Skip to content

Petrovski Jam – sodan ensimmäinen uhri on totuus

huhtikuu 19, 2014

Kaikkien kriisitilanteiden ja sotien ensimmäinen uhri on totuus. Ilmiö, joka meinaa unohtua muun muassa meneillään olevan Ukrainan-kriisin osalta. Sain tästä tosiasiasta vakavan muistutuksen aivan äskettäin saatuani tuttavaltani lahjaksi kirjan Kaukopartio-operaatio Petrovski Jam. Kirjan kirjoittajina ovat B. Irincheev ja P. Repnikov. Kirja perustuu sekä Venäjän armeijan perimien Puna-armeijan arkistojen että Suomen arkistojen tutkimukselle. Mukana on myös haastatteluihin perustuvia tietoja. Kaukopartion tekemä isku tapahtui 12.2.1942.

Minulle ovat suomalaiset kaukopartiomiehet saavutuksineen olleet aina henkilökohtaisella tasolla tärkeitä. Mukana on aivan henkilökohtaisia syitä, mutta myös periaatteellisia. Olenkin useassa yhteydessä lukenut suomalaisista kaukopartioista ja erityisesti tuon Petrovski Jam -operaation tuloksista ja pitänyt niitä loistavana saavutuksena. Esimerkkinä suomalaisen korpisoturin kurinalaisuudesta ja tehokkuudesta. Mutta kirjan luettuani joudun arvioimaan omia näkemyksiäni ja asenteitani aivan uudella tavalla.

Kirjassa on tarkasteltu historian tutkimuksen keinoin yhtä kaikkien aikojen menestyksekkäintä suomalaista kaukopartio-operaatiota ja sen tuloksia. Ainakin minulle kovaksi tuon kirjan tekee väite, joka vielä ilmeisesti on tosi, että Patrovski Jam -kylässä toimi tuolloin kenttäsairaala, jonka suomalainen kaukopartio tuhosi. Lähes puolet venäläisten kaatuneista oli sairaalan aseistamatonta henkilökuntaa tai potilaita. Joukossa muun muassa 25 aseistamatonta lääkäriä tai sairaanhoitajaa. Merkittävä osa lääkäreistä ja sairaanhoitajista oli naisia.

Venäläisten, vai pitäisikö sanoa neuvostoliittolaisten, arkistojen mukaan iskussa kaatui 81 henkilöä. Suuri osa todellisista tappioista koostui aseistamattomista lääkintäpuolen henkilöistä.

Vaikuttaa täysin vastaansanomattomalta tosiasialta, että Mannerheimin ristin ritari numero 50, luutnantti Ilmari Honkanen, raportoi varsin optimistisella tavalla venäläisten tappiot että sen mitä iskun yhteydessä todella tapahtui. Honkasen väitteen mukaan kaatuneita venäläisiä oli vähintään 500, mikä ei ollenkaan sovi venäläisten omiin raportteihin. Venäläisillähän ei ollut mitään syytä pienennellä tappioitaan, sillä Puna-armeijan mekanismit rankaisivat vielä armottomammin valehtelusta kuin huonosta tuurista tai osaamattomuudesta. Osaamattomuudesta päätyi alennettavaksi, mutta valehtelusta päätyi rangaistusjoukkoihin tai suoraan teloitettavaksi. Tappiolukemat ja vastaavat vielä tarkastettiin monelta taholta, pelkkiin virkatien raportteihin ei Stalinin vallan aikana luotettu.

Venäläisten omien raporttien mukaan Pertrovski Jam -kylässä olleen varikon kärsimät materiaaliset vahingot olivat hämmentävän pieniä – ainakin verrattaessa niitä Honkasen viralliseen raporttiin. Näin jälkikäteen ei voi välttyä käsitykseltä, jonka mukaan suuri onnistuminen tarvittiin ja Honkasen partion tapauksesta sellainen tehtiin.

Ilmari Honkasen raportti kaukopartion tuloksista tulikin Suomelle propagandamielessä loistavaan aikaan. Menestyksiä tarvittiin. Tuon vuoksi liioitellut tulokset muuttuivat nopeasti viralliseksi totuudeksi. Totuuden muuntumisesta kertoo hyvin paljon se, että Honkasen virallisessa raportissa ei kenttäsairaalaa mainittu ollenkaan.

Suomen tiedustelu sai hieman myöhemmin käsiinsä venäläisiä lehtiä, joissa kenttäsairaalan 2212 tuhoamisesta kirjoitettiin. Noiden kirjoitusten perusteella tiedustelu pyysi Honkaselta selitystä asialle. Honkanen vastasi, että sairaalalla ei ollut asianmukaisia tunnuksia eikä siitä tiedetty mitään. Kun iskusta Petrovski Jam -kylään oli jo päätetty tehdä suuri propaganda-ase kaukopartiotoiminnan tehokkuuden korostamiseksi, niin maininnat kenttäsairaalasta ja sen tuhosta pyyhittiin virallisista asiakirjoista. Ilmeisesti myös Suomen tiedustelun kiinnostus tapahtumien todellista kulkua kohtaan loppui samasta syystä.

Venäläiset lehdet taas mainitsivat kenttäsairaala 2212:n ja sen tuhon, mutta kylässä olleesta varikosta ei puhuttu mitään. Toisin sanoen venäläiset korostivat sairaalan tuhoamista, mutta vähättelivät koko varikon olemassaoloa. Toisaalta suomalaiset pyrkivät unohtamaan koko sairaalan ja liioittelemaan varikon kärsimiä tappioita.

Vaikka olen ollut älyllisellä tasolla tietoinen siitä, että virallinen kaukopartioista annettu puhtoinen kuva ei vastaa todellisia tapahtumia, niin kirjan todistusaineisto ei ollut miellyttävää luettavaa. Tunnetasolla on vaikea tunnustaa, että suomalainen korpisoturi ei toimintatavoiltaan hirveästi poikennut muiden sotaa käyvien maiden sotilaista. Vielä ikävämpää oli tunnetasolla myöntää raporttien ilmeinen tietoinen vääristely.

Kokonaisuudessaan tuon Petrovski Jam -iskun kaltaiset kuviot ovat ymmärtääkseni erittäin tavallisia sotatilanteissa. Totuus vääristyy ja katoaa jäljettömiin.

Sodan tai sen kaltaisen tilanteen aikana kaikki valehtelevat.

Kirjan tiedot löytyvät täältä (linkki).

Advertisements

From → Uncategorized

5 kommenttia
  1. jiivee permalink

    Olen lukenut tässä jonkun tunnin ajatuksella blogia läpi ja ollut monesta asiasta samaa mieltä ja hyvin vaikuttunut tietämyksestä.

    Nyt kuitenkin törmäsin asiaan josta en ole samaa mieltä:
    — ”Puna-armeijan mekanismit rankaisivat vielä armottomammin valehtelusta kuin huonosta tuurista tai osaamattomuudesta. Osaamattomuudesta päätyi alennettavaksi, mutta valehtelusta päätyi rangaistusjoukkoihin tai suoraan teloitettavaksi.” —

    Tämäkin varmaan riippui siitä mitä, kuka ja missä; rangaistus ei ollut näin selkeä tekoon. Sillä jos esim jatketaan kaukopartio linjalla, niin venäläisten desanttien toiminta (Lapin eristettyjen pienten suomalaiskylien asukkaiden teurastus ja väittäminen niitä sotilaskohteiksi) ja niistä tehdyt satuilut eivät varmasti olleet myöskään totta, mutta aivan varmasti kuten Petrovski Jamin mahdollinen suomalaisten liioittelu, niin sekin ajoi propagandan tavoitteita.
    Sillä erolla, ettei suomalaisten kaukopartiomiesten tavoitteena ollut terrori, kauhun levittäminen tappamalla siviilejä.
    Pienellä hakemisella netistä löytyy armeijan näistä kylistä ottamia valokuvia. On mahdollista, että esim naiset ja tytöt on riisuttu alasti tk-kuvaajien toimesta, mutta se ei silti muuta sitä, että desantit tappoivat lapsia pistimillä, ei pimeässä ja vahingossa, vaan tarkoituksella.
    –”aamuyöllä 7.7.1944 noin 50 miehen venäläinen partisaaniosasto piiritti kylän, hyökkäsi taloihin ja ampui useita ihmisiä, sytytti talot palamaan ja komensi loput naiset, lapset ja 55-vuotiaan Jalmari Arajärven kulkemaan jonossa kauas korpimetsään. Siellä partisaanit surmasivat ampumalla tai pistimin 11 naista ja lasta”–
    http://takkirauta.blogspot.fi/2013_04_01_archive.html
    Kuvia: http://keskustelu.suomi24.fi/node/6056681

    Suomalaisten kaukopartiomiesten kuva on ja tulee olemaan omissa silmissäni edelleenkin tahraton.

    • Sota on erilainen maailma kuin missä me olemme. Hyvä ystäväni on ollut useaan otteeseen YK-joukoissa ja hän kertoo pelin olevan toista kuin uskoisimme.

      Itse olen liikkunut Afrikassa parinkin kansanmurhan jälkeen. Rehellisesti sanottuna uskon kaikkien maiden sotilaiden pystyvän vaikka millaisiin hirmutekoihin. Mikäli suomalaiset olisivat jotenkin erityinen poikkeus, niin olisin yllättynyt.

      Mutta sota on toinen maailma. Ehkä minulle suurin ongelma on ollut omien nostaminen jalustalle. Nuorena miehenä olen ollut yksi noista nostajista. Ellen muuten, niin ajatuksissani.

  2. jiivee permalink

    Taas ollaan yhtämieltä.
    Oma Libanonin YK-keikka parikymmentä vuotta sitten oli silmiä avaava. Turistikauden ulkopuolella ja ei turistialueilla tekemäni matka Israelissa pari vuotta takaisin oli samoin.

    Teet erittäin hyvää blogia.

  3. Vesa-Matti Isojärvi permalink

    Mielenkiintoinen kirja tosiaan, tuli tänään lukastua läpi…

    Kirjoitat..

    ”Venäläisillähän ei ollut mitään syytä pienennellä tappioitaan, sillä Puna-armeijan mekanismit rankaisivat vielä armottomammin valehtelusta kuin huonosta tuurista tai osaamattomuudesta”

    Mielestäni tässä tapauksessa saattaakin olla kyse juurikin siitä että Neuvostoliittolaiset tajusivat heti että Suomalaiset saavuttivat iskullaan varsinaisen Jack-Potin ja halusivat vähätellä sen merkitystä sotilaallisella tasolla ja näistä syistä tämän iskun seuraukset saatettiin haluta kääntää päälaelleen. Eli peiteltiin ja kiistettiin sotilaalliset tappiot ja keskityttiin vain ”Sairaala-iskun” uutisoimiseen ja paisutteluun (?) ja sitä kautta Suomalaisten mustamaalaamiseen. Missään vaiheessa en lukenut Venäläisten ilmoittamista tappioista jotka Suomalaiset aiheuttivat esim. kolonnalle jonka Suomalaiset sanoivat tuhonneen kohteen länsi-puolisella tiellä.

    Mitä taas tulee sairaala-iskuun, pidän sitä kiireessä tehtynä ”vahinkona” ja tuhoamisoperaationa jossa partio oli vihollistulen alla, pimeässä, kiireisenä, väsyneenä ja epävarmana tulevaisuudestaan. Ja jos sairaalaa vartioitiin (2 aseellista vartijaa jotka ammuttiin) olisin ainakin itse pitänyt kohdetta ainakin lähtötilanteessa sotilaallisena kohteena. Sairaalaan hyökänneet eivät tajunneet ainakaan aluksi sen olevan sairaala. Tiesikö johto sairaalasta ennen iskua? Kirjan mukaan Sairaala oli merkitty katolla olevalla punaisella ristillä, oliko ovissa tai seinissä tätä osoittavia kuvioita? Suomalaispartio kertoi ainakin lähtöpäivänä tuiskuttaneen lunta joka auttoi jälkien peittämisessä ja antoi suojaa osaltaan siirtymiselle kohteelle. Oliko sairaalan katto siis lumen peitossa ja tätäkään punaista ristiä ei sieltä näkynyt. Mielenkiintoista olisi nähdä tiedustelua ja iskua varten otetut ilmakuvat, näkyikö niissä punaiset ristit? Myös se tosiasiaksi kirjan osalta väitetty asia oli että sairaalasta pakeni iso joukko hoitajia potilaineen pohjoisessa olevaan metsikköön. Suomalainen yksi partion jäsenhän oli kertonut että he auttoivat potilaita ulos palavasta sairaalasta. Oliko sittenkin niin että Suomalaisten tajuttua vahingon he päästivät potilaat hoitajineen ulos talosta ja jopa auttoivat tässä. Uhreiksi siis jäi sairaalan osalta sisälle ammutut, kranaatein tuhotut ja elävältä palaneet. Loput jotka suomalaiset päästivät tulemaan ulos ja auttoivat talosta, säästyivät ja kokoontuivat sairaalan takana olevaan metsään. Tätä versiotahan Neuvostopropagandistit eivät halunneet myöntää mutta eivät myöskään suomalaiset tätä ole pahemmin kyllä hehkuttaneetkaan. Syynä voi olla epävarmuus sairaalan uhrien määrästä ja vahinko haluttiin ”painaa villaisella”.

    Pidän aikalailla varmana että Suomalaisten ilmoittamat Neuvostoliittolais-tappiot ovat liioiteltuja, mutta kuinka paljon? Samoin pidän aika varmana myös sitä että Neuvostoliiton ilmoittamat sotilaalliset tappiot ovat paljon vähäteltyjä.

    • Rehellisesti sanottuna en tiedä. Koska minulla on sukulaisuussidoksia kaukopartiomiehiin, niin tämä on minulle vaikea asia.

      Tähän liittyy tuo kolonnan tuhoaminen siinä mielessä, että vähissä ovat kolonnaa koskevat todisteet. Ikävää pohtimista ainkin omassa mielessäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: