Skip to content

Verojen kevennykset ja valtion verokertymä – Lafferin käyrä ja todellisuuden monimuotoisuus

joulukuu 14, 2014

Suhteellisen äskettäin EK on tullut esiin veronkevennystoiveilla. Yhtenä osana asian puolustamista on puhuttu kevennysten dynaamisista vaikutuksista ja siitä, että todellinen verokertymä itse asiassa kasvaisi kevennysten jälkeen. Talouden pitäisi suuresti piristyä noilla verojen alennuksilla ja julkisten menojen leikkauksilla. Verojen alennuksia neljä miljardia ja leikkauksia kolme miljardia. Asiaa koskeva lehtijuttu täällä. Onpa asiaa omassa blogissaan käsitellyt myös arvostamani Elina Lepomäki (täällä).

EK:n esittämä näkemys pitää purkaa kahteen eri osatekijään. Ensimmäinen on verojen kevennysten vaikutus talouden aktiviteettiin ja verokertymään. Toinen on julkisen sektorin leikkausten vaikutus talouden aktiviteettiin ja verokertymään. Käsittelen molempia osa-alueita erikseen. En kaikkiin asioihin jaksa kaivaa dataa tai tutkimuksia, mutta mennäänkin yleistajuisesti.

Ensinnäkin verokevennysten vaikutus taloudelliseen aktiviteettiin. On aivan totta, että oikein kohdistetut verokevennykset lisäävät taloudellista aktiviteettia, sillä ne monessa mielessä vastaavat suoraan elvytyksen kaltaista temppua. Kyseessä on kansantalousmielessä periaatteellisella tasolla sama asia kuin se, että valtio elvyttäisi vastaavalla summalla. Tosin sillä erolla, että perinteisessä siltarumpuelvytyksessä jäljelle jäävät ne siltarummut kun toisaalta verokevennysten kohdentamisella on oleellinen merkitys niiden vaikuttavuuteen.

Mikäli minun kaikkia tulojani koskeva verotukseni kevenisi nykyisestä prosentistaan (joka on nyt pienempi kuin kertaakaan aikaisemmin 25v aikana vaikka tuloni eivät suinkaan ole pienentyneet), niin kulutukseni ei kasvaisi yhtään. Minä vain pikaisesti siirtäisin entistä enemmän rahaa pois Euroalueelta sen ulkopuolella oleviin sijoituskohteisiin. Mutta mikäli sihteerini verotus kevenisi tuntuvasti, niin hän ehkä uusisi auton ja ostaisi uuden käsilaukun. Merkittävä osa hänenkään saamastaan verohyödystä ei suinkaan jäisi pyörimään Suomen talouteen ja lipsahtaisi tuontitavaroiden ostamiseen.

Toisaalta jos rakennusta siivoavan siivousfirman työntekijät saisivat tuntuvan helpotuksen verotukseensa, niin heidän saamansa hyöty menisi lähinnä ruokaan, kodin kulutustavaroihin ja asuntolainan lyhennyksiin. Pienipalkkaisimpien saama hyöty lähtisi välittömästi kiertoon, mutta minun kaltaiseni vain kiittäisivät ja pitäisivät huolen siitä, että raha vilahtaisi ulos Suomen taloudesta välittömästi ilman edes niiden tuontitavaroiden ostamista.

Toisin sanoen veronkevennysten vaikutus taloudelliseen aktiviteettiin on täysin riippuvainen veronkevennysten kohdentamisesta. Tehokkain tapa vaikuttaa verotuksella ja vastaavilla taloudelliseen aktiviteettiin olisikin kohdistaa koko kevennystoimenpide työnantajien maksamiin maksuihin, ei palkka- tai kulutusverotukseen. Työnantajan maksamien maksujen tuntuva keventäminen helpottaisi kaikkein eniten työllistämistä ja näkyisi lähes välittömästi toisin kuin tuloverotuksen kevennys, jonka vaikutukset näkyvät vasta jonkin epämääräisen viiveen jälkeen jos sattuvat näkymään. Tämä aivan yleisesti tunnettu ja triviaalia asia on varmasti sekä EK:n ekonomistien että Elina Lepomäen tiedossa, mutta eduskuntavaalien läheisyyden vuoksi politiikka ajaa taloudellisen järjen ohitse.

Väite verojen kevennyksen automaattisesta kasvattavasti vaikutuksesta verokertymään perustuu populistiseen virhetulkintaan Lafferin käyrästä. Kieltämättä Laffer itse esitti käyränsä tuolla tavoin, mutta myöhempi analyysi ei tuota yksinkertaistettua näkemystä. Mielenkiintoista kyllä asiaa on tarkasteltu kunnolla eurooppalaisten keskuspankkien palkkalistoilla olevien Mathias Trabandt ja Harald Uhlig –nimisten ekonomistien toimesta (analyysi täällä: http://dx.doi.org/10.1016/j.jmoneco.2011.07.003). Kyseessä on parhaita Lafferin käyrän analyysejä, joita olen nähnyt.

Heidän tuloksensa mukaan esimerkiksi EU-14:n tapauksessa verojen korotuksella olisi helposti saatavissa vain 8% enemmän verotuloja korottamalla veroja kun vastaavasti USA:ssa kyseinen luku on 30%, mikä kertoo tuntuvasta veronkorotusvarasta USA:ssa. Toisaalta taas EU-14 –alueella palkkaverojen kevennyksestä noin 46% toteutuisi nettomääräisenä, eli verojen kevennyksen dynaamiset vaikutukset kattaisivat vain hieman yli puolet verotulojen suorasta vähentymisestä. Asia kuvassa (napattu artikkelista).

Laffer

Trabandt ja Uhlig tosin käsittelivät palkkaverotusta kokonaisuutena, ilman tarkempaa kohdentamista. Mutta koska EK esittää verojen kevennyksiä kaikkiin tuloluokkiin, niin voidaan yhtenä könttänä käsitteleminen on perusteltua. Ilmeisesti EK:n haluama verojen kevennys pienentäisi verotuloja ja dynaamiset vaikutukset jäisivät aika vähäisiksi. Toisin sanoen vaalien läheisyydestä johtuva populistinen heitto.

Nyt kun näyttää olevan niin, että EK:n hellimistä veronkevennyksistä ei mitenkään saa itseään rahoittavia (verotulot putoavat noin puolet verojen leikkauksen summasta eli kaksi miljardia), niin vastapainoksi EK esittää julkisen sektorin menoja leikattavaksi kolme miljardia. Mutta mitä olisivatkaan julkisen sektorin leikkaukset vaikutuksiltaan lamassa?

Olivier Blanchardin analyysin mukaan lamassa tehtävät julkiset sektorin leikkaukset ovat fiskaalikerroinvaikutukseltaan yli yhden (raportti täällä). Toisin sanoen euron leikkaus julkisista menoista pienentää kansantaloutta enemmän kuin yhden euron. Samalla leikkaukset pienentävät verokertymää.

Yhteenvetona voikin todeta, että EK:n ehdotus on nykymuodossaan kansantaloutta pienentävä ja lamaa syventävä. Vaikka kannatan julkisen sektorin saneeraamista ja verotuksen keventämistä, niin niistä ei esitetyssä muodossa ole talouslääkkeiksi. Jos EK haluaisi esittää jotain, mikä todella vaikuttaisi työllistämiseen, niin ensimmäisenä tulee mieleeni työnantajamaksujen tuntuvat leikkaukset. Ne eivät todennäköisesti ole listalla siksi, että työnantajamaksujen leikkauksista eniten hyötyvät pk-yritykset eivät ole EK:n jäsenistöä.

Toisin sanoen EK harrastaa ehdotuksellaan populistista puoluepolitiikkaa.

 

Edit. Jäi tuomatta esiin se, että tuo keskuspankkimiesten analyysi kertoo myös syyn sille, että euroa käyttävien maiden on ollut käytännössä mahdotonta kuroa vajeitaan kiinni veronkorotuksilla. Verot ovat EU-maissa olleet jo valmiiksi tapissaan tai hyvin lähellä sitä. Tuolloin Lafferin teoria hyvin selittää miksi verojen korotukset eivät ole lisänneet mainittavasti verokertymää. Supistuva talous iskee tuolloin suoraan verokertymään. Hyvään finanssipolitiikkaan kuuluukin se, että verot pidetään normaalina aikana niin alhaisina, että niitä voidaan tarpeen vaatiessa korottaa. Normaaliaikojen taas koittaessa veroja pitäisi laskea.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Työnantajamaksut (ennakonpidätystä lukuun ottamatta) ovat erilaisia eläke- ja vakuutusmaksuja. Merkittävin niistä on työeläkevakuutusmaksu (noin 24% palkoista). Tämän alentamisessa on omat ongelmansa, koska se liittyy läheisesti eläkevakuutusjärjestelmäämme, joka perustuu lähinnä pyramidihuijaukseen.

    Olen toki samaa mieltä siitä, että TEL-maksua alentamalla saataisiin paras vaikutus työpaikkojen säilymisen ja ehkä jopa työllistämisen kannalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: