Skip to content

Outoja käsityksiä rahapolitiikasta ja keskuspankeista – tällä kertaa asialla tutkijatohtori Tuomas Malinen

helmikuu 8, 2014

Rahapolitiikkaan, keskuspankkien toimintaan ja jopa hyperinflaatioon liittyvistä asioista on mitä ilmeisimmin vallalla outoja käsityksiä jopa niin sanotuissa ammattipiireissä. Tutkijatohtori Tuomas Malinen kirjoittaa Uuden Suomen blogipalstalla aiheesta kommentoinnin arvoisesti. Malisen teksti löytyy täältä. Poikkeuksellisesti reagoin asiaan koska Malisen voisi koulutuksensa ja asemansa vuoksi olettaa asioihin perehtyneeksi. Koska Malisen voisi olettaa perehtyneen asioihin, niin hänen kirjoituksessaan olevat selvästi virheelliset tai vähintäänkin harhaanjohtavat kohdat kaipaavat pientä kommentointia. Vihjeestä kiitos sähköpostikommentaattorille, joka toivoi minun ottavan kantaa Malisen kirjoitukseen.

Ensimmäinen nillitykseni kohta on hyperinflaatioiden syntyminen. Totta on, että hyperinflaatio edellyttää kierrossa olevan rahan määrän tuntuvaa lisäystä. Mutta hyperinflaation syntyedellytykseksi ei riitä pelkkä kierrossa olevan rahan määrän lisäys sillä onhan muun muassa SNB lisännyt kierrossa olevien frangien määrää räjähdysmäisesti ilman mainittavaa inflatiorista vaikutusta. Myöskään suora setelirahoitus ei sinänsä maagisesti aiheuta hyperinflaatiota. Asiasta on jopa vakavia tutkimuksiakin. Olen kirjoittanut asiasta ja viitannut aihetta koskevaan selvitykseen täällä.

Hyperinflaatio on luonnollisestikin merkittävältä osin rahapoliittinen ilmiö. Mutta sen syntyminen edellyttää myös muiden ehtojen toteutumista. Pelkkä setelirahoitus ei todellakaan riitä. Malisen tekstistä saa vaikutelman, että hyperinflaatio syntyisi automaattisesti ilman noiden muiden ehtojen toteutumista, mikä ei pidä paikkaansa. Korkean inflaation kyllä saa aikaiseksi aika helpostikin kuten Argentiinassa, mutta varsinainen hyperinflaatio on oma lukunsa. Tältä osin Malisen blogikirjoitus on vähintäänkin harhaanjohtava.

Toinen nillitykseni kohta on seuraava kommentti (joka löytyy täältä):

Fedin suorittama velkakirjojen mitätöinti johtaisi tappiohin, jotka sen olisi katettava seignioragetuloilla tai liittovaltion tarjoamalla pääomituksella (sama pätee luonnollisesti EKP:hen.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Fiat-rahalla operoiva keskuspankki voi halutessaan toimia tappiollisesti rajattoman kauan. Asiaa ovat selittäneet muun muassa SNB:n Jordan (puhe täällä) ja jopa akateemiset tutkijat. Princetonin jokunen aika sitten ollut konferenssi asiasta käsitteli muun muassa negatiivisella pääomalla operoivia keskuspankkeja (konferenssin sivut täällä). Myös Karl Whelan on kirjoittanut asiasta muun muassa täällä.

Yksinkertainen johtopäätös on se, että fiat-rahalla operoivaa keskuspankkia ei tarvitse pääomittaa. Tai oikeammin pääomitukselle ei ole mitään tarvetta vaan keskuspankin oma pääoma vai olla negatiivinen maailman tappiin eikä tappioiden tuottamisellakaan ole mitään väliä koska keskuspankki voi halutessaan kirjoittaa shekin itselleen. Tappioita ei tarvitse kattaa jos niiden kattaminen ei satu huvittamaan.

Hieman vakavamman asioihin perehtymisen perusteella pitäisi olla ilmeistä, että keskuspankki on erilainen otus kuin normaali liikepankki. Muun väittäminen on puhdasta hölynpölyä.

Mielelläni näen Malisen ottavan talouskeskusteluun kantaa jatkossakin. Suomalaiset akateemiset piirit ovatkin yleensä kunnostautuneet talouskeskustelussa lähinnä työntämänsä päänsä hiekkaan kuin vitsien strutsi vaaran uhatessa tai leikkimällä kuollutta. Muutos moiseen toimintatapaan olisi enemmän kuin tervetullut.

Mutta ehkä taustatyötä voisi tehdä hiukkasen ennen kirjoittamista.

Mainokset

From → Uncategorized

15 kommenttia
  1. n.n permalink

    Kiitän! Mun aivo meinasi nyrjähtää tuota Malisen bloggausta lukiessa, tämä helpotti.

  2. Tuomas Malinen permalink

    Mielenkiintoinen, mutta valitettavasti väärä johtopäätös. Willem Buiter selittää: http://cepr.org.uk/pubs/PolicyInsights/CEPR_Policy_Insight_024.asp

    • Keskuspankit ovat menneet perinteisesti konkurssiin ulkomaiseen valuuttaan liittyvistä syistä. Mutta mikäli velvoitteet ovat keskuspankin omassa valuutassa, niin konkurssivaaraa ei keskuspankilla todellisuudessa ole, kuten Buiter itsekkin myöntää. Keskuspankki voi selvitä velvoitteistaan yksinkertaisesti kirjoittamalla itselleen shekin. Sinänsä Buiter ei edes itse pidä ehdottoman välttämättömänä keskuspankin ”pääomittamista”.

      Esittämäsi näkemyksen, ja myös Buiterin näkemyksen, kanssa ristiriidassa oleva näkemys on entisellä FED:n työntekijällä, nykyisellä professorilla Karl Whelanilla täällä: http://karlwhelan.com/blog/?p=377
      Whelan myös kiinnostavalla tavalla kommentoi inflaation hillintää ollen eri mieltä kuin sinä ja Buiter.
      Myös Ricardo Reis käytännössä pitää konkurssia mahdottomana mikäli vastuut ovat keskuspankin omassa valuutassa. Valitettavasti Reis ei ole tuosta esitelmästään täyspitkää artikkelia kirjoittanut, ei ainakaan tietääkseni.

      Edit: Pitkän päälle tappiot on hyvä kattaa jollain tavoin, vaikka seignoragella, lähinnä uskottavuussyistä, tästä olen samaa mieltä. Mutta omalla valuutalla operoivan keskuspankin konkurssi on aika erikoinen käsite. Pääomittamistarvetta ei todellisuudessa ole.

  3. Tuomas Malinen permalink

    Keskuspankin budjettirajoite syntyy inflaatiosta, kuten Buiter esittää. Tämän seurauksena keskuspankit voivat mennä konkurssiin,jopa silloin kun velka on kotimaista. Tämä tietenkin vaatii kohtuullisen massiivista rahan luomista, mutta se ei ole millään muotoa mahdotonta.

    • Tämä ei ole niin yksinkertainen asia kuin voisi olettaa. Buiter on tietenkin oikeassa mikäli lähtöoletuksena on se, että keskuspankin oma pääoma ei voi olla negatiivinen. Mutta kuten Whelan ja Reis ovat kirjoittaneet ei tuota rajoitetta todellisuudessa ole. Syynä on se, että kyseessä fiat-raha. Kannattaa katsoa Whelanin esittämät esimerkit hänen blogistaan.

    • Tuossa myös nousee kysymys, missä tilanteessa olisi järkevämpää valita keskuspankin konkurssi kuin inflaatiotavoitteen ylittyminen. En oikein pysty kuvittelemaan, miten missään kehittyneessä valtiossa päästäisiin sellaiseen tilanteeseen. Oikeastihan keskuspankki on aina valtion virasto, vaikka nykyään on muodikasta esittää se itsenäisenä ja täysin maallisesta elämästä riippumattomana.

      Toki maailmasta löytyy monenlaisia talousjärjestelmiä ja keskuspankkejakin. Jos mikään muu ei auto, voi aina yrittää rukoilla:

      Tuo lienee hyvä lisätä myös EKP:n keinovalikoimaan, kun OMT on nyt todettu laittomaksi.

      • Jouko Heyno permalink

        Tätä näennäistä johdonmukaisuutta sotkee Yhdysvallat, jossa keskuspankki nimenomaan EI ole valtion virasto, vaan pörssinoteerattu ykstyinen yritys.

      • Yhdysvaltain keskuspankki FED on käytännössä kovan paikan tulle Treasuryn käsikassara kuten historia osoittaa. Lisäksi FED tulouttaa kaikki ”voittonsa” Treasurylle. Siinä mielessä FED:n rooli muuna kuin valtion suorana osana on harhaa.

  4. n.n permalink

    ” Keskuspankin budjettirajoite syntyy inflaatiosta, kuten Buiter esittää. Tämän seurauksena keskuspankit voivat mennä konkurssiin,jopa silloin kun velka on kotimaista. Tämä tietenkin vaatii kohtuullisen massiivista rahan luomista, mutta se ei ole millään muotoa mahdotonta.”

    kirjoitti Tuomas Malinen.

    Tarkalleen ottaen taitaa kuitenkin olla niin että ”budjettirajoite” syntyy inflaatiotavoitteesta ja siitä vaikutuksesta mikä keskuspankin toimilla inflaatioon on, tai sillä mitä asiasta uskotaan,

    Väittäisin edelleen että keskuspankilta ei voi kotimaan valuutta loppua missään tilanteessa.

    Budjettirajoitteet muodostuvat poliitisista päätöksistä joilla keskuspankin toimia ohjataan, ja pankin toimien vaikutuksia koskevista uskomuksista.

    Tietyissä olosuhteissa on teietnkin aivan mahdollista että keskuspankki on tilanteessa jossa sen masssiivinen rahan luonti johtaa inflaatioon, sikäli väite keskuspankin inflaatiosta johtuvista budjettirajoitteista on järkevä.

    Oleellinen kysymys nyt on se milloin nämä olosuhteet vallitsevat.

    Siitä ei myöskään liene erimielisyyttä että kaikki ”keskuspankkirahoitus” ei aina aiheuta hallitsematonta inflaatiota.

    • Hyvä pointti. Keskuspankin toimintarajoitteet syntyvät tosiaan yleensä niistä poliittisista päätöksistä, joita on tehty. Inflaatiotavoite, työllisyystavoite, vaatimus positiivisesta omasta pääomasta yms ovat kuitenkin pohjimmiltaan poliittisia päätöksiä. Pelkästään teknisenä kysymyksenä asiaa tarkasteltaessa oma fiat-rahaa ”painavalla” keskuspankilla ei voi tulla vastaan tilannetta, jossa siltä loppuisi tuo oma raha.

      Huvittavimpia tapoja toteuttaa setelirahoitusta on tietenkin Japani. Japanin valtio lainaa rahaa valtion omistamalta pankilta. Tuo valtion pankki sitten lainaa rahaa BoJ:ltä, joka on pohjimmiltaan valtion virasto. Ehkä juridisessa mielessä kyse ei ole setelirahoituksesta vaikka koko ketjun raha kierrätetään valtion taskuista toiseen ja Japanin valtio maksaa kaikki maksut itselleen. Keskuspankkikin taitaa tulouttaa laskennalliset voitot valtionvarainministeriölle. Japanin hallitus voi tietenkin kirkkain silmin väittää, ettei se turvaudu setelirahoitukseen…

  5. Jouko Heyno permalink

    Ongelman ydin on kauppaopin ja kansantalousteiteen oleellinen ero, joka halutaan hämärtää. Yhteiskunta ei ole liikeyritys. Samoin on syytä muistaa, että tosiasiassa KAIKKI raha on, ja on aina ollut, ”fiat” -rahaa.

    Rahasta ja sen olemuksesta täällä: http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123703-raha-mita-se-oikein-on-osa-i

    Kansantaloustieteestä laajemmin helppo esitäs täällä: http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152551-kansantaloutta-ilman-kyyneleita-sisallysluettelo

  6. n.n permalink

    Paul De Grauwe

    http://www.voxeu.org/article/fiscal-implications-ecb-s-bond-buying-programme?quicktabs_tabbed_recent_articles_block=0

    ja Corsetti & Dedola

    https://www.banque-france.fr/fileadmin/user_upload/banque_de_france/Economie_et_Statistiques/BdF-Buba-23-24-May-2013-1-Corsetti_Dedola.pdf

    C&D on mielenkiintoinen ja järkevä, hahmotellessaan sweet spottia niistä reunaehdoista jotka ovat se liikkumavara mikä oikeasti on.

  7. Riikka Söyring permalink

    Edesmennyt prof. Murray N. Rothbard totesi kirjassaan ”The case against FED” pankkien synnyttävän inflaation ”rahan väärentämisellä” viitaten rahan synnyttämiseen tyhjästä. Tyhjästä synnytetty raha hyödyttää luojiaan mutta mitä pitemmälle se kierrossa etenee, sen vähemmän siitä on haltijalleen iloa.

    Keskuspankit lainoittavat pankkeja keskuspankkirahalla jälkikäteen.

    Rahamme on velkaa mistä seuraa monta asiaa reaalitalouden maailmassa: ilman rahaa (velkaa) ei ole taloutta, ei verotuloja, ei työtä jne.

    Euro on ostovaluutta, EKP on pankkien lainoittaja, ei valtioiden.
    Luonnollisena seurauksena tästä sisämarkkina-alueellaamme on yhtäaikaa meneillään lamaa, taantumaa, stagnaatiota, deflaatiota, velkasaturaatiota ja talouskuriniukkuustyranniaa.

    Voisi myös sanoa, että velkasaturaation takia sisämarkkina-alueellamme on lamaa, taantumaa, stagnaatiota, deflaatiota, talouskuriniukkuustyranniaa sekä heikossa hapessa olevia pankkeja.

    Josta muistuikin mieleeni: piti pyytämäni, että hra Tyhmyri kirjelmöisi omasta ”suosikistani” Matti Virénista ja hänen aivoituksistaan ”kestävyysvajeen” ratkaisemiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: