Skip to content

Miksi Suomen vienti ei vedä ja mitä sille voi tehdä – lyhyt kertaus

marraskuu 5, 2014

Suomen vienti ei pahemmin vedä. Taloutemme sakkaaminen on pitkälti seurausta vientisektorin supistumisesta. Tämän pitäisi olla selvää kaikille. Mielenkiintoisempaa on se, että miksi vienti ei vedä ja mitä asialle voisi tehdä. Periaatteessa molempiin kysymyksiin voidaan antaa yksinkertaiset vastaukset. Myös sen osalta, mitä viennin tökkimiselle voidaan tehdä. Korjauskeinojen tarkempi mietintä tuottaa kuitenkin aika erilaisia vaikutuksia.

Ensiksi siihen miksi Suomen vienti ei vedä. Suomen vienti ei vedä siksi, että vientituotteemme ovat laatuunsa nähden liian kalliita. Vientituotteemme ovat muuttuneet kalliiksi siksi, että kustannustasomme on kokonaisuudessaan noussut liian nopeasti tuottavuuteemme nähden. Nykyisen vientituotevalikoimamme hinnoittelu on markkinatilanteeseen nähden liian korkea.

Mutta mitä asialle voisi tehdä? Sinänsä vastaukset tähänkin ovat itsestään selviä. Vaihtoehtoja on kaksi, joista molempia on käytännössä pakko käyttää samanaikaisesti. Ensimmäinen vaihtoehto on parantaa vietäviä tuotteita ja palveluita siinä määrin, että ominaisuudet ovat ostajien kannalta houkuttelevia korkeista hinnoista huolimatta. Toinen vaihtoehto on laskea hintaa riittävästi sitä varten, että nykyisten vietävien tuotteiden ja palveluiden ominaisuudet muuttuvat ostajien kannalta houkutteleviksi.

Tuotteiden ja palveluiden parantaminen on pitkä tie ja edellyttää rajua panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Temppu edellyttää nykyistä merkittävästi suurempaa panostusta koulutukseen, perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. En usko, että tähän löytyy todellista valmiutta sen enempää valtiovallalta, joka on leikannut asiaa koskevaa rahoitustaan merkittävässä määrin, kuin yrityksiltäkään, jotka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vaikuttavat aivan sovinnolla luopuneen vakavahenkisestä kilpailusta tuotekehityksen kautta. Yritysten kannalta asia on tietenkin ymmärrettävä, sillä ainahan sen bulkkikaman tuotannon voi siirtää vaikkapa Romaniaan tai Kiinaan ja jatkaa toimintaa kannattavasti.

Toisin sanoen vietävien tuotteiden ja palveluiden parantaminen ei tapahdu riittävän nopeasti. Ei edes siinä tapauksessa, että tarvittava tahtotila löytyisi. Välittömästi vaikuttavia keinoja ei siis ole kuin hintojen tuntuva laskeminen.

Nykyisten vientituotteiden ja vietävien palveluiden hintaa voidaan laskea vain laskemalla kotimaista kustannustasoa riittävästi kilpailijamaiden kustannustasoon nähden. Tämä on mahdollista joko massatyöttömyyden kautta tapahtuvan velkadeflaation eli sisäisen devalvaation avulla tai perinteisellä valuuttadevalvaatiolla. Muita hintaan vaikuttavia joustomekanismeja ei ole.

Sisäinen devalvaatio on tarpeisiimme nähden aivan liian hidas, sillä Kreikan, Italian, Espanjan ja Portugalin esimerkit osoittavat että hintakilpailukyvyn saavuttaminen sisäisen devalvaation avulla edellyttää pitkää, pitkää aikajaksoa ja aiheuttaa massatyöttömyyden. Sisäisen devalvaation tuhoisat vaikutukset jäävät helposti pysyviksi ja todellista toipumista ei käytännössä pääse tapahtumaan aikataulussa, joka olisi jollain muotoa järkevä.

Valuuttadevalvaation vaikutus taas on käytännössä välitön. Lisäksi valuutan devalvoituminen kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Käytännössä valuuttadevalvaation negatiiviset vaikutukset jäävät lähinnä luottamuskeijun nenän nyrpistyksiin – ainakin jos verrataan sisäisen devalvaation ja massatyöttömyyden negatiivisiin vaikutuksiin.

Kieltämättä on totta, että kustannustasomme karkaaminen ja tuotteiden laadun jääminen hintaan nähden heikoksi ei ole eurojäsenyyden vika. Mutta eurojäsenyys aiheuttaa sen, että emme pysty käyttämään sitä sopeutumiskeinoa, joka tehoaisi kaikkein varmimmin ja nopeimmin.

Ongelmamme eivät ole euron vika. Euron vika on se, että ongelmien järkevä korjaaminen jollain mielekkäällä aikataululla ja ilman täysin tarpeettomia ja mittaluokaltaan suhteettomia oheisvahinkoja on mahdotonta.

Tämän kirjoituksen innoittajana on sähköpostikommentoijan lähettämä linkki Janne Suurosen blogiin (täällä), jossa blogistin koko kysymyksenasettelu on mieletön.

 

Lisäys: Yksi tässä keskustelussa yhä uudelleen pinnalle nouseva mielestäni käsittämätön argumentti on se, että valuuttadevalvaatio on pahasta juuri siksi, että se vaikuttaa varmasti ja nopeasti. Tuossa argumentissa juuri tuota vaikuttavuuden varmuutta ja nopeutta ilmeisesti pidetään pahana asiana. Aivan kuten sairastumisen yhteydessä olisi kiellettyä nauttia lääkettä, joka parantaa potilaan oloa varmasti. Ainoa selitys, jonka olen keksinyt on se, että valuuttadevalvaatiota pidetään jollain tavalla moraalisesti pahana asiana. Mutta talous ei ole moraalipeli ja taloudessa pitää käyttää kaikkia sellaisia keinoja, joiden tiedetään toimivan.

Valuutan arvon tietoinen laskeminen ja rahapolitiikka ovat myös EU-maissa osoittautuneet vallan tehokkaiksi keinoiksi saada talous kasvuun. Esimerkkinä vaikka Iso-Britannia.

Tässä tilanteessa sisäisen devalvaation ja massatyöttömyyden tuomien pysyvien vahinkojen valitseminen on tietoinen poliittinen valinta. Mutta ilmeisesti talouden tietoinen vahingoittaminen on jotenkin ylväämpää ja moraalisesti parempi asia kuin toimivien keinojen käyttäminen.

Mainokset

From → Uncategorized

22 kommenttia
  1. Jälleen valitettavan selkeä ja riittävän yksityiskohtainen kuvaus todellisuudesta tuo toiseksi viimeinen kappale. Miksi ihmeessä se ei uppoa euroa uskovaisten poliittisten opetuslapsien kalloon? Eikö tässä jo ole riittävän kauan tuhlattu aikaa ja tupakkaa, että nykyinen ”lisää vaan samoja raippoja selkään” ei vain onnistui riittävällä vauhdilla. Ei onnistunut karkottamaan keskiajan ruttoa, ei onnistu pelastamaan kansakuntaa.

    http://www.talouselama.fi/Tebatti/kysymykset/deflaatio+tulee+hiipien/a2272868

  2. Kari permalink

    Tänään pääministeri Stubb sanoi eduskunnan välikysymyskeskustelussa, ettei näe talouskasvua lähivuosina. Tästä tulee siis menetetty vuosikymmen. Miten tämä on mahdollista? Vienti saavutti vuoden 1938 tason vuonna 1950. Välissä sodittiin vuosia. Silti vienti elpyi hyvin nopeasti, kun aseet vaikenivat.

    Nyt ei näy mitään toivoa paremmasta. Poliitikot vain levittelevät käsiään! Tämä on jotain aivan uskomatonta! Syksyllä 1944 oli oikeasti karu tilanne, oli valittava varman tuhon ja mahdollisen tuhon välillä. Mannerheimin johdolla valittiin jälkimmäinen ja tehtiin rauha Stalinin kanssa, aloitettiin sota entistä liittolaista vastaan ja kotiutettiin armeija. Siitä selvittiin kuitenkin, oli hyvää onnea ja valtiomiestaitoa.

    Selviämistä varmaankin auttoi, että presidentti ja pääministerit ajoivat ensi sijassa isänmaan etua. Kenen etua nykyinen hallitus ajaa?

    • Talouskasvun ja kansan vaurastumisen edellyttämät päätökset estäisivät johtavia poliitikkoja pääsemästä Brysselin lihapatojen ääreen. Esimerkkinä Katainen, jolle kuvio on ollut ennennäkemätön menestystarina vaikka hänen hallituksensa ei pystynyt mihinkään hyödylliseen.

      Nykyiset ammattipoliitikot ajavat omaa etuaan ja uransa kehitystä. Komissaarin pesti tai vastaava menee aina kansakunnan tai suomalaisten edun ohitse.

      Tyypillinen banaanivaltion mentaliteetti.

  3. HooFoo permalink

    Minusta yksi tärkeä psykologinen pointti euron käyttöönotossa on jäänyt huomiotta. Kun markka-aikaan sai palkkaa 2000 mk, niin nyt vastaava on jotakuinkin 2000 €, se kuitenkin on noin viisinkertainen rahamäärä. Kun euroon siirryttiin, porukka rupesi vertailemaan palkkojaan rikkaampiin euro-maihin ja paine kasvoi saada vastaavaa palkkaa. Vastaavasti jäi markka-laskenta aivoihin: yhdestä markasta nousu kahteen on 100% lisäys, niin myös 1€->2€ tuntuu samalta. Mutta oikeasti lisäys rahassa on viisinkertainen, mutta prosenttilaskukyvyttömät aivot ei sitä noteeraa. Siksi lähes kaiki maksaa enemmän…..

  4. Blogistin asettama kysymyksenasettelu ei ollut mieletön. Suomessa luodaan yleisesti kuvaa juuri Euron olevan Suomen viennin ongelmien takana ja mitä se ei ole. Euro on kyllä poistanut yhden vientiä lyhytjänteisesti avittavan työkalun käyttämisen. Ja toki itsenäisen rahapolitiikan, mutta millä ei näin korkojen pyöriessä nollan pinnassa ja kohdennetun setelielvytyksen alettua ole suurta merkitystä.
    J

    • Kaikki vientiä auttavat keinot ovat vaikutukseltaan muodossa tai toisessa lyhytkestoisia. Myös se voimakas tuotekehitys, sillä kansantaloudellisessa mielessä jopa Nokian voittokulku oli varsin lyhytkestoinen ilmiö, alle 20v.

      EKP:n rahapolitiikka on yhä käytännössä passiivisen kiristämisen linjalla huolimatta kohdennetuista ostoista. Kiva olisi myös jos ostot kohdistuisivat Suomeen.

      En ymmärrä mikä tekee nopeasti tehoavista toimenpiteistä niin kamalia. Taloudellisessa keinovalikoimassa pitäisi nimenomaan olla niitä nopeasti tehoavia että pitempikestoisia keinoja. Nyt ne varmasti ja nopeasti tehokkaat keinot on tietoisesti jätetty pois valikoimasta. Tuollaista käytöstä perinteisesti on kutsuttu typeräksi.

      On tosiaan jotenkin mieletöntä sulkea keinovalikoimasta pois lääke, joka auttaa varmasti ja nopeasti. Talous ei ole moraalipeliä, jossa jokin ratkaisu pitäisi jättää käyttämättä siksi, että se on ideologisesti epämiellyttävä.

      Tällaisessa tilanteessa se viennin heikkous ja siitä seuraava korkea työttömyys on poliittinen valinta.

  5. En ymmärrä, miksi data-analyysiä ja perusteita osaamattomia insinöörejä pitäisi kuunnella asiassa, joka selviäisi lukemalla vaikkapa yhden opintoviikon verran aiheesta. Suuronen ei ole tainnut missään vaiheessa nähdä sitä vaivaa, että lukisi edes yhden ”kansantalous tutuksi”-kirjan. Ilmeisesti on paljon mukavempaa jumitella omissa käsityksissään ja esiintyä kunnon oikeistolaisena. Näitä on maa täynnä, ja jälki on sen näköistä. Mutta niin se on muuallakin.

    Business vs. Economics – Krugman / NYT
    http://www.nytimes.com/2014/11/03/opinion/paul-krugman-business-vs-economics.html
    Business leaders often give remarkably bad economic advice, especially in troubled times. And I think it’s important to understand why.

    • Mikko-Ville Määttä permalink

      On yksi sellainen vakiovastaus, jonka kuulen data-analyysia osaavilta sekä muutenkin osaavina pitämiltäni insinööreitlä. Sellaisilta, joita pidän monelta osin taitavampina kuin itseäni. Se menee suunnilleen näin:
      ”On vähän vaikeaa uskoa, että se olisi niin helppoa. Jos pelkkä rahan painaminen auttaisi, kai sitä olisi jo kokeiltu.”

      Nämä insinöörit pystyvät kertomaan minulle hienoja asioita vaihteistojen raketeesta, vahvistimista, koodekeista ja kaikenlaisista tilastollisista ilmiöistä. He eivät kuitenkaan osaa kertoa mitään ERM:sta, eivätkä tiedä miten se liittyy euroon.

      He eivät ymmärrä euron olevan iso juttu. Iso kuin vaikkapa sodat. Iso sillä tavalla, että siitä täytyy tietää jotain.

      • Voisit vastata noille insinööreille kertomalla, että USA ja UK ovat nimenomaan painaneet rahaa. Ja hyvin toimii.

  6. Nythän me saamme sitten Alahuhdan EK:n johtoon. EVA/EK/ETLA muuttuu, jos mahdollista, vielä pimeämmäksi fantsutteluklusteriksi.

  7. Veijo Ryhänen permalink

    Tyhmyri: ”Kieltämättä on totta, että kustannustasomme karkaaminen ja tuotteiden laadun jääminen hintaan nähden heikoksi ei ole eurojäsenyyden vika.”

    Mielestäni suomen kustannustason karkaaminen on eurojäsenyyden mukanaan tuomien alhaisten korkojen ANSIOTA, ei siis vika (eurojäsenyyden positiivinen seuraus ei ole vika vaan ANSIO).

    Alhainen korkotaso mahdollisti suomalaisille suurten lainojen takaisinmaksukyvyn, ja suuria lainoja myös nostettiin niin paljon, että liikkelle lähtenyt rahamäärä loi Suomen sisämarkkinoille vahvan nousukauden (jolloin asuntojen hinnat vähintäänkin tuplaantuivat). Velkaantuminen oli nopeampaa kuin talouskasvu, kyse oli siis velkakuplan luomasta ”sairaasta” nousukaudesta:

    ”Velkaa on vuosittain kertynyt keskimäärin melkein seitsemän prosenttia lisää, kun talous on kasvanut ”vain” kolmen prosentin keskimääräistä vuosivauhtia.”(http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/09/01/korkojen-nousu-paljastaa-olemme-velkaloukussa/201312075/12)

    Yksityisen velkaantumisen kasvuun (ja Nokian menestykseen) perustunut velkavetoinen nousukausi puolestaan toi poliitikkojen vaalipuheisiin ns. ”jakovaran”:

    “Eilisessä Hesarissa oli hyvä kolumni Suomen tilanteesta. Syyttävä sormi osoittaa kokoomukseen, joka kilpaili vuoden 2007 ek-vaaleissa julkisen sektorin naisten äänistä, jolloin puoluesihteeri Taru Tujunen lupasi sairaanhoitajille 500 euron palkankorotuksen.
    Pahaksi onnekseen kokoomus joutui lunastamaan tämän vaalilupauksen kun kokoomusjohtoisen Tehy:n jäsenet uhkasivat joukkoirtisanoutumisilla saman vuoden syksyllä. Nämä palkankorotukset levisivät seuraavana vuonna myös yksityiselle sektorille, aina vientiteollisuuteen saakka. Työnantajapuoli suostui näihin, koska se ei halunnut Tupoa vaan liittokohtaiset neuvottelut.
    Suomessa on tehty siis koko joukko virheitä, eivät nuo palkankorotukset yksin Suomea ole tuhoon ajaneet, mutta mielenkiintoista että yhden puolueen puoluesihteerin lausunto saa aikaan moisen lumipallo-efektin.
    Viestiä on muokannut: Nachdenker20.10.2014 18:17”

    Vaihtoehtoinen historiankirjoitus: Suomeen olisi jäänyt EU-jäsenyydestä huolimatta käyttöön markka, jonka devalvoitumisriskin vuoksi suomen korkotaso olisi jäänyt korkeammaksi kuin euroa käyttävillä mailla. Korkeamman korkotason vuoksi lainojen takaisinmaksukyky olisi ollut heikompi, jonka vuoksi olisi otettu pienempiä lainoja (jonka ansiosta velkaantumisnopeus ei olisi ylittänyt talouskavun nopeutta). Pienempien lainojen nostamisen vuoksi Suomeen ei olisi päässyt syntymään kotimarkkinoiden ylikuumentumista, eikä siten myöskään ns. jakovaraa:

    Ei jakovaraa -> ei palkankorotuksia -> ei yleistä kustannustason nousua -> ei suomen vientiteollisuuden kilpailukyvyn rapautumista.

    • Eurojäsenyyden aikana reaalikorot eivät nyt niin poikkeuksellisen alhaisia ole olleet. EKP:n rahapolitiikka oli kyllä euron alkuajoista aina vuoteen 2008 sen verran löysää, että Suomi ylikuumeni kuten muutkin periferian maat kuten Irlanti, Portugal ja Espanja.

  8. TNE permalink

    Ongelma on kysyntä, ei Suomen kilpailukyvyssä ole mitään vikaa, kysyntä on laskenut sub-prime kriisin jälkeen maailmanlaajuisesti, Euroopassa vyönkiristyksien vuoksi ja jenkeissä tuonti on hiipunut.

    • Sopivalla hinnoittelulla kauppa kyllä kävisi vaikka maailmanlaajuinen kysyntä on hiipunut.

      • TNE permalink

        Jos kysyntää lisäävät kuluttajat ovat samoja, jotka joutuvat laskemaan palkkojaan tai irtisanoutumaan en näe hinnoittelulla olevan kysyntää lisääviä toimia.

      • Nyt en ymmärtänyt kommenttiasi, sillä pienen vientiriippuvaisen maan vientituotteiden hinnoittelulla on niiden menekkiä lisääva vaikutus.

  9. TNE permalink

    Toki, mutta mistä alemmat hinnat revitään ? taloudessa aina yksi asia vaikuttaa toiseen eli olet valmis tinkimään edelleen jo hiipuneesta kotimaisesta kysynnästä, etkö näe sillä olevan merkitystä talouteemme ? Jos vientiyritykset pyrkivät kilpailemaan hinnalla vaatii tämä tehostus toimia, jotka johtavat varsin usein irtisanomisiin, lomautuksiin, palkan/etujen alenemiseen, joilla on taas kaikilla vaikutusta kysynnän hiipumiseen.

    Ainoa järkevä tie on EKP:n toimesta aloitettavat valtionlainojen ostot eli koko EU-tasoinen elvytys, joka vaatii mandaatin muutoksen.

    • Kuten olen jo usein kirjoittanut, niin minun mielestäni se nopeimmin ja tehokkaimmin vaikuttava keino olisi valuuttadevalvaatio oli euroero ja oman valuutan kellutus sekä oman keskuspankin tekemät omaa valuuttaa heikentävät toimenpiteet. Laskisi suhteellista hintaa huomattavasti nimenomaan ilman noita mainitsemiasi ongelmia.

      Ilmeisesti kirjoitin epäselvästi jos tulkitsit minun kannattavan sisäistä devalvaatiota.

  10. hakki47 permalink

    Enpä ajatellut enää tätä artikkelia kommentoivani, mutta menköön.

    Olen aina ihmetelellyt, mitä iloa kysynnän kasvulle on siitä, että pankit ja valtiot saavat taseensa kuntoon? Eiköhän se, että työttömät saadaan töihin, heille palkkaa, siitä kysyntää, seurauksena kasvua ole sittenkin se tie, joka tulisi omaksua?

    Se taas tässä globaalissa libertaristisessa markkinataloudessa edellyttää yhteiskunnan/ yhteiskuntien NEW DEAL – tyyppistä lähestymistä. Nythän suurin osa kaiken maailman ”elvytyksestä” on osa-optimointia. Kuvitellaan, että kunhan pankit ja valtiot saavat rahaa se valuu kysyntään. Mutta kun ei.

    • Olet oikeassa siinä, että tässä on kummallinen harha. Mikäli ihmisillä on töitä, niin kysyntää riittää ja sekä pankit että valtiot saavat asiansa kuntoon. Onkin mielenkiintoista, että USA kohteli pankkeja paljon kovakouraisemmin kuin EU ja ostelemalla erilaisia arvopapereita on USA:n talous jo lähtenyt aika mukavaan kasvuun. Euroopassa UK taas surutta setelirahoittaa valtiota ja lopputulos näkyy talouskasvuna. USA ja erityisesti UK on tehnyt päin vastoin kuin Euroalue ja tulos on paljon parempi.

  11. Jouni permalink

    Miksi meidän pitää elää viennin ehdoilla? Jos ei vienti vedä, tehdään sama työ kotona itsellemme. Rakennetaan teitä ja taloja, tutkitaan ja kehitetään, huolehditaan lapsista ja vanhuksista. Saman ihminen syö, oli töissä tai työttömänä. Jos halua, keinot löytyy.

    • Viennin pitää vetää pelkästään siksi, että ei ole sen enempää mahdollista kuin järkevääkään tehdä kaikkea itse. Siinä tosin olen samaa mieltä, että tämä eurossa roikkuminen tekee järkevästä rajanvedosta mahdotonta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: