Skip to content

Onko itsenäisessä keskuspankissa mitään järkeä?

Touko 6, 2014

Yksi euroa luotaessa hoetuista uskonnollisista dogmeista ratkaisevista periaatteista oli keskuspankin itsenäisyys. Valitettavasti jokaiselle todellisuutta seuranneelle pitäisi olla jo selvää, että käytännössä EKP on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Pahat kielet väittävät jopa sellaista, että EKP olisi lähinnä Saksan keskuspankin eli Bundesbankin puutarhaosasto. En aivan moiseen itse usko, mutta pidän kuitenkin aivan selvästi toteen näytettynä, että EKP tottelee Saksan tahtoa aina tositilanteen tullessa – usein toisten euromaiden vahingoksi. Tämän kirjoituksen innoittajana on Saksan täysin avoimen kaksinaamainen politiikka, mistä kertoo Reutersin uutinen (täällä).

Mielenkiintoisempi kysymys on kuitenkin koko idea itsenäisestä keskuspankista. Onko moinen idea millään muotoa järkevä vai ei? Onneksi asiaa ovat käsitelleet muun muassa sellainen nimet kuin Milton Friedman ja John B. Taylor.

Milton Friedman argumentoi jo 19621, että keskuspankin itsenäisyys on aina illuusio. Lisäksi merkittäväkään itsenäisyys ei takaa järkevää rahapolitiikkaa. Mutta mikäli keskuspankin itsenäisyys ja toimintatavat ovat rahapoliittisilla säännöillä määriteltyjä, niin rahapolitiikka on ennustettavaa ja talous menestyy paremmin. Friedman ei ymmärtänyt täysin itsenäisen keskuspankin kannattajien logiikkaa, hän epäilikin sen olevan lähinnä toiveajattelua.

Friedmanin esseen ajoista on kuitenkin kulunut jo aika paljon aikaa. Tuohon aikaan mahtuu erinomaisen onnistunutta rahapolitiikkaa (ns Great Moderation, jonka aikana USA:n rahapolitiikka oli käytännössä erinomaista) että totaalisen huonoa rahapolitiikkaa (Japanin rahapolitiikka oli 1990-luvun alusta noin 20 vuotta todella surkeaa). Myös Euroalueen rahapolitiikka voidaan laskea tuohon täysin onnettomaan politiikkaan. John B. Taylor onkin tarkastellut samaa kysymystä nykyaikaan päivitettynä vuonna 2013 ilmestyneessä esseessään2.

Rahapolitiikan tavoitteena on pienentää sekä reaalitalouden että inflaation heittoja. Huonosti hoidettu rahapolitiikka tuottaa joko rajuja reaalitalouden heittoja kuten nyt Euroalueella tai kovia inflaatiotason heittoja kuten USA:ssa 1970-luvulla. Kummassakin tapauksessa rahapolitiikkaa voidaan pitää epäonnistuneena. Se niin paljon puhuttu rahan ja talouden vakaus tarkoittaisi sitä, että sen enempää inflaatio kuten reaalitalous eivät heittelisi holtittomasti. USA:n niin sanottu Great Moderation oli tuollaista taloudellisen vakauden aikaa.

Kuten Taylor esseessään hyvin uskottavasti perustelee reaalimaailman kokemuksiin pohjautuen, niin parhaaseen lopputulokseen päästään sillä, että rahapolitiikka on ennustettavaa. Käytännössä ennustettavuus tarkoittaa sitä, että keskuspankin harrastamalle politiikalle on asetettu tiukat tavoitteet eli säännöt, joiden toteuttamiseen keskuspankki pyrkii kaikin mahdollisin keinoin. Friedman kannatti aikoinaan rahan määrän kasvun käyttämistä tuollaisena tavoitteena.

Nykyisin esimerkiksi EKP:n rahapolitiikan taustalla ei ole mitään sääntöjä. Aikaisemmin EKP pyrki noin 2% inflaatioon ja 4,5% vuotuiseen M3:n kasvuun. EKP ei ole pitänyt kummastakaan säännöstä kiinni vaan on sekaantunut suoraan rahapolitiikkaan kuulumattomaan poliittiseen toimintaan, törkeimpänä esimerkkinä Irlanti. Säännöistä luopumisen yhteydessä ja sen jälkeen Euroalueen reaalitalous on heitellyt lähes holtittomasti ja EKP:n rooli on muuttunut suorastaan dramaattisesti.

Samanaikaisesti kun EKP on luopunut rahapoliittisten sääntöjen noudattamisesta on se myös muuttunut entistä räikeämmin Bundesbankin tahdon toteuttajaksi. Sinänsä EKP:n toiminta Saksan tahdon mukaan on varsin ymmärrettävää, sillä mikäli Saksa hermostuisi riittävästi, niin EKP:n olemassaolo lakkaisi lähes ilmoitusasiana. EKP:n riippumattomuus Saksan poliittisesta mielipiteestä onkin osoittautunut illuusioksi. Toisaalta EKP myös mitä ilmeisimmin luottaa siihen, että muiden euromaiden johtajat ovat sen verran selkärangattomia, että EKP:n sekaantuminen maiden finanssipolitiikkaan siedetään ja nuo muut maat taipuvat Saksan etuja palvelemaan. Ainakin tähän asti tuo oletus muiden euromaiden johtajien selkärangattomuudesta on osoittautunut paikkansa pitäväksi.

Lopputuloksena voikin todeta, että siinä paljon mainostetussa itsenäisessä keskuspankissa ei ole mitään todellista järkeä. Sen lisäksi, että tarpeeksi päättäväiset poliitikot voivat aina murtaa tuon itsenäisyyden, niin kokemuksen mukaan itsenäinen keskuspankki tekee huonompaa rahapolitiikkaa kuin sääntöohjattu. Itsenäiset keskuspankit ovat toisinaan tehneet jopa selvästi huonompaa rahapolitiikkaa kuin monet poliitikkojen suorassa kontrollissa olevat keskuspankit.

Keskuspankista, jonka suhteen poliitikkojen kontrolli on varsin tiukkaa, käy esimerkiksi Bank of England. BoE on monen mittarin mukaan tehnyt yllättävän hyvää rahapolitiikkaa tämän kriisin aikana, onhan Iso-Britannia näillä näkymin Euroopan parhaiten kasvava talous. Toisaalta esimerkkinä yhdestä maailman itsenäisimmistä keskuspankeista ja todella huonosta rahapolitiikasta käy Trichetin loppuajan EKP.

Kannattaa muuten huomata, että itsenäisen keskuspankin hölmöyttä esiin tuoneet Milton Friedman ja John B. Taylor ovat henkilöitä, joita ei kumpaakaan ole voinut eikä voi pitää minään vasemmistohihhuleina.

Suhteellisen itsenäisen aseman omaavilla keskuspankeilla on lisäksi tapana sekaantua politiikkaan, kuten on EKP:n tapauksessa nähty. Mikäli keskuspankki kokee asemansa turvatuksi eivätkä sen toimintaa sido todelliset säännöt tuppaa keskuspankki ajamaan omien johtajiensa mielen mukaista poliittista agendaa, mikä on yleensä pomminvarma strategia huonoon rahapolitiikkaan.

Usko siihen, että itsenäinen keskuspankki tekisi jotenkin automaattisesti hyvää rahapolitiikkaa, kuuluu samaan sarjaan kuin usko Joulupukkiin, Luottamuskeijuun ja Suureen Kurpitsaan.

Hyvää rahapolitiikkaa näyttäisi parhaiten tuottavan selkeillä ja ennustettavilla säännöillä ohjattu keskuspankki. Keskuspankki, joka on lisäksi tilivelvollinen noiden sääntöjen noudattamisesta. EKP ei ole sellainen keskuspankki.

 

1Friedman, Milton (1962). “Should There Be an Independent Monetary Authority?” in Leland B. Yeager (Ed.), In Search of a Monetary Constitution, Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts.

2John B. Taylor: The Effectiveness of Central Bank Independence Versus Policy Rules, Business Economics (2013) 48, 155–162.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Reblogged this on Nallekarhun blog and commented:
    Lue, Sisäistä, Omaksu

  2. Vähän korjaan sinua. EKP:n säännöissä ei puhuta muusta kuin maltillisesta ja tasaisesta inflaatiosta ja kaukaisena kakkosena työllisyydestä. Sääntökirjassa ei muuta ole.

    Johtokunta on vain päättänyt, että tuota ohjetta tavoitellaan 2% inflaatiotavoitteella ja M3-rahanmäärän tavoitteella.

    1) EKP voisi koska tahansa ottaa käyttöön korkeamman inflaatiotavoitteen.

    2) EKP:n johtokunnan valitsemat inflaatio- ja M3-tavoitteet on ryssitty.

    3) Varsinaisen säännön kakkoskohta eli työllisyys on unohdettu kokonaan.

    Johtopäätös: ilmeisesti EKP on liian itsenäinen, kun kerran kukaan ei voi sitä pakottaa seuraamaan edes omia sääntöjään.

  3. ”BoE on monen mittarin mukaan tehnyt yllättävän hyvää rahapolitiikkaa”

    Tämäkö oli sitä hyvää BoE:n rahapolitiikkaa ?

    http://www.positivemoney.org/videos/introduction/waste-375-billion-failure-quantitative-easing-video/

    Meinaakohan EKP tehdä ensivuonna taas saman, eli elvyttää pörssikurssit ?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: