Skip to content

Keskuspankki ja tappiot – voiko rahaa painava taho tarvita pääomittamista

joulukuu 17, 2014

Yksi saksalaisessa talouskeskustelussa vallitseva näkemys on pelko siitä, että EKP tekisi tappiota mikäli täysimittainen QE lanseerattaisiin Euroalueella. Saksassa tämän näkemyksen innokkaita edistäjiä on professori Hans-Werner Sinn. Mutta tuo koko ajatus on harhainen ja kertoo enemmän esittäjästään kuin siitä kuinka keskuspankki todellisuudessa toimii kun käytettävä raha on fiat-rahaa. Toisaalta nykyisin vaikuttaa siltä, että taloudellista keskustelua on päässyt vallitsemaan näkemys, jonka mukaan keskuspankin todellinen luonne sekä rahan luojana että virastona on tietoisesti unohdettu. Kieltämättä EKP on poikkeus, sillä se on keskuspankki ilman valtiota ja samalla myös ilman minkäänlaista demokraattista valvontaa. Mutta myös EKP:lla on eräänlainen rahanluontikone.

Ehkä keskuspankin luonteen suhteen on syytä tehdä pieni selventävä ajatuskoe.

Ajatellaan, että minulla on kone, jolla voin luoda rahaa. Nyt luon tuolla koneella 1’000’000 euroa ja ostan kohtuullisen asunnon Helsingin keskustasta. Suomen talouden romahduksen yhteydessä tuon asunnon markkinahinta tipahtaa ja on vain 600’000 euroa. Mitä on tapahtunut? Olenko menettänyt 400’000 euroa vai olenko saanut ”tyhjästä” 600’000 euron arvoisen asunnon?

Totta kai on niin, että en ole oikeasti menettänyt mitään muuta kuin kirjapidossa näkyviä kuvitteellisia lukuja. Jos asunnon arvon putoaminen kiusaa minua liikaa, niin luon rahantekokoneellani lisää rahaa, jolla maksan itselleni asunnon arvon putoamisesta johtuvan laskennallisen 400’000 euron ”tappion”.

Käytännössä on edes ota mitään todellista riskiä vaikka ostaisin aivan mitä tahansa. Voin aina halutessani painaa sen verran lisää rahaa, että pystyn ostamaan lisää kaikkea kivaa. Mikäli ne ”tappiot” tuottavat minulle henkisiä ongelmia, niin painan sen verran lisää rahaa, että tuntuu jälleen hyvältä.

Toisin sanoen rahanluontikoneen omaavalle taholle on aivan yhdentekevää mikäli jostain operaatiosta syntyisi kirjanpidollisia tappioita.

Mielestäni iso osa siitä, että itse hallitsemallaan valuutalla operoivan keskuspankin kuvitellaan tarvitsevan lisärahoitusta tappioiden tapauksessa, johtuu kirjanpitokäytännöstä. Keskuspankit tuppaavat harrastamaan kirjanpitokäytäntöä, jossa ostetun omaisuuden arvon lasku näkyy tappioina. Noilla tappioilla ei kuitenkaan ole käytännössä minkäänlaista merkitystä omalla fiat-valuutallaan operoivalle keskuspankille.

Omalla fiat-valuutallaan operoiva keskuspankki ei tarvitse pääomittamista. Ei vaikka kirjanpidollisia tappioita syntyisi kuinka paljon tahansa.

Tilanne on tietenkin aivan toinen jos keskuspankki erehtyy leikkimään valuutalla, joka ei ole sen hallinnassa.

Advertisements

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. Olin säästelemässä näitä viikonlopun linkkilistaukseen, mutta tuoretta debattia rahapolitiikasta kun nollakorkotaso on saavutettu. Kommentoin AEP:lle Christensenin säestämänä, että raha- ja fiskaalipolitiikan ero on vain kirjanpidollinen ja juridinen, ei todellinen, ja kepa voi tehdä halutessaan ihan mitä vain. Kysymys on tahdon puutteesta, ei muusta. Ilmeisesti otti onkeensa?

    Why Paul Krugman is wrong – The Telegraph
    Central banks can always create inflation if they try hard enough – no matter what Paul Krugman says
    http://www.telegraph.co.uk/finance/economics/11294510/Ambrose-Evans-Pritchard-Why-Paul-Krugman-is-wrong.html

    The Limits of Purely Monetary Policies – Krugman / NYT
    Central banks can change the monetary base now, but can they commit not to undo the expansion in the future, when inflation rises?
    http://krugman.blogs.nytimes.com/2014/12/16/the-limits-of-purely-monetary-policies/?_r=1

    Krugman on the limits of monetary policy – Money Illusion
    Krugman assumes that if the central bank has done a lot, and has still fallen short, it would have had to do even more to succeed—bleeding into fiscal policy. In fact, just the opposite is true.
    http://www.themoneyillusion.com/?p=28196

    • MInusta paras analyysi siitä miksi keskuspankki pystyy aina karkaamaan likviditeettiloukusta on Lars E. O. Svenssonilta: http://www.nber.org/papers/w10195

      Ellei muuten, niin ostamalla niin hillittömästi muita valuuttoja, että oman valuutan arvo vaikka puolittuu. Eiköhän se inflaatio lähde sillä liikkeelle.

  2. En tiedä, mistä tämä Krugmanin epäluulo rahapolitiikkaa kohtaan tulee. Ehkä hän on niin vasemmalla, että haluaa budjettielvytystä vaikka väkisin. Tai sitten nähtyään ja kuultuaan isoja herroja tietää, että rahapolitiikan puolelta ei tulla koskaan tekemään oikein, ja markkinat tietävät tämän -> keskuspankkien uskottavuuden puute.

  3. Kieltämättä on totta, että on paljon uskottavampaa puhua elvytyksen olevan suuria rakennusprojekteja kuin rahapoliittisia operaatioita. Kuinka monen uskot ymmärtävän, että BoJ:n hillitön toisten valuuttojen ostaminen on kovaa elvytyspolitiikkaa? Varsinkin jos sitä vertaa vaikka siihen, että paljon pienemmällä rahalla rakennettaisiin teitä/siltoja/taloja/lentotukialuksia?

  4. Oletan, että Krukkiksella painaa enemmän inhorealistinen käsitys keskuspankkiireista: todellisuudessa harva niistä pystyy tai uskaltaa kuitenkaan ”painaa nappia” tarvittavan monta kertaa, tai esiintymään pressitilaisuuksissa kalsaripaidoissa, että saisivat annettua itsestään oikein ”uskottavasti epäuskottavan” kuvan, joka mahdollistaisi Chuck Norris-efektin.

    Japanissahan alkoi jo kuulua näitä ääniä, että BoJ:n touhuille laitettaisiin kohta stoppia. Ehkä salaisuus on siinä, että keskuspankkiirien pitäisi jakaa glooriaa enemmän poliitikoille – eli järjestää niitä fiskaaliherkkupaloja, joista he voisivat puolestaan ottaa kunnian?

    Nurinkurisesti ”vakaan valuutan”, ”tasapainotetun budjetin” ja ”matalan inflaation ja koron” tarina myy hyvin vaaleissa. Äänestäjät ovat mikrotalouden arjen eksperttejä, ja ajatus setelipainoista kuulostaa heidän korvaansa oudoilta. Lopputuloksena on sitten huonoa ja epävakaata makropolitiikkaa. Erityisesti EKP, mutta jossain määrin myös FED ja BOJ, ovat joutuneet painimaan tämän ongelman kanssa.

  5. Tuo ”kalsaripaita”-termi on parin vuoden takaa. Kerroin vanhalle front office-kaverille, miten minä olisin hoitanut EKP:n ongelmat. Alkaa vain olla melkoisen vaikeaa löytää tarpeeksi epäedustavia kalsaripaitoja kaupasta.

  6. Ville permalink

    Tässä hyvä kommentti AEP:n kirjoitukseen: http://pragcap.com/can-a-central-bank-always-create-inflation. Kannattaa lukea ajatuksella läpi.

    AEP puhuu teoreettisella tasolla, eikä ota huomioon reaalimaailman rajoitteita. KP ei voi juridisesti jakaa kansalaisille rahaa, vaikka tämä teoriassa voisikin olla mahdollista. KP ei myöskään voi ostaa ”hatullista paskaa” miljardilla eurolla, vaikka tämä teoriassa voisikin olla mahdollista.

    • Keskuspankki voi ostaa vieraita valuuttoja niin paljon, että sen omasta valuutasta on merkittävä ylitarjonta. Tuo väkisin johtaa valuutan arvon laskuun ja siitä seuraaviin ilmiöihin kuten inflaatiopyrähdykseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: