Skip to content

Oliko Nokian romahdus euron syytä?

syyskuu 14, 2014

Yksi euron kannattajien puolustusmekanismeista on kysyä: Oliko Nokian romahdus euron syytä? Sinänsä ensisilmäyksellä ihan järkevältä vaikuttava kysymys, joka tarkemmin tarkasteltaessa on täysin absurdi. Kysymys todellakin on kansantalousmielessä täysin absurdi. Kysymys on täysin absurdi siksi, että siinä sotketaan eri mikro- ja makropuolta iloisesti että lisäksi vielä muotoillaan koko asia väärin päin. Totta kai vastaus kysymykseen on, että Nokian romahdus ei ollut euron syytä eikä markka olisi estänyt Nokian romahdusta, mutta markka olisi estänyt romahduksen muuttumisen krooniseksi lamaksi.

Nokian romahdus oli itsessään seurausta yhtiön johdon huonoista päätöksistä. Yrityksen toimivan johdon päätöksiin ei käytettävällä valuutalla ole hirvittävää merkitystä – ei ainakaan tässä mielessä, sillä valuutta ei pakota tai estä yritysjohtoa tekemästä loistavia tai umpityperiä päätöksiä. Toisaalta voi heittona esittää, että markka-aikana Nokian johto teki ne loistavat päätökset ja euroaikana ne umpityperät päätökset.

Kyllä se oikea vastaus otsikon kysymykseen on se, että ei Nokian romahdus tietenkään ollut euron syytä. Ei kukaan voi estää sinua talvella kusemasta housuihisi jos päätät niin tehdä. Siihen ei valuutta vaikuta. Tosin talouspolitiikalla ja valuutalla voidaan vaikuttaa siihen löytyykö lämmintä ja vaihtovaatteita kun märät housut meinaavat jäädyttää takapuolen.

Kiinnostavampi kysymys tosiaan on se, että miten markka olisi vaikuttanut tuon romahduksen jälkeen. Euron osaltahan me jo tiedämme, että Nokian romahduksen jälkeinen tila on muuttunut Suomen taloudessa krooniseksi. Eurossa ollessamme romahdus tapahtui ja Nokian positiivinen vaikutus on poissa taloudestamme, siinä kaikki. Hieman kärjistetysti voi sanoa, että euromaana meidän vain on sopeuduttava olemaan Nokian verran köyhempiä ja pyhä euro tekee tilasta pysyvän.

Järkevästi asioita hoitavassa kansantaloudessa tuollainen Nokian romahduksen kaltainen shokki (lue: shit happens) tuottaisi julkiselta vallalta toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat shokista toipumisen. Toissijaisena keinona tuollaisen valtion johto harkitsisi vaikkapa julkisen vallan tietojärjestelmien uudistamista nyt kun osaajia on vapaana. Eipä kuin velkaa tiskiin. Ensisijainen sopeutumiskeino olisi kuitenkin sellainen, johon valtion ei tarvitsisi hirveästi puuttua ellei keskuspankki toteaisi uhkaavan työttömyyden edellyttävän rajumpia otteita. Tuo sopeutumiskeino olisi valuuttajousto.

Ensisijainen sopeutumiskeino olisi kelluvan valuutan arvon sukeltaminen. Spontaani tai keskuspankin toimin autettu devalvaatio.

Valuutan arvon lasku tekee maan vientituotteista merkittävästi aikaisempaa edullisempia. Tuolloin muiden vientituotteiden menekin kasvulla voidaan kompensoida yhden alan, kuten Suomen tapauksessa Nokian, romahdusta. Mikäli Suomella olisi yhä oma valuutta, niin valuutan arvo olisi laskenut Nokian romahduksen jälkeen, mikä olisi lisännyt muiden vientialojen menekkiä. Tuo menekki olisi työllisyys- ja verokertymämielessä kompensoinut Nokian romahduksen. Olisimme köyhtyneet ulkomaan valuutassa mitattuna, mutta työllisyytemme ei olisi romahtanut eikä valtion verokertymä samaten.

Valuuttajouston myötä myös Nokiaa korvaavien korkean teknologian yritysten synnyttäminen olisi investointimielessä nykyistä halvempaa. Myös ulkomaisten sijoittajien kannalta Suomi olisi paljon nykyistä houkuttelevampi paikka.

Loppujen lopuksi voikin todeta, että markka ei olisi estänyt Nokian romahdusta. Mutta markka olisi mahdollistanut talouden kohtuullisen nopean toipumisen. Toisaalta euromaana Suomi ei voi tehdä mitään kompensoidakseen Nokian romahduksen tuomia taloudellisia vahinkoja.

Suomen kannalta Nokian romahduksen vaikutukset ovat euroa käytettäessä paljon vakavammat ja pitempikestoiset kuin olisivat omaa kelluvaa valuuttaa käytettäessä.

Euro estää tai ainakin vakavasti vaikeuttaa toipumista Nokian romahduksesta.

Advertisements

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. Virkakyösti permalink

    Hei,
    Tai sitten, olisiko Nokia ”romahtanut” jo aiemmin, jos valuuttamme olisi ollut koko ajan kelluva. Eli millä vaihtokursseilla olisi menty suurien vaihtotaseylijäämien vuosina? Ainakin, voisi joskus miettiä mitä olisi vaihtokurssit olleet ennen 2008, ja mitä noista tasoista sitten olisi seurannut.
    Kiitos mainiosta blogista!

  2. Mikäli markka olisi kellunut, se olisi vahvistunut selvästi 90-luvun lopulla. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan havaittu fakta. Meklarina toimiessani kyttäilin DEMFIM-kurssia, ja ainoastaan Suomen pankin tukiostoilla valuuttapari pysyi ERM-putken alalaidan yläpuolella.

    Vahvempi markka olisi vähentänyt talouden ylikuumentumista 90-luvun lopulla, mikä olisi pienentänyt IT-krapulan kokoluokkaa 2000-luvun alussa. Seuraavaksi, todennäköisesti Ruotsin mallin mukaan, IT-kuplan puhjetessa 2002 markka olisi heikentynyt tuollaiset 10%, ihan kuten kruunukin teki. Ja vahvistunut uudelleen aina finanssikriisin kynnykselle asti. Ja finanssikriisin käynnistyttyä heikentynyt 10% suoraan Ruotsin tapaan, ja todennäköisesti 20% Suomen erikoisen huonon tilanteen perusteella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: