Skip to content

Toivon talouskasvua mutta pelkään nollakasvua tai supistumista

helmikuu 6, 2014

Sähköpostikommentaattori tuntui olevan närkästynyt juttuihini. Syynä se, että ilakoin talouden laskulla ja Suomen ongelmilla. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Harrastan bloggaamista koska koen Euroalueen talouspolitiikan järjen ja kaiken taloutta koskevien tietojemme vastaiseksi. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Euroalueen ydinosa tulee olemaan enintään hyvin vaatimattoman talouskasvun aluetta seuraavat vuodet samalla kun Euroalueen rauna-alueet vaipuvat velkadeflaatioon ja parhaassakin tapauksessa hitaaseen hivuttavaan köyhtymiseen. En pidä Suomea osana Euroalueen ydinalueita, minkä pikainen vilkaisu karttaan vahvistaa jokaiselle.

Euroalueen talouspolitiikka, siis sisältäen rahapolitiikan ja finanssipolitiikan, on tällä hetkellä taloutta supistavaa. Niin, monelle on ilmeisesti yllätys, että säästöt ja deflatorinen rahapolitiikka ovat taloutta supistavia vaikka kaikki mitä taloudesta tiedämme kertoo niiden olevan taloutta supistavia ja talouskasvua heikentäviä. Tätä vauhtia se ero, mikä on USA:n, Kiinan ja Japanin talouksilla Euroalueen taantuvaan talouteen tulee kasvamaan entisestään. Eurooppa on auringonlaskun manner aivan omien tietoisten valintojensa vuoksi.

Eurooppalaiset päättäjät ovat aivan itse halunneet talouden supistuvan, teollisuuden pakenevan ja eurooppalaisten elintason laskevan. Mikäli joku väittää muuta, niin kannattaisi ajaa toimintatapoja, jotka tukevat talouskasvua eivätkä ole taloutta supistavia. Huonon rahapolitiikan ja huonon finanssipolitiikan muuttaminen kasvua tukevaksi on mahdollista kuten Japanin esimerkki osoittaa.

Valitettavasti en vain kykene näkemään sen enempää kotimaisten päättäjien kuin Euroalueen päättäjienkään pystyvän muuttamaan mielipuolista politiikkaansa ennen kuin on pakko. Valitettavasti en usko, että tuo pakko tulee vastaan ilman tuntuvia poliittisia ja sosiaalisia levottomuuksia. Ainakaan taloudellinen tuho ei näytä muutoksen aiheuttajaksi riittävän.

Minulle on aivan sama kuinka Suomen talous saadaan kasvamaan, kunhan se saadaan kasvamaan. Vähäinen kasvu, nollakasvu ja mahdollinen supistuminen ovat todellisuudessa poliittisia valintoja. Köyhtyminen on poliittinen valinta. Talouskasvun käynnistäminen Suomen ja suomalaisten etujen mukaisesti on sekin poliittinen valinta. Kokoomuksen ja demareiden osalta tuollaisia valintoja on vaikea odottaa koska Lipposen ja Niinistön europerintö elää ja voi hyvin.

Minulle kelpaisi EKP:n järkevä rahapolitiikka. Valitettavasti EKP:n rahapolitiikan järkevöitymiseen uskominen on vähän kuin uskoisi Suureen Kurpitsaan.

Lupaan lopettaa pessimistisen mesoamisen heti kun talouspolitiikkamme muuttuu kasvua tukevaksi. Talouspolitiikkaan sitten kuuluvat sekä rahapolitiikka että finanssipolitiikka.

Advertisements

From → Uncategorized

10 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Kommentoin TE-artikkelia http://www.talouselama.fi/uutiset/hollannissa+kova+vaatimus+ero+eusta+toisi+vaurautta/a2231004 seuraavasti:

    ”Ihmettelen suuresti mikseivät esimerkiksi Alankomaat, Suomi, Ranska, Kreikka, Italia, Espanja, Portugal, Tanska ja Irlanti eivät saa aikaan yhteistä EKPn rahapolitiikan muutosta? Ilman muutosta niistä jokainen kuihtuu, osa ainakin konkurssin partaalle. 

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/01/nain-suomen-teollisuus-pelastetaan.html

    Euron tavoitteena ei ole toimia uuden tulevan Saksan kaikkien osavaltioiden valuuttana vaan Euroopan Unionin kaikkien jäsenmaiden valuuttana.”

    Kun itse en ole sen paremmin poliitikko kuin ekonomistikään kysyn sinulta: osaatko arvuutella miksi kysymyksessäni mainitut maat järjestään (ja miksei kaikki muutkin, Saksaa lukuunottamatta) sallivat tämän pelin? Tiedän toki, että herran pelko on herran alku, muttei EU-virat eivät voi olla niin arvokkaita, että ne yksin lammasmaisuuden selittäisivät?

    PS. TE ei vielä ole kommenttiani jukaissut.

    • Poliittinen toiveajattelu, typeryys ja täydellinen vieraantuminen oman maan todellisesta tilanteesta. Onhan meilläkin selvästi nähtävissa se, että jotkut Juhana Vartiaiset (hänhän on muuten demari ja ilmeisesti edustaa demareiden virallista lipposlaista linjaa) ja Alexander Stubbit ihan avoimesti ovat sitä mieltä, että kun ihmisiä köyhdyttää, niin hyvä tulee.

  2. TNE permalink

    Itse olen seurannut sinun blogisi lisäksi ahkerasti tätä blogia http://rahajatalous.wordpress.com, sekä näiden kahden kaverin twitter sivustoaan. Tuntuvat olevan kovasti perillä talousasioista ja mikä parasta niin lääkkeitä heillä olisi tarjota nykyiseen kriisiin, tuntuu vaan siltä, että kovin huonosti mikään poliittinen taho olisi ajamassa heidän talous linjaansa Euroopassa. Odotan muuten kovasti heidän maaliskuussa ilmestyvää kirjaansa http://www.like.fi/kirjat/rahatalous-haltuun.

    • Tämä kriisi on siinä mielessä poikkeuksellinen, että kaikkien eri talousajattelun pääkoulukuntien edustajat ovat pitkälti samaa mieltä nykymenon hulluudesta. Erot ovat lähinnä finanssipoliittisen ja rahapoliittisen elvytyksen välisessä painotuksesta. Mutta koska demareiden ja kokoomuslaisten piirissä lipposlaisuus ja niinistöläinen eurousko voivat hyvin, niin uskonkappaleiden haastaminen on erittäin vaikeaa. Kyseisissä puolueissa ei ole aikoihin päässyt etenemään jos ei ole sisäistänyt oikeaa uskoa.

  3. Pieni ihminen permalink

    Tuntuu että kaikkien pää toimii, mutta kädet ovat sidottuja. EKP ei käytännössä pysty järkevään rahapolitiikkaan ja EU ei pysty muuttamaan ja/tai suvaitsemaan ongelmallisten jäsenmaidensa finanssipolitiikkaa. Ilmapiiri on siis erittäin passivoiva ja negatiivinen.

  4. nimeton permalink

    Minä taas toivoisin, että joskus tapahtuisi sellainen ihme, että poliitikot ja suuri osa taloustietäjistä oppisivat että kansantalous ja valtion velka on kohtuullisen kaukana näiden omista asuntoveloista. Niitä n yt vaan ei voi verrata. Kuten ei myöskään yritystaloutta tai kauppaoppia kansantaloustieteeseen. Surullinen esimerkki oli Juttiksen takuutusvaatimukset. Ei järjen hiventä siinä touhussa.

    • Poliitikot ovat oma lukunsa, mutta poliittisesti sitoutumattomat ekonomistit ovat hämmästyttävän yksimielisiä kriisistä ja sen hoitokeinoista. Sitten oma tarinansa ovat jotkut Korkmanit ja muut poliittisesti sitoutuneet. Poliittinen uskollisuus ajaa ammatillisen rehellisyyden ylitse.

  5. hakki47 permalink

    Tässä ilmeisesti syy siihen, että yksikään euromaa ei ole vastustanut EKPn nykyistä rahapolitiikkaa; Saksan perustuslakituomioistuin näkee kuitenkin ”tärkeitä syitä olettaa”, että ohjelma ylittää keskuspankin valtuudet ja että rikkoo kieltoa, jonka mukaan rahapolitiikkaa ei saa käyttää valtioiden budjettien rahoitukseen. Eli, muut maat ovat kiltisti odottaneet, että Saksa selvittää perustuslakisotkunsa. 

    Nyt, kun Bundesverfassungsgericht on itse asiassa pessyt kätensä siitä, mitä EKP voi ja ei voi tehdä, herää kysymys; Kuinka kauan joudutaan vielä odottamaan? Onko meillä muilla moiseen aikaa? Ja jos siitä huolimatta odotetaan, mitä Saksa tekee, jos EIT tulkitsee OMT ohjelman lain mukaiseksi?

  6. hakki47 permalink

    Hups. Taisi unohtua asiayhteys, johon tuon alunpitäen kirjoitin.

    Kohteesta

  7. Tyhmyri Joulukuussa: ”Hei me köyhdytään!”
    Tyhmyri nyt: ”… Syynä se, että ilakoin talouden laskulla ja Suomen ongelmilla. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. ”

    ”Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä.”(http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia)

    Ainakin minuun (siis pitkäaikaiseen eurokriisiharrastajaan) tyhmyrin ilakointi on uponnut. Jaksan lukea tätä blogia juurikin siksi, että vakavan asian sekaan tai loppuun on upotettu kevennyksiä, esimerkiksi: ”Ajatellaan, että meillä on Suomaa-niminen valtio, jonka ensisijaisia vientituotteita ovat sahatavara ja Vallion erikoisjuustot.”

    En jaksaisi lukea pelkkää asiatyyliä illalla töiden jälkeen hieman jo väsähtäneenä. Esimerkki ”valitettavasti en jaksa lukea, vaikka mieli tekisi” -blogista tässä: http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/
    Tuokin blogi voi olla täynnä hyvää asiaa, mutta lukeminen ei vaan onnistu minulta 😦

    Neuvostoliitossa oli aikoinaan rankkaa huumoria toimimattomasta liittovaltiosta.
    Nyt Putinin aikakautena joku taiteilija tekee maalauksia, jossa Putin ratsastaa tiikerien selässä jne…

    Minusta huumori kuuluu olennaisena osana vakavien asioiden käsittelyyn, jos siis se toinen vaihtoehto on, että vakavat asiat jätetään miettimättä, ajattelematta ja puhumatta. Esimerkiksi sodassa ja raskaissa metsätöissä huumori on auttanut ihmisiä jaksamaan.

    ”Kaiken viihteen tarkoituksena on auttaa ihmistä kestämään elämää”(Pertsa Reponen)

    Tässä esimerkki mielestäni hyvästä eurokriisihuumorista, en pystynyt lukemaan tätä hymyilemättä:

    Tuomo Kokko Blog’n’troll
    Inessiivissä
    30.1.2014 22:52 Tuomo Kokko

    – Missä olemme?

    – Pakkoraossa.

    – Se taitaa merkitä vaikeuksia?

    – Itse asiassa.

    – Voidaanko niistä selvitä?

    – Loppupeleissä.

    – Mitä tarkoitat?

    – Pitkässä juoksussa.

    – Missä on teollisuus?

    – Ruotsissa.

    – Rahat?

    – Kreikassa.

    – Entä kiinteistöt?

    – Venäläisessä omistuksessa.

    – Kai nyt jossain näkyy kasvua?

    – Maahanmuutossa.

    – Jos äsken olin huolestunut, nyt tunnen vaipuvani epätoivoon. Sano edes jokin ilonaihe!

    – Ässä.

    – Missä?

    – Hihassa.

    – Vihdoinkin! Siis missä on pelastuksemme?

    – Korkeemmassa kädessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: