Skip to content

Euro heikentää teollisuuden tuottavuutta – eurokriisi ja pysyvät taloudelliset vahingot

kesäkuu 24, 2014

Kolme mielenkiintoista ilmiötä on noussut keskusteluun viime aikoina. Ensimmäinen on se, että Suomessa on tuottavuus heikentynyt vuoden 2008 jälkeen, toinen on Suomen saama mairitteleva kilpailukykyarvio Maailman talousfoorumilta ja kolmas on varsin vähäiselle kotimaiselle keskustelulle jäänyt pitkällisen finanssikriisin taloutta pysyvästi tuhoava vaikutus. Tuon kolmannen ilmiön sivuuttamista en pidä ollenkaan yllättävänä, sillä euro on pyhä eikä siinä voi olla mitään vikaa. Lisäksi oman rikkansa rokkaan tuo nimenomaan eurokriisin vaikutus tuottavuuteen, sillä pitkittyneellä kriisillä on aina tuottavuutta heikentävä vaikutus. Maailman talousfoorumin kilpailukykyarvioon taas on äskettäin ottanut kantaa Risto E. J. Penttilä mielipidekirjoituksessaan Financial Times –lehdessä (juttu täällä), jota Ilta-Sanomat on omassa jutussaan referoinut (juttu täällä).

Ensinnäkin katsotaan miten finanssikriisi on vaikuttanut eri maiden talouksiin. Muutama kuva, jotka on napsaistu lähteestä (1).

Hystereesi1

Hystereesi2Hystereesi3

Suomi on tuossa kisassa pärjännyt hämmästyttävän heikosti. Vaikka Suomen tilannetta kuinka selittäisi Nokian romahduksella, joka varmasti selittää ison osan, olemme silti pärjänneet heikosti. Nokian romahduksesta ja sen vaikutuksista on Roger Wessman kirjoittanut kiinnostavasti omassa blogissaan (täällä).

Mielenkiintoiseksi tilanne tulee kun analysoidaan maita tarkemmin. Vähiten kärsineet maat ovat sellaisia, joiden alueella rahapoliittista kiristymistä ei ole tapahtunut. Selkeimmät esimerkit ovat hillittömästi rahaa painanut Sveitsi ja lähes yhtä suruttomasti rahapainoa pyörittänyt Australia. Mitä pahempi on ollut maan alueelle puraissut rahapolitiikan kiristyminen, niin sitä pahempi on vaurio ollut.

Suomessahan ovat yritykset, erityisesti pk-kokoluokan yritykset, jo pitkään valitelleet rahoituksen saamisen vaikeutta. Ilmiö kertoo rahapolitiikan kiristymisestä. Kannattaa huomata, että rahapolitiikan kiristyminen on aina suhteellinen ilmiö eli vertauskohtana on kriisiä edeltävä taso.

Mutta sitten tuohon R.E.J. Penttilän kirjoitukseen. Kunnon uskovaisen tavoin Penttilä ei kykene näkemään mitään vakaumustaan vastaan olevaa ilmiötä. No, en ole koskaan Penttilää talousmiehenä pitänytkään. Selkeästi enemmän poliittinen eläin.

Sekä euroon kuuluvien että euroon kuulumattomien maiden osalta talouden romahdusta ja erityisesti romahduksen suuruutta selittää ensisijaisesti rahapolitiikka. Mikäli katsotaan maakohtaisia tilanteita myös Euroalueen sisällä, niin rahapolitiikan taloutta supistava tai laajentava vaikutus on selkeästi merkittävin selittävä tekijä.

Suomen hallitus ei olisi voinut tehdä oikein mitään todellista korjatakseen EKP:n umpityperän rahapolitiikan tuhoisia vaikutuksia. Penttilän spekuloinnit siitä mitä hallitus olisi voinut tehdä ovat tuossa valossa aika koomisia. Totta on, että Suomen hallitus olisi voinut tehdä paljon enemmän kuin teki, mutta taustalla olevan rahapoliittisen mekanismin tuhoisuutta ei finanssipolitiikalla voi korjata.

Mielenkiintoisempaa kuitenkin on mitä tämä pitkäaikainen kriisi vaikuttaa Suomen ja muiden euromaiden talouteen. On varsin pitävästi näytetty, että korkeana työttömyytenä näyttäytyvä talouden sukeltaminen tuottaa taloudelle pysyvää vahinkoa, mitä nousukaudet eivät pysty korjaamaan. Laman tuhot ovat normaalitilanteissa epäsymmetrisiä. Lamasta seuraavat ainakin seuraavat ilmiöt (poimittu lähteistä (2), (3), (4)):

  • Yritysten tuotot ja kotitalouksien säästöt, joita voitaisiin käyttää investointeihin, pienenevät dramaattisesti.
  • Työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys, kasvaa. Tuloksena on työssä käyvän työvoiman suhteellisen osuuden lähes pysyvä heikkeneminen, mikä tarkoittaa kestävyysvajeen kasvua.
  • Teollisuuden tuottavuuden kasvu hidastuu tai jopa taantuu.

Nuo ilmiöt näkyvät muun muassa elinkeinoelämän taantumisena. Toiminta on vähemmän kannattavaa, uusia investointeja ei tehdä, tuottavuuden parantamiseksi ei ponnistella yms. Toisin sanoen eurokriisi lähtökohtaisesti heikentää työn tuottavuutta ja pahentaa kestävyysvajetta.

Koska eurojäsenyys pakottaa Suomen kärvistelemään osana Euroaluetta, niin nuo pitkäkestoisen taantuman negatiiviset vaikutukset purevat erityisen tehokkaasti myös Suomeen. Työn tuottavuuden kasvun heikkeneminen tai jopa tuottavuuden taantuminen ovat käytännössä seurausta eurokriisistä eli pohjimmiltaan eurojäsenyydestä.

Työllisyysvaikutusten vuoksi eurojäsenyys ei ainakaan helpota kestävyysvajeen hoitoa.

Kunnon uskovaisena Penttilä ei tietenkään edes spekuloi sillä, että eurolla ja EKP:n rahapolitiikalla voisi olla jotain yhteyttä Suomen tilanteeseen. Koska euro on lähtökohtaisesti hyvä, niin sitä ei voi edes mainita koska maininta voitaisiin tulkita epäuskoksi.

Eipä ole EU se tulevaisuuden kilpailukykyinen talousalue tätä vauhtia. Pysyviä taloudellisia vahinkoja tietoisella politiikalla. Tulee erehdyttävästi mieleen vanha vitsi siitä, että ”sosialismi ei toimi, lisää sosialismia”.

Euro on todellakin tuonut vakautta. Talouden taantuminen ja köyhtymisemme on vakaa ja näillä näkymin väistämätön kehitys.

Kiittäkäämme euroa!

 

(1) Lawrence M. Ball, Long-Term Damage from the Great Recession in OECD Countries. NBER Working Paper No. 20185, 2014

(2) International Monetary Fund, “What’s the Damage? Medium-Term Output Dynamics After Financial Crises,” World Economic Outlook, October 2009.

(3) Reifschneider, Dave, William L. Wascher, and David Wilcox, “Aggregate Supply in the United States: Recent Developments and Implications for the Conduct of Monetary Policy,” 14th Jacques Polak Annual Research Conference, November 2013.

(4) Hall, Robert E., “Quantifying the Lasting Harm to the U.S. Economy from the Financial Crisis,” NBER Macroeconomics Annual, 2014.

Advertisements

From → Uncategorized

9 kommenttia
  1. ripa permalink

    Olipa taas kiva lukea järkevää analyysiäsi!

    Kokemus oli aivan toisenlainen kuin lukiessani Penttilän ”ideologista pläjäystä”, josta älyllistä rehellisyyttä on vaikea löytää!

    Pari pientä juttua metsäteollisuudesta ja Nokiasta:

    Penttilä kirjoitti: ”while the iPad decimated Finland’s paper industry as people discarded newsprint for digital news.”

    Kuitenkin:
    ”Global paper consumption is at a record high level and it will continue to grow.”
    http://www.forestindustries.fi/industry/paper_cardboard_converted/paper_pulp/Global-paper-consumption-is-growing-1287.html

    ”The paper industry, it seems, has taken a Twainesque position that reports of papers demise are greatly exaggerated. Indeed, paper is doing quite well.”
    http://news.thomasnet.com/IMT/2014/01/16/paper-price-forecast-2014-conditions-favor-buyers-as-markets-plod-ahead/

    Nokian romahduksen vaikutuksesta ongelmiimme on esitetty tämänkaltainen arvio:
    Konjunkturinstitutin raportissa ”Kilpailukyvyn kehitys Suomessa ja Ruotsissa”:
    Suurin osa Ruotsin ja Suomen” välisestä erosta johtunee suomalaisen ICT-alan tuotteiden, erityisesti elektronisten ja optisten laitteiden, nopeasti pienentyneestä viennistä. Kiinteinä hintoina mitattuna näiden tuotteiden vienti on vähentynyt 40 prosenttia vuodesta 2008, jolloin niiden
    osuus suomalaisen tavaraviennin arvosta oli melkein neljännes. Ruotsissa tämän alan vienti
    on kehittynyt paljon voimakkaammin. Vuonna 2011 vienti oli kiinteinä hintoina lähes 30 prosenttia
    suurempi kuin ennen finanssikriisiä” (Teoksessa: Kilpailukyky ja työn tarjonta – oppia Ruotsin kokemuksista? Talousneuvosto joulukuu 2012).

    • Tässä lamakeskustelussa on minusta aika käsittämätöntä se, että jo vuosia sitten (taisi olla joskus 1970-luvulla) todettiin laman/kovan taantuman niistävän taloudesta pysyvästi pois sen kapasiteettia. Toisin sanoen tuo kapasiteetti ei maagisesti palaa nousukauden aikana.

      Tuon vuoksi Euroalue ei saa takaisin niitä tappioita, jotka syntyvät tämän kuvion aikana. Ainoa keino on toimia suurin piirtein kuin Kiina, joka laski muun maailman ahneuden/virheiden varaan ja rakensi talouttaan hyvin tietoisesti.

      Kiinalla on kuitenkin pitkä matka ottaa takaisin se, mikä Maon ”Suuren Harppauksen” ja ”Kulttuurivallankumouksen” aikana taloudesta tuhottiin. Joidenakin arvioiden mukaan Kiina on joskus kymmenen vuoden kuluttua saanut takaisin sen, mikä noiden älyttömyyksien aikana tuhottiin.

  2. Lienee taas syytä kiittää erikseen todella hyvästä postauksesta. Tämä kysymys pysyvistä vaurioista on alkanut huolettaa minua kohtuullisen paljon, koska euro ei osoita hajoamisen merkkejä. Toisaalta voisi tietenkin ajatella tilanteemme olevan aika huono myös omassa valuutassa, onhan Ruotsi onnistunut ryssimään rahapolitiikkansa täydellisesti. Tämä siitä huolimatta, että esim. Lars Svensson on yrittänyt puhua järkeä.

    Toinen melko hyvä blogipostaus pysyvistä vaurioista, jota voin suositella:
    http://thefaintofheart.wordpress.com/2014/06/06/indications-that-monetary-policy-failure-has-caused-permanent-damage-to-the-economy/

  3. Riikka Söyring permalink

    Saksa näyttää ostavan paperinsa nykyään Ruotsista, koska se tulee edullisemmaksi kuin ostaa euromaista kuten Suomesta.

    Jokseenkin nerokasta kun asiaa miettii: euron käyttö ei kannata euromaiden välisessä kaupan käynnissä koska euro tekee siitä liian kallista.

    US-blogeissa mm. Kimmo Saarikko käsittelee aihetta (Eurofundamentalistit vastaan kansantaloustieteilijä ja todellisuus http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171067-eurofundamentalistit-vastaan-kansantaloustieteilija-ja-todellisuus )

  4. ripa permalink

    Myös Pertti Haaparanta on kirjoittanut Ball’in analyysistä:
    http://blog.hse-econ.fi/?p=6185

    • Olen Haaparannan kanssa pitkälti samaa mieltä.

      Niin kauan kun Suomen huippupolitiikot laskevat tulevaisuutensa EU:n huippuvirkojen varaan, niin Suomen johto ei muuta toimintatapaansa.

      Finis Finlandiae.

    • Tuolta kannattaa ehdottomasti lukea Haaparannan ja Juhana Vartiaisen ajatusten vaihto keskusteluosiosta.

      Olen vielä vähän epävarma siitä, onko Suomen tragediassa kysymys enemmän järkyttävästä epäpätevyydestä vai tahallisesta tuhotyöstä. Tuon keskustelun lukeminen siirsi mittariani epäpätevyyden suuntaan.

      • Juhana Vartinainen on virallisen demarilinjan uskollinen soturi. Tosin täytyy myöntää, että pidän Vartiaista yksinkertaisesti sangen huonona ekonomistina, joten hän ehkä aidosti uskoo omiin väitteisiinsä. Jonkun Sailaksen ja Korkmanin tapauksessa taas taipuisin harkittuun valehteluun. Raimo Sailashan on hänkin jopa nyt eläkkeellä ollessaan keskittynyt lillukanvarsiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: