Skip to content

Euron hajoaminen – vain jos poliittinen johto vaihtuu kuten 1930-luvulla

elokuu 10, 2014

Minun on myönnettävä, että olen yllättynyt siitä, että euro on kestänyt hajoamatta tähän saakka. Taloudellisilla argumenteilla euron olemassaoloa ja koossa pysymistä ei voi mitenkään perustella, mutta kyseessä onkin poliittinen projekti, jolla on lähes uskonnollissävytteistä paatoksellista kannatusta. Olen taipunut siihen näkemykseen, että euro ei hajoa niin kauan kun valtioiden johdossa olevat poliitikot ovat olleet joko mukana luomassa euroa tai ovat euroa luoneiden oppilapsia.

Euroa luoneille poliitikoille, eurojäsenyyttä kannattaneille poliitikoille ja heidän poliittisille oppilapsilleen ei mikään taloudellinen tai laillinen hinta ole liian suuri eurosta maksettavaksi. Tämähän on tullut täysin selväksi PIIGS-maissa, joissa käytännössä kaikki puolueet ovat uskomattoman valmiita uhraamaan oman maansa talouden euron alttarille. Käsittämättömän korkea 25 % työttömyys, taivaisiin lentävä velka tai yhteiskunnan perusrakenteiden romahdus eivät ole liian kallis hinta. Kuten kriisimaista on nähtävissä, niin pysyvien taloudellisten ja yhteiskunnallisten vahinkojen aiheuttaminen ei ole liian kallis hinta.

Moni taloudellinen ongelma, joka olisi ollut täysin mahdotonta hyväksyä ennen eurojäsenyyttä, onkin nyt aivan ok. Poliittinen eliitti on monessa maassa tyynesti hyväksynyt oman maansa talouden romahtamisen ja täysin ala-arvoisen talouskehityksen. Huomionarvoista on myös se, että kaikki puheet EU:n taloudellisesta kilpailukyvystä, sosiaalisesta tasa-arvosta ja demokratiasta on unohdettu. Unohtamisen syy on ilmeinen, euroa ei voi säilyttää mikäli kunnioitettaisiin tasa-arvoa, demokratiaa ja ihmisten hyvinvointia.

Oman kansan taloudellinen tulevaisuus voidaan uhrata euron eteen. Temppu on myös tehty kriisimaissa ja tulee ilmeisesti eteen myös Suomessa.

Tämä on se, mitä en itse kyennyt mitenkään hahmottamaan ennen eurokriisiä. En ymmärtänyt, että euro ja sen puolustaminen on lähestulkoon uskonnollinen projekti. Euro onkin uusi epäjumala, jonka puolesta voidaan aiheuttaa merkittäviä kärsimyksiä suurille ihmisjoukoille.

Kuten aina epäjumalan nimeen tehtyjen hirmutekojen tapauksessa, niin kärsijät eivät ole niitä tahoja jotka noista teoista päättävät.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että muutos on asiassa mahdollinen pelkästään poliittisen johdon vaihtumisen kautta. Uuden johdon tulee olla euroa luomassa olleen poliittisen eliitin ulkopuolelta.

Mikäli euroalueen talous ei lähde kunnon nousukiitoon, niin eiköhän tuollaisia vaihdoksia vielä tule. Koska mikään talouden perustekijä ei puhu nousukiidon puolesta, niin Euroalueen poliittinen kartta tulee muuttumaan lähiaikoina. Toivottavasti vaalien kautta.

Emmeköhän myös näe aika epätoivoisia tekoja euron puolustajien suunnasta.

Suomessa poliittinen murros on ilmeisesti poikkeuksellisen vaikea. Todennäköisesti meidän täytyy romahtaa todella rajusti ennen kuin pinnalle nousee uusia poliittisia johtajia, jotka ovat kykeneviä ajamaan oman etunsa lisäksi Suomen etua.

Tietenkin meille voi käydä kuten Espanjalle ja Irlannille. Poliittista murrosta ei tule koska tyytymättömät muuttavat pois. Tuolloin taas voi aidosti heittää hyvästit Suomen tulevaisuudelle menestyvänä maana.

Uusia poliittisia johtajia odotellessa.

Advertisements

From → Uncategorized

38 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    ”Demokraattisen” järjestelmän itselleen omineiden puolueiden intitutionalisoituminen on, ainakin Suomessa tehnyt toivomasi vaalien kautta tapahtuvan muutoksen mahdottomaksi. Kansalaisille jääneen politbyrokratian poistaminen ei ole mahdollista ilman puolueiden hegemonian poistamista. Siihen taas me suomalaiset olemme hyvin harvoin pystyneet. Viimekertainenkin yritys sata vuotta sitten meni totaalin vituraan, muuttuen sisällissodaksi.

  2. Milton Friedman 1997: The Euro: Monetary Unity To Political Disunity?
    The drive for the Euro has been motivated by politics not economics. The aim has been to link Germany and France so closely as to make a future European war impossible, and to set the stage for a federal United States of Europe. I believe that adoption of the Euro would have the opposite effect. It would exacerbate political tensions by converting divergent shocks that could have been readily accommodated by exchange rate changes into divisive political issues. Political unity can pave the way for monetary unity. Monetary unity imposed under unfavorable conditions will prove a barrier to the achievement of political unity.

    https://www.project-syndicate.org/commentary/the-euro–monetary-unity-to-political-disunity

    Ja miten sitten kävikään?

    • Milton Friedman oli tuossakin rahapolitiikkaan liittyvässä asiassa oikeassa. Oma veikkaukseni on se, että jossain Ranskassa tai Italiassa valtaan nousee hallitus, joka pyyhkii eurolla ns hanuria. Suomessa sitten itketään kuinka maailman paras valuutta eli euro, josta oli Suomelle pelkkää hyötyä (joita kukaan ei kykene listaamaan), kuoli koska ne muut.

      Jokaisen euron ihanuutta toitottavan kannattaisi selittää miksi euroalueen toipuminen on heikompaa kuin USA:n, UK:n ja jopa Japanin.

  3. Tapio Rantanen permalink

    Ongelmaa pitkittää valtamedioiden suhtautuminen. Taloussanomien Jan Hurria lukuun ottamatta ei kovin paljon eurokritiikkiä eikä tutkivaa journalismia ole harjoitettu. Jotenkin käsittämättömän alas on talousjournalismi vaipunut. Hallituksen toimien/toiminnan puutteen puolustelu tuntuu olevan päällimmäisenä. Sama koskee toista kalliiksi käynyttä uskontoa, eli ilmastokatastrofiuskontoa, vaikka mittaustulokset ja hallituksista riippumattomat tutkimukset osoittavat aivan muuta. Vaan eipä koira ruokkivaa kättä pure.

  4. Kari permalink

    Tilanne muistuttaa jatkosodan loppua, kun Suomi hylkäsi Saksan ja sopi Neuvostoliiton kanssa v
    Moskovan rauhan. Silloin presidentti Ryti kantoi vastuun ja erosi, eduskunta valitsi Mannerheimin presidentiksi. Nimitettiin uusi hallitus, joka sitten vei Suomen rauhaan.
    Kuka tällä hetkellä suomalaisista poliitikoista voisi viedä Suomen eurosta ja pelastaa maan. Jos presidentillä olisi vanhat valtaoikeutensa, niinhän voisi hajottaa eduskunnan ja määrätä uudet vaalit.
    Aina on toivoa, mutta tilanteen pitää ilmeisesti muuttua vielä paljon huonommaksi ennen kuin vaalikarja ymmärtää, missä mennään. Unkarissa poliittinen kenttä muuttui perusteellisesti, joten ei se mahdotonta ole.

  5. TNE permalink

    Euron rakenteisiin täytyy tulla muutos, yksi hyvä voisi olla valtion velkakirjojen korkojen päätäntävallan siirtäminen markkinoilta EKP alaisuuteen. Tämä lopettaisi ainakin korkojen nousu pelotteen kun EKP voisi puuttua korkojen hallitsemattomaan nousuun. EKP voisi halutessaan jäädyttää valtion lainojen korot tietylle tasolle, jolla estettäisiin korkopelotteen yliotetta valtioiden päättäessä investoinneistaan.

  6. Jussi permalink

    Milton Friedman aloittaa artikkelinsa seuraavasti:

    ”A common currency is an excellent monetary arrangement under some circumstances, a poor monetary arrangement under others. Whether it is good or bad depends primarily on the adjustment mechanisms that are available to absorb the economic shocks and dislocations that impinge on the various entities that are considering a common currency. Flexible exchange rates are a powerful adjustment mechanism for shocks that affect the entities differently. It is worth dispensing with this mechanism to gain the advantage of lower transaction costs and external discipline only if there are adequate alternative adjustment mechanisms.”

    Edellä oleva toki tiedettiin, kun euroa luotiin. Tämän vuoksi laaditiin erilaisia sääntöjä ja ehtoja, joita osallistujat sitoutuivat noudattamaan. Tiukan paikan tullen suuret maat Saksan ja komission johdolla heittivät säännöt roskakoriin.

    Toisin sanoen: euro ei ole epänonnistunut – sehän on pienentänyt transaktiokustannuksia ja tehostanut työnjakoa euroalueella. Sen sijaan poliitikot ja politiikka ovat epäonnistuneet. On haluttu uskoa yhteiseen politiikkaan sitoutumiseen, mutta kansalliset paineet ovat vaaleissa menneet edelle.

    Eurosta luopuminen tarkoittaisi poliittisen epäonnistumisen tunnustamista – ja eurohan on kuten EU kokonaisuudessaan, nimenomaan poliittinen projekti jossa työkaluna on taloudellinen integraatio. Vaihtoehdot ovat vähissä: joko poliittinen ja taloudellinen kaaos EU:n hajoamisen myötä tai tiukempi sitoutuminen liittovaltiomallilla. Myös esimerkiksi Venäjän nykypolitiikka ajaa EU:ta kohti tiivistymistä.

    Olisiko euro voinut edes teoriassa toimia paremmin? – Tottakai. Onko vielä mahdollista tehdä eurosta toimiva? – Aivan yhtä lailla kuin se oli mahdollista lähtökohdassa.

    Onko meillä tästä näyttöä? Esimerkiksi tanskan kruunu ei ole paljon heilahdellut D-markkaan tai euroon nähden pitkään aikaan. Tanskalla menee silti huomattavan paljon paremmin kuin Suomella. Ruotsin kruunun vaihtelukaan ei ole ollut erityisen suurta eikä selitä Ruotsin ja Suomen varsin pysyviä kilpailukykyeroja.

    Ääriesimerkkinä toimii vaikkapa Viro, jonka kruunu oli kiinteällä vaihtokurssilla sidottu euroon – ja maa on velaton.

    Miksi tämä ei toimisi Suomessa, Ranskassa, Italiassa tai Kreikassa? Tottakai euro on mahdollista toimimaan koko EU:n alueella – kysymys on poliittisista valinnoista.

    Paluu kansallisiin valuuttoihin olisi ongelmien lakaisemista maton alle. Kilpailukykyongelmia toki valuuttakurssilla voidaan nopeasti ja tehokkaasti korjata, mutta rakenteissa olevat ongelmat säilyvät. Käytännössä oman kansan taloudellinen tulevaisuus tuhottaisiin nationalistisesti oman valuutan avulla ilman tarvetta todellisten ongelmien tunnustamiseen.

    Tuhotaanko tässä nyt sitten taloutta euro-uskonnon vuoksi? Taloutta tuhottiin Suomessa mm. 80-luvun vahvan markan politiikalla, joka johti järjettömään valuuttalainojen käyttöön, markan rajuun devalvoitumiseen, rajuun konkurssiaaltoon ja yhden yrittäjäsukupolven tuhoutumiseen. Suljetusta taloudesta siirryttiin avoimeen talouteen liian hitaasti, väärässä järjestyksessä ja väärillä oletuksilla. Tämä siis kaikki kansallisella politiikalla.

    Taloutta tuhotaan Suomessa tällä hetkellä eniten kansallisen sääntelyn, kansallisten rakenteiden ja työmarkkinoiden jähmeyden vuoksi, ei valuuttakurssin takia. Suomalaiset ovat ensisijaisesti siis edelleen oman elinkeinopolitiikkansa, eivät esimerkiksi kansainvälisen suhdannetilanteen uhreja.

    Aivan samoin kuin 90-luvulla, ratkaisu on sääntelyn purkaminen ja siirtyminen avoimempaan kilpailuun – ei vanhan maailman pitkittäminen keinotekoisesti oman valuutan avulla. Puolisosialistinen suomalainen hyvinvointiyhteiskunta sellaisena kuin ideaa on elättänyt erityisesti ay-liike kuuluu historian romukoppaan – eurolla tai ilman euroa.

    Jos blogin kirjoittaja hyvin kyynisesti ei usko euron edellyttämiin poliittisiin päätöksiin, niin olen aivan yhtä kyyninen: en usko ongelmat luoneen kansallisen poliittisen päätöksenteon kykenevän ratkaisemaan luomiaan poliittisia ongelmia ja nostamaan Suomea suosta, johon ensisijaisesti kansalliset poliitikot ovat Suomen ajaneet. Eihän tällaista poliiittista vaihtoehtoa ole edes näköpiirissä.

    Ehkä olen vielä blogistiakin kyynisempi, mutta euron kanssa on mahdollista elää, ja jos se onnistuu niin lopputulos on ehdottomasti parempi kuin ilman EU:ta ja euroa paikallisten pikkupoliitikoiden armoilla.

    • Jussi kirjoittaa aivan omituisia – itse asiassa, tyypillisiä eurouskovaisten juttuja.

      ”Tämän vuoksi laaditiin erilaisia sääntöjä ja ehtoja, joita osallistujat sitoutuivat noudattamaan.”

      Siis täsmälleen mitä sääntöjä? Maastricht-kriteereissä on rajat valtion budjettivajeelle ja velalle. Niitä ei noudatettu jäsenmaita valittaessa. Mitään rajoja ei asetettu yksityisen sektorin velkaantumiselle.

      Mitään mekanismeja epäsymmetristen shokkien hoitamiseen ei ollut – nurinkurisesti, budjettikurisäännöt jopa haittaavat epäsymmetrisiin shokkeihin sopeutumista.

      ”euro ei ole epänonnistunut – sehän on pienentänyt transaktiokustannuksia ja tehostanut työnjakoa euroalueella. Sen sijaan poliitikot ja politiikka ovat epäonnistuneet. On haluttu uskoa yhteiseen politiikkaan sitoutumiseen, mutta kansalliset paineet ovat vaaleissa menneet edelle.”

      Transaktiokustannusten pienentyminen on toki positiivinen asia, mutta niiden kokoa ja merkitystä liioitellaan. Valuuttojen vaihtaminen ja hintavertailu eivät ole erityisen hankalia, erityisesti nykyteknologian myötä. Se marginaalinen 0.1-0.2 prosenttia bruttokansantuotteesta, mitä jokin maa säästää vuositasolla transaktiokustannusten alenemisesta, ei ole missään suhteessa näiden jo syntyneiden ja jatkuvasti syntyvien hyvinvointitappioiden kanssa.

      ”Vaihtoehdot ovat vähissä: joko poliittinen ja taloudellinen kaaos EU:n hajoamisen myötä tai tiukempi sitoutuminen liittovaltiomallilla.”

      Yhtäläisyysmerkki EU:n ja euron välillä on typerää. Monet EU-maat ovat jättäytyneet euron ulkopuolelle, joten yhteisvaluutan mahdollinen purkaminen ei tarkoita automaattisesti EU:n hajoamista ja ”kaaosta”.

      ”Olisiko euro voinut edes teoriassa toimia paremmin? – Tottakai. Onko vielä mahdollista tehdä eurosta toimiva? – Aivan yhtä lailla kuin se oli mahdollista lähtökohdassa.”

      Kun epäoptimaalisella valuutta-alueella luovutaan alueellisen rahapolitiikan käyttömahdollisuudesta, syvä liittovaltiokehitys pysyväisluonteisine tulonsiirtoineen ja yhteisvastuineen on ainoa vaihtoehto vastata epäsymmetrisiin shokkeihin. Tämä taas luo moraalikatoa, mikä kasvattaa varsinaista ongelmaa.

      ”Onko meillä tästä näyttöä? Esimerkiksi tanskan kruunu ei ole paljon heilahdellut D-markkaan tai euroon nähden pitkään aikaan. Tanskalla menee silti huomattavan paljon paremmin kuin Suomella. Ruotsin kruunun vaihtelukaan ei ole ollut erityisen suurta eikä selitä Ruotsin ja Suomen varsin pysyviä kilpailukykyeroja.”

      Tanska on huomattavan integroitunut Keski-Eurooppaan eli Saksa-vetoiseen talousalueeseen. Euroa edeltäneissä rahaliitoissa (niitä on ollut useita, ja kaikki muutkin ovat epäonnistuneet) Tanska on tyypillisesti onnistunut sinnittelemään Saksan vedossa pisimpään mukana. Lyhyt etäisyys ja yhteinen raja ovat ominaisuuksia, joita ei voi talouspoliitikalla saada aikaiseksi. Ruotsi-kommentti olisi jo pitemmän dumaamisen paikka, mutta sanottakoon lyhyesti, että Jussi ei tiedä, mistä puhuu. Siis ei yhtään mitään. Kannattaisi edes katsoa se EURSEK-kurssikäyrä, ja vilkaista, mitä Ruotsin keskuspankkipolitiikassa on tapahtunut viimeisten kolmen-neljän vuoden aikana.

      ”Ääriesimerkkinä toimii vaikkapa Viro, jonka kruunu oli kiinteällä vaihtokurssilla sidottu euroon – ja maa on velaton.”

      Viro saa nettotulonsiirtona noin viitisen prosenttia bruttokansantuotteesta EU:lta. Mm. Suomi taasen on nettomaksaja. On helppo kuulua johonkin järjestelmään, kun muut maksavat laskut. Lisäksi, Viron sosiaaliturvahan on ulkoistettu Suomelle  Viron talous ei ole ollut ihan sellainen menestystarina, kuin usein esitetään. Maa tienaa merkittävästi veroarbitraasilla. Nämä ovat konsteja, joita kaikki, ja varsinkaan laajamittaisesti kehittynyt ja pientä suurempi kansantalous eivät voi ottaa käyttöön.

      ”Tottakai euro on mahdollista toimimaan koko EU:n alueella – kysymys on poliittisista valinnoista.”

      Roskaa. Ole hyvä, ja esittele ne valinnat, sekä se, miten niihin olisi mahdollista päästä poliittisella prosessilla.

      ”Paluu kansallisiin valuuttoihin olisi ongelmien lakaisemista maton alle.”

      Se, että on kaksi ongelmaa – joista rakenteet on yksi, ja toinen on sopeutusmekanismien puute, ei tarkoita, että meillä olisi vain yksi ongelma. ”Rakenteiden sopeuttaminen” tarkoittaa käytännössä sisäistä devalvaatiota, minkä toimivuus on kyseenalaistettu käytännössä kaikkien tahojen toimesta. Se on hidas, huonotehoinen ja aiheuttaa mittaamattomia vahinkoja taloudelle.

      ”ei vanhan maailman pitkittäminen keinotekoisesti oman valuutan avulla”

      Elävätkö siis USA, Japani, Australia ja kaikki muut maat euroalueeseen kuuluvien muutamien hassujen maiden lisäksi ”vanhassa maailmassa” ja keinotekoisesti? Roskaa, roskaa.

    • Tämänhetkinen eurokriisi ja lähes kaikkien euromaiden kansalaisten elintason lasku on aivan suoraan kansantalouden perusmallien mukainen ilmiö, joka seuraa huonosta rahapolitiikasta. En oikein ymmärrä miten tuota on mahdollista kääntää hyväksi asiaksi tai onnistumiseksi.

      Tilanteessa, jossa kaikki muut suuret talousalueet jo kasvavat aika rapsakasti, on euromaiden taloudellinen surkeus yksiselitteisesti tehtyjen typerin päätösten seurausta. Rahapoliittinen hulluus yhdistettynä umpityperään sisäisen devalvaatio ja säästöohjelmien ihannointiin on osoittautunut pomminvarmaksi keinoksi tuhota talous. Homman korjaaminen ei olisi mitenkään vaikeaa tai mahdotonta, jopa Japani on päässyt selvälle kasvu-uralle suhteellisen vaatimattomilla rahapoliittisilla muutoksilla.

      En ymmärrä mistä monelle päällisin puolin tervejärkisen oloiselle ihmiselle tulee ajatus, jonka mukaan sisäinen devalvaatio on hyvä ja valuuttadevalvaatio huono. Sisäinen devalvaatio on jo pelkästään matemaattisesti tarkasteltuna paljon kalliimpi ja vahingollisempi temppu kuin valuuttadevalvaatio.

      Koska ilmaista lounasta ei ole, niin kaikkien vaihtoehtoisten ratkaisuiden kustannukset pitäisi kyetä esittämään vaihtoehtojen vertailemiseksi. En ole tähän mennessä nähnyt yhtään uskottavaa laskelmaa, jossa sisäisen devalvaation taloudellinen hinta olisi jäänyt pienemmäksi kuin valuuttajouston taloudelliset kustannukset. Taloudellisessa mielessä euron kaltainen yhteisvaluutta ja sen edellyttämät toimenpiteet ovat ilman tulonsiirtoliittovaltiota yksinkertaisesti aivan helvetin kallis toimintatapa.

      • TNE permalink

        Tarkoitat varmaankin finanssipolitiikkaa, rahapoliittiset toimenpiteet koskevat vain ohjauskorkoon, jonka teho on hyvin marginaalinen. Se, että EKP:ltä on nimenomaan kielletty suora valtiolainoitus on varmaankin suurimpia syitä nykytilanteeseen.

      • En, vaan nimenomaan rahapolitiikkaa. Se, että Euroalueen inflaatio on alle 2% on vain ja ainoastaan EKP:n vika. Myös se, että nominaalinen kansantalous Euroalueella ei kasva on ensisijaisesti rahapoliittinen ongelma.

        Kieltämättä ihmisten luottamukseen ja odotuksiin voidaan huomattavasti vaikuttaa finanssipolitiikalla. Siinä mielessä itse pidän molempien järkevää reagointia eri tilanteissa oikeana ratkaisuna.

      • Jussi permalink

        Tulonsiirtoliittovaltio – emmekö ole siinä jo?

    • Bullrun permalink

      Ei Tanskalla mene hyvin. BKT on vuoden 2005 tasolla, joten pataan on tullut ja pahasti. Sitä paitsi kasvu on nollassa. Kruunu ei heilahtele euroon nähden, koska valuutta on sidottu euroon.

      • Jussi permalink

        ”Kruunu ei heilahtele euroon nähden, koska valuutta on sidottu euroon.”

        Ilmeisesti kirjoitin aivan liian epäselvästi: tämähän on itsestäänselvyyden kaltainen pitkäaikainen fakta tanskalaisessa politiikkassa eli viittaukseni on, pitäsisikö sanoa ”provokatiivinen”.

      • Anna Ahola permalink

        Jussi: ”Ilmeisesti kirjoitin aivan liian epäselvästi:”

        Kyllä, kirjoituksesi oli ilmeisen epäselvä; jos kirjoitat, että ”Esimerkiksi tanskan kruunu ei ole paljon heilahdellut D-markkaan tai euroon nähden pitkään aikaan.”, ei liene kovinkaan yllättävää, jos lukijat luulevat sinun olevan sitä mieltä, että tanskan kruunu ei ole paljon heilahdellut D-markkaan tai euroon nähden pitkään aikaan.

        ”tämähän on itsestäänselvyyden kaltainen pitkäaikainen fakta tanskalaisessa politiikkassa”

        Näin on; siksipä tuo lausuntosi DKK:n heilahtelemattomuudesta euroon nähden tuntuikin melko hämmentävältä/käsittämättömältä.

        ”eli viittaukseni on, pitäsisikö sanoa ”provokatiivinen”.”

        Anteeksi? Selventäisitkö tätä hieman? (Eli olisin siis kiinnostunut kuulemaan, että mikä oli tämän ko. provokaation tarkoitus/tavoite; mitä halusit tuolla provokaatiolla ilmaista/tuoda esiin?)

        Ymmärtänet, että jos kirjoitat seuraavasti: ”Olisiko euro voinut edes teoriassa toimia paremmin? – Tottakai. Onko vielä mahdollista tehdä eurosta toimiva? – Aivan yhtä lailla kuin se oli mahdollista lähtökohdassa. Onko meillä tästä näyttöä?”, niin lukija varsin todennäköisesti odottaa sinun tuovan näitä näyttöjä esiin, ei vetäisevän yht´äkkiä (huumorimielessä heitetylle?) provokaatiolinjalle.

        Älä ymmärrä minua väärin, ei minulla ole mitään vitsailua tai huumoria vastaan; yritän vain sanoa, että olisi ollut mukava kuulla niitä näyttöjä siitä, että eurosta on vielä (yhtä lailla) mahdollista tehdä toimiva (kuin se oli lähtökohdassa).

        Olisiko mitenkään mahdollista, että kertoisit ne mainitsemasi näytöt nyt? Tällä kertaa vakavissaan & ilman provokaatioita (tai muuta kieli poskella heitettyä vitsailua)?

    • n.n permalink

      Nimimerkki Jussi esittää transaktiokustannusten laskeneen euroalueella.
      Ainakaan euroalueen osuus suomen ulkomaankaupasta ei ole muuttunut yhtään mitenkään suomen eurojäsenyyden aikana, joten ainakin mun on hyvin vaikea ymmärtää mihin väite perustuu.
      Mä en ainakaan keksi miten muuten transaktiokustannusten hyöty voisi tulla esille kuin alueen kaupan osuuden nousuna, ja kuten todettua, euroalueen osuus suomen ulkomaankaupasta on tainnut aavistuksen jopa laskea eurojäsenyyden aikana.

      • Jussi permalink

        ”mun on hyvin vaikea ymmärtää mihin väite perustuu”

        Omakohtaisiin käytännön kokemuksiin ja pitkäaikaiseen asioiden seuraamiseen.
        Miten muuten olet erottanut tämän vaikutuksen muiden asioiden vaikutuksesta tilastoissa?

      • Suorat transaktiokustannukset ovat arviolta vuosittain 0.1 prosenttia BKT:sta. Todennäköisesti teknologinen kehitys ja kilpailun kiristyminen ovat laskeneet sitä vielä lisää tuosta arviosta. Heijastusvaikutuksia on vaikea arvioida, mutta oletetaan ne 0.2 prosentin kokoisiksi. 0.3 prosenttia vuodessa olisi toki iso summa, etenkin, kun se ”kasvaisi korkoa” pitkän aikavälin kuluessa. Yhteisvaluutta on ihan kiva ja jees aina siihen asti, kunnes se epäsymmetrinen shokki iskee. Silloin ulosmitataan nuo marginaaliset hyödyt moninkertaisesti.

    • Anna Ahola permalink

      Muut (Juhani Huopainen, tyhmyri, Bullrun ja n.n) tuossa jo vastailivatkin Jussille varsin hyvin, mutta kommentoidaan nyt jotain itsekin:

      Jussi: ”Esimerkiksi tanskan kruunu ei ole paljon heilahdellut D-markkaan tai euroon nähden pitkään aikaan.”

      Mistähän Jussi on tätä Tanskan kruunun heilahtelemattomuutta suhteessa euroon havainnoinut? Ei suinkaan vaan jostain vaihtosuhdetta EURDKK kuvaavasta datasta? Jos kyllä, niin tuota noin…oletko Jussi varmasti ymmärtänyt, että DKK on sidottu euroon? Että kovin kummoista vaihtelua vaihtosuhteen vaihtelua valuuttojen A ja B välillä ei varmaankaan ole odotettavissa, jos valuutta A on sidottu valuuttaan B?

      Jos Jussi on tätä ko. heilahtelemattomuutta havainnoinut jostain muualta [kuin vaihtosuhdetta EURSEK kuvaavasta datasta], niin olisin kyllä erittäin kiinnostunut kuulemaan että mistä.

      (Jees, nim. Bullrun tuosta EURDKK -pegistä jo mainitsikin, mutta oli pakko kommentoida myös itse, koska olen niin syvästi ällistynyt siitä, että Jussi toi tuon DKK:n ja euron välisen suhteen heilahtelemattomuuden tässä esiin ikään kuin kyseessä olisi

      a) jokin ylipäätään järjellinen argumentti
      b) ei pelkästään järjellinen argumentti, vaan vieläpä nimenomaisesti todiste siitä, että eurosta on mahdollista tehdä toimiva.

      En ole talousalan asiantuntija, mutta minun silmiini tuo näyttää jo melkoisen tolkuttomalta argumentaatiolta.)

      • Anna Ahola permalink

        Sorry, neljännessä kappaleessa pitäisi tietysti lukea EURDKK, ei EURSEK. Huolimattomuusvirhe/ajatukseni olivat osittain EURSEK:ssa.

  7. ”Jussi” itse toteaa, että kireää rahapolitiikkaa ei voi kompensoida fiskaalipolitiikalla. (kts https://tyhmyri.wordpress.com/2013/11/25/laskuharjoituksia-julkisen-sektorin-kokoluokasta-riittava-nominaalinen-talouskasvu-poistaa-julkisen-sektorin-leikkaustarpeen). Hän mankuu sisäistä devalvaatiota, vaikka sen toimimattomuus on selviö. Argumentit euron ja ratkaisukonstien puolesta ovat olemattomia, luokkaa ”se on vain tahdosta kiinni”, eikä hän esittele mitään ratkaisuehdotuksia.. Retoriikassa on ”vanhanaikaista ja mennyttä maailmaa” kuvaamaan käytännössä lähes kaikissa maissa käytössä olevia rahajärjestelmiä kohtaan. Euro on jostain syystä tavattoman edistyksellistä, ja omaa mittavia hyötyjä, mutta mitään hyötyjä transaktiokustannuksia lukuunottamatta hän ei pysty yksilöimään. Jos ei argumentointi tästä parane, luokittelisin Jussin eurouskovaiseksi.

    • Jussi permalink

      Kiitoksia kommentista, hyvä Juhani. Olen ilahtunut: joku on jopa lukenut jotain, mitä olen päästäni pullauttanut ulos.

      Olenko eurouskovainen? Kyllä varmaankin, ainakin mieluummin kuin nationalistinen Suomi-uskovainen. En nimittäin usko enkä luota suomalaisiin poliitikkoihin, poliittiseen järjestelmään enkä varauksitta edes oikeusjärjestelmään. En todellakaan ole Suomi-uskovainen.

      Myönnän ja luen ansioksesi kommenttisi, jossa viittaat argumentointini heikkouteen. Tähän on valitettavasti syynsä, jotka rajoittavat kirjoittamistani. Pahoittelen tilannetta, en ole poliittinen avustaja.

      • Olisit nyt ennemmin yrittänyt jotenkin kumota vasta-argumenttini, tai selventää aiemmin kirjoittamiasi ajatuksia ja väitteitä, koska ne ovat sekaisin kuin jokisen eväät. En ymmärrä, miksi tässä asiassa pitäisi olla uskovainen mihinkään suuntaan. Rehellinen tilannearvio, analyysi ja ennuste kertoo, että euro on syvältä. Sössötyksesi nationalistisista suomiuskovaisuuksista on ihan tuubaa.

      • Jussi. Jonkin verran toisia euromaita tuntevana minun täytyy myöntää, että olen jonkin verran yllättynyt tekemästäsi johtopäätöksestä. En kykene näkemään pätevämpiä, vähemmän korruptoituneita poliitikkoja, terveempää hallintomallia tai toimivampaa oikeuslaitosta ainakaan EU-kuvioissa. Ymmärrän oikein hyvin halun saada parannusta suomalaisiin kuvioihin, mutta helposti näissä EU-ympyröissä tuon kanssa käy niin, että kun menee sutta karkuun niin tulee karhu vastaan.

      • Jussi permalink

        Kiitoksia vastauksista, täytyy ilmeisesti lähteä riittävän kauas…

  8. n.n permalink

    Eiks ollu Galilei kun sano että uusi teoria ei tule yleisesti hyväksytyksi kun vanha on osoitettu virheelliseksi, vaan vasta kun vanhan kannattajat ovat kuolleen vanhuuttaan.

    Sikäli ennuste muutokselle on lohduton, että virheitä tehneiden poliitikkojen ei näköjään tarvitse tunnustaa niitä.

    • Poliitikkojen ei tarvitse myöntää virheitä, heidät vain syrjäytetään. Toimivassa systeemissä poliitikot vaihtuvat toisiin, joilla on parempia ideoita. Mutta valitettavasti monessa suuressa linjakysymyksessä meillä Suomessa on vain yksi puolue. On aivan sama millä lyhenteellä tuon puolueen edustajat sattuvat esiintymään.

      Euro näyttää olevan niitä kuvioita, joissa ei ole kuin yksi vaihtoehto. Edes persut eivät tarjoa mitään todellista vaihtoehtoa tai ainakin viestiä olisi syytä hieman selkeyttää.

  9. Antti permalink

    Minulle linkin artikkeli oli jonkinlainen ahaa elämys. Valtiollisilla valuutoilla ja niiden arvon muutoksilla on syynsä ja yhteiskunnallinen tehtävä. Saksalainen pakkopaita (Euro) tuhoaa muiden maiden yhteiskuntarakenteita. http://www.zerohedge.com/news/2013-03-01/down-reform

  10. Tero Ilén permalink

    Jokainen sisäisen devalvaation kannattaja voi miettiä mitä tapahtuu kun palkat laskee, mutta asuntolainat pysyy samana. Ostovoima sakkaa ja kotimarkkinat hyytyvät totaalisesti.

  11. Jussi permalink

    No niin, syntyihän sitä keskustelua, tai ainakin mielipiteiden ilmaisua.

    Lyhyenä kommenttina:
    1. Erottaisin kaksi keskustelun aihetta: euro-alueen kokonaisuutena ja Suomen (sekä muut yksittäiset euro-maat).
    2. Euro-alueen rahapolitiikasta ja nimenomaan rahapolitiikasta olen aivan samaa mieltä kuin blogin pitäjä. EU on ollut jo pitkään taloudellisesti ja poliittisesti taantuva monesta syystä ja siitä on syytä olla huolestunut. EU ei ole dynaaminen kuten USA, vaan jotain aivan muuta.
    3. Suomen on mahdollista menestyä osana euro-aluetta – siis jos euro-alue menestyy, katso edellinen kohta.

    Ihailenko sisäistä devalvaatiota euro-alueen kokonaistasolla? En, mutta kyse on EKP:n politiikasta ja suurten euromaiden, ennen kaikkea tietenkin saksalaisten valinnasta. Kuten tunnettua, 2000-luvulla hintataso ja kustannukset ovat nousseet muissa euromaissa enemmän kuin Saksassa. Tätähän on käsitelty jo varsin laajasti.

    Eli, palaisin tuohon Milton Friedmanin artikkeliin, jossa hän toteaa: jos valuuttamekanismi ei ole käytettävissä (kuten Suomella eurossa), pitää olla muita joustomekanismeja (joita Suomessakaan ei ole toimivina). Pitäisikö keskittyä enemmän siihen, että näitä muita mekanismeja olisi?

    Kilpailukykymme ei ole (ainoastaan ja ensisijaisesti) kiinni oman valuutan puutteesta (eli mekanismeja kyllä löytyy). Mutta: jostain syystä edes suomalaiset yritykset eivät investoi Suomeen vaan mieluummin muihin EU-maihin, tästä on lukemattomia esimerkkejä. Miksi? Ja kuka tänne sitten investoisi, jos edes suomalaiset itse eivät usko oman maansa talouteen?

    Onko EU uskonto? Onko euro uskonto? Miksi ei ole syntynyt vakavasti otettavaa poliittista liikettä vastustamaan EU:n tuhoisaa politiikkaa? EU on tietenkin jopa määritelmällisesti idea – eli kansainvälinen poliittinen arvovalinta. Euro nyt ainakin koettelee uskoa tähän ideaan.

    En usko, että marginaaliin eri maissa jäävät työttömät ja muut kärsivät tulevat saamaan aikaan minkäänlaista merkittävää poliittista muutosta. Eihän näin ole käynyt Suomessakaan, meilläkin on jo 90-laman seurauksena elänyt merkittävä joukko ihmisiä marginaaleissa ja käytännössä jopa harmaalla aluella – mutta poissa julkisuudesta ja poissa keskusteluista eikä politiikka ole muuttunut. Miksi? Suuren enemmistön asiat ovat edelleen kohtuullisen hyvin eivätkä he halua muutosta. Enemmistön diktatuuria siis, eli vähemmistö kärsii – ja valuutasta riippumatta.

    Suomen kohtalo on siis kuten Irlannilla ja Espanjalla: Suomi sopeutuu tai todennäköisemmin romahtaa ja sopeutuu. Myönnän, että henkilökohtaisesti odotan tätä koska haluan muutoksia tähän suomenkieliseen ankkalammikkoon.

    Summa summarum:
    1. Euro-alueen menestymiseen voidaan vaikuttaa lyhyellä aikavälillä jopa ratkaisevasti EKP:n politiikalla.
    2. Suomi on osa EU:ta ja euroa ja Suomen menestyminen on sidottu näiden menestymiseen. Päätöksenteossamme on pakko sopeutua EU:n ja euron muodostamiin reunaehtoihin paremmin kuin tähän asti.
    3. Suomi tarvitsee joka tapauksessa merkittäviä tervehdyttäviä muutoksia valuutasta riippumatta.

    Oliko tässä jollekin jotain uutta?

    • Siitä sitten vaan esittelemään niitä joustomekanismeja, jotka korvaisivat rahapolitiikan. Ei niitä ole, poislukien syvä liittovaltio, joka on poliittisesti täysin epärealistinen hanke, ja optimistisestikin todellisuutta 10-20 vuoden kuluttua. Siinä ajassa on kansantaloudet ja yhden sukupolven elämä menetetty. Summauksestasi:

      1) EKP:n toimet voivat helpottaa tilannetta, mutta ne eivät muuta epäsymmetristen shokkien sopeutumisvaikeuksia – siihen tarvitaan tulonsiirtoliittovaltio.

      2) Afrikkakin on osa maapalloa, ja Kainuu osa Suomea. Ovatko kehitysapu tai Suomessa tapahtuvat maan sisäiset tulonsiirrot tehneet itsensä tarpeettomiksi? Jos sopetusmekanismina käytetään liittovaltiota, se tulisi olemaan pysyväisluonteinen. Joko liittovaltio olisi äärimmäisen syvä ja maksaisi tulonsiirroilla minimielintasot kaikille jäsenille, tai vaihtoehtoisesti Eurooppaan jäisi pysyvästä massatyöttömyyden ja maastamuuton ja siitä seuraavan kestävyysvajeen ongelmapesäkkeitä, jolloin tasekatastrofi ja kassakriisi olisi lopulta varma juttu.

      3) Toki. Ongelma vain on, että rahapolitiikka on keskeinen työkalu, jolla sopeutumistoimien vaikutuksia voidaan pehmentää, että sopeutuminen olisi ylipäätään mahdollista. Kuten aiemmin sanoin,

      Ja jos nyt sitten yrittäisit vastata jotain sinulle aiemmin esittämääni kritiikkiin. Korppi vai JOC? Yhtä löysää nimittäin.

      • Jussi permalink

        En ole yrittänyt ainakaan tässä väittää tulosiirtoja tarpeettomaksi. Päinvastoin, euro johtaa pysyviin tulonsiirtoihin eli kohti tulonsiirtoliittovaltiota. Mutta emmekö me jo ala olla siinä?

  12. Emme ole, ja on poliittinen valinta, halutaanko siihen mennä. Suostuuko Saksa kymmenkertaistamaan EU-jäsenyysmaksunsa? Onko järkevää, että Suomi maksaisi kreikkalaisten työttömyyskorvaukset vain sen takia, että saamme nauttia yhteisvaluutasta, jonka hyödyt ovat marginaaliset, mutta haitat valtavat?

    Eipä muuten ollut sulla mitään kommentoitavaa avausviestisi yksityiskohtaiseen dumausvastaukseeni.

  13. n.n permalink

    Alusta ei oikein tue pidempiä keskusteluketjuja.

    Vastaan näin ylesisluontoisesti, ja tietysti erityisesti Jussille, että ”omakohtaiset käytännön kokemukset ja pitkäaikainen asioiden seuraaminen ” kertovat että tilanteessa jossa euroalueen osuus suomen ulkomaankaupasta ei ole muuttunut tai on jopa karvan verran laskenut on ongelma muitten tekijöiden huomioimisessa ja osoittamisessa ensisijaisesti sillä joka väittää että ”.transaktiokustannukset tehostavat taloutta”.

    Ilman tätä voi varmuudella sanoa että transaktiokustannusten laskun mahdollinen posiitiivinen vaikutus on pienempi kuin muut vaikuttavat tekijät.

    Varmuudella voi myös sanoa että tässä tilanteessa transaktiokustannusten positiivisten vaikutusten osoittaminen edellyttää muitten tekijöiden huomiointia joltain muulta kun niiltä jotka väittävät että transaktiokustannusten lasku on merkityksetön tekijä.

    Usko ei tässä auta vaikka se olis kuinka kova.

    Tarttis esittää niitä muita vaikuttavia tekijöitä jos haluaa esittää että transaktiokustannusten lasku on merkittävä tehostava tekijä.

  14. Riikka Söyring permalink

    Muutama yleinen huomautus vain tähän peräti kiinnostavaan keskusteluketjuun.

    Blogisti kirjoittaa ”Moni taloudellinen ongelma, joka olisi ollut täysin mahdotonta hyväksyä ennen eurojäsenyyttä, onkin nyt aivan ok. Poliittinen eliitti on monessa maassa tyynesti hyväksynyt oman maansa talouden romahtamisen ja täysin ala-arvoisen talouskehityksen. Huomionarvoista on myös se, että kaikki puheet EU:n taloudellisesta kilpailukyvystä, sosiaalisesta tasa-arvosta ja demokratiasta on unohdettu. Unohtamisen syy on ilmeinen, euroa ei voi säilyttää mikäli kunnioitettaisiin tasa-arvoa, demokratiaa ja ihmisten hyvinvointia.”

    Tästä on yhä vaikeampi olla eri mieltä. Pakostakin päätyy siihen, että kurjistaminen on tahallista ja tarkoitushakuista, jotta muut tavoitteet (”syvempi integraatio” aka liittovaltio) saavutettaisiin.

    Euroalue on matkalla kohti triplataantumaa, osa maista on lamassa ja osalla suunta lamaan. Parhaimmin voivat ovat stagnaatiossa, talous seisahtuneena. Teollinen tuotanto on hyytynyt, talouskasvu hyytynyt, työttömien määrä kasvaa, kokonaiskysyntä leikkaantuu.
    Eu:n ratkaisu: lisää talouskuria, talouspakotteita Venäjälle.

    Itsenäispuolue (IPU) selvitti Eurooppa-tiedotuksesta, että Suomella ei ole mitään juridisia velvoitteita tai muita sopimusvelvoitteita osallistua Venäjää vastaan suunnattuihin pakotteisiin. Joten miksi lamaa kohti matkaava Suomi osallistuu? Poliittisten, ei taloudellisten päätösten, takia.

    Toinen seikka on sellainen, että Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa samoin kuin Suomen perustuslaissa turvataan perus- ja ihmisoikeudet. Kyseiset sopimukset velvoittavat julkista valtaa eli ne on huomioitava kaikenlaisia päätöksiå tehtäessä.
    Lakimiehet puhuvat heikennyskieltovaaikutuksesta, joka tulee huomioida päätöksiä tehtäessä so. sopimuksilla ja laeilla on oikeusvaikutuksia; tehdyt päätökset eivät saa heikentää oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa.

    (Suomen hallitusohjelman mukaan lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa so. ottaen kaikessa päätöksenteossa huomioon lapsen etu).

    Käytännössä on toimittu päinvastoin sekä valtiollisella että Eu-tasolla. On leikattu, jäädytetty, poistettu, vähennetty. Eu ja Suomi siis toimivat tässäkin vastoin omia sopimuksiaan ja julistuksiaan.

    Kolmanneksi muistuttaisin, että euron oli määrä tuoda vakautta, vaurautta ja talouskasvua. Vakauden laita on vähän niin ja näin, talouskasvu miinuksella. Ajatushautomo Liberan laskelmien mukaan elintaso euroalueella on laskenut kymmenisen prosenttia euroaikana.

    Euro olisi tietysti mahdollista devalvoida. Jos siitä päätettäisiin. Mutta sitä ei tapahdu, koska ”on päätetty että…”

  15. Riikka Söyring permalink

    Ed. kommentissani lukee Itsenäispuolue (IPU), pitäisi olla Itsenäisyyspuolue (IPU). Pahoittelen kirjoitusvirhettä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: