Skip to content

Neuvostoliitto, Venäjä ja suomettuminen – missä suhteellisuudentaju

syyskuu 21, 2014

Vihreät ovat puhuneet Fennovoiman ydinvoimahankkeen yhteydessä suomettumisesta. Lisäksi Helsingin Sanomat on julkaissut varsin hämmentävän mielipidekirjoituksen asiasta. Tuossa mielipidekirjoituksessa käytännössä sekoillaan asioissa hyvinkin ikävällä ja vahingollisella tavalla (juttu täällä). Jokaisen pitäisi hieman miettiä mitä sanoo ja mitä ei sano kun puhuu tai kirjoittaa suomettumisesta.

Omakohtaisen kokemukseni mukaan suomettumisessa oli todellisuudessa kyse itsesuojeluvaistosta. Jokainen Neuvostoliitossa 1960-luvulla tai myöhemmin käynyt tiesi omakohtaisesta kokemuksesta, että Neuvostoliitto oli kammottava, mielipuolinen hirviö. Myöhemmin 1970-luvulla alkoi olla ilmeistä, että Neuvostoliitto ei taloudellisena järjestelmänä toiminut. Talous alkoi taantua viimeistään 1970-luvun puolivälissä. Hirviö oli kuolemassa, mätänemässä pystyyn.

Neuvostoliitto oli tuosta huolimatta sotilaallinen supervalta loppuunsa saakka. Pelkästään Neuvostoliiton ydinaseet olisivat riittäneet tuhoamaan maapallon asukkaat moneen kertaan. Suomi eli pystyyn mädäntyvän mutta vielä hengissä olevan hirviön kainalossa ja pyrki selviämään parhaalla mahdollisella tavalla. Hirviön piehtarointi kuolinkouristuksissaan olisi riittänyt tuhoamaan Suomen ilman, että hirviö olisi edes huomannut mitä tapahtui. Tuollaisessa tilanteessa se paras mahdollinen tapa ei todellakaan olisi ollut uhittelu tai hölmöily.

Suomi toimi tuon hirviön kainalossa ollessaan mielestäni järkevällä tavalla. Vaikka politiikassa oli ylilyöntejä, niin pystyimme säilymään demokraattisena länsimaisena valtiona. Lupasimme puolustaa omaa aluettamme ja olla lähtemättä mukaan tuon kuolevan hirviön vastaiseen toimintaan. Totta kai pyrimme hyödyntämään tilannetta taloudellisesta ja siinä onnistuimme, sillä tuo kuoleva hirviö oli yllättävää kyllä hyvin luotettava sopimuskumppani taloudellisissa sopimuksissa.

Maailma on noista ajoista muuttunut huomattavasti. Nykyinen Venäjä olisi monen mittarin mukaan ollut osa vapaata länttä joskus kylmän sodan tiimellyksessä. Venäjän demokratia ei ehkä ole samalla tavoin vääristynyt ja korruptoitunut kuin meillä, heidän vääristymänsä ja korruptionsa ovat toisenlaisia. Venäjä on jotain aivan muuta kuin jo kuollut Neuvostoliitto-hirviö. Onkin lähinnä masentavaa lukea kommentteja, jotka rinnastavat Venäjän edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Tuollaisia rinnastuksia tekevillä ei voi olla omakohtaisia kokemuksia Neuvostoliitosta, sillä mikään muu ei tuollaisten rinnastusten tekemistä voi selittää.

Vain täydellinen tietämättömyys voi mahdollistaa Neuvostoliiton kaltaisen hirviön rinnastamisen nykyiseen Venäjään. Vain tuo tietämättömyys voi mahdollistaa sen, että Mikhail Khodorkovskyn tai Pussy Riot –yhtyeen jäsenten kohtaloa pidetään esimerkkeinä samankaltaisuudesta. Neuvostoliiton aikana Mikhail olisi kadonnut jäljettömiin ja päätynyt johonkin sammuttamatonta kalkkia sisältävään maakuoppaan. Tyttöbändin jäsenet taas olisivat päätyneet huoriksi armeijan bordelliin ja joko suoraan tai huorauran jälkeen johonkin samankaltaiseen nimettömään maakuoppaan kuin Mikhail.

Venäjän ja Neuvostoliiton rinnastaminen tuossa mielessä kertoo suhteellisuudentajun hämärtymisestä.

Mikäli molemmille osapuolille edullisia kauppasuhteita Venäjän kanssa pidetään esimerkkinä suomettumisesta, niin suhteellisuudentaju on todellakin hämärtynyt. Samalla tavoin Suomen aktiivista Saksan/Brysselin politiikan myötäilyä voisi pitää – ehkä aiheellisemminkin – merkkinä vakavasta ja vahingollisesta suomettumisesta.

Tuossa mielessä professori Janne I. Hukkisen mielipidekirjoitus on täysin käsittämätön. Hänellä ei ilmeisesti ole mitään käsitystä mitä todellinen suomettuminen eli oman olemassaolonsa turvaaminen olemalla ärsyttämättä vieressä olevaa mielipuolista hirviötä tarkoittaa. Ilkeästi sanottuna voisikin lohkaista, että Hukkisen näkemys suomettumisesta sopii paremmin nykyiseen politiikkaan, jota Suomi harrastaa. Suomihan tottelee Saksan ääntä ja toimii tavoilla, jotka ovat Suomen kannalta vahingollisia, mutta yksittäisten poliitikkojen eurouran kannalta edullisia.

Pidän nykyisen Venäjän johdon politiikkaa huonona ja vahingollisena. Lisäksi pidän Venäjää merkittävimpänä sotilaallisena uhkana Suomelle, minkä vuoksi Suomen olisikin pitänyt liittyä NATO:n jäseneksi heti kun Neuvostoliitto luhistui. Mutta tuosta huolimatta nämä suomettumiskeskustelut ovat lähinnä typeriä. Kun Putinin aika Venäjällä menee ohi, niin tuskin se seuraava Venäjän johto sen vähemmän ajaa Venäjän etuja kuin nykyinenkään. Venäjä tulee joka tapauksessa ajamaan etujaan kuten suurvalloilla on tapana.

Suomettumisen näkeminen esillä olleella tavalla on tässä tilanteessa mielestäni lähtökohtaisesti typerää.

Mainokset

From → Uncategorized

5 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Jokaisella suomalaisella taitaa olla oma totuutensa suhteistamme Venäjään? Olipa kyseessä sitten Neuvostoliitto tai Romanovien tai Putinin Venäjä. Eikä sitä varmaan kannata edes ihmetellä? Eiköhön Häkämies jo saanut iskostetettua yksinkertaisimpaankin päähän, mikä on meidän itsenäisyytemme keskeisin pohde? Suurvalta, ainakin suhteellinen suurvalta on pienemmälle aina pohde, ainakin jos aikoo itsenäisenä selviytyä. Pitää vain selvityä. Suhteellisuuden taju on sen edellytys.

  2. Pessimisti permalink

    Suomessa sanomalehdet julkaisevat säännöllisin väliajoin tekemänsä kysely-’tutkimustuloksen’, jonka mukaan suomalaiset pitävät sanomalehtiä luotettavana tiedonlähteenä. Monet ns. intellektuelleina itseään pitävävät sanovatkin aamulla pian herättyään lukaisevansa – ilmeisestikin otaksumansa mukaan suomalaisen ”laatujournalismin” lippulaivasta HS:stä – päivän tärkeimmät uutiset. Viimeistään sitten illalla katsotaan/kuunnellaan – bilderbergien, päätoimittaja Jääskeläisen ja trilateralisti-toimitusjohtaja Kivisen johtaman – YLE:n ajanviettettä tai otaksutusti tasapuolisesti/neutraalisti laadittuja uutis- tai muita asiaohjelmia.
    Olisikohan todella niin, että seuraava ’Vapaakulkija’-blogistin artikkeli ei herättäisi minkäänlaisia kysymyksiä suomalaisen valtamedian väitetyn luotettavuuden ja tasapuolisuuden suhteen:

    ”Ostettuja Trolleja vai journalisteja!”, http://vapaakulkija.wordpress.com

    Artikkelissa sanotaan: ”Saksan mediakentässä on räjähtänyt atomipommi!

    Kopp-verlag:in julkaisema kirja „Gekaufte Journalisten“ toimii Saksan mediassa atomipommin lailla. Kirjassa esitettyihin väitteisiin, että Saksan arvostetuimpien lehtien (mm. FAZ) journalistit on maksettuja Amerikka myönteiseen uutisointiin on herättänyt myös useita yliopistoja.

    Yliopistot haluavat tutkia asiaa tieteellisesti samalla, kun saksalaisten mielikuvissa Amerikan arvostus on laskenut minimiinsä (kuva) ja Handelsblatt-lehden johtaja Gabor Steingart vertaa FAZ-lehden harjoittamaa sodan lietsontaa jalkapallo-huligaaneihin!

    Tähän hetkeen jolloin kansat suurimmissa määrin alkavat herätä „media-koomastaan“ ja käätävät selkänsä „massantainnutus-medialle“ iskee lähdetiedoin, todistein ja nimellä mainituin esimerkein miten Saksan mediakentän hyeenat on maksettu kirjoittamaan Amerikka-myönteitä propagandaa.

    Suunnatonta huolta on aiheuttanut se tieto, että suurin osa „koko kansan“ journalisteista ja „Tvstä tutuista“ journalisteista on allekirjoittanut kirjassa esiintuodun „Media-YYA-sopimuksen“, joka velvoittaa tähän journalismia ja sen uskottavuutta tuhoavaan toimintaan!

    Tämä toiminta, josta meidänkin media erityisellä verolla tuettu YLEkin olettaa tapahtuvan vain Venäjällä ja entisessä DDR:n aikana, on Saksassa joka päiväistä maksettua sodanlietsontaa. Kirjan lukeneet ihmiset käsittävät miksi median peloittelema kansa suorastaan huutaa sotaa pelkäämiensä maiden tai jopa henkilööiden pään menoksi.

    Leizigin yliopiston haluaa tutkia kirjasa esitetyt väitteet ja niitä tukevat todisteet. Kyseisen yliopiston tutkija Uwe Krüger on jo niittänyt mainetta tohtorityöllään „Meinungsmacht“, joka paljastaa eliittiverkon, joka on saanut saaliikseen suuren joukon Saksan journalisteista. Kirjan tiedoista on kiinnostunut myös Jakobs yliopisto Bremenistä ja Dortmundin yliopisto.
    Lyhykäisyydessään tämä kaikki tarkoittaa, että Saksan mediakenttää aletaan perkaamaan ja kenties rikkaruohot jopa poistetaan.

    Koska tämä sama tehdään Suomessa ?

    Vain onko tämänkin kysymyksen vastaus „Ei koske Suomea“ ?
    Kiitos”

  3. WeeTu permalink

    Kylmä sota, Neuvostoliitto ja maailman jakautuminen kahteen blokkiin jätti eri osapuoliin traumoja joita ehkä olisi syytä käsitellä ja ehkä tutkiakin. Ei voi olla kiinnittämättä huomioita entisen NL:n tasavaltojen traumaattiselta tuntuvaan oireiluun erityisesti nyt Venäjän osoittaessa sotilaallista mahtiaan, mutta myös kyseisten maiden aiemman Venäjä-politiikan takia. Menetetty itsenäisyys jätti varmasti jäljet kansakunnan tajuntaan. Samoin vaikeaa tuntuu olevan itäblokkiin kuuluneissa satelliiteissa (esim. Puola), joissa NL:n sotakoneisto oli rauhaa yllä pitämässä, vaikka jälkikäteen tarkasteltuna toimintaa voi vallan hyvin pitää miehityksenä. Muut itäblokin maat olivat vähintäänkin jatkuvan miehitysuhan alla.

    EU:n ja Naton reagointi Krimin miehitykseen ja itä-Ukrainan tapahtumiin oli tutun tuntuista länsi-blokkia kylmän sodan ajalta. Se pistää miettimään olisiko NL ja itäblokki traumatisoinut myös länsimaita. Tuskin olen ainoa jolle syntyi kuva vastakkainasettelun paluusta ja pelko kahtiajakautuneesta maanosasta, ei niinkään Venäjän Krimin miehityksestä johtuen, vaan vasta lännen reagoitua tapahtumiin. Tarkoittamatta kuitenkaan sitä, että Venäjä olisi toiminut millään tavalla hyväksyttävästi tai lännen olevan paha osapuoli.

    Edellista vasten on mielenkiintoista tarkastella miten suomalaiset Ukrainan tapahtumat ottivat vastaan. Neuvostoliiton / Venäjän naapurimaassa luulisi paniikin olevan pinnassa, suomettuneita kun oltiin pakotettuna ja peloteltuna, jos oltiin. Vaan miltä oikeasti näyttää. Suomalaiset seuraavat naapurin sotimista kuin jännityselokuvaa, tosin hieman malttamattomasti odotellen koska voitaisiin palata normaaliin kaupankäyntiin. Ei oikein pääse syntymään vaikutelmaa suomalaisista jotka olisi ”pakkosuometettu” NL:n uhan alla paineessa. Siksi sanoisin itseruoskinnan olevan yliammuttua. Voisin väittää siten, että suomalaiset tuskin ovat ainoita eurooppalaisia joiden mielenmaisemaan NL ja itäblokki eivät arpia jättäneet, mutta sanoisin kuitenkin suomalaisten olevan kovin harvojen kansojen joukossa.

    Ville Niinistölle täytyy antaa aplodit, että tuli päästäneeksi suomalaisetkin Ukrainan kriisin iholle. Suomettuneisuuskäsityksien laukominen ulkomaiden lehtien sivuilla ei tuntunut hyvältä. Sen sijaan Venäjä tai venäläiset eivät näytä olevan tälle kansalle tänä päivänäkään hermoja raastava ongelma valloitussotaa käydessäänkään. Trauma josta tämä kansa kyllä kärsii, on tuontitavaraa made in Germany. Tuskaa tuottavasta suomettumisleimasta ei oikein pääse Neuvostoliittoa syyttämään sillä perusteella, että se kyseisen termin merkitykseen on sisällytetty. Suomettuneisuus ei vielä sillä tule todelliseksi todistetuksi, että ko. termin on joku keksinyt. Yleisen keskustelun pohjalta jää vaikutelma, kuin asiaa pidettäisiin kovinkin itsestään selvänä faktana.

    Ulkopolitiikka, jota Suomi NL:n aikana harjoitti, on Suomen ulkopolitiikkaa tänäkin päivänä. Jos NL olisi jotenkin Suomea painostanut, olisi Suomi liittynyt todennäköisesti Natoon kun se mahdolliseksi tuli. Olisiko Suomen ulkopolitiikka jäänyt entiselleen, jos sitä ei omaksi koettu jo Neuvostoliiton aikana. Ja aivan kuin Suomella ei olisi ollut omaa itsenäistä armeijaa NL:n varalta ja ikäänkuin tykkejä ei olisi ollut suunnattuna itään. Miksiköhän nuokin realiteetit ohitetaan tänä päiväni merkityksettömänä seikkana, kun arvioidaan kuinka itsenäistä politiikkaa Suomi noudatti kylmän sodan aikana suhteessa itään.

    Kaksoisstandardien olemassa olo suhtautumisessa Neuvostoliittoon, virallisen Suomen kuin suomalaisten piirissä, oli mielestäni selkeästi nähtävissä ja aistittavissa. En muista ettei NL:a olisi pidetty epävirallisesti takapajuisena ja kehittymättömänä maana, vaikka virallisesti maahan ja sen kansalaisiin suhtauduttiinkin hyvin asiallisesti, ystävällisesti ja kunnioittavasti. Perin suomalaisesti siis.

    Jälkikäteen on luotu käsitystä, että Suomi ei olisi ollut osa länttä, tai että Suomea olisi estetty liittymästä osaksi länsi-Eurooppalaisia rakenteita. Suomen ETA, EEC ja EU -ratkaisut tapahtuivat samaan aikaan muiden pohjoismaiden rinnalla tai korkeintaan vuoden parin perässä. Siksi onkin kummallista, että tänä päivänä nuoren polven (40 v.) poliitikot ja kommentaattorit toteavat Suomen olevan NYT EU:ssa ja osa länttä. Happamena hieman ihmettelen kuinka paljon aikaisemmin Suomen olisi noihin rakenteisiin pitänyt liittyä ennen niiden syntymistä, ettei tarvitsisi tulla uudelleen väärin määritellyksi itäblokkiin kuuluneen maan kansalaiseksi. Mielestäni Suomi oli osa länttä ja ”lännettyi” eurooppalaisiin rakenteisiin muiden mukana sitä mukaa kuin se teknisesti tuli mahdolliseksi. Toki sisäpolitiikkaan liittyvän kädenvääntöjen merkeissä.

    Suomettuneisuus näytti ulospäin uutisfriikille siltä, että omat poliitikkomme käyttivät itäkorttia kotimaan politikan tekemiseen ja oman uran rakentamiseen, eikä suinkaan ulkopolitiikan tekemiseksi. Tänä päivänä media päivittelee Suomen silloista suomettuneisuutta kuitenkaan tunnustamatta olleensa itse lainkaan suomettunut. Itäpolitiikasta oli maassa konsensus, joka ihan vapaaehtoisesti koettiin järkeväksi ja hyödylliseksi Suomen kannalta. Vaikea sitä on suomettuneisuudeksi jälkeen päin siinä tapauksessa kokea. Painostus pysymisessä ”oikealla ulkopolitiikan linjalla” tuli oman ulkopoliittisen johdon suunnalta. Johtopäätös, että painostusta ja pakottamista olisi tapahtunut NL:n suunnalta, on minusta turhan suoraviivainen sekä myös kyseenalainen. Oikeutettua on kyllä pohtia miksi mitään pelkotiloja yllä pidettiin. Itse en muista havainneeni reaalitodellisuuden puolella syitä sellaiseen. Siksi koin ja koen asian niin, että ensin luotiin itse ”kauhupolitiikka”, joka sitten mahdollisti ulkopolitiikan valjastamisen sisäpolitiikan puolella valtapolitiikan välineeksi.

    Ehkä aikalaismielikuvani on vajavainen, mutta ne jotka antavat ymmärtää NL pakottaneen ja painostaneen Suomen omaan tahtoonsa suomalaisten tahdon vastaisesti, toivoisin edes jokus esittävän todisteet näkemystensä tueksi. Omat muistikuvani kylmän sodan aikaan syntyivät ollessani hyvin epäpoliittinen ja puolueisiin sitoutumaton henkilö silloisesta nuoruudestani johtuen. Sen voisi kuvitella jonkun verran vähentävän poliittisesta asenteesta johtuvaa ajan tahatonta väärin tulkinnan mahdollisuutta.

    • NL oli Suomen kannalta suhteellisen suoraviivainen naapuri. Ei niin, että tuon naapurin toiveet olisivat olleen mielemme mukaisia. Vaan siksi, että oli selvää mitä NL halusi. Minun käsitykseni mukaan NL:n suurimmat tavoitteet Suomen kanssa olivat turvallisuuspoliittisia.

      Mutta se mikä minusta on pelottavinta tässä kriisissä on lännen nopea päätyminen käyttämään samaa retoriikkaa kuin NL:n ja kylmän sodan aikana. Venäjästä maalataan kuvaa, joka on hämmästyttävän kaukana todellisuudesta. Venäjän käytöksen selittämiseksi riittää kartan katsominen ja suurvaltojen normaalien toimintatapojen muistaminen.

      Ehkä Venäjästä on pakko luoda mielikuva, jonka mukaan se vertautuu joko vanhaan NL:n luonteeseen tai fasistisiin diktatuureihin. Muutenhan joutuisimme tunnustamaan, että myös demokraattisten maiden välillä voi olla vakavia suurvaltaintressien ristiriitoja.

      • Kauko permalink

        Onhan demokraattisten läntisten suurvaltojenkin välillä ristiriitoja, kuten olemme nyt eurokriisin aikana nähneet. Saksan ja Ranskan välit huononevat lisää, kun Ranska pikku hiljaa uppoaa, eikä pelastusta näy. Tämä Ukrainan kriisi tuli lännellekin taivaan lahjana, on muutakin ajateltavaa kuin jatkuva eurokriisi.

        Jos kauempaa historiasta hakee ristiriitoja, niin Yhdysvallat kannattivat brittiläisen imperiumin purkamista paljon ennen kuin britit siihen pakon edessä taipuivat. Eikä esimerkiksi Bretton Woodsin neuvottelut 1944 demokraattisten suurvaltojen välillä helpot olleet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: