Skip to content

Demokratia ja markkinatalous eivät ole sama asia – länsimaisen demokratian uusi haaste

kesäkuu 23, 2014

Kylmän sodan aikana länsimaiden kansalaisille kerrottiin, että demokratia ja markkinatalous ovat saman asian erottamattomia puolia. Ilman demokratiaa ei toimiva markkinatalous pitänyt olla mahdollista eikä markkinataloutta pitänyt olla olemassa ilman demokratiaa. Tuo väite oli kylmän sodan aikoina luonnollinen ja päällisin puolin looginen, olihan koko läntinen yhteiskuntamalli uhattuna kommunistisen blokin toimesta. Kommunistisen blokin malli ei sisältänyt sen enempää demokratiaa kuin markkinataloutta. Sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia että yritysten voitontekomahdollisuuksia ajavat ja niistä huolestuneet tahot kykenivät luontevasti yhdistämään näkemyksensä yhteisen vihollisen vastustamiseksi. Kommunistinen blokki ei tarjonnut sen enempää kansalaisoikeuksia kuin omistajan oikeuksia tahi voitontekomahdollisuuksia. Kyseessä oli todellakin kahden hyvin erilaisen yhteiskuntamallin välinen kamppailu aina toisen tuhoon saakka.

Sen kuinka tuo kamppailu päättyi tiedämme historiasta. Neuvostoliiton johtama kommunistinen blokki romahti heikomman taloudellisen suorituskykynsä seurauksena.

Näkemykseni mukaan länsimainen yhteiskuntamalli on jälleen uhattuna. Tällä kertaa uhka on huomattavasti hankalampi ja paljon vaikeampi torjua. Itse asiassa tämänkertainen uhka on monessa mielessä paljon, paljon pahempi kuin kommunistiblokin tuottama uhka. En itse koskaan pitänyt millään muotoa todennäköisenä enkä edes mahdollisena, että kommunistiblokki olisi voittanut, joten en ollut huolestunut kylmästä sodasta sinällään. Mikäli kylmä sota olisi muuttunut todelliseksi sodaksi, niin tulos olisi ollut arvaamattomampi.

Länsimaat voittivat demokratian ja markkinatalouden yhdistämisellä. Systeemillä, jossa kansalaisilla on oikeuksia ja yhteiskunta pitää ainakin jollain tasolla kansalaisistaan huolta. Systeemillä, jonka puitteissa käytännössä kaikki länsimaissa asuvat pääsivät osalliseksi talouden kasvusta ja menestyksestä. Kylmän sodan aikana tuota systeemiä puolustivat käytännössä kaikki länsimaiden toimijat aina erilaisista kansalaisjärjestöistä suurten omistajien etujärjestöihin eli perinteisiin kapitalisteihin. Tilanne on nyt muuttunut tavalla, jonka harva tuntuu ymmärtäneen.

Tuon muutoksen vuoksi länsimaiset demokratiat ovat tällä hetkellä vakavan eksistentiaalisen haasteensa edessä. Tuon haaste on syntynyt siitä tosiasiasta, että jotkut valtiot ovat kyenneet yhdistämään toimivan ja tehokkaan markkinatalouden totalitaristiseen hallintoon. Malliesimerkkinä tästä on Kiina.

Kiinassa ei ole demokratiaa eikä mielipiteen vapautta. Kiina on totalitaristinen valtio, mutta samalla se on hyvä ja houkutteleva paikka liiketoiminnalle. Kiinassa voi tehdä erinomaisen hyvää bisnestä. Ennen Krimin kriisiä Venäjä oli menossa samaan suuntaan, toimiva liiketoimintaympäristö ilman demokratian tuomaa arvaamattomuutta, demokratiassahan politiikka saattaa muuttua radikaalistikin vaalien jälkeen. Kiinan kyky yhdistää markkinatalous ja totalitarismi ei kuitenkaan ole historiallisesti ainutlaatuinen, myös Euroopan historiasta löytyy vastaava esimerkki.

Euroopassa Hitlerin Saksa oli totalitaristinen valtio, mutta Saksa oli myös paikka, jossa monet yritykset tekivät ilmiömäisiä voittoja. Hyvä ympäristö liiketoiminnalle. Ammattiyhdistysliikkeestä tai vaalien tuomasta epävarmuudesta ei tarvinnut kärsiä, bisnestä pystyi tekemään vakaissa ja ennustettavissa oloissa. Vakaus se on poikaa.

Hitlerin Saksassa ei teollisuuspiirien ja pankkiirien omaisuutta takavarikoitu eikä yrityksiä kansallistettu. Tuon vuoksi talouselämän oli helppo kannattaa uutta järjestystä eikä monenkaan maan elinkeinoelämä vierastanut Hitlerin hallintoa. Hitlerin Saksan kanssa pystyi käymään tuottoisaa kauppaa. Ilmiö toistuu nyt Kiinan tapauksessa, totalitarismi tuo vakaan ja ennustettavan liiketoimintaympäristön, jossa työläiset pysyvät kurissa ja poliittinen liiketoimintaa häiritsevä kuohunta tukahdutetaan nopeasti.

Markkinatalouden ja totalitarismin yhdistelmä näyttääkin monen elinkeinoelämän toimijan silmissä vallan houkuttelevalta mallilta. Demokratiastahan ei ole kuin haittaa, vaalien jälkeen saattaa tapahtua huomattavia suunnanmuutoksia. Demokratiat mokomat saattavat tarjota todellista mielipiteenvapautta, puhevapautta ja duunareille jopa oikeuden järjestäytyä ammattiyhdistysliikkeiksi.

Moni demokratiasta huolestunut ei selvästikään ole ymmärtänyt, että elinkeinoelämä ei ole demokratian automaattinen liittolainen nykyisessä tilanteessa. Suurille yrityksille, olivat ne sitten teollisuusyrityksiä, pankkeja tai kauppaketjuja, oleellista on mahdollisuus kannattavan liiketoiminnan tekemiseen ja vakaa toimintaympäristö. Tuolloin demokratia ei välttämättä ole se automaattisesti parempi vaihtoehto liiketoiminnan kannalta.

Demokratialla ja elinkeinoelämällä ei enää ole yhteistä vihollista. Elinkeinoelämälle totalitarismi sopii mainiosti mikäli liiketoiminta ei häiriinny. Demokratian ja markkinatalouden kylmän sodan aikainen liitto on huomaamattomasti mutta vääjäämättömästi purkautunut.

Totalitarismi on yhä demokratian ja kansalaisoikeuksien vihollinen. Mutta markkinatalous ja liike-elämän hyväksyntä eivät enää ole demokratian yksinoikeus.

Kiinan kaltainen totalitarismin ja markkinatalouden yhdistävä malli on varmasti hyvin houkutteleva sekä poliittisen eliitin, virkamieseliitin ja elinkeinoelämän vaikutusvaltaisimpien tahojen näkökulmasta. Ei vaalien ja väärin äänestävien kansalaisten tuomia ongelmia. Vakautta ja ennustettavuutta sekä hyvät mahdollisuudet tehdä kannattavaa bisnestä.

Olen tämän vuoksi erittäin huolestunut viimeaikaisista ilmiöistä kuten EU:n kasvavasta demokratiavajeesta sekä taipumuksesta voittojen yksityistämiseen ja tappioiden sosialisointiin. Eurooppalaiset demokratiat vaikuttavat vähitellen luopuvan parhaista piirteistään eli kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista ja aidosta demokratiasta. Luopumislistalle ovat päätyneet monessa maassa myös ne kansalaisista huolehtimiseksi luodut rakenteet, joilla länsimaiset yhteiskunnat varmistivat omaa olemassaolonsa oikeutusta kommunistiblokin kanssa käydyn kylmän sodan aikana. Nyt noita rakenteita ei ilmeisesti koeta tarvittavan, eihän eksistentiaalista uhkaa enää tunnu olevan.

Uhka demokratialle ja kansalaisoikeuksille on kuitenkin vähintään saman tasoinen kuin kylmän sodan aikana. Tosin uhka on paljon salakavalampi koska markkinatalouden ja demokratian välistä kohtalonyhteyttä ei ole.

Länsimainen demokratia on nykyisellään vakavammin uhattuna kuin konsanaan kylmän sodan aikana. Uhka on vakavampi kuin tuolloin, sillä vanha liittolainen eli elinkeinoelämä ei enää automaattisesti ole liittolainen. Elinkeinoelämälle kyllä kelpaa totalitarismikin.

Demokratian vannoutuneena kannattajana pidän kehitystä pelottavana.

Mainokset

From → Uncategorized

12 kommenttia
  1. Crony capitalism on englantilainen termi tälle kuvailemallesi ilmiölle. Suomessa se näkyy esimerkiksi luvanvaraisessa elinkeinotoiminnassa. Virkakunta päättää miten paljon taksiautoilija kykenee tekemään tulosta. Poliitikot lupaavat taksikyytejä äänestäjilleen, niin rahan ollessa niukka resurssi he päättävät laskea hintoja sen sijaan ettäpriorisoisivat lupauksiaan. Pankkimaailmassa sama, rahtiliikenne,kaupat,elintarviketeollisuus, autokoulut, lääkäripalvelut… Kaikessa suuret toimijat kykenevät lobbaamaan mieleisiään päätöksiä kilpailunrajoittamiseksi. Sitten ihmetellään kun hinnat nousevat.

    • Suurten toimijoiden kannalta Kiinan kaltainen totalitarismin ja kapitalismin yhdistävä malli on paljon houkuttelevampi kuin länsimainen demokratia. Demokratiassa ihmiset voivat mokomat äänestää väärin ja aiheuttaa muutoksen.

  2. n.n permalink

    Suomessa ilmiön salakavaluus näkyy parhaiten siinä miten Björn Wahlroosin suoraan valtionvastaiset ”onko meillä varaa demokratiaan”- pohdiskelut aiheuttavat hyväksyvää nyökyttelyä ”rohkeista pohdiskeluista”.

    Tähän verrattuna on suorastaan surkuhupaisaa miten samaan aikaan otsikoita revitään ” anarkisteista”.

  3. hakki47 permalink

    Minä olen ollut siinä käsityksessä, että tätä ilmiötä on kutsuttu fasismiksi. Olenko väärässä? Miksi

  4. Toki vapaat ihmiset voivat tehdä päätöksen järjestää äänestämällä oman kylänsä ja heimonsa asioista, ei demokratia huono työkalu sellaiseen ole. Ongelmat syntyvät siinä vaiheessa, kun (I) äänestäjien määrä ylittää veronmaksajien määrän ja (II) julkinen velkaantuminen ei vaikuta avoimen sektorin rahoitukseen.

    (I) Suomessa on 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ja 2,3 miljoonaa työssäkäyvää (joista 600.000 julkisella sektorilla).

    (II) Suljetuilla pääomamarkkinoilla velkaantuminen oli vähän vaikeampaa, koska valtion velanotto tappoi investoinnit yksityiseltä puolelta. Nyt kun valtio voi vapailla pääomamarkkinoilla kerätä rahaa – siis tulevaisuudesta nykyhetkeen siirrettyä verotusta – äänestäjilleen, eivät länsimaiden poliittisiset päättäjät ole osoittaneet suoraselkäisyyttä veronmaksajia kohtaan – nykyisiä tai tulevia.

    • Itse asiassa kohtasi (ii) ei toimi noin vaikka tuo onkin yllättävän yleinen käsitys. Ensinnäkin valtion velkaantuminen talouden niiatessa ei käytännössä ole tulevien verotulojen käyttämistä ennakkoon eikä valtion velkaantuminen suljetuillakaan pääomamarkkinoilla tapa yksityisiä investointeja. Valtion suhdanteita vakauttava raha- ja finanssipolitiikka itse asiassa vähentää tulevaa verotustarvetta ja lisää yksityisen puolen investointeja. Tästähän on hyviä esimerkkejä viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajalta.

      Aiheesta on myös erittäin tärkeä ja tuore analyysi http://www.nber.org/papers/w20185

  5. Linkki vaatisi maksamaan, joten en voi sitä lukea. Mutta noin yleisesti ottaen tuota tutkimusta siis lukematta, vapaat pääomamarkkinat edellyttävät että valtio ei ime rahaa pois privapuolen sektorilta. Kuten totesin, Suomen valtio saa kv. markkinoilta lainaa, mutta se pitää silti maksaa takaisin privapuolen tuotoilla.

    Jotenkin tuntuu nyt vähän siltä ettet oikein hahmota pääomamarkkinoiden toimintaa? Jos valtio kerää 10 jaardia vuodessa, niin se tarkoittaa ettei sitä voida maksaa takaisin, koska privapuolella ei riitä tuottavuutta siihen. Matala korkotaso indikoi, ettei kansantaloudessa ole tuottavia sijoituskohteita. Tiedäthän, kysynnän ja tarjonnan tasapaino.

    • Crowding out varsin mahdollinen ilmiö mikäli olisimme kultakannassa. Ajatus on peräisin kultakannan ajalta. Fiat-rahaa käytettäessä rahan määrä ei ole vakio, minkä vuoksi asia ei ole niin yksinkertainen.

      Kun kysyntäshokista johtuvan laskusuhdanteen aikana ja erityisesti likviditeettiloukun tapauksessa valtio lainaa rahaa (tai painaa sitä), niin crowding out -ilmiötä ei tapahdu siinä mielessä kuin perinteisesti esitetään.

      Toisaalta nyt tämän suuren laskusuhdanteen aikana kapasiteettia on hillittömästi käyttämättömänä ja puute on kysynnästä. Tuolloin koko crowding out ei ole kovinkaan uskottava tarina.

  6. kari permalink

    Itse asiassa suljetuilla markkinoilla velkaantuminen on helpompaa, jos on oma valuutta. Suomen historia tarjoaa tästä esimerkin.

    Sodan jälkeen valtio oli velkaantunut suunnilleen 100 % BKT:sta. Piti maksaa sotakorvaukset, asuttaa evakot ja jälleenrakentaa Lappi. Pääomaliikkeet eivät olleet vapaita, markan kurssi oli kiinteä Bretton-Woods-järjestelmässä.

    Valtio rahoitti massiivisesti jälleenrakennusta setelipainoa pyörittämällä, mistä tietysti seurasi inflaatiota. Markan arvo suhteessa US-dollariin tipahti kymmenesosaan vuodesta 1938.

    1950-luvun lopulla valtion velka suhteessa BKT:hen oli laskenut pariinkymmeneen prosenttiin. Miten se on mahdollista? Talous kasvoi ja oli täystyöllisyys. Velkojen nimellisarvo ei laskenut, mutta reaaliarvo laski.

    Olen kyllä samaa mieltä siitä, että meillä on nyt ongelma, jota on vaikea demokraattisesti ratkaista. Liian moni on hyvinvointivaltiossa saamapuolella, kun julkisen talouden osuus on yli puolet BKT:sta. Todennäköisesti meillä on edessä Uuden-Seelannin tie, kun ensin on käyty Kreikassa.

    • Tämänkaltainen perinteisten puolueiden kyvyttömyys hoitaa asioita johti edellisella kerralla fasismin nousuun.

  7. Hyvä kirjoitus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: