Skip to content

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja vaalimenestys – paluu perusasioihin voisi auttaa

Touko 27, 2014

Eurovaalien tuloksen mielenkiintoisiin piirteisiin liittyy demareiden suosion pudotus. Minusta tuo pudotus ei ole ollenkaan yllättävää, joskin olisin odottanut ilmiötä jo aikaisemmin. Mutta toisaalta en usko demareiden pudotuksen olevan pysyvää, sillä länsimaisessa valtiossa on jonkinlainen demaripuolue muodossa tai toisessa. Onko kyseessä juuri sama puolue kuin nykyinen demaripuolue on pitkälti kiinni puolueen kyvystä uudistua – vai pitäisikö ennemminkin sanoa kyvystä palata juurilleen.

Demarit ovat menestyksensä aikana olleet yksi Suomen teollistumisen edistäjiä. Työpaikkoja ja hyvinvointia. Siinä sivussa on sitten tullut rakennettua usein mainittu hyvinvointivaltio.

Luopuminen teollisten työpaikkojen synnyttämiseen tähtäävästä politiikasta sekä palkkatyöntekijän ja pienituloisten etujen ajamisesta on kuitenkin tapahtunut hieman salakavalasti, joskin monet EU-jäsenyyteen ja euroon liittyvät ratkaisut ovat vaatineet vanhan kannattajakunnan etujen vastaisia ratkaisuja. Vastuun kantaminen noista ratkaisuista painaa demareita ja aivan ansaitusti.

Minun mielestäni demareiden olisi syytä harkita eräänlaista paluuta menneisyyteen. Teollistumisen, työpaikkojen ja palkkatyöläisten etujen ajamisen tarve ei ole mihinkään hävinnyt. Mikäli niitä teollisia työpaikkoja on riittävästi, niin rahaa riittää myös siihen maailmanhalailuun.

Ehkä paluu juurille edellyttää vielä tapahtumatonta, hyvin merkittävää puolueen johtohahmojen vaihtumista. Nyt moni päättävissä asemissa oleva demari on ollut mukana kun puolue on tehnyt ne päätöksensä vanhan kannattajakuntansa ja vanhan politiikkansa hylkäämisestä.

Nykyisen kaltaisena euro- ja virkamiespuolueena demareilla ei mielestäni ole sitä paljon puhuttua luonnollista kannattajakuntaa. Ei edellytyksiä palata vanhaan suuruuteensa.

Toivonkin demareiden palaavan juurilleen edistämään teollisten työpaikkojen syntyä ja pitämään palkkatyöväen puolta.

Ilman teollisuutta ja työpaikkoja Suomelle käy huonosti.

Mainokset

From → Uncategorized

4 kommenttia
  1. Kari permalink

    Toisaalta liberaalinen Edistyspuolue itsenäisyyden alkuaikoina tärkeä vaikuttaja, mm. presidentit Ståhlberg ja Ryti olivat liberaaleja. Puolue kuihtui vuosien saatossa ja sen jäsenet siirtyivät muihin puolueisiin, kuten Soininvaara vihreisiin. Ei ole mitenkään selvää, että SDP säilyy, koska muut puolueet ovat omineet sen teemat. Mikä enää erottaa demareita kokoomuksesta?

    Kokoomus vie ääniä oikealta, kepu maakunnissa ja vassarit vasemmalta. Demarien ainoa mahdollisuus oli kaapata ääniä persuilts, mutta ei taida onnistua, koska puolue hajoaisi.

    • Tuon vuoksi kirjoitin, että demaripuolue säilyy jossain muodossa. Esimerkiksi Kreikan Syriza on minusta lähinnä Forssan ohjelman aikaista demaripuoluetta. Pasok on kuollut tehtyään ”Lipposet” omassa maassaan.

      En usko, että perusasetelma oikeisto-vasemmisto mihinkään katoaa. Kakun jakamisesta tapellaan aina ja pitääkin tapella. Nyt vain on menossa eräänlainen eurokiimavaihe, mutta kyllä se siitä poistuu. Viimeistään kapinoiden myötä.

      On tosin todella omituista, että kakun kasvattamisesta puhuvat harvat. Vastuun kantamisesta ja pakollisista leikkauksista kyllä.

  2. Tapio permalink

    Olisi erityisen mielenkiintoista tietää, että millaiset henkilöt Urpilaista avustivat, sillä yleensähän Demareiden tehtävä ympäri maailma on ollut vaatia elvytystä kriiseissä, mutta Jutta oli etunenässä vaatimassa, että kriisimaiden perusturvaa leikataan ja lypsävät lehmät myydän pääomasijoittajille.

    Oli erityisen soomaa vaalitenteissä katsoa, miten kokoomus vältti vastuunsa PIIGS-maista sanomalla, että maat saivat itse päättää mistä leikkaavat, vaikka troikka nimenomaan kertoi mitä maiden tulee tehdä. Troikka olisi yhtä hyvin voinut vaatia, että inhimilliseen elämään välttämättömät tuet säilytetään. Juttakin tuki tätä politiikkaa ja oli sen syntipukki.

    Aristoteleen mukaan ethos on tärkein argumentaation keinosta ja tämä meinaa nimenomaan karakteeria ja karismaa. Valitettavasti Rinteellä tämä on lähes täysi nolla. Hän näyttää aivan loppuun poltetulta. Puolueen johtajan tulee olla karismaattinen. Sillä ei ole niin väliä, että onko hän penaalin terävin kynä, sillä tätä varten on taustajoukkoja. Tietysti hänen tulee menestyä kohtuullisesti tenteissä, mutta karismalla päästään hyvin pitkälle ja Rinteen johdolla SDP:n suunta ei tulee lähtemään nousuun.

    Sen jälkeen, kun brittien työväenpuolue 80-luvulla kaapattiin, meillä ei ole juuri ollut muita kuin oikeistolaisia puolueita. Vasemmisto tietysti tekee poikkeuksen, mutta heillä on liikaa sitä päästetään kaikki tänne nauttimaan sosiaaliturvasta ja loppuaika halaillaan puita. Talouspolitiikasta Vasemmisto ymmärtää myös aivan liian vähän.

    Myös arvoista keskustellaan aivan liian vähän. Keskustelu pyörii ainoastaan keinojen tasolla ja ne ovat loogisilla tasoilla toiseksi alimpana. Muutos tapahtuu ylemmillä tasoilla. Pitää myös ymmärtää, että vaikka Kokoomuksen arvoja ovat mm. välittäminen niin teot eivät puhu tämän puolesta. Tällöin heitä tulisi kutsua valehtelijoiksi, mutta keskustelu on sen verran alkeellisella tasolla, että näin ei valitettavasti tapahdu.

    Olen tullut siihen tulokseen, että vaalitenttien ja puolueiden jäsenten haastattelujen katseleminen on täysin turhaa. Paremman kuvan saa, kun katsoo mitä he oikeasti tekevät, eli mitä nappia he eduskunnassa painavat. Ainoastaan uusien tulokkaiden, kuten Li Anderssonin kohdalla haastatteluista on jotain hyötyä. Ovatko sanat ja teot yhtä selviää varmaan eduskuntavaalien jälkeen.

    Mielestäni kansamme on harvinaisen tyhmää ja sitä tulisi sivistää. Tyhmyydellä tässä konseptissa tarkoitan sitä, että he tukevat asioita, jotka ovat heille itselleen haitallisia lähes jokaisella osa-alueella.

    Paluu perusasioihin tosiaan auttaisi SDP:tä, mutta he tarvitsevat karismaattisen johtajan.

    SDP:n arvot:

    vapaus – Onko vapauttaa pakottaa ihmiset tekemään töitä millä tahansa ehdoilla ja palkoilla, Jutta?

    tasa-arvoisuus – Miten tasa-arvoisuus säilyy, kun pankkeja pelastetaan jälleen 90-luvun tapaan ja ihmiset jätetään heitteille, Jutta?

    solidaarisuus – Miten pidät huolta heikoimmassa asemassa olevista, kun et aja yhteistä minimipalkkaa EU-alueelle, edes 3-4 euroa/h? Tietysti pian me kaikki teemme töitä 2 e/h, niin kai se on sinun käsityksesi solidaarisuudesta, Jutta? Kuka tulee toimeen vähimmällä selviää voittajana. Oletko koskaan kuullut kokonaiskysynnästä ja miten meinaat palkkojen laskemisen vaikuttavan siihen ja koko talouteen?

  3. Itsenäisyys takaisin! permalink

    Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että teollisuuden ”rehabilitointi” on se millä Suomi saadaan uudestaan rullamaan. Ja teollisuus saadaan menestymään seuraavilla resepteillä:

    1. Oma valuutta ja keskuspankki, että häiriötilanteissa voidaan rahapolitiikalla avittaa ja voidaan varmistua siitä, että normaalitilanteessa rahapolitiikka on optimaalista (arvo, korko, saatavuus jne.), eikä riipu Frankfurtista.
    2. Voimakasta valtion panostusta energia-, kaivos-, teräs- puunjalostus- ja telakkateollisuuteen. Tästä ollaan todennäköisesti kirjoittajan kanssa vastakkaista mieltä. Mutta perustelen valtion mukana oloa ko. sektoreilla sillä, että nämä ovat malttia ja pitkäaikaisia sijoituksia vaativia, jota nykyinen yksityisomisteinen kvartaalikapitalismi ei kertakaikkiaan kykene omin voimin uusinvestointeja tekemään (esim. Äänekosken ”biotuotetehdas” eli vanhan sellutehtaan korvaaminen uudella ei ole uusinvestointi). Sitä paitsi onko sillä ylipäätään edes halua investoida nimenomaan Suomeen ilman tuntuvaa potkua persauksiin tai massiivista porkkanaa kepin nokassa roikottamalla?
    3. Pikkuhiljaa olisi irtauduttava EU-kartellista kokonaan ETA-tyyppiseen järjestelyyn tai jos kansan enemmistö edelleen haluaa jonkinlaisessa EUforiassa elää, niin on vähintäänkin ryhdyttävä surutta tekemään kaikessa ”hiljaisuudessa” omaa kauppapolitiikkaa itään päin EU:ta hiukan uhmaten. Tähän kuuluisi mm. viisumivapaudet, tullisopimukset, massiiviset joint venturet (esim. kemiallisessa puunjalostuksessa tai nyk. hienommin sanottuna biofore-yhtiöiden kanssa 😉 sikäläisen pääoman ja loputtomien metsävarantojen kanssa.
    Vieläkin olisi paljon sanottavaa, mutta tähän on listaus lopetettava, koska se eksyy ärsyttävästi aiheesta.

    Lipposen perintöä noudattava Urpilaisen SDP kulki näissä asioissa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan. Ja enpä usko, että Rinnekään kovin hyvin tajua, mitä se vaatisi saada Suomi ulos talouden riutumisen spiraalista. Todennäköisesti tullaan kuulemaan itsestään selvyyksistä, kuten panostaminen koulutukseen ja laadulliseen kilpailukykyyn, koska emme (muka) pysty ikinä hinnalla kilpailemaan ynnä vielä integraation lisäämistä sekä kaikenlaista unelmahömppää ym.

    Ja vaikka Rinne tajuaisikin, niin eipä taida tukea tulla puolueorganisaatiolta. SDP on aikapäiviä sitten hylännyt teollisuusduunarin. Eikäpä Rinne ole kovinkaan teollisuustaustainen, vaan melko puhdas ja jopa oikeusoppinut järjestömies – vain muutaman vuoden ollut ”oikeissa” töissä sahalla.
    Tämä henkilövalinta on kuitenkin parasta, mitä SDP:llä on tällä hetkellä tarjottavanaan. Ja voidaanhan lohduttautua sillä, että kyllä Rinne ihan varmasti parempi on kuin Urpilainen – tosin tähän ei paljon tarvita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: