Skip to content

Suuren euromaan poliitikoille ei Bryssel ole kiinnostava – suuren ja pienen maan eroista

Touko 25, 2014

Kävin kuluvana viikonloppuna hyvin kiinnostavia keskusteluja ranskalaisen liikekumppanini – ehkä voisi sanoa ystävän – kanssa. Suomen kevätsää suosi vierastani, jonka käsitys Suomen sääoloista taisi muuttua hieman epärealistiseksi. Hän ehtikin karkuun lähestyvän säämuutoksen alta hetki sitten. Hän aika suorasukaisesti kertoi pitävänsä lähinnä huvittavan ja säälittävän välimaastossa olevana ilmiönä sitä hinkua, jolla pienen euromaan kuten Suomen ykkösrivin poliitikot pyrkivät Brysselin virkoihin. Hän kertoi omana mielipiteenään, että Bryssel on lähinnä epäpäteviksi osoittautuneiden ja suosionsa menettäneiden poliittisen eliitin jäsenten hautausmaa. Laittamalla kyseiset henkilöt Brysseliin on mahdollista päästä eroon häiritseväistä dinosauruksista tai muuten vain tuntuvaa vaivautuneisuutta aiheuttavista poliittisista elävistä kuolleista.

Hyvää ruokaa ja hyviä viinejä nauttien käsittelimme parin päivän aikana molempien maiden tilanteita ainakin kohtuullisessa määrin. Olemme tunteneet kohta kaksikymmentä vuotta ja tehneet bisnestä yhdessä, joskin olemme välillä olleet kilpailevilla puolilla. Mutta erityisen mielenkiintoista oli se, että näkemyksemme eurokriisistä syineen olivat hyvin samankaltaisia. Emme olleet aikaisemmin asiasta vastaavalla tavoin keskustelleet

Toisaalta poliittiset johtopäätöksemme olivat osittain ristiriitaisia.

Ensimmäinen yhteisymmärryksen aihe oli se, että pankkimiehenä hän piti eurokriisin hoitoa deflaatioineen ja tuotantovajeineen suorastaan rikollisena. Saksa sai kuulla kunniansa koko Eurooppaa köyhdyttävänä, mutta hänen mielestään Saksalta ja saksalaisilta ei mitään muuta kuin tuhoa ja kärsimystä voi edes odottaa, ei ainakaan siinä tapauksessa, että Saksa pääsee itse päättämään politiikan suunnasta. Hänen mielestään saksalaisen ajattelun taustalta aina löytyy pienellä rapsutuksella näkemys siitä, että muut ovat Untermenschen, joiden todellinen olemassaolon täyttymys on saksalaisesta näkökulmasta katsottuna palvella Saksan etuja.

Tuttavalleni oli täysin käsittämätöntä kuinka Hollande oli alistunut ajamaan Saksan etuja ja luopunut Ranskan etujen ajamisesta. Toisaalta oikeistolaiselle pankkimiehelle vasemmistopresidentin mollaaminen käy lähes luonnostaan. Hän ei pitänytkään asiasta kun muistutin Merkozy-akselista, joskin hän myönsi myös suomalaisten rahojen olleen tervetulleita saksalais-ranskalaisen pankkituen osaksi.

Olimme kuitenkin sangen yksimielisiä siitä, että euro ei toimi ilman tulonsiirtoliittovaltiota tai jatkuvaa lamaa suurimmassa osassa jäsenmaita. Itse en tuota jatkuvan laman vaihtoehtoa pitänyt realistisena, mutta tuttavani kehotti miettimään Irlantia, Portugalia ja Espanjaa. Missään noista maista ei ole merkittävää poliittista liikehdintää vaikka maiden talous on mennyt viemäristä alas ja Irlannin hallituskin täysin häikäilemättömästi valehtelee uusista positiivisista talousluvuista (bloggaan tästä joskus myöhemmin, pitää ensin itse laskea luvut, vieraani yllätti minut niin sanotusti kylmiltään).

Lopulta päädyimme siihen yhteisymmärrykseen, että euro tarvitsee joko tulonsiirtoliittovaltion tai sen, että puolet euromaista hyväksyy jatkuvan laman ja yhteiskuntien rapautumisen. Oma näkemykseni on, että tuota hyväksymistä ei tule, mutta vieraani mielestä juuri Portugal, Irlanti ja Espanja kertovat omaa kieltään. Yhteiskunnat romuttuvat, teollisuus tuhoutuu ja työttömyys on käsittämättömällä tasolla. Siitä huolimatta ihmiset eivät kapinoi.

Itse asiassa toivon hänen olevan väärässä.

Mutta kun keskustelimme Ranskasta päädyimme melko lailla eri puolille pöytää. Kerroin avoimesti, että Marine Le Pen on minusta tällä hetkellä ainoa selväjärkinen poliitikko Ranskassa, minkä jälkeen vieraani lähes pahastui (mitä selittää hänen aktiivinen tukensa Sarkozylle). Hän kommentoi, että Sarkozy on viime aikaisissa esiintymisissään ottanut melkoisen voimakkaan kannan muun muassa siirtolaisuuden ja työttömyyden osalta.

Vieraani mielestä Ranska ei tule hyväksymään tilannetta, jossa Ranska kuuluisi ilman tulonsiirtoliittovaltiota tapahtuvan euron säilyttämisen vaatimiin jatkuvan laman maihin. Jos talouskasvun hinta on euron hajoaminen, niin hajotkoon sitten. Hän kyllä myönsi, että muutos euron osalta vaatii monen UMP:n johtohenkilön vaihtumista, mutta se ei kuulemma ole Ranskassa mitenkään epätavallista. Ainahan ne syrjäytetyt nimet voi toimittaa vaikka Brysselin virkoihin. Vieraani asema Ranskan vaikuttajakerhossa kertonee siitä, että muutos nykyiseen Saksaa myötäilevään politiikkaan on tulossa elinkeinoelämän panostuksesta.

Suomen osalta hänen analyysinsä oli vielä rajumpi kuin minun. Hänen mielestään Suomessa ei näytä olevan yhtään homme d’État –tason poliitikkoa. Luonnehdinnat Kataisesta, Stubbista, Urpilaisesta ja Soinista jätän häveliäisyyssyistä raportoimatta. Luonnehdinta Urpilaisesta on kiinnostava, mutta ei liity politiikkaan.

Vieraani mielestä Suomi tulee olemaan tyypillinen tapaus euron säilyttämisen edellyttämistä ikuisen laman maista. Korkea työttömyys, rapautuva infrastruktuuri, köyhtyvä väestö, suuri muuttoliike ja poliitikkojen pako Brysseliin. Tyypillinen colonie, josta kaikki johtoasemiin päässeet pyrkivät emämaan puolelle palvelemaan isäntäänsä.

Eurovaalien ja ensi vuoden eduskuntavaalien tulos toivottavasti osoittaa vieraani olleen väärässä. Minusta Suomi ei ole tyypillinen colonie vaikka nykyinen politiikka tuota linjaa edustaakin.

Mutta selväksi tuli ainakin se, että ennen liittovaltiota on jonkin maan ministereiden hinku Brysselin lihapatojen ääreen lähinnä naurettavan ja hyväksikäytettävän välimaastossa oleva ilmiö.

Yhdenkään itseään kunnioittavan kansakunnan johtavat poliitikot eivät vapaaehtoisesti vaihda maansa johtajuutta johonkin Brysselin byrokraatin virkaan. Eivät mikäli heillä on todellista selkärankaa ja he ajattelevat oman maansa etua.

Eivät ainakaan ranskalaisen vieraani mielestä.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitoksia että julkaisit. Pysyihän Neuvostoliittokin 70 vuotta pystyssä eikä sekään kaatunut kansalaistensa kapinaan vaan satelliittimaidensa joukkopakoon. Kovin paljon samaa on nykytilanteessa.

    On totta että devalvaatio on aina merkki epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Olipa kyse sitten korporatismin keskitetyistä tuloratkaisuista, Mozambikin inflaatiosta tai Pohjois-Korean kurjuudesta. Avoin kansantalous kohtaa muutoksia ja kriisejä jatkuvasti, joten taloudessa käy luova tuho. Nyt kun ei ole omaa valuuttaa, luova tuho juuttuu ikään kuin krooniseksi, kuten ystäväsi totesi. Ilman omaa valuuttaa talous jäykistyy kun sillä ei ole mitään nopeata mekanismia tuhon päättämiseksi.

    Jos miettii, että 90-luvun lamassa säästöpankkikriisi tuli maksamaan noin suuruusluokkaa 5 miljardin suorat menetykset pankkitukena, niin nyt me velkaannumme samaa vauhtia joka kuudes kuukausi eikä ole edes näköpiirissä että asia olisi muuttumassa. Suomessa elinkeinoelämä ei aja eroa eurosta, joten meillä ero tulee eteen sitten, kun valtion velkaantumista ei muuten saada taittumaan.

    On paradoksaalista, että puoluejohtajista äänekkäimmät eurokriitikot (Soini ja Sipilä) istuvat seuraavassa hallituksessa korjaamassa puheenjohtajista äänekkäimpien eurokannattajien (Urpilainen ja Katainen) aiheuttamaa tuhoa leikkaamalla julkista sektoria. Paradoksi on siinä, että Suomi kykenee jatkamaan eurossa sellaisen leikkauksen jälkeen. Eli tavallaan Katainen ja Urpilainen toteuttavat politiikkaa, joka johtaa eroon eurosta kun taas Sipilä ja Soini toteuttavat politiikkaa, joka johtaa eurossa pysymiseen…

  2. Pieni ihminen permalink

    Mä olen kanssa pitkään ihmetellyt irlantilaisia, portugalilaisia, kreikkalaisia ja espanjalaisia. Missä kunnon kansalaistottelemattomuus? Tulemmeko olemaan samanlaisia?

  3. Kari permalink

    Ranska on vanha suurvalta, joka on ollut itsenäinen aina muutamaa lyhyttä miehityskautta ja tappiota lukuunottamatta. Sen eliitille on ollut ikävä yllätys, ettei se ole pystynyt eurossa määräämään Saksaa. Tosin tämä on ollut ihan ymmärrettävää, koska EU:n toimintaperiaate on ollut Ranska määrää ja Saksa maksaa. Nyt tilanne on muuttunut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: