Skip to content

Verotuksen kohteet tulevaisuudessa – minkä verottaminen yleensäkään onnistuu

heinäkuu 11, 2014

Suomen verottaja on saanut mielestäni hieman yllättäen kielteisen päätöksen KHO:lta koskien niin sanottua siirtohinnoittelujupakkaa (Ylen juttu asiasta täällä). Päätös on erittäin mielenkiintoinen, mutta kuitenkin aika luonnollinen askel kehityskulussa verotuksen muutosten suhteen. Osmo Soininvaara onkin mielestäni aivan oikeassa ennustaessaan yhteisöverokatastrofia Suomeen (Ylen juttu täällä). Kyseessä on kuitenkin osa paljon laajempaa ja huomattavasti tylympää kehitystä. Vuosien mittaan tehtyjen poliittisten ratkaisuiden vuoksi olemme vähitellen päätymässä tilanteeseen, jossa potentiaalisia verotuksen kohteita on hyvin vähän. Tarkoitan potentiaalisella kohteella jotain sellaista, jonka verottamisella valtion olisi mahdollista kerätä mainittavia määriä veroja.

Merkittävin kehityksen lopputulos on se, että verottaa voi käytännössä ainoastaan sellaisia kohteita, jotka eivät pääse karkuun. Yritykset periaatteessa pääsevät ja ovat KHO:n päätöksen vuoksi käytännössä päässeetkin karkuun. Myös tuntuvia pääomatuloja saavat ovat jo aikaisemmin kyenneet kiertämään verojenmaksua ainakin jossain määrin. Ainakin pääomatulojen veronmaksua on voinut lykätä käytännössä rajattomasti jos rahoista on riittänyt tarvittavien ulkomaisten järjestelyiden tekemiseen.

Käytännössä tämä on näkynyt siinä, että suuria tuloja saavat voivat halutessaan järjestellä asiansa niin, että veroja ei tarvitse maksaa prosentuaalisesti mediaanipalkansaajaa enempää. Usein temppu onnistuu jopa niin, että euromääräiset verot jäävät yllättävän pieniksi. Esimerkiksi omien maksamieni verojen prosenttiosuus tuloistani on tällä hetkellä tuntuvasti pienempi kuin kertaakaan aikaisemmin viimeisten noin kahdenkymmenen vuoden aikana vaikka tuloni eivät suinkaan ole pienentyneet tai pysyneet suhteellisesti samana. Verotuksen kehitys on ollut kannaltani erittäin suotuisa.

Huolimatta siitä, että kehitys on ollut näkökulmastani edullinen, kiitos kysymästä, niin tilanteessa minua häiritsee sen vaikutus yhteiskunnan asettamien velvoitteiden tasapuolisuuteen. Monessa mielessä kaipaisin myös verotukseen tietynlaista reiluutta. Käytännössä tämän kehityksen lopputuloksena yhteiskunnan pyörittämisen tulevat jatkossa maksamaan ne, jotka eivät pääse karkuun. Tuolloin ei missään tapauksessa puhuta tasapuolisesta tai reilusta verotuksesta.

Ketkä sitten eivät pääse verottajaa karkuun? Palkansaajat, eläkeläiset, kotimarkkinoilla toimivat yritykset, pienempien kotimarkkinayritysten omistajat/yrittäjät ja konkreettisen Suomessa sijaitsevan omaisuuden haltijat, myyjät tai ostajat. Maaomaisuus, asunnot, metsä yms konkreettinen omaisuus on jotain, jota ei voi piilottaa ulkomaille. Myös Suomessa tapahtuva liikkuminen on oiva verotuksen kohde samoin kuin energia. Myös Suomessa tapahtuvaa kulutusta voidaan verottaa aika mukavasti arvonlisäverolla.

Suomessa onkin kaikessa hiljaisuudessa siirrytty verotuksessa suuntaan, jossa ei edes yritetä verottaa suuria tuloja tai estellä pakoonpääsyä. Kehitys näkyy jo nyt keskiluokan epäsuoran verorasituksen tuntuvana kiristymisenä. Kiristyminen ei kohdistu poliittista populismia edustavaan tuloverotukseen ja sen progressioon vaan kunnallisveroon, kiinteistöveroon ja moniin epäsuoriin veroihin. Monien epäsuorien verojen kiristymisen ja verotukseen tehtyjen porsaanreikien seurauksena suurituloiset maksavat tuloistaan huomattavasta pienemmän todellisen veroprosentin kuin keskiluokka puhumattakaan pienituloisista.

Todellinen veroprosentti ei ole se verokortissa lukeva lukema. Todellinen veroprosentti on se kuinka suuri osa tuloista menee verojen maksuun mukaan lukien kaikki epäsuorat verot. Verojen kantomekanismilla ei ole väliä, väliä on sillä kuinka suuren osan verot tuloista haukkaavat. Arvonlisävero on esimerkki verosta, jonka pienikin korotus korottaa pienituloisen todellista veroprosenttia moninkertaisesti verrattuna suurituloiseen. Syynä tietenkin se, että pienituloinen säästää tuloistaan vain vähän suurimman osan mennessä kulutukseen. Suurituloisen tapauksessa arvonlisävero vie paljon pienemmän osan tuloista koska huomattava osa tuloista säästetään – tietenkin edelleen sijoitettavaksi eli lisätuloja hankkimaan.

Onkin suorastaan koomista seurata kuinka kotimainen vasemmisto sulkee silmänsä monien veronkorotusten regressiiviseltä vaikutukselta (regressiivinen tarkoittaa sitä, että todellinen veroprosentti on pienituloisella suurempi kuin suurituloisella, eli täsmälleen kuten arvonlisäveron tapauksessa). Syynä voi olla joko kyyninen usko oman kannattajakunnan typeryyteen tai siten oma hölmöys.

Kaiken kaikkiaan kannattaa varautua siihen, että kaikkea sellaista joka ei pääse karkuun tullaan jatkossa verottamaan rankemman kautta. Kiinteistövero, palkkavero, arvonlisävero, terveyskeskusmaksut, liikkumisen verotus ja kaikki sellainen omaisuus tai toiminta, jota ei voi siirtää Suomesta pois, tulee saamaan tuntuvasti kasvaneen verorasituksen tulevaisuudessa. Listani ei suinkaan ole kattava, mutta jos keksitte jonkun toiminnan tai tulon tai omistuksen, jota ei voi siirtää verottajaa karkuun ulkomaille, niin olette keksineet yhden tulevista kovan verotuksen kohteista.

Kyse on kuitenkin tuossakin poliittisista päätöksistä. Poliittisilla päätöksillä rajataan mikä pääsee verottajaa karkuun ja mikä ei. Kehitys onkin ollut tietoinen poliittinen valinta.

Tuolla kehityksellä tarkoitan sitä, että omistamisen ja suurten tulojen verotus kevenee samalla kun Suomeen sidotun toiminnan kuten palkkatyön verotus kiristyy tuntuvasti.

Hieman rajoja venyttäen voi sanoa, että tuo kehitys on yksi osa sitä hintaa, jota maksamme EU- ja eurojäsenyyksistä.

Kehityksen lopputuloksena mitä ilmeisimmin lopulta syntyy Euroalueen laajuinen verovapaa rälssi.

Ancien Régime.

Advertisements

From → Uncategorized

6 kommenttia
  1. n.n permalink

    Tonto hyvä, nyt olet kysymysten äärellä.

    Palaan asiaan otollisemman tilaisuuden tullen,

    terv,

    n,n

  2. Eurojärjestelmä on myös verotuksen suhteen tietyllä tavalla hauska. Vaikka keksittäisiin veroja, joilla saadaan keskiluokalta fiskaalikertoimilla 1 lisää rahaa, se ei auta. Syy on se, ettei työllisyys siitä kohene. Jos veroja nostetaan tarpeeksi, yritykset kuolevat ja pankit tulevat valtion syliiin. Ei siis ole pakotietä. Seuraava hallitus on ilmeisesti KOK+KESK saneeraushallitus. On kiinnostavaa nähdä mitä muutoksia se tekee ja mikä on olevinaan kyseisten muutosten syy.

    • En usko, että mitään järkeviä selityksiä edes on tarpeen antaa. Eihän niitä ole tarjottu kreikkalaisille, irlantilaisille tai portugalilaisillekaan. Espanjasta puhumattakaan.

      Valitettavasti pidän kaikkein todennäköisimpänä, että Suomessa ehditään tekemään peruuttamattomia vahinkoja ihan omatoimisesti ennen kuin Ranskan tai Italian sisäiset kähinät joko muuttavat europolitiikkaa järkeväksi tai hajottavat euron. Olen aika vakuuttunut siitä, että oma poliittinen johtomme on aivan yhtä halukas ja kykenevä tuhoamaan oman maansa talouden kuin kriisimaidenkin poliittinen johto.

      • Niinhän se on. Tarkoitit varmaan, että europolitiikka voisi muuttua järkevämmäksi, järkeväksihän se tuskin muuttuu ihan pian. Olisi kiinnostavaa tietää ymmärsivätkö esimerkiksi espanjalaiset, mitä tekivät.

        Meidän tapauksessamme ymmärrys voi edes hieman lisääntyä sitä kautta, että Ruotsi luopuisi sadomonetarismista ja muodostaisi järkevän esikuvan. Edellisen äänestyksen jälkeenhän näyttää mahdolliselta, että Riksbank saattaisi keskittyä pitkästä aikaa rahapolitiikkaan.

  3. Jussi permalink

    Ensinnäkin, KHO:n päätös oli ainoa mahdollinen, jos Suomessa aiotaan jatkossakin harjoittaa liiketoimintaa. Yritysten on voitava luottaa lainsäädännön pysyvyyteen ja verotuksen ennakoitavuuteen. Tämä on oikeusvaltion keskeisiä perusasioita.

    Toisekseen, yritysten tuloksen verottaminen on hyvin tehoton tapa kerätä veroja. Tällainen verojen kerääminen kannustaa vain pienentämään voittoja, kuten kaikki yrittäjät tietävät. Verottajahan maksaa kaikista ylimääräisistä kustannuksista aina verokannan mukaisen osuuden. Paljon järkevämpää olisi siirtyä virolaiseen veromalliin, jossa kertyvä pääoma on yrityksessä kunnes se nostetaan voitonjakona. Aivan yksinkertaista logiikkaa, joka on rahoitusmarkkinan muutosten takia tullut entistä ajankohtaisemmaksi. Suomessakin sovellettiin 90-luvulla suurella menestyksellä avoir fiscal -järjestelmää, jonka perusajatus oli sama kuin virolaisilla.

    Havainto tilanteen ja euro-valtion roolin muuttumisesta on kuitenkin oikea. Nykyisessä tilanteessa valtio muistuttaa yhä enemmän yritystä kuin perinteistä omaa valuuttaa hallinnoivaa valtiota. Tulojen ja menojen epätasapaino johtaa yrityksen konkurssiin ja tämä on näkymä myös euro-valtiolla vastaavassa tilanteessa.

    Toisaalta valtion konkurssi ei merkitse euro-maiden yritysten konkurssia. Yritykset ja yksityinen sektori voivat olla hyvässä kunnossa huolimatta valtion ongelmista. Itse epäilisin nykyisellä kansainvälisellä työnjaolla myös devalvaation tehokuutta valtion talouden ongelmien ratkaisussa.

    • Olisi kiinnostavaa nähdä jotain empiriaa devalvaation tehokkuuden epäilyn tueksi. Rahapolitiikan tehottomuutta moni euron kannattaja toistaa kuin mitä tahansa muuta kuvitteluun perustuvaa uskonnollista mantraa, mutta käytännön todisteita sille tehottomuudelle ei löydy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: