Skip to content

Irtisanomisen helppous ja yhteisvaluutan pakkopaita

heinäkuu 24, 2014

Ammattiyhdistys Pron puheenjohtaja Jorma Malinen on ottanut kantaa irtisanomisten helppouteen Suomessa. Ensimmäinen refleksireaktioni oli olla päinvastaista mieltä, mutta tarkemmin ajatellen Malisella on tietty pointti. En tosin tiedä ajatteliko Malinen asiaa samoin kuin minä, mutta kieltämättä sellainen seikka, joka oli aikaisemmassa tilanteessa vahvuus ei sitä välttämättä nykyisessä tilanteessa ole. Juttu Malisen lausunnosta täällä

Kieltämättä työntekijän irtisanominen on Suomessa paljon helpompaa kuin monessa muussa euromaassa. Ainoastaan Virossa ja Irlannissa irtisanominen taitaa olla helpompaa ja halvempaa kuin Suomessa. Kumpaakaan noista maista ei voida pitää erityisenä taloudellisena menestystarinana tällä hetkellä vaikka ne ovat sitä aikaisemmin monessa mielessä olleet. Työmarkkinoiden kohtuullisen suuri joustavuus muun muassa helpon irtisanomisen muodossa ei enää välttämättä ole yhtä merkittävä kilpailuetu kuin aikaisemmin. Jotain on siis muuttunut, mutta mitä?

Aikoinaan suomalainen järjestelmä lomautuksineen ja edullisine irtisanomisineen oli erinomaisen toimiva. Tuolloinhan epävirallisesti tiedettiin, että mikäli vientiteollisuus ajautuu tarpeeksi pahoihin vaikeuksiin, niin markka devalvoitaisiin. Vientiteollisuuden vaikeuksien kasvaessa työntekijöitä lomautettiin ensiksi vientiteollisuudesta ja sitten kotimarkkinateollisuudesta. Mikäli tilanne näytti tarpeeksi pahalta, niin toteutettiin varsinaisia irtisanomisia.

Tuon koko mekanismin taustalla oli ajatus siitä, että teollisuuden pahatkin vaikeudet olivat joka tapauksessa ohimeneviä ja ne korjattaisiin devalvaatiolla viimeistään siinä vaiheessa kun työttömyys oli kasvanut tarpeeksi suureksi. Mekanismi toimi hienosti, lomautettujen ja irtisanottujen määrä toimi tehokkaana indikaattorina sille, että vientiteollisuuden toimintakyky oli heikentynyt riittävästi.

Erityisesti lomautusten mutta myös irtisanomisten tapauksessa töiden jatkuminen joko saman tai toisen työnantajan palveluksessa tapahtui yleensä nopeasti sen jälkeen kun devalvaatio oli tehty. Tosin sanoen työttömyys kyettiin suhteellisen tehokkaasti korjaamaan riittävän rapasakalla devalvaatiolla. Tuonkaltaisessa tilanteessa lomautukset ja halpa irtisanominen olivat myös työntekijöiden etu, ne tarjosivat tehokkaan mittarin taloudelliselle tilanteelle. Mittarin, jota jopa korkeat virkamiehet ja poliitikot ymmärsivät.

Tuo työttömyysmittarin ja valtiovallan vientiyritysten kilpailukykyä kohentavien toimenpiteiden välinen yhteys on nyt katkennut. Uudessa tilanteessa valtiovallalla, niillä korkeilla virkamiehillä ja poliitikoilla, ei todellisuudessa ole olemassa mitään keinoa vientiteollisuuden kilpailukyvyn tuntuvaksi parantamiseksi. Valuuttamekanismia, jolla kilpailukykyä voitiin todella kovan paikan tullen parantaa ei enää ole. Mutta vanhalta pohjalta on kuitenkin jäänyt jäljelle lomautusmenettely sekä helppo ja halpa irtisanomismenettely.

Tässä uudessa tilanteessa yritykset ovat osoittaneet paljon parempaa muuttuneen tilanteen ymmärrystä kuin poliitikot. Koska irtisanominen on Suomessa huomattavan helppoa ja halpaa moneen muuhun euromaahan verrattuna, niin rationaalinen yritysjohtaja valitsee irtisanomiset Suomessa ja toiminnan säilyttämisen vaikkapa Saksassa. Enää ei kannata edes lomauttaa, sillä vanhaa devalvaatioasetta ei enää ole, minkä vuoksi on aivan turhaa käydä yt-neuvotteluja kahteen kertaan – irtisanotaan suoraan.

Tilanne on ehkä monelle suomalaiselle helpommin ymmärrettävä jos ajatelleen, että Keminmaalla irtisanottaessa ei tarvitse maksaa kuin viikon palkka kun taas pääkaupunkiseudulla pitää maksaa se nykyinen kolmen kuukauden palkka. Totta kai tuollaisessa tilanteessa irtisanottavat löytyvät Keminmaalta eivätkä Uudeltamaalta. Lisäksi ne Keminmaalta lopetetut työpaikat eivät tule takaisin ilman aluetukia ja valtion tulonsiirtoja. Olen Suomen roolista Euroalueen Keminmaana kirjoittanut täällä.

Toisin sanoen Suomen halpa ja helppo irtisanomismenettely ei enää sovellu nykyiseen tilanteeseen vaan yritykset käyttävät tilannetta omaksi edukseen – kuten oikein onkin. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa kaikenlaisia hienoja temppuja, jotka ovat peräisin ajalta jolloin valtiovalta todella kykeni reagoimaan asioihin. Euron pakkopaita on poistanut mahdollisuuden korjaaviin toimenpiteisiin. Mutta oikeastaan turha sitä lainsäädäntöä on enää mennä muuttamaan, vahinko on jo tapahtunut.

Vielä typerämpää on itkeä yritysten yhteiskuntavastuun perään. Amerikkalaisen yrityksen yhteiskuntavastuu näkyy USA:ssa ja saksalaisen yrityksen Saksassa.

Eivät suomalaisetkaan yritysjohtajat ole tupanneet Keminmaata paljoa säälimään mikäli pääkonttori on Helsingissä.

Advertisements

From → Uncategorized

6 kommenttia
  1. Jussi permalink

    Asian voi toki ajatella toisinkin päin: työllistämistä edellyttävien investointien riskinä irtisanomiskustannusten muodossa. Mitä kalliimpaa on irtisanominen, sitä suurempi on työllistämisen kynnys. Tämä tulee esille erityisesti pk-sektorin yrityksissä, joissa virheeksi osoittautuva työllistäminen voi kaataa koko yrityksen.

    Työllistämisen riskejä pienentämällä pk-sektori voisi synnyttää nopeasti jopa 100.00 uutta työpaikkaa Suomeen. Valitettavasti keinot vain eivät kelpaa esimerkiksi nykyiselle työministerille, vaan kuuluvat kategoriaan ”väärin sammutettu”.

    Jos siis haluamme houkutella investointeja ja hankkia näin työpaikkoja maahaan kannattanee pitää investointien riskit pieninä ml. irtisanomiskustannukset. Tähän samaan kategoriaan kuuluu toki paljon muitakin asioita. Viime aikoina esimerkiksi konserniverokeskus on keikuttanut venettä muuttamalla olemassa olevan lainsäädännön vakiintuneita tulkintoja siten, että lehtien palstoilla julkaistuja mätkyjä on viety KHO:n päätettäväksi – verottajan tappioksi, onneksi. Mm. lainsäädännön luotettavuus ml. verotuksen ennakoitavuus ovat keskeisiä asioita arvioitaessa investointien riskejä. Tätä ei ihan kaikki poliitikot näytä ymmärtäneen.

    Jako vientisektoriiin ja kotimarkkinasektoriiin on ollut jo kauan historiaa, koska esimerkiksi kaikki kotimainen teollinen toiminta kilpailee Suomen ulkopuolisen toiminnan kanssa myös Suomen markkinoilla. Vaihtotasetta voi siis parantaa myös ”kotimarkkinalla” toimivien yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla.

    Jostain syystä trendinä näyttää kuitenkin olleen, etteivät edes suomalaiset yritykset investoi Suomeen vaan mieluummin Suomen ulkopuolelle. Jos suomalaiset eivät edes itse investoi Suomeen, niin kuka sitten? Jotain tarttis varmaan tehrä.

    • Irlannissa irtisanominen on paljon helpompaa ja halvempaa kuin Suomessa. Lisäksi pk-yrityksen riskit työntekijän palkkaamisessa ovat pienempiä kuin Suomessa. Siitä huolimatta sitä uusien investointien tai työpaikkojen buumia ei ole Irlannissa näkynyt vaikka kyseessä on paperilla hyvin paljon Suomea houkuttelevampi investointikohde. Yritysverotus on Irlannissa todella alhaista ja ihmisten palkkaaminen sekä irtisanominen todella helppoa. Miksi sitten Irlanti ei vedä?

      • Jussi permalink

        Eikö Irlanti vedä? Irlantihan on ollut pitkään yksi suurrimmista ulkomaisten investointien saajista EU:ssa. Toisin sanoen Irlanti on onnistunut nimenomaan siinä mitä suomalaisetkin tavoittelevat. Ilman alhaista verotusta tilanne olisi ratkaisevasti huonompi. Itse asiassa Suomi ja muu EU on kyllä menossa tähän Irlannin suuntaan eikä päinvastoin.

        Irlantihan on kehittymässä positiiviseen suuntaan kiinteistökuplan puhkeamisen aiheuttaman kriisin jäljiltä, kun taas Suomessa ollaan menossa edelleen huonompaan suuntaan tai poljetaan paikoillaan.

        Irlanti on itse asiassa hyvä esimerkki siitä, että paikallisestikin voidaan joko sotkea omat asiat tai hoitaa niitä järkevästi. Suomessa elää sitkeästi käsitys, että nykyinen taloudellinen tilanne olisi seurausta kansainvälisestä suhdanteesta – puhujasta riippöuen täydennettynä rakennemuutoskommentilla. Tällöin kyllä unohdetaan, että suomalaisista itsestään on kiinni suhtautuminen suhdannetilanteeseen ja rakennemuutoksiin. Suomessakin voidaan edelleenkin omilla toimenpiteillä joko edistää tai jarruttaa tarvittavia muutoksia ja talouden dynamiikkaa. Jopa ratkaisevan paljon.

      • Yleensä kannattaa katsoa lukuja eikä uskoa julkiseen propagandaan. Irlanti ei todellakaan vedä. Irlannin ulkomaisessa omistuksessa olevassa vientiteollisuudessa työskentelee tällä hetkellä vähemmän ihmisiä kuin vuonna 2000 ja viimeisten 18kk aikana syntyneiden uusien työpaikkojen määrä ei ole julkisuudessa mainostettu 70’000 vaan maksimissaan 47’000 missä ovat mukana freelancerit, yksin yrittäjät ja työllisyysohjelmissa olevat.

        Toisin sanoen ihan lukujen valossa Kelttiläinen tiikeri ei vedä investointeja eikä synnytä työpaikkoja. Pitänee kirjoittaa tästä lähiaikoina.

  2. n.n permalink

    Näkökulma tähän lomautus/irtisanominen/devalvaatio- kiertokulkuun oli ainakin mulle uusi ja äkkiseltään ajateltuna oikeen järkevän kuuloinen, ml vaikutukset yhtesikuntaan.

    Yksi yksityiskohta kuitenkin kiinnitti huomiota- IMO sellasta on olemassa vasta toissijaisesti kun amerikkalaisen, saksalaisen tai suomalailsen yrityksen yhteiskuntavastuu.

    Follow the money: yhtesikuntavastuu on myös omistajalla, vois jopa väittää että ensisjiaisesti omistajalla.

  3. Yksi hyvä keino voisi olla sellainen, että palkat sovittaisiin vain muutaman kuukauden ajaksi kerrallaan. Nykytekniikalla siitä ei varmaankaan tulisi hirmuisia kustannuksia, mutta silloin olisi mahdollista reagoida muuttamalla toiminnan hintarakennetta.

    Aika rajua työlainsäädännön ja -kulttuurin muutoksia pysyvä eurojärjestelmässä oleskelu varmaankin vaatisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: