Skip to content

Vakaan ja vahvan valuutan sekä työttömyyden suhde – jompikumpi joustaa

Touko 8, 2014

Yksi talouden perustavimpia sääntöjä on, että ilmasta lounasta ei ole. Jokaisella asialla on hintansa. Myös sillä tavoitellulla vakaalla ja vahvalla valuutalla on hintansa. Mutta mitä moni tarkoittaa puhuessaan vahvasta ja vakaasta valuutasta? Mitä on se paljon puhuttu vakaus?

Mitä olen keskustelua seurannut, niin mitä ilmeisimmin vakaudella, jota euron yhteydessä kehutaan, tarkoitetaan hintavakautta. Toisin sanoen inflaation puuttumista tai vähäisyyttä, eli siis sitä, että tavarat maksavat ensi vuonna suurin piirtein saman verran kuin viime vuonnakin. Toinen mistä paljon puhutaan on alhainen korkotaso. Erityistä riemua näyttävät alhaiset korot aiheuttavan puhuttaessa asuntolainoista.

Menemättä tarkemmin alhaisiin korkoihin ja niiden syihin – kuten onnettomiin kasvuodotuksiin ja järkevien sijoituskohteiden vähäisyyteen – kannattaa kuitenkin hieman vilkaista vakaan hintatason riemuja. Olen aikaisemmin kirjoittanut rahan arvon vakauden vaikutuksista talouteen (jutut 1 ja 2). Ilmeisesti en kuitenkaan ollut osannut kertoa ongelmaa riittävän selvästi.

Rahapolitiikalla voidaan kohtuullisessa määrin hallita kansantuotteen vaihtelun ja hintatason heittelyn välistä suhdetta. Todellinen valinta on joko talouden heittelyn tai hintatason heittelyn välillä. Toisin sanoen joko hyväksymme sen, että inflaatio pyörii vaikka välillä 2-6% tai sen, että työttömyys vaihtelee välillä 6-15%. Myönnän, prosentit ovat heittoja ilman analyysiä.

Mutta tuota valintatilannetta voi helposti havainnollistaa seuraavalla kuvalla.

Bernanke1

Kuva muuten on pöllitty ja uudelleenpiirretty erään Ben Bernanken käyttämän kuvan pohjalta.

Kuten kuvasta näkyy, niin vakaan rahan arvon hinta on talouden epävakaus. Työttömyys heittelee ja mitä ilmeisimmin myös päätähuimaavia kuplia seuraavat rujot romahdukset. Yksittäisen kansalaisen kannalta tämä on äärimmäistä epävarmuutta aiheuttava tilanne. Työpaikka häviää alta nopeasti ja paineet palkkojen leikkauksiin yms leikkeihin seuraavat nopeasti jokaista nousukautta. Mutta korot pysyvät alhaalla ja rahan arvo pysyy vakaana. Kuvassa euromaat ovat tuon valinnan puolella.

Mikäli taas haluamme talouden kasvavan vakaasti ja työttömyyden pysyvän alhaisena, niin sen hinta on inflaation vaihtelu vähäisestä tuntuvaan. Mutta työllisyys pysyy korkealla ja talous kasvaa. Tämän vaihtoehdon piirteitä ovat jatkuva nominaalinen talouskasvu, vaihteleva inflaatio ja korkeammat korot. Toisaalta töitä riittää ja ihmiset voivat luottaa töiden jatkumiseen tai ainakin uuden työpaikan löytymiseen. Israel, Kanada ja Australia ovat valinneet tämän vaihtoehdon.

Kansalaisten luottamuksen ja hyvinvointivaltion kannalta selkeästi toimivampi vaihtoehto on – ainakin minun mielestäni – ratkaisu, joka korostaa talouden vakautta rahan vakauden kustannuksella. Tosin jokainen saa miettiä tykönään kumpi vaihtoehto on parempi: jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta vai jonkin verran heittelevä inflaatio.

Itse kunkin pohdintaan vaikuttaa myös oma yhteiskunnallinen asema ja se millä tavoin omat tulot muodostuvat. Käytännössä siis se, että uhkaako omaa taloudellista vakautta mahdollinen irtisanominen tai työnantajan konkurssi. Minulle vakaa rahan arvo olisi henkilökohtaisella tasolla tarkasteltuna parempi vaihtoehto. Lisäksi aina kunnon romahdusten yhteydessä saa halvalla ostettua kaikenlaisia mielenkiintoisia omaisuuseriä kun vaikeuksiin joutunut työväki ja keskiluokka on pakotettu realisoimaan muun muassa asuntojaan työttömäksi jouduttuaan. Niin, tuossa vaiheessa eivät ne alhaiset asuntolainojen korot hirveästi auta. Työttömänä on paha maksaa edes nollakorkoa kun ne lyhennykset kuitenkin pitäisi hoitaa.

Tuosta huolimatta pidän huonona politiikkana politiikkaa, joka johtaa työttömyyden rajuihin vaihteluihin. Siksi kannatankin vakaata talouskasvua ja korkeaa työllisyyttä tukevaa rahapolitiikkaa nykyisen vakaata rahan arvoa korostavan ajattelumallin sijaan. Vakaan talouskasvun ja korkean työllisyyden oloissa se hyvinvointiyhteiskuntakin olisi säilytettävissä.

Advertisements

From → Uncategorized

6 kommenttia
  1. Bongasin keskustelua aiheesta ”miksi elinkeinoelämän euromyönteisiä näkemyksiä ei huomioida”. Vastakysymys tietenkin on, että missä on EK:n selvitys eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Mikä on oma kantasi, missä rapsa viipyy? Ref: http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167454-ruotsi-ei-ole-hyotynyt-omasta-valuutasta#comment-2603219

    • Elinkeinoelämän näkökulmasta tilanne on vähintäänkin kolmijakoinen. On joukko yrityksiä, joille eurosta on hyötyä. Sitten on joukko yrityksiä, joille asia on yhdentekevä. Kolmas ryhmä on määrältään tällä hetkellä suurempi joukko, jolle omasta valuutasta ja tuntuvasta devalvaatiosta olisi tuntuvaa hyötyä.

      Jos katsotaan koko yrityskenttää, niin päädytään kansantaloudellisten aggregaattien käyttöön. Tuolloin mennään samoille linjoille kuin Liberan rapsa.

      Toisin sanoen jos kysyttäisiin vaikka viimeisiltä Suomessa kenkiä ja vaatteita tekeviltä yrityksiltä, niin euro on paholaisen keksintö. Toisaalta jos valitaan yritykset toisin, niin eurolla ei ole väliä. Niitä yrityksiä, joille eurosta on hyötyä tulee mieleen muutama, mutta katsotaan tulisiko joskus tuollaista raporttia ulos.

      Yrityskenttä kokonaisuudessaan on kärsinyt eurosta. Sen selvittämiseksi ei tarvitse kuin katsoa yksityisen sektorin työpaikkojen määrän kehitystä.

      Eli vaikea on sitä positiivista raporttia lukuihin nojautuen laatia.

      Tämä siis omana mielipiteenäni.

    • Vielä tähän. Yritin ilmaista, että ei ole olemassa mitään yhtenäistä ”Meillä EK:ssa”-yritysjoukkoa, jonka edut olisivat yhtenevät. Jos katsotaan kotimarkkinayrityksiä kuten vaikkapa Stockmann-tavarataloa, niin ei ole euro ollut autuaaksi tekevä juttu:
      http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/stockmannin+maisa+romanainen+nakopiirissa+ei+ole+kaannetta+parempaan/a981913

  2. Pieni ihminen permalink

    Kannatatko siis markkinamonetarismia? Itse näen sen järkevänä, lukitaan rahapolitiikka kasvuun ja annetaan muiden muuttujien vaihdella ”vapaammin”, kuten inflaation.

  3. Gawain permalink

    En malta olla mainitsematta, Oriveden kymmenkunta kenkätehdasta elivät bilateraalikaupan 5-vuotissuunitelmien aikoihin.
    Niille mm. N-liiton romahdus oli myrkkyä aivan kuten korkea euronkurssi tänään Pomarkun kengille.
    Botnian Uruguayn tehtaat tuskin kiemurtelevat vielä eurin vuoksi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: