Skip to content

EU on arvoyhteisö – millainen arvoyhteisö pakottaa nuoren naisen synnyttämään raiskaajansa lapsen

elokuu 23, 2014

Moni euron ja EU:n puolustaja kehuu EU:n olevan arvoyhteisö. Myös euro on kuulemma arvoyhteisön oleellinen laajennus. Euroa käyttävässä maassa eli Irlannissa, johon minulla on monissa asioissa positiivinen henkinen suhde, on lainsäädännössä hauska kohta, jonka mukaan raiskatun naisen on käytännössä pakko synnyttää raiskaajansa lapsi. Tämä on sitä vapaamielistä ja suvaitsevaa arvoyhteisöä, johon Suomen vihreät ja vapaamieliset liberaalit haluavat kuulua. Asiaa koskeva Helsingin Sanomien juttu on täällä.

Tässä on meille mainio esimerkki siitä millainen on se liberaali EU:n arvoyhteisö on. Nuori nainen raiskataan ja hänet pakotetaan synnyttämään raiskaajansa lapsi.

Tämä on se euro-onnela.

Ou jee.

Advertisements

From → Uncategorized

21 kommenttia
  1. Ei ole olemassa mitään erityistä ”eurooppalaista” arvopohjaa. Vetoaminen yhteiseen ”arvopohjaan” on tekosyy sille, että ne mainitsemasi kännykät, pankkikortit ja kotiavaimet annetaan keskusjohdolle. Kuten euron menestystarina, myös yhteinen arvopohja on vain tarina. Mielestäni tästä seuraa monta ongelmallista seikkaa:

    1) Kaikki näyttö ”tarinaa” vastaan on helppo kumota, koska tarinahan on muka itsestäänselvästi totta, ja olet muinaismuisto ja impivaaralainen, jos tohdit kritisoida tarinaa.

    2) Tästä seuraa, että kaikki keskusvaltaa kohti osoitettu kritiikki on muka epälojaalisutta tarinaa kohtaan, ja siten myös impivaaraa

    3) Kun sekä keskusvalta että alueet ovat muuttuneet arvotyhjiöiksi ja omaavat pelkän valheellisen tarinan, tuloksena on heikko kokonaisuus – kaikki tietävät, että mikään ei pidä oikeasti paikkaansa, ja seuraa hajaannus.

    4) Ulkoiset viholliset – niin bisneksessä kuin geopolitiikassakin – käyttävät hajaannusta ja heikkoutta hyväkseen.

    5) Heikkous saa keskusvallan takertumaan vielä aiempaakin enemmän ”tarinaan”, vedoten ja turvautuen siihen, suojellakseen omaa asemaansa. Tästä seuraa negatiivinen kierre, jonka läpi näkevät globaali raha ja geopoliittiset suurtoimijat, mutta eivät tarinan ytimessä olevat lipunheiluttajat.

    • Tästähän se käytännössä on kyse. Koska saksalaiset eivät halua, että perse jäätyy tulevana talvena, niin politiikka on sen mukaan. Oli Ukrainen kriisiä tai ei.

      Realpolitik.

      Mutta on todella koomista seurata tätä ”suurta euroopalaista tarinaa” meillä kotimaassa. Aika moni poliitikko on joutunut tekemään sellaisia kolmoiskierteisiä täysvoltteja asian kanssa.

      Demareiden osalta äänestäjät ovat jo tajunneet.

    • Jatkan uudella omalla kommentillani. Tuo ”kaikki tietävät, että mikään ei pidä oikeasti paikkaansa, ja seuraa hajaannus” oli se mihin Neuvostoliitto kuoli. Kaikki tiesivät, että virallinen liturgia oli valhetta.

      Tällä hetkellä EU:n osalta moni ammattilainen tietää, että koko homma on valhetta. Jopa Draghi myöntää asian Jackson Hole -puheessaan (yleensä niistä löytyy tekstit myöhemmin, lukekaa mitä Draghi oikeasti sanoo ja unohtakaa virallinen tulkinta) jos tietää mitä etsiä. Nythän sijoittajat etsivät Euroalueen kanssa sitä pikavoittoa. Mutta voi paska jos hajoaa ennen kuin saa ne valtioiden valkakirjat lempattua jonnekin toisaalle.

  2. Jep. Aika jännä Draghi. Ei ole ihan fantsuttelua.

  3. Erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, että Draghi haukkuu säästöuskonnon ja pitää näitä tuoreimpia ”vakaussopimuksia” huonoina ja haitallisina, että talouksille huonolla politiikalla aiheutetut vahingot ovat suurelta osin pysyviä ja että EKP:n sääntökirja on syvältä. Hyvää, tervetullutta vaihtelua näille EKP-kokouksien ”vakaat inflaationäkymät, lisää rakennemuutosta”-sössötyksille.

    Lindaun nobelistien kokoontumisajoissahan oli aivan samat tunnelmat. Taisivat käyttää sanoja ”itseaiheutettu katastrofi”, ”erittäin huono kriisinhoitopolitiikka” jne. Merkelhän toki käväisi myös Lindaussa kertomassa, että ”lisää säästämistä ja rakennemuutoksia”. Onko Merkel muuten joku nobelisti, vai onko entisenä derkkuna ja likaista vaalirahaa rakastavan CDU-puolueen johtohenkilönä automaattisesti kaikkien alojen asiantuntija?

    Miksi on niin vaikeaa tunnustaa olleensa väärässä?

    • Merkel nyt ymmärtää taloudesta jopa saksalaiseksi poliitikoksi harvinaisen vähän. Merkel ja talous ovat aika heikosti samalla tontilla.

    • Anna Ahola permalink

      ”Miksi on niin vaikeaa tunnustaa olleensa väärässä?”

      Hyvä kysymys. Kaipa ne syyt ovat moninaiset: henkilökohtainen (ja/tai lähipiiriä koskeva) taloudellinen hyöty vallitsevasta tilanteesta, vallantunne ja vallassa kiinni roikkuminen, itsensä tärkeäksi tunteminen, haluttomuus myöntää omaa sokeuttaan jne. jne. – ei varmaankaan ole tarpeen noiden luetteluun enempää aikaa tai vaivaa tuhlata, emmeköhän kaikki nuo ihan riittävän hyvin tiedä.

      No, ehkä yksi kannattaa vielä mainita: monet EU- ja eurokoneistoissa työskentelevistä ihmisistä (mukaan lukien poliitikot) ovat ikäpolvea, joka on ollut nuori/nuorenpuoleinen aikuinen 1970-luvulla; en pysty arveluani todistamaan, mutta pidän hyvinkin mahdollisena, että mukana on paljon porukkaa, joille kommunismi/stalinismi/maolaisuus/tmv. on ollut hyvinkin lähellä sydäntä. Tälle porukalle esim. EU voi hyvinkin edustaa jonkinlaista unelmien toista tulemista, toista mahdollisuutta luoda se nuoruudessa haaveiltu paratiisi maan päälle.

      Mitä veikkaatte, kuinka moni on valmis, halukas tai kykenevä myöntämään, että tjoo-oh, teinpäs saman virheen toistamiseen, menin lankeamaan samaan hulluuteen uudelleen?

      • Uskoisin, että merkittävä osa ns. eliitistä suunnilleen jo tietää, että isoja virheitä on tullut tehtyä, mutta 1) lojaalisuus muita ”tovereita” kohtaan ja oman uran kosahtamisen riski painaa paljon. Siksi ollaan mieluummin turpa kiinni, ettei tarvitsisi olla turpa rullalla. 2) Fyrkka: joku riviministeri ei pääse edes lähelle keskitason EU-virkamiehen nettoansioita – ja Suomessa ennenvanhaan ministeriksi pääseminen oli about hienointa, mitä yhteiskunnallisessa kisassa voi aikaiseksi saada. 3) Pelkäävät, että asioiden korjaaminen aiheuttaisi niin paljon kipuja, että sitä yhteisvaluutta- tai vakaussopimuslaastaria ei uskalleta vetää pois. 4) ”Persunpelko”, eli pelätään totaalista vallanvaihdosta, jos yhtään annetaan periksi mielipidetasolla.

        Toki moni on myös vilpittömästi sitä mieltä, että fantsuttelu on fantsua. Aina pitää johonkin ihmisten uskoa tai jostain juopua.

        Markkinataloudesta mahdollisimman kauas viety, jatkuvasti syviin ja laajoihin kriiseihin ajautuva järjestelmä luo myös tarpeen kaikenmaailman virastoille, säännöille, valvonnalle jne. Tällä on tietyissä piireissä huomattava työllistävä vaikutus. Nurinkurisesti, mitä huonommin Euroopassa menee, sen enemmän rakennetaan EU:ta. Selvä intressiristiriita.

      • Anna Ahola permalink

        Kohdat 2 ja 4 mainitsinkin jo omassa kommentissani suoraan, 1 ja 3 kuuluvat tuohon jne. jne. -joukkoon (ts. oletin noiden kuluvan kategoriaan ”emmeköhän kaikki nuo ihan riittävän hyvin tiedä”).

        Mutta hyvä että tuli nuokin (Huopaisen yo. kommentin kohdat 1 ja 3) nyt vielä erikseen mainittua.

        Tuo Huopaisen kommentin viimeinen kappale liittyykin sitten olennaisesti niihin kysymyksiin, joita olen itse viime aikoina mielessäni pyöritellyt, ja joihin tuo oma yo. kommenttini oli tarkoitettu ikään kuin johdannoksi. Eli seuraaviin kysymyksiin:

        1) Kuinka suuri joukko EU- ja/tai europäättäjistä pystyy enää tulemaan ns. järkiinsä ja ymmärtämään toisaalta euron, toisaalta EU:n direktiivi-, säätely- ja pykäläviidakon (tai laajemmin koko päätöksentekokoneiston) vahingollisuuden?

        Voinemme kohtuudella olettaa, että osa ei enää pysty, ei vaikka mitä tapahtuisi, mutta kysymys kuuluukin että kuinka moni pystyy?

        2) Mitä voimme odottaa tulevaisuudelta, jos vastaus kysymykseen 1 on luokkaa ”ei kovinkaan moni/vain pieni vähemmistö/ei juuri kukaan” tjsp.?

      • Kari permalink

        Toisaalta voiko joku EU:n tavisvirkamies mitään muuta kuin laulaa kuoron mukana? Mitäpä sitä omaa oksaansa sahaamaan. Tästähän Ei EU:lle väki varoitti ennen kansanäänestystä. Syntyy virkamieseliitti, joka on uskollinen EU:lle, eikä välitä Suomen edusta yhtään, kunhan verovapaa kuukausipalkka vaan kilahtaa tilille.
        Nykypolitiikka johtaa Euroopan tuhoon. Sata vuotta sitten virkamieseliitti ajoi Euroopan sotaan, joka tuhosi Euroopan suurvalta-aseman ja nosti valtaan Leninin Venäjällä. Mitä ihmettä joku silloisen Saksan tai Ranskan ulkoministeriön rivivirkamies mahtoi ajatella? Sanoiko kukaan, ettei tässä sotapolitiikassa ole mitään järkeä?

  4. Kun kirjoitit ”yleensä löytyy tekstit myöhemmin”, niin nehän siis julkaistiin heti kättelyssä. Itse puhe: http://www.ecb.europa.eu/press/key/date/2014/html/sp140822.en.html

    Simon-Wren Lewis kirjoitti tuoreeltaan hyvin: http://mainlymacro.blogspot.fi/2014/08/draghi-at-jackson-hole.html

    • Piru kun ei voi mihinkään luottaa nykyajan maailmassa. Kyllä nuo nyt oli aina aikaisemmin ensiksi auki bändärijengille ja sitten vasta suurelle yleiselle.

      Parempi tämä nykyinen avoimuuskehitys on kuin aikaisempi.

  5. Örkki permalink

    Jos palataan itse postauksen aiheeseen, niin huomauttaisin, että ko. tapaus johtui nimenomaan Irlannin kansallisesta lainsäädännöstä, ei EU:n.

    • Anna Ahola permalink

      Niin, tämä ei varmaankaan ollut missään vaiheessa kenellekään epäselvää? Eikö tuo kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön eroaminen toisistaan juuri ollutkin itse postauksen varsinainen aihe ja pointti? (Yhdistettynä siihen – tässä yhteydessä erikseen mainitsematta jätettyyn, mutta – varsin tunnettuun ja yleisesti hyväksyttyyn ajatukseen, että yhteisön lainsäädäntö on aina ilmentymä ko. yhteisössä vallitsevasta arvomaailmasta.)

      Voi tietysti olla, että minä olen ymmärtänyt väärin, mutta minun käsitykseni mukaan tämän postauksen aihe/viesti/pointti oli nimenomaan sen asian esiintuominen, että mitään yhteistä eurooppalaista arvopohjaa ei ole olemassa. Että kyseessä on vain pelkkä tarina & satu, jolla pyritään sekä perustelemaan että myös oikeuttamaan kaikkinainen omasta päätäntävallasta luopuminen ja keskusjohdolle alistuminen (kuten Huopainen aivan erinomaisen hyvin tuo tämän keskusteluketjun ensimmäisessä kommentissa ilmi).

      • Juuri noin. EU:n yhteinen arvopohja on satu. Sen huomaa saduksi pienellä eri maiden yhteiskuntien ja arvojen tarkastelulla. Mielenkiintoiseksi tilanne tuleekin kun havainnoija huomaa jopa euromaiden yhteiskuntien menneen selkeästi eri suuntiin euroaikana. Toisin sanoen sitä ”yhteistä arvopohjaa” näyttää tällä hetkellä olevan vähemmän kuin vuonna 1997. Jos tämä oli euron tarkoituskin, niin hyvin on toiminut.

  6. Pessimisti permalink

    Mielestäni EU:n ’arvot’ heijastuvat seuraavasta varsin selvästi:

    Nykyisin esim. lapsille on käytännössä lailla taattu oikeus huoritella ja huutaa kotona vanhemmilleen sekä kouluissa opettajilleen esim. ’haista v*tua’ ilman seuraamuksia. Tämä puolestaan mitä ilmeisimmin liittyy seuraavaan:

    Britti-patriootti David Noakesin (http://www.eutruth.org.uk/) mukaan koko Euroopan Unionissa sovelletaan kommunistisen ns. Frankfurt-koulukunnan subversio(eli hävitys-, moraalinrapautus-)tekniikoita hämmästyttävän tehokkaasti ja ’erinomaisin’ tuloksin. Eräs näistä tekniikoista tähtää perinteisen perheinstituution hävittämiseen yhteiskunnan perusyksikkönä esim. homo-/lesbomyönteisellä propagandalla mm. kontrolloidussa valtamediassa, elokuvissa jne; yksi esimerkki tähän yhteyteen kuuluvista propagandasanoista on ’homofobia’; artikkeli-esimerkki Helsingin sanomista(’Brysselin Pravdasta’) 4.1.2014: ”Ovatko aivosi androgyynit, Jaakko Valtee – Drag-artisti haluaa esiintyä naisena…” – erityisesti tässä lehdessä ja HBL:ssä on vastaavanlaista propagandaa lähes päivittäin, toisinaan räikeämmin, toisinaan peitetymmin. Eräs toinen melkein non-stop-propagandateema on hallitsemattoman maahanmuuton edistämiseen tähtäävä ’monikulttuuripropaganda’, paljolti peitetyssäkin muodossa; erään J.Kataisen lausuman mukaan Suomeen pitäisi tuoda 1.800.000 maahanmuuttajaa!

    ACW Review:n, Association of Catholic Women’s ACW Review, (isovimma.blogspot.fi/2011/02/frankfurtin-koulukunta-salaliitto.html) artikkeli kuvaa ”Frankfurtin koulukunnan” rapauttavaa työtä, jossa ryhmä saksalais-amerikkalaisia tutkijoita kehitti erittäin provosoivia ja omintakeisia näkökulmia nyky-yhteiskunnasta ja kulttuurista hyödyntäen Hegeliä, Marxia, Nietzscheä, Freudia, ja Weberiä. Ei, että heidän käsityksensä ”kulttuurivallankumouksesta” olisi erityisen uusi, jo Joseph Comte de Maistre (1753-1821) joka oli ollut viidentoista vuoden ajan vapaamuurari, kirjoitti: ”tähän asti” valtakunnat on tuhottu valloittamalla, mutta tässäpä kysymys; eikö valtion voisi tappaa omalla maallaan, ilman valloitusta ja uudelleenasuttamista, antamalla raatokärpästen korruptoida olennaiset ja perustuslailliset periaatteet, jotka tekevät valtiosta sen mikä se on.

    Mikä oli Frankfurtin koulukunta? …. Bolshevikkivallankumouksen jälkeisinä päivinä Venäjällä uskottiin, että työläisten vallankumous lakaisisi yli Euroopan ja lopulta yli Yhdysvaltojen. Mutta niin ei tapahtunut. Loppuvuodesta 1922 Kommunistinen internationaali (Komintern) alkoi miettiä, mitkä olivat syyt, miksi näin ei tapahtunut. Leninin aloitteesta järjestettiin kokous Marx –Engels -instituutissa Moskovassa.

    Kokouksen tavoitteena oli selvittää käsite; ´marxilainen kulttuurivallankumous´ ja konkretisoida se. Läsnäolijoiden joukossa oli Georg Lukacs (unkarilainen ylimys, pankkiirin poika, josta oli tullut kommunisti ensimmäisen maailmansodan aikana; hyvänä marxilaisena teoreetikkona, hän kehitti ajatuksen ”Vallankumous ja Eros” – seksuaalivietin käyttäminen tuhoamisvälineenä) ja Willi Munzenberg (jonka ehdotettu ratkaisu oli ”järjestää älymystö ja käyttää heitä muuttamaan läntinen sivilisaatio vastenmieliseksi. Vasta sitten, kun kaikki sen arvot on vioitettu ja elämä tehty mahdottomaksi, voitaisiin asettaa proletariaatin diktatuurin”)

    Antamatta meille mitään ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmistaan – koulukunta on suositellut ”Hiljaisen” kulttuurivallankumouksen edistysaskeleiksi ja tavoitteiksi – muun muassa:

    1. Luotu käsite: rasistiset rikokset
    2. Jatkuva muutoksentila aiheuttamaan sekaannusta
    3. Opetusta seksistä ja homoseksuaalisuudesta lapsille
    4. Koulujen ja opettajien arvovallan heikentäminen
    5. Valtava maahanmuutto tuhoamaan identiteetti
    6. Ylettömän juomisen edistäminen
    7. Kirkkojen tyhjentäminen
    8. Epäluotettava oikeusjärjestelmä ja ennakkoluulot rikoksen uhreja kohtaan
    9. Riippuvuus valtiosta tai valtion avustuksista
    10. Tiedotusvälineiden ohjaus ja vaimentaminen
    11. Kannustetaan perheiden hajoamista

    Yksi tärkeimmistä Frankfurtin koulukunnan ideoista oli hyödyntää Freudin ajatusta ”pansexualismista” – rohkaista mielihyvän etsintään, hyväksikäyttää sukupuolten välisiä eroja, kaataa perinteiset miesten ja naisten väliset suhteet. Heidän myöhemmät tavoitteensa olisivat:

    • hyökkäys isän auktoriteettia vastaan, kieltää erityiset isän ja äidin roolit ja riistää perheiltä:
    • oikeus olla lastensa ensisijaisina opettajina
    • poistaa erot tyttöjen ja poikien koulutuksesta
    • poistaa kaikenlainen miesten valta – lisätä naisten läsnäoloa asevoimissa
    • todeta naisten olevan ”sorrettu luokka” ja miesten ”sortajia”

    Munzenberg kiteytti Frankfurtin koulukunnan pitkäaikaisen operaatiosuunnitelman näin: ”Me teemme Lännen niin korruptoituneeksi, ETTÄ SE LÖYHKÄÄ.” – Kyllä minun nenääni löyhkäsi esim. (kansalle esimerkiksi asetettu) lesbo-presidentti ja löyhkää homo-ministeri!

    Niin missä ovatkaan ne entisessä kokoomuksen vaalilauseessa mainitut ’koti, uskonto ja isänmaa’?!
    Ilmeisesti pienehkö klikki kokoomuksen sisällä, jolla on edellä mainitut EU:n ’arvot’, on noudattanut bolsevikki-massamurhaaja Lenin ohjetta: ”Paras tapa kohdata oppositio, on asettua itse sen johtoon”. Puolueen ns. isänmaallinen siipi sitten ilmeisesti ymmärrä mistä on kysymys. Vastaava näyttää tapahtuneen ainakin muissa suurimmissa puolueissa.

  7. Pessimisti permalink

    Seuraavassa on muutama katkelma eräästä toisesta kommunistisen Frankfurt-koulukunnan subversiotekniikoita (joita siis EU soveltaa erittäin tehokkaasi ja ’erinomaisin’ tuloksin) koskevasta artikkelista, ”Repressiivinen toleranssi eli kuinka kansakunta tuhotaan, osa II”, http://takkirauta.blogspot.fi/2011/03/repressiivinen-toleranssi-eli-kuinka.html

    ”Se, että frankfurtilainen koulukunta ja sen edustama kulttuurimarxismi ei ole marxismi-leninismiä, ei tarkoita sitä etteikö se olisi todellisuudessa aivan yhtä vallanhimoinen, totalitaristinen, suvaitsematon ja fanaattinen ideologia kuin marxismi-leninismikin. Se vain on pirullisempi ja katalampi – marxismi-leninismi turvautui avoimeen väkivaltaisuuteen ja kaikkeen machiavellismista tuttuihin keinoihin, kun taas kulttuurimarxismin päämäärät ovat samat mutta keinot paljon hienovaraisemmat. Ja keinovalikoimasta tärkein on juurikin tuo repressiivinen toleranssi eli tukahduttava suvaitsevaisuus – julistetaan suureen ääneen jonkin länsimaisen kulttuurin kannalta vahingollisen tai tuhoisan asian edistyksellisyyttä ja vaaditaan sille suvaitsevaisuutta, ja samaan aikaan kompromettoidaan sen kritiikki. Herbert Marcusen omakätinen selostus tästä strategiasta on luettavissa täältä [http://www.marcuse.org/herbert/pubs/60spubs/65repressivetolerance.htm].

    Lukekaa tuo teksti, se on täyttä asiaa ja siinä vihollinen omakätisesti kertoo, mistä tosiasiallisesti on kyse. Siitä jokainen voi nyt täyttää oman torpedovaununsa täyteen takkirautaa ja jalostaa siitä verbaaliterästä sanansäilöjä varten.

    Kulttuurimarxismin tärkein työväline on POLIITTINEN KORREKTIUS. Se on osa tätä repressiivistä toleranssia (tukahduttavaa suvaitsevaisuutta), koska sillä pyritään mielen ja kielenkäytön hallintaan. Poliittinen korrektius on pohjimmiltaan kompromettointia, suvaitsemattomuutta, mustamaalaamista ja sensuuria – asioista ei saa puhua niiden omilla nimillä. Ja kun vapaa keskustelu on ”kohteliaisuuden” nimessä kielletty, sitä pyritään ohjaamaan kulttuurimarxismin haluamilla tavoilla. Hämmennys, pelko, demoralisaatio – kas siinäpä vasemmiston keinot.

    Mitä tähän repressiiviseen toleranssiin kuuluu? Se on tiivistettävissä kymmenkohtaiseen ohjelmaan:

    1. Tehotoisto. Repressiivisen toleranssin kohteena olevasta asiasta (homous, feminismi, maahanmuuttajat) on puhuttava kovaa ja usein mediassa eli tehotoisto – perinteinen manipulaation keino siis. Toistetaan joka tuutista kunnes varmasti menee perille.
    2. Instituutioiden soluttaminen. Konservatiivisten instituutioiden, varsinkin kirkkojen, katsannot on muutettava ja tuettava Raamatun sanan vastaista teologiaa tai yhteiskunnallisissa instituutiossa yhteiskunnan vastaista agendaa.
    3. Kompromettointi. Instituutiot, varsinkin kirkot, tulee saattaa huonoon valoon ja niiden moraalinen arvovalta tulee murenetaa – saattamalla ne naurunalaisiksi, keksimällä skandaaleja, vetoamalla suvaitsemattomuuteen jne.
    4. Tieteellinen sanahelinä. On vedottava tieteeseen ja julkiseen mielipiteeseen vaikka ilman perusteita, sillä tieteellä on helppoa vakuuttaa suuret massat.
    5. Pedigree underdog. Kohteena olevan asian edustajien (homojen, naisten, maahanmuuttajien jne) on tietoisesti otettava uhrin asema vaikka ovat haastajia ja vaikka he olisivatkin etuoikeutetussa asemassa.
    6. Help, help, I’m being repressed!. On vedottava kaikessa syrjintään ja suvaitsemattomuuteen. Ns. kunnon kansalaiset pitää esittää sortajina, riistäjinä ja bigotteina.
    7. Valkomaalaus. Kohteena olevan asian edustajat on kuvattava positiivisesti. Mistään tämän asian edustajien kipupisteistä (sukupuolitaudit, psyykkiset ongelmat, väkivaltaisuus, väärinkäytökset, rikollisuus) ei saa puhua. Kaikki tutkimukset asiasta on kiellettävä tai nujerrettava.
    8. Vastustajien mustamaalaus. Vastustajat on leimattava ja heistä on tehtävä huonoja ihmisiä – asiallisilla perusteilla ei väliä, kunhan pidetään meteliä.
    9. Selkäänpuukotus: asian arvostelijat on saatettava huonoon valoon, ja henkilökohtaiset heikkoudet tulee nostaa framille.
    10. Vastustajien leimaaminen sairaiksi. Fobiat ovat lääketieteellisiä termejä, ja niitä ei voi antaa kevyin perustein. Siksi sellaisia käsitteitä kuin homofobia, gynofobia, islamofobia jne tulee käyttää leimaavasti ja syrjivästi. Vastustaja ei enää ole tällöin vakavasti otettava.”

  8. Pessimisti permalink

    EU/NWO-politrukeista koostuva korkein poliittinen johtomme on aikaisemmin valinnut YLE-propagandakoneen toimintaa johtamaan bilderbergit, päätoimittaja Jääskeläisen ja trilatelaristi-toimitusjohtaja Kivisen. Nämä ovat ovat vahvistaneet talon propagandaosaamista: he ovat suorittaneet rekrytoinnin Bilderberg-Erkon Brysselin Pravdan propagandakoulusta. Sitä kommentoi tämän tärkeimpiin kuuluvan aivopesulaitoksemme suoltamista tuotoksista ansiokkaasti raportoinut http://ylewatch.blogspot.fi/ seuraavasti:

    ”PUNA-YLE JA HYYSÄRI NE YHTEEN SOPPII.
    Helsingin Sanomien toinen päätoimittaja, pahamaineinen feministiänkyrä, mamuttaja ja punaliberaali, Riikka Venäläinen, siirtyy Ylen uuden Yhteiskunta-toimituksen päälliköksi, kertoo Yle tv-uutiset ja Ylen verkkosivut jutussaan Helsingin Sanomien päätoimittaja Riikka Venäläinen siirtyy Yleen. Mainio valinta kun halutaan tehostaa entisestään Ylen poliittisesti korrektia propaganda-linjaa! Lienee vain ajan kysymys, milloin yhtiöt fuusioituvat keskenään, sillä siitä ne saisivat selvää synergia-etua mädätykselleen. Vuonna 2011 HS:n päätoimittajaksi nimitetty Riikka Venäläinen kertoi Etelä-Suomen Sanomien jutussa, että

    Venäläisen mukaan Helsingin Sanomat on tietoisesti pyrkinyt nostamaan maahanmuuttoa, rasismia ja suvaitsevaisuutta koskevia asioita vahvasti esiin, koska kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen aihe ja koska poliittinen ilmapiiri Suomessa on muuttunut.

    On selvää, että tämä monikultturismia palvova poliittinen linja tulee korostumaan Ylessä entisestään Venäläisen nimitysvalinnan seurauksena.”

  9. Tässä se uhoamani Jackson Hole-tuomioni: mielestäni Draghi on puhdas euroskeptikko, ja on hienoa, että hän tuli kaapista ulos. https://www.tradingfloor.com/posts/did-jackson-hole-bring-out-the-eurosceptic-in-draghi-1429458

  10. Erkki permalink

    Poliitikkojen parhaissa valheissa on aina reipas loraus totuutta seassa, jotta asiassa voidaan ”kiinnijäätäessä” selitellä käsiä heilutellen.

    Yhteisen arvopohjan huteruuden näkee vaikkapa harmonisoinnin tarpeen laajuudessa. Ei juuri ole sektoria, joka ei mittavaa harmonisointia tarvitsisi. Taloudellisesti merkittävimmät sektorit kuten verotus, sosiaaliturva ja eläkejärjestelmät on suosiolla jätetty harmonisoinnin ulkopuolelle. Niistä on toistuvasti myönnetty, ettei niiden harmonisointi tule onnistumaan millään järjellisellä aikataululla. Näiltä osin yhteinen arvopohja on enemmänkin eurofantsujen asettama tavoite kuin vallitseva nykytila.

    Totuuspuolelle löytyy tukea niin relativismista (EU-mailla on paljon yhteistä kristinuskoon ja Roomaan liittyvää arvo- ynnä muuta historiaa verattuna Euroopan ulkopuolisiin maihin) kuin Brysseliin kasautuneen samanmielisesti groupthinkkaavan eurofederalistiklikin tynnyrivääristyneestä kollektiivisesta näköharhasta.

    Brysseliin kasautuvat urabyrokraatit ja poliittiset broilerit varmasti jakavatkin keskenään yhteisiä arvoja paljon meitä taviksia enemmän. Mutta se ei tarkoita, että kyseiset arvot kuten ahneus, vallanhimo, keskusjohtoisuus, vastuuttomuus, lyhytjänteisyys, itsekeskeisyys, mielivaltaisuus, despotia sun muut olisivat yleisesti hyväksi meille alueen taviksille – saati tavoiltetavia Euvostoliiton tasolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: