Skip to content

Myytti Saksan sisäisestä devalvaatiosta – Elvis ilmestyi paahtoleivässä

helmikuu 3, 2014

Suomalaisessa talouskeskustelussa on ollut viime vuosina monella kummallinen tapa vedota Saksan onnistuneeseen sisäiseen devalvaatioon. Samassa yhteydessä on vaadittu Suomeen sisäistä devalvaatiota eli käytännössä nimellispalkkojen laskemista jollain 5-35% haarukalla. Koska sisäinen devalvaatio on vakaan valuutan ja vakaan rahan arvon kannattajien ainoita argumentteja talouden sopeuttamiseksi suhdannevaihteluihin, niin jokin tuollainen uskonnollissävyinen myytti tarvitaan. Muutenhan saattaisi joutua myöntämään, että keinoja talouden sopeuttamiseksi ei ole.

Mutta miksi väitän Saksan talouden ”sisäisen devalvaation” olevan myytti? Siksi, että sisäiseen devalvaatioon oleellisena osana kuuluvaa nimellispalkkojen laskemista ei todellisuudessa tapahtunut. Saksassa vallitsi pitkäkestoinen erittäin maltillisten tulosopimusten, käytännössä lähes nollakorotusten kausi. Katsotaan muutaman euromaan palkkakustannusten kehitystä sopivasti vertailukelpoisina lukuina tämän vuosituhannen ajalta. Datan lähde näkyy kuvassa.

SaksaSisainenDevalvaatio

Käppyrät kuvaavat prosenttimuutosta edelliseen vuoteen verrattuna. Kuten kuvasta näkyy, niin Saksan nominaalisia palkkoja ei leikattu. Käytännössä Saksassa harrastettu nollalinja kuitenkin tarkoitti reaalipalkkojen melkoista pienenemistä ennen kriisin alkua.

Saksaa lisäksi auttoi koko muuta Euroaluetta ilahduttanut yksityisen sektorin velkavetoinen kulutusjuhla. Tuon kulutusjuhlan yhteydessä saksalaisilla säästäjillä ja sijoittajilla oli mahdollisuus saada rahoilleen hämmästyttävän hyviä tuottoja, jollaisia he eivät olisi rahoilleen saaneet Saksassa.

Koska sisäiseen devalvaatioon kuuluu oleellisena osana nominaalisten hintojen, käytännössä erityisesti nimellispalkkojen laskeminen, niin pikaisella julkisesti saatavilla olevan datan tarkastelulla tosiaan ilmenee, että menestystarina Saksan onnistuneesta sisäisestä devalvaatiosta on ilman todellisuuspohjaa oleva myytti.

Kaikki uskonnollissävytteiset opinkappaleet kuten euron menestys, vakaan valuutan autuus ja pyhä rahan arvo kuitenkin tarvitsevat tuekseen myyttejä. Muuten opinkappaleisiin uskominen muuttuisi vähitellen vaikeaksi ja aiheuttaisi epämiellyttävää kognitiivista dissonanssia. Helpompaa on jättää todellinen data omaan arvoonsa, unohtaa muista maista saadut kokemukset ja jatkaa uskomista.

Huolimatta ikävästä reaalitodellisuudesta monen onkin helpompi uskoa Saksan toteuttaneen menestyksekkään sisäisen devalvaation, vahvan valuutan olevan hyvä asia ja vakaan rahan arvon tekevän autuaaksi. Kun ei seuraa reaalimaailmaa, niin kognitiivinen dissonanssi katoaa ja elämä muuttuu miellyttävämmäksi.

Saksan sisäinen devalvaatio tapahtui ja oli menestys koska Elvis ilmestyi minulle aamulla paahtoleivässä.

Mainokset

From → Uncategorized

4 kommenttia
  1. kolmen A:n kirjoitus, Tyhmyri – kiitos!

  2. Kuin myös, kiitokset Tyhmyrille hauskasta myytinmurtamisblokauksesta! 🙂

    Perinteisen uskonnollisuuden määrä ihmisten arkielämässä on vähentynyt, jolloin on tullut lisää tilaa ihmisten ajatusmaailmaan uskoa uudenlaisiin (talouden) pelastaviin oppeihin. Kun näitä pseudototuuksia riittävän monta kertaa toistetaan, ihmiset alkavat laajasti uskoa niihin.

    ”Toiveajattelu on argumentaatiovirhe, jossa nähdään asiat sellaisina kuin ne haluttaisiin olevan sen sijaan, että nähtäisiin ne sellaisina kuin ne ovat.”(http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiveajattelu)

    Vaikka onnistunut sisäinen devalvaatio onkin myytti, niin lienee tosiasia, että Suomi joutuu nykymenon jatkuessa kokemaan epäonnistumiseen, tai vieläkin pahempaan epäonnistumiseen johtavan sisäisen devalvation. Siksi kannattaisi etukäteen miettiä, millä keinoin minimoidaan sisäiseen devalvaatioon liittyvät vahingot.

  3. Sköde Fillaristi permalink

    Eikös viime palkkaneuvottelukierros tuonun reaalista korotusta -+ 0? Oikeassa elämässä se siis tarkoittaa, että ostovoima heikkenee. Näitä kun tulee vielä pari kertaa, niin saadaan tuo 5 rosenttia helposti kasaan. Koska olen kk-palkalla oleva valtion virkakyösti (tosin ilman virkaa), niin tällaisena loisena lopetin välittömästi ostoneuvottelun eräästä suurehkosta hankinnasta itselleni. Viimeinen kipuna oli, että kyseinen myyjätaho vittuili ankarasti julkisen sektorin paisumisesta ja loisista. Ei tykännyt hyvää, kun en ostanutkaan. Mitäs vittuili. Ei yksityiselle sektorille näköjään kelpaa raha.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: