Skip to content

Köyhdymme kaikki ainakin hetkellisesti – mutta kyse onkin köyhtymisen suhteesta ja tavasta

lokakuu 19, 2014

Kaikille lienee selvää, että suomalaiset tulevat kokemaan ainakin väliaikaisen köyhtymisen lähivuosina. Suuri osa kansasta joutuu tilanteeseen, jossa heidän reaalitulonsa tulevat laskemaan. Ostovoima tulee tipahtamaan. Tuolle emme voi mitään, sillä se on luonnonlaki. Suomen kaltainen pieni avoin, vientivetoinen kansantalous ei voi jatkuvasti ostaa ulkomailta enemmän kuin sinne vie. Talous tulee ajastaan tasapainottumaan. Se voi tapahtua joka kivuliaasti tai sitten aivan hillittömän kivuliaasti.

Kreikka on esimerkki aivan hillittömän kivuliaasta tasapainotuksesta. Kiinnostavaa on se, että Kreikassa keskiluokka ja keskiluokkaa alemmat tuloluokat ovat käytännössä yksinään kantaneet vastuun tuosta tasapainotuksesta. Yläluokka on suuressa määrin kyennyt välttämään tulojensa laskun. Mitä ilmeisimmin tämä kehityskulku on sama myös muissa rakenteellisten uudistusten kohteiksi joutuneissa maissa. Epämiellyttävintä tuossa hillittömän kivuliaassa tasapainotuksessa on se, että se ei edes näytä toimivan.

Irlannissa kehitys ei ole ollut aivan yhtä karmivaa kuin muissa maissa, mutta syynä on ensisijaisesti se, että vieressä ovat UK:n työmarkkinat, jotka vetävät erityisesti koulutettua työvoimaa melkoisella vauhdilla. Irlannistahan on kriisin aikana muuttanut pois suuri määrä koulutettuja, keskiluokkaisia nuoria aikuisia.

Kuten Liberan nykyinen tutkimusjohtaja Anders Ekholm kirjoittaa (juttu täällä), niin tasapainotus voidaan tehdä joko erittäin epäreilun massatyöttömyyden ja sosiaaliturvan alasajon kautta tai valuuttadevalvaation kautta. Valuuttadevalvaatio on huomattavasti tasapuolisempi keino reaaliansioiden laskemiseksi, sillä se kohtelee kaikkia suurin piirtein samalla tavalla.

Työttömyysdevalvaatio, joka on meillä sekä eurouskovaisen demaripuolueen (Demaritko päätyneet kauas taustastaan palkkatyöntekijöiden puolustajina, mitenkäs sitä nyt niin voisi ajatella?) että kokoomuksen Sasi-siiven toivelistalla, on huomattavasti epäreilumpi. Työttömyysdevalvaation maksumiehiä ovat ne, jotka sattuvat menettämään työnsä. Ne, jotka eivät menetä työtään, taas ovat työttömyysdevalvaation hyötyjiä. Heidän reaaliansionsa nousevat.

Sisäisen devalvaation eli massatyöttömyyden ja köyhien määrän lisääntymisen kannattajien puheita kuunnellessa kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään miten puhujalle itselleen kävisi. Joutuisiko puhuja itse työttömäksi ja mahdollisesti luopumaan asunnostaan?

Suurin osa sisäisen devalvaation eli massatyöttömyyden kannattajista ei usko itse joutuvansa työttömäksi tai edes palkkaleikkausten kohteeksi. Valitettavasti moni heistä on todennäköisesti oikeassa. Maksumiehiksi joutuvat sisäisen devalvaation eli massatyöttömyyden tapauksessa keskiluokkaan ja sitä alempiin tuloluokkiin kuuluvat sekä pienyrittäjät. Korkeat virkamiehet, suurten yritysten johtoporras ja pestissään roikkuvat poliitikot hyötyvät massatyöttömyyden kautta tapahtuvasta sopeutuksesta, heidän reaalitulonsa kasvavat.

Kansantaloudelle se massatyöttömyys on kaikkein vahingollisin vaihtoehto. Hystereesi aiheuttaa pysyviä jälkiä ja peruuttamattomasti heikentää talouskasvun edellytyksiä. Lisäksi koko kansantalous köyhtyy paljon enemmän kuin valuuttadevalvaatiossa.

On poliittinen valinta tehdä sopeutus maksimaalisen vahingon eli massatyöttömyyden kautta tai sitten pienempiä vahinkoja aiheuttavan valuuttadevalvaation kautta. On jollain tavoin hämmentävää seurata demareiden olevan jopa innokkaimpia massatyöttömyyden kannattajia. Sinänsä tuo ei ole ihme, sillä onhan demareiden virallisen talousajattelijan näkemys työttömistä ”rikkaruoho”-sanalla kuitattavissa.

Kertoo paljon suomalaisen vasemmiston ideologisesta haaksirikosta, että massatyöttömyyden kautta tapahtuva sopeuttaminen tuntuu sopivan demareille siinä missä kovimmille kokoomuslaisillekin. Kokoomuslaisten osalta taas se kokoomuksen perinteinen isänmaallisuus ja oman maan etujen ajaminen on haihtunut EU-euforian huuruihin.

Kaipaan näin vaalien lähestyessä entistä enemmän sitä radikaalia isänmaallista oikeistopuoluetta.

Advertisements

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Radikaali isänmaallinen oikeistopuolue taitaa olla aivan yhtä suuri kangastus, kuin kokiksien aikoinaan lanseeraama sosiaalinen markkinatalous. Nyt tiedämme, että kyseessä ovat meidän äänestäjien illuusiot siitä, miten pitäisi olla. Vaan ilman nykyisen järjestelmän perusremonttia mikään muutos parempaan ei vain ole mahdollista. Kierre voi jatkua vain huonosta vielä huonmpaan, puolueita edustavien tyhjäntoimittajien tyhjentäen varallisuutemme suoraan kuormasta.

    Nykyisen järjestelmän perusremonttia taas on aivan turhaa toivoa, koska suomalaiset eivät ole tunnettuja kapinoivana kansana, vaikka kaikki vietäisi. Viimekertaisen jäljet ilmeisesti pelottavat?
    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/10/politiikan-pelisaannoissa-on-jotain.html

    • Kyllähän noita radikaaleja, isänmaallisia oikeistopuolueita on Euroopassakin monessa maassa. Itse olen pitkälti samoilla linjoilla kuin Ranskassa on Front National. Jos Euroalueesta tulee joskus liittovaltio, niin suosikkini sen presidentiksi USA:n pressan valtaoikeuksilla on Marine Le Pen.

      Suomessa ei jostain syystä ole vastaavaa. Ehkä olemme liian alamaiskansaa.

  2. TNE permalink

    Vaihtoehto, jossa EKP:n mandaattia muutettaisiin valtioiden velkakirja ostoihin sallivaksi on tietysti kaukaa haettu kun ajattelee Saksan vetämää tiukkaa linjaa, mutta miksi yhteisessä Euroopassa pitäisi mennä vain sen mukaan joka siinä parhaiten pärjää ? eikös kyseessä ole yhteinen projekti ?

    Radikaaleja linjoja ei tarvita vaan oikeanlaista elvyttävää finanssipolitiikkaa, se on täysin mahdollista jos nykyiset valtioiden rahoitusrajotteet poistetaan, tasapainoon pyrkivää budjettipolitiikkaa ei saisi harjoittaa milloinkaan vaan valtioiden tulisi vastata kokonaiskysynnän tasoon ja kansalaisten säästämisasteeseen.

  3. Hillittömän kivulias saattaa kaivata vielä kuvaavampia superlatiiveja, koska muutumme parhaillaan banaanivaltioksi, jossa edes banaanit eivät kasva ja 90-luvun lama näyttää sen rinnalla aivan näpertelyltä. Katsotaanpa.

    Metsä Group aikoo laittaa reilun miljardin Äänekosken sellutehtaaseen, joka ei tule työllistämään oikeastaan yhtään enempää kuin aiemminkaan. Se imaisee ilmeisesti vähintään viidenneksen keskenkasvuisista metsävaroistamme, eli kuitupuusta, joka sitten kuskataan lähes alimmalla mahdollisella jalostusasteella muualle jatkojalostettavaksi. Kansainvälinen konserni voi päättää pitkälti, missä se tuloksensa näyttää ja jakaa sen enimmältään osakkeenomistajille. Logistiikkaketju työllistää hiukan porukkaa, mutta ei kovinkaan paljoa nykyistä enempää, koska korjuuketju on äärimmäisen tehokas. Tulokset jaetaan nykyisen herrakerhon kesken. Puutavara halpenee, koska moni metsänomistaja joutuu luopumaan siitä pikku pakolla muiden työtulojen puutteessa. Rakennusvaihe pilkotaan aliurakoiksi, joissa suomalaiset tuskin pääsevät loistamaan.

    Kemiran entinen lannoitetuotanto on saamassa osan 2. Osassa 1 tuotanto ja Soklin kaivosoikeudet myytiin norjalaiselle Yaralle, joka tuplasi lannoitteiden hinnat ja Suomen maajussit maksoivat koko kauppahinnan omasta taskustaan 2 vuodessa, kunnes korotus siirtyi elintarvikkeiden hintoihin ja pääsimme kollektiivisesti nauttimaan kaupan rahoittamisesta.

    Osa 2 etenee siten, että Yara neuvottelee fuusioitumisesta Yhdysvaltain suurimpiin kuuluvan lannoitevalmistajan kanssa, eikä tarvitse epäillä, että maailma kaipaa Soklin fosfaattia. Suomen valtion odotetaan rakentavan rautatieyhteydet tarvittaviin paikkoihin. Kaivos työllistänee kourallisen suomalaisia, mutta energiaintensiivinen jalostus tulee tapahtumaan Venäjällä, venäläisellä maakaasulla. Öljy tai sähkö on siihen liian kallista. Tästä projektista meidän herrakerhommekaan ei jaa kuin kulut meidän kaikkien kesken ja tuotot jaetaan jossakin muualla.

    Nämä kaksi esimerkkiä riittänevät kuvaamaan, miten muutumme raaka-ainereservaatiksi ilman mitään mahdollisuuksia ottaa osuutta jalostusasteen noususta, koska olemme siihen aivan liian kalliita. TTIP tähtää siihen, että Suomen valtiolla on näissä hankkeissa äänivalta ainoastaan kansainvälisen välimiesoikeuden välityksellä.

    Eurossa meiltä ei tarvitse kysyä, koska meitä voidaan aivan vapaasti kiristää- Suomi siis aiotaan ryöstää laillisesti putipuhtaaksi, eikä taviskansalaisille jää muuta ostettavaa kuin suurten ikäluokkien rappeutuva kiinteistömassa, joka tulee piakkoin alennusmyyntiin. Pakkohan se on myydä, koska elinkustannukset ovat jo ohittaneet keskimääräisen eläketulon. Vain ostajat puuttuvat. Ne, joilla olisi tarvetta, ei ole varaa.

    Koko keskustelu käytäisiin aivan toiselta pohjalta, jos meillä olisi oma valuutta. Yhteiskuntarakenteemmehan on edelleen suojattujen markkinoiden ajalta ja esim. eläkeponzijärjestelmä edellyttää toimiakseen selvästi EU-keskiarvon ylittävää inflaatiota ja kattava sosiaaliturva ankaraa veroprogressiota. Vienti jäätyy ensimmäisellä ja tekijät häipyvät toista välttääkseen edullisempien verojen ja elinkustannusten perässä muualle. Jopa eläkeläisten kulutus siirtyy kasvavassa määrin ulkomaille.

    Saksa taitaa olla ainoa euromaa, jolle sopii tällainen austerity-politiikka ja Ruotsi on euron ulkopuolella onnistunut epätasa-arvon tasaamisessa parhaimpien joukossa, vaikka omat ongelmansa on niilläkin, eli kansallisesti austerityn ”nauttijat” ovat pääasiassa maahanmuuttajia.

    Sen sijaan Suomen poliittisessa johdossa ei ole harmainta aavistustakaan, millaisessa ympäristössä nykyään toimimme, saati sitten, millainen se tulee näillä eväillä olemaan.

    Voi vi**ulan väki!! Anteeksi nyt törkeä ilmaisu, mutta ei tämä enää sanoja säästämällä parane.

  4. Pasi Pulkkinen permalink

    Muutes, massatyöttömyyden oloissa kokonaistuotanto laskee myös, joten lähes kaikki kärsivät. Ylin 1 % toisaalta hyödyntää sisäisen devalvaation ja sitä lopulta seuraavan omaisuusarvojen laskun siten että muuttavat kertyneet pääomansa (rahat) reaaliomaisuudeksi hyvin ”edulliseen” hintaa. Ja kas talouden elpyessä olemme taas astetta lähempänä sosioekonomista luokkayhteiskuntaa: omistajat(1%), lakeijat(2%), omaisuuden vartijat(poliisit)(2%), palvelijat(työläiset)(40%) ja kerjäläiset(+ei työikäiset)(loput%), joiden olemassaolo pitää palvelijat nöyrinä. 😦 😦

Trackbacks & Pingbacks

  1. Sisäinen devalvaatio ja massatyöttömyys ovat poliittinen valinta | Verkkolehti Maailmankuva
  2. Sisäinen devalvaatio ja massatyöttömyys ovat poliittinen valinta | Avastorm.ch
  3. Sisäinen devalvaatio ja massatyöttömyys ovat poliittinen valinta - Verkkolehti Maailmankuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: