Skip to content

Elinkeinoelämä ja euron puolustus – mutta nythän on jo jonkun aikaa kuulunut elinkeinoelämän ääniä euroa vastaan

helmikuu 3, 2014

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa jokin aika sitten kyseltiin miksi elinkeinoelämä eli käytännössä yritysjohtajat eivät ota euroon kantaa kuuluvalla äänellä (juttu täällä). Itse asiassa koko ajatusketju siitä, että euron puolustus tai euron vastustus pitäisi olla jollain tavoin tulosta yritysjohtajien kansantaloudellisista näkemyksistä on omituinen. Yritysjohtajan tehtävä on huolehtia oman yrityksensä menestyksestä, minkä vuoksi hänen osaamisensa ja hänen ammattitaitonsa pitää kohdistua kyseisen yrityksen liiketoimintaan ja tuon liiketoiminnan kehittämiseen. Tämän vuoksi esimerkiksi menestyvän konepajan johtajan näkemykset kansantaloudesta ovat astumista hänen osaamisalueensa ulkopuolelle. Lisäksi kannattaa muistaa, että itse asiassa suurin osa menestyvistä suurista vientiyrityksistä on lähes riippumattomia Suomen menestyksestä.

Parhaimman esimerkin Suomen kansantalouden ja menestyvän vientiyrityksen välisestä suhteesta antaa Nokian tuho. Siinä vaiheessa kun Nokia oli siirtänyt tehtaansa ulkomaille ja Suomen osuus oli muuttunut varsin vähäiseksi oli Nokian menestys kiinni Nokian oman johdon tekemistä päätöksistä. Tämä tapahtui jo silloin kun Nokia vielä oli matkapuhelinbisneksen ylivoimainen valtias. Tuossa vaiheessa Nokialle oli todellisuudessa yksi ja sama mitä valuuttaa jossain sen monista toimintamaista käytettiin. Nokian toiminta oli muuttunut globaaliksi.

Globaalin vientiyrityksen toiminnan kannalta on lähes yhdentekevää mitä valuuttaa jokin Suomi käyttää. Mikäli euron kurssi nousee liian korkeaksi, niin toiminta voidaan näppärästi siirtää Ruotsiin, Puolaan tai johonkin muuhun sopivaan kohteeseen. Tosin sen tehtaan sijoittamisen kannalta Ruotsi on houkutteleva valuuttajoustomekanismin vuoksi. Kannattaakin katsoa mihin ne Suomessa aikaisemmin olleet tehtaat on kiikutettu, ovat tainneet mokomat päätyä Euroalueen ulkopuolelle. Usein vieläpä korkean kustannustason maihin kuten Ruotsiin, joka voi aina pelastaa ongelmiin joutuneen teollisuutensa vanhalla kunnon valuuttajoustolla. Tässäkin teot kertovat enemmän kuin puheet.

Miksi siis ottaa kantaa euroon ja sen puolustukseen? Euro ja sen käyttö ei taida erityisemmin kiinnostaa. Toisaalta jos ministerikaveri kysyy onko euro hyvä juttu, niin kyllähän sitä voi hyvän arvosanan eurolle antaa vaikka uusi tehdas on juuri avattu Puolaan ja toista ollaan siirtämässä Ruotsiin.

Suomessa yritysjohtajat ovatkin, oman etunsa mukaisesti, pääasiassa pitäneet suunsa kiinni kansantaloudellisista asioista. Poikkeuksiakin on, mutta itse asiassa nuo poikkeukset ovat esittäneet useammin euroa ja Euroalueen rahapolitiikkaa kritisoivia kuin kiitteleviä lausuntoja. Hyvin merkittävää on, että kriittiset lausunnot ovat tulleet niiltä yrityksiltä, joiden tulokseen Suomen talouden menestys eniten vaikuttaa. Arvasitte oikein, kyseessä ovat tietenkin pankit.

Pankkien menestys on kiinni ensisijaisesti kansantalouden menestyksestä. Pankit rahoittavat kotitalouksia, julkissektoria, kotimarkkinayrityksiä ja vientiyrityksiä. Mikäli talous tipahtaa oikein kunnolla kanveesiin, niin myös pankkien antamat luotot mätänevät hämmästyttävää vauhtia ja pankkien vakavaraisuus sulaa käsiin. Kansantalouden romahtaessa pankkien bisnes menee kuralle, minkä vuoksi pankeilla on liiketoiminnallinen kiinnostus Suomen kansantalouden menestyksen suhteen. Vastaavaa liiketoiminnallista kiinnostusta ei monella globalisoituneella suomalaislähtöisellä yrityksellä enää ole.

Pankkipuolelta Björn Wahlroos on useassa yhteydessä kommentoinut  EKP:n rahapolitiikkaa ja euroa varsin negatiiviseen sävyyn. En ala listaamaan hänen haastattelujaan tässä, olen niistä kirjoittanut jo aika monta kertaa. Jos Wahlroosin kommentit eivät ole olleet euron kritiikkiä, niin mikä on?

Wahlroosin pankista, Nordeasta, on muutenkin kuulunut kummia. Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharju on kirjoittanut kaksi blogikirjoitusta, joiden suora sanoma on se, että tilanne on Suomelle huono juuri EKP:n rahapolitiikasta johtuen. Käytännössä tämä tarkoittaa samaa kuin eurosta johtuen, mutta tuota Kangasharju ei uskalla sanoa suoraan. Kangasharjun blogikirjoitukset ovat täällä: 1 ja 2. Jos Kangasharjun kirjoitukset eivät ole euron kritiikkiä, niin mikä on?

Samoja madonlukuja ovat antaneet myös Danske Bankin ekonomistit. Ekonomisti Juhana Brotherus on kommentoinut taloustilannetta toteamalla muun muassa sen ilmeisen tosiasian, että Suomen hallituksella ei välttämättä ole edes periaatteellisia välineitä velkaantumisen pysäyttämiseksi. Suomen hallituksen toimilla ei ole vaikutusta koko Euroalueen talouteen. Brotheruksen kommenteista kertova juttu täällä. Käytännössä Brotherus siis toteaa, että oman rahapolitiikan puuttuessa näkymät eivät ole kovinkaan kaksiset. Jos tämä ei ole euron kritiikkiä, niin mikä on?

Toisin sanoen enemmän tai vähemmän suoraa eurokritiikkiä on elinkeinoelämän puolelta kuulunut jo jonkun aikaa. Pankkisektori on ollut varsin suorasanaista, erityisesti ulkomaisessa omistuksessa olevat pankit, joiden johto ei ole kietoutunut irtoamattomaksi solmuksi suomalaisen poliittisen järjestelmän kanssa, ovat kertoneet näkemyksiään varsin selkeästi. Syynä tietenkin se, että Suomessa toimiville pankeille tulee kunnolla tappioita mikäli meno jatkuu nykyisenä. Poliittisen järjestelmän kanssa naimisissa olevat pankit eivät moista ole vielä tehneet vaikka sisäinen devalvaatio mädättäisi merkittävän osan erityisesti asuntolainoista.

Vaikka kaikki pankit eivät olekaan puhuneet pahaa eurosta, niin kannattaa katsoa kuinka pankit toimivat. Kuten Taloussanomien äskettäisestä jutusta selviää, niin pankit myöntävät yhä harvemmalle kotitaloudella lainaa (juttu täällä ja tieto asuntolainojen määrän vähentymisestä täällä). Syynä on tietenkin oletus siitä, että Suomen talous sukeltaa ja syvälle. Siksi asuntolainaa ei kannata myöntää kenellekään, jonka tarvitse tehdä töitä ja ansaita kyetäkseen maksamaan lainansa. Tätä kovempaa kannanottoa Suomen talouteen pankit eivät itse asiassa kykene antamaan. Tämänkaltainen ei ole ainakaan euron puolustusta, jota Helsingin Sanomien pääkirjoitus haluaa, itse asiassa minun on vaikea tulkita sitä miksikään muuksi kuin konkreettiseksi eurokritiikiksi.

Pankeilla on siten sisäänrakennettu huoli kansantaloudesta. Kasvava talous tuottaa myös pankeille kunnon voittoja. Supistuva talous pienentää niitä. Monelle kansainvälistyneelle yhtiölle Suomi ei taas ole ollenkaan samalla tavoin merkittävä ja Suomen talouden pieneneminen saattaisi jopa parantaa voittoja, sillä saisihan kunnon romahduksen jälkeen Suomesta työntekijöitä entistä halvemmalla. Tuosta huolimatta myös elinkeinoelämän edustajien kannanotot sisäiseen devalvaatioon ovat kielteisiä kuten voimme lukea täältä.

Mutta kansainvälistyneitä suuryrityksiä pienemmät yritykset valittelevat rahoituksen tiukkuutta. Myös euron korkeaa kurssia on valiteltu. Molemmat ovat minusta suoria kannanottoja euroon ja Euroalueen rahapolitiikkaan.

Mitä ilmeisimmin suomalainen elinkeinoelämä on toteuttanut Helsingin Sanomien toivomuksen ja ottanut kantaa eurojäsenyyteen ja sen vaikutuksiin. Enemmän on tehty käytännössä kuin sanottu ääneen, mutta tehtaiden siirrot vaikkapa Ruotsiin ovat selkeää markkinoiden puhetta. Konkreettinen kannanotto. Tuo kannanotto ei kuitenkaan ole pääkirjoituksen toivoma puolustus vaan kyseessä on melkoinen tyrmäys.

Mielenkiintoista tuleekin olemaan poliittinen reagointi  tai sen puute tähän jo selvästi kuuluvaan elinkeinoelämän hätähuutoon. Vai onko poliittinen johtomme todellakin niin kuuroa, että elinkeinoelämän käytännön toiminta, joka kielii tulevan myrskyn jyrinästä, ei aiheuta mitään reaktiota?

Vihje: Oikea reaktio ei ole kaiken kotimarkkinateollisuuden ja Suomessa toimivat pankit kyykyttävä sisäinen devalvaatio.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: