Skip to content

Pohjoinen hyvinvointimalli ja Suomi – Hesarin pääkirjoitus ja turhaa hurskastelua

kesäkuu 1, 2014

Helsingin Sanomien tämänpäiväinen pääkirjoitus vaikuttaisi koomiselta ellei käsiteltävä asia olisi niin vakava. Hesarin mukaan Suomen kyky pysyä mukana pohjoismaisessa hyvinvointivaltiokehityksessä on uhattuna. Helsingin Sanomien pääkirjoitus löytyy täältä.

Koomiseksi Hesarin pääkirjoituksen tekee se, että poliittinen valinta asian suhteen on todellisuudessa tehty jo aikaa sitten. Poliittinen valinta siitä, että Suomessa ei tulla jatkossa enää soveltamaan ja kehittämään pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia on jo tehty ja tuon valinnan nimi on eurojäsenyys.

Käytännössä professori Vesa Kanniaisen keräämän työryhmän raportti kertoo paljon Suomen menestyksestä ja mahdollisuuksista euromaana. Pelkkä euron aiheuttama hyvinvointitappio on Suomelle suurempi kuin kaikki esillä olleet sopeuttamistarpeet. Olen kirjoittanut raportista aikaisemmin täällä.

Odotan suurella mielenkiinnoilla sitä hetkeä, jolloin johtavat päättäjämme rohkenevat kertoa äänestäjilleen, että sorry, kyetäksemme olemaan euromaa on Suomesta nykyinen hyvinvointivaltio yksinkertaisesti purettava. En tosin aio pidättää hengitystäni tuollaista lausuntoa odottaessani, sillä hyvinvointivaltion yksityistämistä ja purkamista aiotaan tehdä pala kerrallaan ottamatta itse asiaa puheeksi.

Sinänsä minua ei häiritse moni hyvinvointivaltion purkamisoperaatio, minusta radikaali remontti on tarpeen ihan periaatteessakin. Mutta minua ärsyttävät toimenpiteiden perusteluista lävitse paistava älyllinen epärehellisyys ja härski valehtelu.

Käytännössä kuitenkin näyttää siltä, että äänestäjät ovat haistaneet muun muassa sen ristiriidan, joka demareiden virallisen hyvinvointivaltiopolitiikan ja eurojäsenyyspolitiikan välillä vallitsee. Eurojäsenyyden kannattaminen tarkoittaa demareille aatteellista itsemurhaa, sillä perinteisen demariajattelun ja eurojäsenyyden edellyttämien toimenpiteiden yhteensovittaminen ei nyt vain ole mahdollista.

Kokoomuksen kannattajista suurin osa todennäköisesti kannattaa niitä sopeutustoimenpiteitä, joita eurojäsenyys tulee vaatimaan. Huvittavaksi kuvio menee kuitenkin siinä vaiheessa kun mietitään mitä sopeuttaminen tarkoittaa suurelle osalle kokoomuksen kannattajista henkilökohtaisella tasolla. Moni kokoomuksen kannattaja kun uskoo mitä ilmeisimmin aivan vakavissaan, että sisäinen devalvaatio palkkojen laskemisineen ja massatyöttömyyksineen ei tulisi heihin vaikuttamaan.

Palkkojen leikkaukset kohdistuvat aina ajatuksissa ”joihinkin toisiin”. Herätys todellisuuteen tulee todennäköisesti olemaan aika tyly. Virkamiesten ja toimihenkilöiden palkat kun ovat samalla leikkauslistalla kuin duunareidenkin. Ja niistä korkeammista virkamiehistä vähintään puolet pitäisi irtisanoa.

Toisaalta tietty osa kokoomuksen kannattajista ei suinkaan häviäisi sopeutuksen yhteydessä. Tuo osa on kuitenkin vain pieni kokoomusta äänestävistä.

Eiköhän tämä valintatilanne hyvinvointivaltiomallin ja euron välillä olisi aika tehdä selväksi. Mitä kauemmin taloudellisten tosiasioiden kieltämistä jatketaan, niin sitä vaikeammaksi todellisuuden kohtaaminen muuttuu.

Advertisements

From → Uncategorized

12 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Hurskastelu oivasti riisuttuna. Ehkä sitenkin on kokonaisuuden kannalta parempi, että todellisuuden kohtaaminen tehdään riittävän konkreettiseksi. Äänestäjämme kun eivät aina hevin ymmärrä, mitä ovat tekemässä.

  2. HS linkki rikki, oikea tässä: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomen+hyvinvointimallista+t%C3%A4ytyy+pit%C3%A4%C3%A4+huolta/a1401514782561

    Kävin pitempää eurokeskustelua hiljattain ”vakautta” näkevän kokoomuslaisen kanssa, jonka ymmärrys ihmetytti. Jännää, että hänkin totesi enemmistön ekonomisteista olevan kannallani, mutta jaksoi vääntää vakauden ja poliittisten syiden puolesta. http://blogit.hs.fi/perassahiihtaja/2014/05/15/onko-euro-suomelle-siunaus-vai-kirous/

    • Kiitos. Linkki nyt toivottavasti korjattu.

      Itse olen tullut siihen tulokseen, että moni ”vakautta” näkevä todellakin luottaa siihen, että sisäinen devalvaatio ei heihin koske. Tuollainen on kuitenkin matemaattinen mahdottomuus, mikäli esimerkiksi kokoomuksen kannatus on noin 20%, niin on tuosta porukasta ehkä viidesosa (tämä heittona) on sellaisia joihin homma ei purisi. Loput kärsivät samalla tavoin kuin muidenkin puolueiden kannattajat.

  3. Erkki permalink

    Ihmisoikeudet ovat luksushyödykkeitä. Who knew? Stop the press!

    Hesarin toimitukselle voisi myös muistuttaa, etteivät devalvaatiot näyttäneet kuluttajatuotteiden valmistusta haittaavan, sillä Suomessa oli vielä 1980-luvun lopulla mm. laajat kenkä- ja vaateteollisuudet.

    1990-luvun alussa vain sattui pari oleellista tapahtumaa, jotka kytkeytyvät suoraan Hyysärin toimittelijoiden idioottimaiseen ideologiaan. Yksi oli se ensimmäinen vahvan markan eurokytkennän romahtaminen, joka aiheutti devalvaation ihan raskaasta teollisuudesta riippumatta. Monella firmalla oli valuuttalainaa… kuten muistamme, niitä kuoli kuin kärpäsiä.

    Toinen oli NL:n romahdus, joka pyyhki suurimman osan vasemmistoperiaatteella idänkaupassa toimineiden ”firmojen” myynnistä yön yli. Lisää kärpäsiä. Kolmanneksi voisi vielä heittää Koiviston konklaavin nerokkaan talousajattelun, jossa yrittäjät uhrattiin ja pankit ja demarit pelastettiin. Samahan tunnetaan nykyään termillä ”tappiot sosialisoidaan ja voitot yksityistetään”.

    Ruotsi ei tietääkseni läpikäynyt samanlaista talouspoliittisen hölmöilyn maailmanmestaruustaistelua, joten sikäläiset yritykset selvisivät ilman tätä yrityssektorin tuhoavaa extinction eventtiä. Ja kuinka ollakaan, siellä sekä kuluttajat että kuluttajafirmat selvisivät – ja heidän firmansa ovat nyt maailman herroja.

    Kuluttajafirmojen selviämisen ja menestyksen saa selitettyä tällaisella yksinkertaisella evoluutioteorian sovelluksella, lisäten suomalaisille firmoille 1990-luvun alkuun täysin itseaiheutetun katastrofaalisen extinction eventin.

  4. H. Myllyniemi permalink

    Liekö suurin ongelma ”hyvinvointivaltion” kaikkivoivan leimasimen avulla toteutetut poliittiset johtajatason suojatyöpaikat, jotka on tehokkaasti jyvitetty aina kulloisellekin hallituspuolueen jäsenille? Nyt kun näitä ei voida oikein ”purkaakaan” kannatuksen romahtamisen pelossa.

    Toinen ongelma on tietysti se, että näiden himmeleiden purkaminen juuri tällaisessa syöksykierteessä vain pahentaisi työttömyyttä.

    Kahdeksan vuotta on elvytelty – tuloksetta, virkkoi presidenttikin. Kyllä velkarajat otettiin 90-luvun alussakin tappiin, ennen kuin oli kohdattava ”karut” tosiasiat.

    • En ole vielä katsonut Niinistön haastattelua, joten olen hieman kevyillä eväillä liikkeellä. Toisaalta se, että Sauli sujuvasti sekoittaa taloudellisia käsitteitä ei olisi mitenkään uusia asia.

      Olen sen verran dogmaattinen, että minusta väite siitä, että olisimme todellakin elvyttäneet on hölynpölyä. Elvytyksessä pyritään kasvattamaan kokonaiskysyntää tavalla tai toisella. Meidän nykyinen velkamme on syömevelkaa, jolla valtio pyrkii selvitymään olemassa olevista sitoumuksistaan. Siinä mielessä se ei sinänsä ole elvytystä, joskin se on aivan mielettömästi pehmentänyt romahdusta (ja itse asiassa estänyt sen).

      Pitääkin katsoa Niinistön haastattelu. Mutta lehtitietojen perusteella käsitykseni Niinistöstä talousmiehenä ei ole muuttunut ainakaan positiiviseen suuntaan viimeisten yli 20v aikana.

      Jos olisimme noilla velkarahoilla oikeasti elvyttäneet eli pyrkineet luomaan uutta toimintaa, niin tilanne olisi varmaankin toinen. Hitto, valtiohan olisi voinut ostaa Nokian pois kuleksimasta pariinkin otteeseen.

      • H. Myllyniemi permalink

        Olen samaa mieltä siitä, että presidentin elvytyslausunto – joka siis tarkoitti valtion velkaantumista – antaa sinällään harhaanjohtavan kuvan, ellei sitä tarkastele juuri siinä kontekstissa, että kaikenlaisia julkisen sektorin ”toimialoja” on lisätty tasaiseen tahtiin; ja että tällä ”syömävelalla” on estetty näidenkin virkahenkilöiden irtisanominen.

        Minä olen kuitenkin Elina Lepomäen kanssa samaa ”kuppikuntaa” eri puoluetunnuksista huolimatta, että hänen tavoin koen työttömyysjouston hyvin epäoikeudenmukaiseksi sopeutuskeinoksi (Lepomäki käytti täsmällisemmin ilmaistuna ”epäinhimillinen”). Eikä tuo oikein näytä hyvältä valtiontaloudenkaan kuvakulmasta.

        Minusta nykyisen ja tätä edeltäneen hallituksen olisi kannattanut ajaa tarmokkaasti työmarkkinoiden sopeutusta (koska euroero tuo heinäsirkat, aurinko sammuu ja mannerlaatat romahtavat) ja alistua siihen ”saksalaiseen Eurooppaan”, millä tässä voisi pärjätä.

        Jos olisin itse pääministeri järjestäisin neuvoa antavan kansanäänestyksen, jossa vaihtoehtoina on tämä työttömyydellä sopeuttaminen (kunnes velkapiikki tulee tappiin ja sitten eletään syyskuuta 1992), työmarkkinoilla sopeuttaminen – tai valuuttakursilla ja ”tuontihintojen inflaatiolla” sopeuttaminen.

    • Rauno permalink

      ”Minä olen kuitenkin Elina Lepomäen kanssa samaa ”kuppikuntaa” eri puoluetunnuksista huolimatta, että hänen tavoin koen työttömyysjouston hyvin epäoikeudenmukaiseksi sopeutuskeinoksi (Lepomäki käytti täsmällisemmin ilmaistuna ”epäinhimillinen”). Eikä tuo oikein näytä hyvältä valtiontaloudenkaan kuvakulmasta.”

      Hieman vielä kyseenalaistaisin tuon Elina Lepomäen ajatukset ja epäilen, kunnes toisin todistetaan, että hänellä ei ole mikään muu kuin voiton maksimoiminen mielessä. Ihmisarvo, never heard… Mielestäni meidän ei kannata lähteä virolaisten kanssa kilpailemaan (elektroniikkatyöntekijöillä 3 e\h tuntipalkka). Mielummin rajat kiinni ja tullit takaisin. Markkinoiden pienentäminen tietysti on vastoin Adam Smithiä, joka jo muinoin kertoi, että mitä laajemmat markkinat, sitä suuremmat tuotot.

      Itse olen havainnut, että julkiselle puolelle on syntynyt työtä mm. koulutuskeskuksiin, joihin työttömät laitetaan työllisyystilastoja parantamaan. Tämä on mielestäni elvytysmekanismi. Työntekjöitä siirtyy laskukautena yksityiseltä julkiselle puolelle ja kun alkaa nousukausi niin opettajia tulisi irtisanoa ja he siirtyvät jälleen yksityiselle puolelle. Oma kaupunkini on vuoden 2008 jälkeen rakentanut paljon, joka on myös elvytystä. Nyt ongelma on vain se, että sitä nousukautta ei näy. =)

  5. ”Jean Pisani-Ferry’s excellent new book, ‘The euro crisis and its aftermath’, reveals that from January 2010 to June 2012, US Treasury Secretary Tim Geithner called the ECB president (whether Jean-Claude Trichet or Mario Draghi) 58 times, Wolfgang Schäuble (Germany’s finance minister) 36 times, Olli Rehn (the EU economics commissioner) 11 times and Juncker just twice.”
    http://www.cer.org.uk/insights/new-european-commission-which-president-and-what-priorities

    kuka määrää Euroopassa, a) USA, b) Saksa, c) EU-komissio, d) Euromaiden valtiovarainministerien Eurogroupin pomo?

  6. Miksi ”Tyhmyri” – nimimerkki??? Eikö olisi hedelmällisempää kirjoittaa omalla ristimänimellään; ja jos nimimerkin taakse on ihan pakko häveliäisyyssyistä turvautua, ”Ryhmyri” olisi minusta paljon parempi. Minusta suomalaisten pitää ryhmänä alkaa oivaltaa, millaiseen löysään hirteen euro-ja natomieliset kukkoilevat poliitikkomme ovat meitä nyt ripustamassa eräiden elinkeinoelämän pahimpien röyhkimysten kanssa. Terveisin. timokarjalainen.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: