käy käsky leikata palkkoja 30%. (Työttömyys on toki todellista.)

        Top-down -analyysi johtaa elintason laskuun, olivatpa portaat devalvaatio, palkkojen lasku tai työttömyys. Elintason nousu on helpompi nähdä bottom-up -perspektiivistä. Esimerkkejä menestyvistä yksilöistä ja yrityksistä nousee esiin kaiken aikaa kuten Michael Porter (http://en.wikipedia.org/wiki/Michael_Porter) tai Balance Consulting menestysyritykset (http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/menestyjat/lista.jsp?id=1).

  3. Tarvainen permalink

    Ne jotka tuommoisia väittää, todellisuudessa haluvat ajaa myös meidän maamme talouden päin seinää, ne jotka saa palkansaajat ja muut talouden toimijat ”pakko devalvoimaan” rikastuvat vain entisestään, ja ne jotka ovat vaikkapa asuntovelkaa ottaneet, niin he köyhtyvät entisestään, ja joutuvat tekemään töitä riistopalkoilla selvitäkseen lainojen lyhennyksistään, Eliitti taputtaa karvaisia käsiään…
    No tämä kehitys suuntahan on ollutkin jo viimeiset 30 vuotta tarkkanäköisten nähtävillä, ja viisaat ovat varautuneet kaikin mahdollisin keinoin tulevaan: Asuntolainat on maksettu, asutaan sen verran köyhästi ettei kiinteistöveron korotuksetkaan vie taloutta kuralle, on sijoitettu omaan ammattitaitoon, pysytellen itsenäisinä ammatinharjoittajina ilman palkattua aputyövoimaa…
    mahdollisimman pitkälle vietyä omavaraisuutta niin energiantuotannon kuin jätevesien käsittelyn aloilla…. kuka voisi tämmöinen olla? Täysin velaton maanviljelijä jolla on sivuelinkeino.

  4. Andy permalink

    Sanot että on aivan sama tehdäänkö devalvaatio ulkoisesti vai sisäisesti. Mutta eikö kuitenkin ole niin että sisäinen devalvaatio vaikuttaa kuluttajien ostovoimaan/halukkuuteen paljon haitallisemmin kuin ulkoinen. Toki ulkoisessakin tuontihyödykkeet kallistuvat mutta palveluihin ja kotimaisiin hyödykkeisiin se ei vaikuta niin paljoa. Ja väitän että sisäinen devalvaatio vaikuttaa myös kuluttajien sentimenttiin negatiivisesti: pahimmillaan saadaan aikaan säästämisen ja deflaation kierre joka heikentää taloutta entisestään. Ulkoisella devalvaatiolla samanlaista tilannetta ei synny ainakaan yhtä helposti.

    • Kyllä. Sisäinen devalvaatio on kansalaisten kannalta paljon ikävämpi kuin valuuttadevalvaatio. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Sen vientiyrityksen kannalta on taas aivan yksi ja sama kummalla tavalla temppu tehdään kunhan se vain tehdään.

  5. Jussi permalink

    Mielenkiintoinen harjoitus. Aikanaan kun tentin makroteorian syventäviä, en voinut olla ihmettelemättä ekonometristen mallien ceteris paribus heikkoutta: jos mikään muu ei muutu, niin todennäköisesti pienissä muutoksissa voidaan malleilla kertoa jotain muutosten vaikutuksista…

    Toisin sanoen kysyntä- ja tarjontakomponentit ovat tilastollisia aggregaattimuuttujia eivätkä ota huomioon niiden sisälle jääviä hyvin erilaisia osa-alueita. Perinteisesti näistä kun ei ole ollut dataakaan. Lopputulos: ekonometriset mallit ovat vähän kuin sääennusteet – kaikki samanlaisia ja aina pielessä jos tapahtuu jotain merkittävää.

    Edellä oleva pätee siis devalvaatio-oletuksiin Suomen nykyisessä tilanteessakin. Harjoitelman lopputulosta voi titenkin soveltaa myös toisin päin: jos valuutta on devalvoitunut tai revalvoitunut n. 15 %, niin sen kustannusvaikutus on parin prosentin luokkaa. Ruotsin kruunu suuri devalvaatiohyöty on ollut suurimmillaan tätä luokkaa, nythän kurssi on noin samalla tasolla kuin 2007.

    Devalvaation vaikutusta voi verrata pekkasiin, joita kertyy n. 2 päivää kuukaudessa (siis suuruusluokkana 1% kustannuksista), jolloin puuttumatta euroihin voitaisiin pelkästään pekkasista luopumalla saada vientiteollisuuteen suurempi kustannusvaikutus ilman devalvaatiota verrattuna todella rajuun 30 % devalvaatioon. Muitakin vastaavia löytyy: arkipyhät, 1. sairaspäivä palkattomaksi jne.

    Lisäksi voidaan tietenkin olettaa kustannusten nousevan vähän toisella tavalla kuin esimerkissä. Esimerkiksi metallien hinta on sama kaikkialla maailmassa – eli hinnat nousevat heti. Sähkön hinta on sidottu pohjoismaiseen sähköpörssiin (siis nousee heti) ja öljy hinta tietenkin markkinahintaan (nousee heti).

    Merkittävä kustannuskomponentti on lisäksi korko. Jos oletamme yksinkertaisuuden vuoksi, että yrityksellä on liikevaihtonsa verran velkaa ja korkotaso nousee n. 7 %, ei devalvaatiosta ole mitään nettohyötyä. 30 % devalvaatio tuo merkittävät inflaatiopaineet eikä devalvaatio tarkoita korkosäännöstelyä.

    Niin, missä se devalvaation etu sitten olikaan tässä harjoituksessa? Ainakin epävarmuustekijöitä on todella paljon.

    • Ajattelet nyt asiaa väärin. Metallien hinta pysyy samana vientihintaan nähden, kuten tekee myös ulkomainen alihankinta. Ulkomaisten raaka-aineiden hinta ei muutu vientihintaan verrattuna oman valuutan devalvoituessa.

      Korkotason suhteen ei ole mitään perusteita olettaa koron nousevan. Mikään empiria ei sitä tue.

      Ruotsin tapauksessa kannattaa katsoa myös viennin rakennetta. Ruotsin kruunun liikkeistä on hyötynyt erityisesti metsäteollisuus, jonka raaka-aineista huomattava osa on kotimaisia. Todennäköisesti kelluva valuutta olisi tuntuvasti pehmentänyt Suomen metsäteollisuuden kokemaa iskua.

      • Jussi permalink

        Siis devalvaatio ei nosta korkotasoa? Ainakin se nostaa inflaatio-odotuksia, jotka näkyvät suoraan korkokäyrässä. Ei empiriaa? Aika vaikea uskoa, tämähän on peruslainalaisuus, josta on teorioita vaikka muille jakaa. Ja vaikka keskuspankki pitäisi lyhyen pään alhaalla, pitkä korot olisivat joka tapauksessa korkealla infaatio-odotusten vuoksi. Tämä kommenttisi panee epäilemään, ettei sinulla ole omakohtaista rahoitusmarkkinakokemusta.

        Ruotsin metsäteollisuuden suurin etu Suomeen nähden on halvempi raaka-aine, siis alhaisempi puun hinta. Suomalainen ja ruotsalainen metsäteollisuus on sen verran yksissä käsissä, että pelkästään puun hinta riittää siirtämään vaaka-kupin Ruotsin puolelle.

      • Oikeassa olet ns normaalitilannetta ajatellen. Aiheellinen huomautus. Tällä hetkellä en kuitenkaan olisi niinkään varma, varsinkaan jos puhutaan reaalikorosta.

        Kannattaisi aina kiinnittää puhuuko reaalikorosta vai nimelliskorosta, kieltämättä olin tuossa epäselvä. Reaalikorko on valuutta-asetta käyttäneissä maissa erittäin alhainen mikäli tulevaisuuden kasvuodotukset pysyvät alhaisina eikä mitään suurta maariskiä muuten ole näkyvissä. Esimerkkeinä vaikka Japani. Ruotsin nimellinenkin korkotaso on pysynyt alhaisena myös siinä vaiheessa kun valuutta niiasi. Taitaa reaalinenkin korkotaso olla aika alhainen Ruotsissa. Sveitsissä on kaiken kaikkiaan aika hassu korkotilanne, mikä pistää suorastaan naurattamaan.

        Reaalikorkohan tuppaa elämään aika pitkälti tuotto-odotusten mukaisesti. Esimerkiksi Japanin reaalikorko ei pahemmin poikkea monen muun matavan talousalueen reaalikorosta. Japanissa ne nimellisetkin korot ovat olleet aika alhaisia.

        Ettei tule vääriä mielikuvia, niin pääasiallinen ammatillinen toimintani on soopeleiden kasvatus Verhojanskin esikaupunkialueella. Sivutoimipiste Salemissa, USA:ssa.

  6. Matikainen: Sopeutuminen tapahtuu joka tapauksessa jotain kautta. Kyse on vain siitä kuinka suuria vahinkoja sopeutumismekanismi aiheuttaa. Työttömyyden kautta tapahtuva sopeutuminen on kaikkein vahingollisin sopeutumismekanismi. Massatyöttömyys tyyliin Espanja tai Kreikka tarkoittaa de facto palkkojen leikkauksia. En käsitä miten tuo asia näyttäytyy monille niin vaikeasti ymmärrettävänä.

    Valuuttaunioneiden kestävyydestä ilman tulonsiirtoliittovaltiota en menisi hirveän suuria uskomaan. Rahaliittoja tulee ja menee, mutta kieltämättä on totta, että ”in the long run we are all dead”. Kestihän Neuvostoliittokin yllättävän kauan.

    Kirjoitit, että kansakunnat ja kotiteloudet ovat keinotekoisia abstraktioita. Menemättä sen pitemmälle filosofiseen vääntämiseen kannattaa muistaa, että käsitys yrityksestä itsenäisenä juridisena oliona on tuoreempi keksintö kuin moni arvaisikaan. Huomattavan keinotekoinen konstruktio siis, sillä yksikään yritys ei tee päätöksiä tai ”kilpaile markkinoilla”. Ilman ihmisen tekemiä päätöksiä ei koko yritystä ole olemassa. Mutta en ole moisesta teoreettisesta keskustelusta kovinkaan kiinnostunut, joten se jääköön.

    • Merkantti Matikainen permalink

      Tyhmyri, tuon oivaltamiseen ei tarvita edes merkonoomin tutkintoa: talous tasapainottuu tavalla tai toiselle, ellei sitten kaadu tai katoa kokonaan. Mutta millä tavalla, toisella vai kolmannella? Se riippuu tarkastelutasosta.

      Norsunluutornin korkeuksista näkyy vain kaksi makroskooppista keinoa: ulkoinen tai sisäinen “devalvaatio”. Ja järki juoksee samaa pururataa: jos ei tule 30% devalvaatio, tarvitaan 30% palkanalennus tai tulee 30% työttömyys. Ei tule. Uuden vuoden tinoissa katsoin, mitä tuleman pitää. Euro devalvoituu 15% dollaria vastaan, energiakustannukset laskevat 5% ja työttömyysprosentti nousee 10%:iin vuoden 2016 loppuun mennessä.

      Kun tarkastelutaso lasketaan kotimaisen maisemakonttorin korkeudelle, alkaa näkyä toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä. Esimerkiksi finanssipolitiikka: julkiset investoinnit ja verotuksen optimointi (kokonaisveroaste, verokiila, insentiivi). Keinovalikoima kasvaa.

      Ja kun laskeudutaan katutasolle, sopeutumiskeinojen kirjo on loputon: sapattivapaa, paluu koulun penkille, muutto ulkomaille, kotirouvastuminen, leppostelu (downshiftaus), kolmannen sektorin puuhastelu, elämäntapayrittäminen, eläköityminen, harmaa talous, (talous)rikollisuus, niskakiikku, sijoitusenkeliys, hallitushaikalastelu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: