Skip to content

Onko rahapoliittisen keskustelun käymisessä mitään järkeä?

elokuu 27, 2014

Yksi hämmästyttävimpiä rahapolitiikkaan liittyviä kommentteja, joita olen kuullut, liittyy koko aihetta käsittelevän keskustelun mielekkyyteen. Tuo argumentti menee niin, että kieltämättä EKP:n rahapolitiikka on Suomen kannalta huonoa, mutta koska Suomi ei voi vaikuttaa Euroalueen rahapolitiikkaan ei siitä kannata puhua. Tätä argumenttia tuntuvat käyttävän monet sellaiset, jotka vielä alle vuosi sitten silmät uskonnollisesta hurmoksesta kiiluen kertoivat euron olevan parasta mitä Suomelle on ikinä tapahtunut. Eurohan on suunnaton menestystarina.

Argumentti keskustelun tarpeettomuudesta on kuitenkin täysin järjenvastainen. Havainnollistan sen järjettömyyttä huonoa makua osoittavalla esimerkillä.

Ajatellaan, että Suomelle ja suomalaisille on luvattu euroon liittymisen tarjoavan tuulensuojaa kansainvälisen talouden myrskyiltä. Euroon liittymisen yhteydessä Suomi on siis vapaaehtoisesti laskeutunut kuoppaan. Kuoppaan laskeutumisen yhteydessä sovittiin, että kuopan reunalle jäänyt kaveri eli EKP käyttää tilanteesta riippuen joko aurinkovarjoa tai sateenvarjoa kuopassa olevien kannalta sopivan tilanteen ylläpitämiseksi.

Tilanne on nyt kuitenkin osoittautunut aivan toiseksi kuin kuviteltiin.

Tällä hetkellä tilanne on enemmänkin niin, että sateenvarjon tai päivänvarjon käyttämisen sijaan se reunalle jäänyt kaveri on päästänyt kuopan pohjan lainehtimaan vettä ja aurinkoisena päivänä auringonvarjosta ei ole tietoakaan. Ennemminkin reunalla oleva kaveri kusta lorottaa aina välillä kuopassa olevien päälle.

Normaali ajatus mudansekaisessa vedessä ja keltaisen suihkun huuhtelemana seisoville olisi nousta kuopasta pois ja huolehtia omasta sateensuojasta sekä päivänvarjosta ihan itse. Ainakin pääsisi pois nauttimasta keltaisen suihkun ihmeestä.

Mutta tuo ”ei Suomessa kannata rahapolitiikasta keskustella” vastaa näkemystä, jonka mukaan tilanteesta pitäisi vain nauttia. Ainahan voi istua mutaan, kääntää kasvonsa kohden suihkua ja avata suunsa.

Kuopasta kiipeämisestähän ei pidä edes keskustella.

Mainokset

From → Uncategorized

10 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Hieno yhteenveto jälleen suomalaisesta todellisuudesta. Meillä voi olla samaan aikaan asiasta vain yksi totuus ja niin kauan, kun ”esivallaksi” koettu siihen uskoo, asia on niin. Muunlaisia näkökulmia esittävät ovat kerettiläisiä ja joutavatkin roviolle. Sillä ei ole väliä mitä itse kukin sanoo ja miten perustelee, vain se kuka sanoo on tärkeää.

    Nytkin, kun elämän realiteetit paiskovat meitä pläsiin, kanta ei muutu. Oma itsenäinen ajattelu on useimmille meistä yksinkertaisesti liian vaikeaa ja siksi vastenmielistä. Jossain myöhäisemmässä vaiheessa, kun mitään ei enää ole tehtävissä todetaan joko ”ei meillä ollut vaihtoehtoa” tai jos viimeisellä hengenvedolla vielä yritetään kääntää suuntaa ja epäonnistutaan ”mitä minä sanoin”.

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/08/radio-erevan-ja-masokistinen-suomi.html

  2. Tuo vanha ”Vaarallinen elvytysharha”-tekstisi on edelleenkin erittäin ajankohtainen. Saanen suositelle kertauksena: https://tyhmyri.wordpress.com/2013/07/30/vaarallinen-elvytysharha-yhta-vaarallinen-kuin-saastamisen-harha/

  3. Kari permalink

    Oletko kuunnellut Varman toimarin Risto Murron masentavan haastattelun Ylen Brysselin koneessa: http://areena.yle.fi/radio/2300827

    ”Mun visiossa euro ei ole hajoamassa. Luonnollinen kehitys on euroalueen integraation eteneminen. On de facto yhteisvastuu.”

    ”Meillä ei tosiasiassa ole enää suhdannepoliittisia apuvälineitä.”

    ”Meillä on pitkä traditio, että haluttaisiin monipuolista toimialarakennetta. Tähän on liittynyt valuuttakurssipolitiikka ja kaipuu pois inflaatio-devalvaatio-kierteestä. Siihen perinteeseen nähden se europäätös oli oikeastaan looginen lopputulema tilanteessa, jossa Suomessa ei ole perinteisesti arvostettu omaa valuuttaa.”

    Toimittaja ihmettelee: ”eikö?”

    ”Suomessa kelluviin valuuttoihin liittyi, itsenäisesti kelluvaan valuuttaan liittyi sellainen pelko, että me emme ole aito valuutta tai jotain muuta!”

    Tämä mies on siis suuren eläkevakuutusyhtiön toimitusjohtaja sekä taloustieteiden tohtori! Tosin hän puolustelee omia toimiaan, sillä hän oli Suomen Pankin ekonomisti 1992-93. Olisi hyvin mielenkiintoista lukea Suomen pankin papereita vuosilta 1986-1995. Mitä oikeasti ajateltiin ja keskusteltiin vahvan markan politiikasta.

    Hänen mukaansa euroaika alkoi hyvin, mutta Nokian romahduksen myötä olemme pahoissa ongelmissa ja toimialajako meni vanhaan. Euro ei tuonutkaan monipuolista tuotantorakennetta, kuten piti ja nyt ollaan siinä riskiskenaariossa.

    Haastattelu valaisee hyvin Suomen talouselämän eliitin ajattelua ja tätä miestä Stubb kuuntelee. Pelottavaa.

    • Vastakarva permalink

      Iso kuvio on selkeä:
      Maailmantalous perustuu ikuiseen talouskasvuun. Öljyntuotannon huippu saavutettiin noin vuonna 2005. Öljyhuipun jälkeen reaalitalous ei ole enää kasvanut koska talouskasvu edellyttää öljyntuotannon kasvua. Nousu öljyn- ja krääsäntuotannon huipulle kesti noin 150 vuotta mutta lasku öljykauden loppuun tapahtuu paljon nopeammin koska kulutus on jo valmiiksi huipussaan ja öljyntuotanto vähenee. Toistaiseksi olemme vielä öljyhuipun tasanteella mutta ei enää kauan.

      Öljylöytöjen huippu ohitettiin 50 vuotta sitten 1965. Viimeistään 80-luvun alussa asian olisi pitänyt olla kristallin kirkas mutta jostain syystä talousviisaan eivät suostuneet näkemään sitä silloin, eivätkä suostu vieläkään vaan puhuvat läpiä päähänsä.

      Paluu normaalitilaan öljyn mahdollistaman kasvupyrähdyksen jälkeen voidaan tehdä kahdella tavalla: harkitusti, muuttamalla talousrakenteet sellaisiksi ettei talouskasvua tarvita, tai sotimalla. Olemme näköjään valinneet sodan. Oikeastaan enää ei ole muuta mahdollisuuttakaan koska muutostyöt öljykauden jälkeistä aikaa varten olisi pitänyt aloittaa viimeistään 80-luvun alussa.

    • Kari, ”mitä oikeasti ajateltiin” – hyvä aloitus on VATT:n rapsa ”Laman opetukset. Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset” vuodelta 2001. Pressitiedotteessa haukutaan talouspolitiikka täysin epäonnistuneeksi ja epätarkoituksenmukaiseksi. Lisäksi:

      ”Laman aikana monet olivat taipuvaisia ajattelemaan, että laman taustalla olivat Suomen talouden ja yhteiskunnan rakenteelliset heikkoudet – yritysten tehottomuus ja kilpailun puute, korkeat verot, suuri julkinen sektori, ylimitoitettu sosiaaliturva, jäykät työmarkkinat jne. Talouden nopea toipuminen lamasta 1990-luvun jälkipuoliskolla asettaa tällaisen rakenneselityksen kuitenkin kyseenalaiseksi.”
      http://www.vatt.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/news_3190_id/72

      Onko vielä ihme, että poliitikot keksivät syntipukiksi lamaan markan, ettei kukaan vaan keksisi epäillä päättäjien omia toimia? Kuulostaako ylläoleva lainaus jotenkin tutulta nykyaikana, uuden ”vahvan markan” eli euron aikakaudella?

      Oma kooste rapsan hauskimmista on tässä:
      http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153868-mikaan-ei-koskaan-muutu

      • Kari permalink

        Luin juttusi. Hyvin kirjoitat. Mietin, että eiköhän revalvaatiosta 1989 ja ecu-ratkaisusta 1991 kirjoitettu muistiot ja keskustelupöytäkirjat. Siitä on jo aikaa. Olisivatko jo julkisia? Vai kenties julistettu yhtä salaisiksi kuin Tiitisen lista?

      • Huomautan, että enhän minä tuossa mitään kirjoittanut, vaan siteerasin. Keskusteluista sen verran, että ääneen sanoivat, että vahvalla markalla saadaan työttömyyttä ja deflaatiota, joilla saadaan vaihtotaseen alijäämä ja palkkataso pienemmäksi. Ihan kuten nytkin. Se ei toiminut silloin, eikä se toimi nyt. Lopussa meidän on otettava sama lääke kuin viimeksikin, mutta mikään ei saa sotkea poliittisen johtomme mahdollisuuksia hienoihin EU-virkoihin. Siksi meillä ei ole toivoa. Jos edellisestä kerrasta ei mitään opittu eikä virheitä tunnustettu, ei niin tapahdu nytkään – kuin vasta pakon edessä.

      • Pessimisti permalink

        Jokunen vuosi sitten manan majoille mennyt kauppat.tri Heikki Urmas sanoo yhdessä kirjoistaan (en suoralta kädeltä muista, missä niistä), että hän oli asian tuntevalta taholta saanut tietää, että Mauno Koiviston vahvan markan politiikalla oli nimenomaisena tarkoituksena aiheuttaa talouslama Suomeen. Koivisto otaksui, että olojen kurjistuessa vasemmisto voittaisi seuraavissa vaaleissa porvariston kustannuksella.
        Koiviston tarkoituksellisesti aiheuttaman laman seuraamuksista kerrotaan esim. seuraavissa:
        ”SUOMEN TRAGEDIA .. tästä kansakunnan ahdinko alkoi”, http://www.promerit.net/2013/06/suomen-tragedia/
        ja
        ”Pankkien kriisin selvitykset Helsingin Sanomat luokitteli muoti-ilmiöksi?”, http://www.promerit.net/2011/04/pankkien-kriisin-selvitykset-hs-luokitteli-muoti-ilmioksi/ (Tästä kuultaa läpi myös HS:n uskollisuus EU/NWO-agendalleen – ei haluta pankkien rötösten tulevan päivänvaloon)

        Koiviston toimesta myös joskus 1980-luvun loppupuoliskolla lopetettiin julkisten menojen keskuspankki-rahoitus ja aloitettiin vähitellen tarkoituksellinen valtionvelan kasvattaminen, käytännössä ilmeisesti ulkomaisella rahalla. Koiviston ja tiettyjen muiden rötösherrojen toimien ansiosta tapahtui sitten myöhemmin EU:hun ja euroon siirtyminen eli Suomi-neito ripustettiin kaulastaan kasaarijuutalaisen sionisti Rotschildin hallitseman läntisen velkaponzi-rahajärjestelmän hirttonuoraan. Tässähän seuraamukset näkyvät: http://velkakello.fi/ Tämä on otaksumani mukaan käytännössä kaikki ULKOMAANVELKAA – vaikka Japanin valtionvelka on moninkertainen Suomen valtionvelkaan nähden, niin sitä ilmeisestikään ei pidetä hirvittävän suurena ongelmana, koska se on lähes kaikki jenimääräistä, kotimaasta lainattua.

        Erityisesti tiettyjen poliitikkojen hämärätoimia Suomen liittämiseksi EU:hun ja euroon on ansiokkaasti selvittänyt Jorma Jaakkola: http://jormajaakkola.fi/EY-vaalipetos%20A-nelosella

  4. Pessimisti permalink

    Missähän määrin öljy energian lähteenä – ydinvoimasta puhumattakaan – olisi ylipäänsä tarpeen?!
    The 9/11 Truth Movement, Free Energy Suppression and the Global Elite’s Agenda, http://www.checktheevidence.co.uk/cms/index.php?option=com_content&task=view&id=182&Itemid=60

  5. ”Pessimisti”, satuin lusimaan muutaman opintoviikon Urmaksen Heikinkin kursseilla. Vaikka kansantaloudesta tai finanssimarkkinoista hänellä ei osaamista tai tietoa kummallisemmin ollut – hänhän opiskeli ja väitteli varsinaisen lentokapteenin työuransa jälkeen, aiheenaan suomalaiset työmarkkinat, arvosti suuresti hänen suorapuheisuutta ja valmiutta sanoa hyvinkin epäkohteliaasti näkemäänsä kakkaa kakaksi. Amatööri, joka osasi kuitenkin nähdä oleelliset muuttujat ja arvata, miten vielä käy (vaihtotase, vahva markka, euro, Nokian tulevaisuus).

    Ei tuo vahvan markan politiikan varsinainen tarkoitus ole mitään salaliittoa, vaan ihan arkkitehtiensa ääneen sanoma tavoite. Uskoivat, että kohoava työttömyys laskisi palkkatasoa, mikä tasapainottaisi vaihtotaseen alentamalla tuontia ja lisäämällä kilpailukykyä. Tuohan on se sama resepti, mitä eurokriisimaihin kokeiltiin – ja kohta kokeillaan taas Suomessakin. Nämä Romakkaniemet ja Korkmanit elävät jossain omituisessa harhassa, että koska he HALUAVAT jonkin olevan totta, he eivät pysty käsittelemään asiaa empiirisesti. Kyllä, niputan Korkmanin samaan kastiin kuin savolaiset wannabe-liberalismifilosofit. Korkman mokasi pahasti 80-90-lukujen taitteessa. Tosin Korkman taisi myöhemmin tajuta olleensa väärässä, mutta koska ei sitä ole julkisesti myöntänyt eikä ole yrittänyt kääntää seuraavan sukupolven päitä, etteivät he toistaisi mm. hänen aiempia virheitään, ei hän saa minulta minkäänlaista arvostusta. Mokata saa, mutta siitä pitää ottaa opiksi – ja yrittää opettaa muita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: