Skip to content

Valhe, emävalhe, virallinen työttömyyslukema – todellisten työttömien määrä ja kestävyysvaje

tammikuu 25, 2014

Virallinen työttömyyslukema on joulukuussa 2013 ollut 7,9%, mikä tarkoittaa noin 205’000 työtä vailla olevaa henkilöä. Virallisen Tilastokeskuksen lukeman mukainen tilasto löytyy täältä. Mielenkiintoista onkin se, että Tilastokeskus käyttää laskennassaan varsin tiukkaa määritelmää, joka edellyttää työnhakijalta tuntuvaa aktiivisuutta. Toisin sanoen syrjäytyneet, yhteiskunnan elätiksi heittäytyneet tai työnhaun toivottomaksi todenneet eivät ole Tilastokeskuksen käyttämän laskentamallin mielestä työttömiä.

Mikäli työmarkkinoiden tilanne on riittävän huono, niin huomattava osa työtä vailla olevista luovuttaa. Tällöin he putoavat pois virallisen työttömyyslukeman piiristä, mutta heidän rasituksensa yhteiskunnalle säilyy käytännössä muuttumattomana. Toisin sanoen työttömyyden aiheuttamia kustannuksia tarkasteltaessa onkin katsottava laajempaa määritelmää, jossa ovat mukana myös ne työkykyiset, jotka eivät Tilastokeskuksen näkemyksen mukaan aktiivisesti hae töitä.

Työtä vailla olevien, mutta työkykyisten määrän selvittämiseksi paras luku taitaa tällä hetkellä olla TEM:n työllisyyskatsaus, joka sekään ei kaikkia tavoita. Mutta TEM:n lukemat ovat aivan toista maata kuin hallituksemmekin suurella innolla toitottama euromaiden alhaisimpiin kuuluva 7,9%. TEM:n tilaston mukaan työttömiä oli joulukuussa 2013 noin 330’000. Tuo 330’000 tarkoittaa noin 12,7% työttömyyttä, mikä on hyvää euromaiden keskitasoa. Lukemien ero on siis lähes 5%. TEM:n raportti täällä. TEM:n raportti on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että se kertoo avoimien työpaikkojen määrän olevan naurettavan pienen verrattuna työttömien määrään.

Vielä mielenkiintoisemmaksi tilanne muuttuu kun otetaan mukaan joko työllistettyinä tai työvoiman ulkopuolella olevat, joiden yhteismäärä on TEM:n tilaston mukaan kaikkiaan 130’000 henkilöä. Toisin sanoen työkykyisiä mutta ilman työtä olevia henkilöitä on vain ja ainoastaan 460’000 henkilöä. Tämä tekee jo noin 17,7% työvoimasta. Toisin sanoen lähes joka viides työikäinen on todellisuudessa ilman töitä, joten virallisen työttömyysprosentin ja todellisen lukeman erotus on noin 9,8%.

Merkittäväksi tuon lähes 9,8% suuruisen eron tekee sen vaikutus sekä valtion talouteen että koko yhteiskuntamme toimivuuteen. Kymmenen prosenttia lisää työvoimasta töissä tarkoittaisi sekä merkittävää verotulojen lisäystä että huomattavaa kulujen pienentymistä. Kannattaa huomata, että tuosta erotuksesta suuri osa on kansankielellä sanottuna tempputyöllistämiseen tai työvoimapoliittiseen koulutukseen siivottua porukkaa, jonka lisäksi lukemassa ovat myös ne työikäiset ja –kuntoiset, jotka ovat työpaikkojen puuttumisen vuoksi luovuttaneet ja lopettaneet aktiivisen työnhaun.

Karkean mittasuhteita kuvaavan käsityksen voi saada arvioimalla sitä mahdollisuutta, että tuo 9,8% olisikin töissä. Asiaa tarkemmin laskematta voi olettaa, että valtion verotulot kasvaisivat noin 10% tuossa tapauksessa antaen lopputulokseksi noin 43 miljardia euroa, tämä ei siis ole muuta kuin karkea heitto joka on todennäköisesti alakanttiin. Pelkästään tämä pienentäisi julkista velanottotarvetta noin 4 miljardia euroa. Lisäksi voitaisiin arvioida, että valtion menot eri muodoissaan pienenisivät vähintään 3 miljardia euroa. Lopputuloksena olisikin maagisesti lähes koko valtion velanottotarpeen katoaminen. Lisäksi kunnat saisivat tuntuvasti lisää verotuloja töissä olevilta asukkailtaan.

Aika suoraviivaisesti voikin todeta, että mikäli työvoimasta olisi ilman työtä niin pieni osuus kuin virallinen työttömyyslukema väittää, ei mitään kestävyysvajetta olisi. Paras keino kestävyysvajeen korjaamiseksi olisikin työllisyyden lisääminen. Tämä edellyttää kansantalouden saamista tuntuvaan nominaaliseen kasvuun.

Valitettavasti hallituksemme toimenpiteitä tarkasteltaessa ei halua tämän ongelman korjaamiseksi ole. Totta kyllä on, että Euroa käyttävänä maalla Suomella ei valitettavasti ole ongelman korjaamiseksi mitenkään toimivia keinoja käytettävissään, mikä on aika tyhjentävästi osoitettu komission omassa raportissa (raportti täällä). Mutta pelottavaa ja masentavaa on se, että ongelmasta ei edes keskustella muuten kuin mielikuvatasolla. Ehkä asiasta ei voi keskustella koska euromaana meillä ei ole mahdollisuuksia potkukäynnistää talouttamme ja joudumme odottamaan koko Euroalueen talouden kokevan maagisen ihmeparantumisen, jota ei valitettavasti ole näkyvissä.

Suomi on ajamassa tässäkin asiassa täyttä vauhtia seinään. Ehkä matkustamme ykkösluokassa, vai pitäisikö sanoa AAA-luokassa, mutta lippuun merkitty tunnus ei muuta sitä tosiasiaa että tässä näennäisen hidastetussa junaonnettomuudessa, jota euroksi kutsutaan, on kansantaloutemme kohtalo todella tyly.

Mainokset

From → Uncategorized

18 kommenttia
  1. Darttivaari permalink

    Potkukäynnistymiseen ei ole keinoja. Vakavampaa on ettei poliittisilla päättäjillä ole halua eikä myöskään kykyä kansakunnan rakenteiden muuttamiseen, jotta kansantalouteen saataisiin täysin toisenlainen meininki. Kyse on verotarpeen olennaisesta alentamisesta julkissektoria saneeraamalla, ja ennenkaikkea sen koko ajan laajenevan verovarojen tuhlaamisen välittömästä lopettamisesta.

    On alettava välittömästi eliminoimaan ja desimoimaan mm. kehitysapumiljardit, tuottamattoman väen maahantuonti ja elättäminen, ideologiset maksut ja lisäkulut ”ilmastonmuutoksen estämiseksi”, erilaiset tasa-arvo-, eriarvo-, naisasia-, vähemmistöasia-, syrjintä- jne. rakenteet ja opetusalat, yliopistojen merkityksettömät ja vähäopiskelijaiset oppituolit ja tutkimuslaitokset, julkis- ja kuntahallinnon byrokratiakerros, ulkomaalaisvankien elättäminen ja makuupalkanmaksu, poliittisten puolueiden ja niiden aluskasvillisuuden rahoitus, jne, jne.

    Leikattavaa on tällä hetkellä vähintään 10-15% budjetista. Nämä leikkaukset eivät millään tavoin heikennä tavallisen suomalaisen tai yrityksen toimintaedellytyksiä. Ne koskevat niitä ”julkisteollisia klustereita”, joille ei olisi oikeasti maksavia asiakkaita, jos objektiivinen tuottavuus ja hyöty olisivat mittareina. Nämä sektorit on välittömästi leikattava pois veronmaksajia rasittamasta.

    Suomessa pitäisi tehdä rankaistavaksi julkisten varojen tuhlaaminen ja käyttäminen sellaisiin tarkoituksiin, joista kansalainen tai yritys ei maksaisi omista varoistaan.

    • Ehdottamasi leikkaukset tarkoittavat nykytilanteessa Kreikan tietä eli entistä pahempaa tilannetta. Mikäli leikkausten yhteydessä olisi mahdollista tehdä rajua rahapoliittista elvytystä, niin leikkaukset kompensoituisivat yksityisen sektorin luonnollisella kasvulla. USA:n julkistalous on leikannut saman verran tai enemmän kuin Euroalue, mutta QE:n takia talous kasvaa ja työllisyys paranee.

      Sisäinen devalvaatio on se kaikkein huonoin keino ja aiheuttaa suurimman mahdollisen taloudellisen tuhon. Mutta poliitikkomme ovat tainneet sen valita.

      • Henri Myllyniemi permalink

        Kyllä Darttivaarilla oli tuossa pointtia. Periaatetasolla olen samaa mieltä siitä, että tilanteessa, jossa meillä on jo ”arjyvä työvoimapu..” siis hyvässä valmiustilassa olevaa vetreää työvoimareserviä, niin julkisen leikkaamisella saadaan vain reserviä paisuteltua lisää, kysyntä putoaa, pankkilainat jäävät pystyyn, verotulot putoavat – mutta menot eivät juuri lainkaan. Siis fiskaalikerroin >1.

        Ajoitus on siis väärä. Darttivaarin pointissa oli kuitenkin hakea ne leikattavat kohteet, jotka haittaisivat Suomen menestymistä kaikista vähiten. Miksi maksaa rikkidirektiivistä, kun kerran EU-alueella kaikkien muidenkaan ei tarvitse sitä maksaa vielä? Miksi olla umpilahosti suunnitellussa päästökaupassa mukana, joka ei edes tähtää päästöjen vähentämiseen vaan vinouttaa kilpailua lisää? Miksi maksaa kehitysapua vuosina, jolloin tarvitsee ottaa itse enempi velkaa kuin talous (siis velanhoitokyky) kasvaa?

        Jos leikataan, niin damage control vahvaan käyttöön.

      • Jaassu permalink

        Olen aika pitkälle samaa mieltä Darttivaarin kanssa, kansalaisten perustarpeiden kannalta tarpeettomista kohteista leikkaaminen vaikuttaa kohtuullisen verran velkaantumisen estämisessä, se tarkoittaa myös sitä että silloin sellaisista kohteista jotka ovat oman kansalaisille tärkeämpiä ei tarvitse leikata niin paljon tai sitä että veroja ei tarvitsisi korottaa niin paljoa.

        Valtiolla on huomattavan paljon toimintoja ja organisaatioita jotka ovat kansalaisten kannalta totaalisen hyödyttömiä ja osa niistä on jopa haitallisia, sen lisäksi valtio tukee lukemattomia poliittisluonteisia organisaatioita joilla ei ole mitään merkitystä kansalaisten tarpeiden kannalta.

        Valtion roolia tulisi muuttaa radikaalisti yksinkertaisempaan suuntaan jossa sen tehtavät rajoittuisivat vain muutamiin perusasioihin, kuten koulutus, terveydenhuolto, työttömyysturva, liikenneinfran ylläpito ja osittain turvallisuuden ylläpito.

  2. pajamies permalink

    Lukuihin voisi lisätä vielä osan opiskelijoista, koska Suomessa ilmaisia opiskelupaikkoja on paljon ja sellaisiin on helppo päästä. Lisäksi opiskeluajat ovat varsin pitkiä.

  3. Pessimisti permalink

    Darttivaari sanoo: ”Suomessa pitäisi tehdä rankaistavaksi julkisten varojen tuhlaaminen ja käyttäminen sellaisiin tarkoituksiin, joista kansalainen tai yritys ei maksaisi omista varoistaan”.
    Kuinkahan suuri osa suomalaisista kysyttessä olisi suostunut maksamaan mm. Kreikkaa rahoittaneiden saksalaisten, ranskalaisten ja englantilaisten pankkigangstereiden keinotteluvoittojen pelastamista, jota Kataisen ja Urpilaisen johdolla on jo pelkästään ’riihikuivalla rahallakin’ pian ilmeisesti miljardien eurojen edestä tehty – tosiasiallisesti myös sillä summalla korollista omaa ulkomaanvelkaamme lisäten? (Valtamediamme eli vallanpitäjiämme tukeva propagandamediahan kertoo vain Kreikan tukemisesta, vaikka valtaosa niistä rahoista on mennyt ulkomaisille pankeille – jotka jo rahoja lainatessaan tiesivät, ettei Kreikka pysty niitä maksamaan takaisin!).
    Sitten kokonaan oma lukunsa ovat ne vähintään kymmenien miljardien takuuvastuut, jotka samoin näiden kahden korkeaa politrukin virkaa Brysselistä tavoittelevan tyypin toimesta on Suomelle sälytetty – nämä kaksi (ja monta muutakin samanlaista) varmaan kuvittelevat olevansa jo turvallisesti Brysselin lihapatojen äärellä kun takuuvastuut alkavat realisoitua). Näitä leveästi hymyileviä tyyppejä ajatellessa tulee mieleen Shakespearen sanat ”one may smile, and smile, and be a villain” – potevat ilmeisesti patologista narsismin häiriötä, jossa kaikki on luvallista mikä palvelee omaa narsismia ja vallanhimoa.

    Nämä ulkomaisille pankkigangstereille jo maksetut ja tulevaisuudessa luultavasti moninkertaistuvat rahasummat vaan kummasti julkisessa keskustelussa säännönmukaisesti ’unohdetaan’ – varsinkin silloin kun ollaan leikkaamassa rahaa niiltä sitä todella tarvitsevilta, jotka samalla ovat yhteiskunnassa kaikkein puolustuskyvyttömimpiä.

  4. Kiitos kirjoituksesta tyhmyri. Jatketaan asian pohdiskelua hieman pitempään. Ketkä ovat Suomessa suurimmat institutionaaliset sijoittajat? Valtio ja työeläkeyhtiöt. Niille molemmille olisi oman etunsa kannalta suunnattoman hyödyllistä, jos Suomessa säilyisi mahdollisimman paljon yksityisen sektorin työpaikkoja. Saadaan mielenkiintoisia tuloksia, kun lasketaan noista työpaikoista esimerkkisi tavalla verokertymää sekä vielä se, että eläkemaksuilla voidaan rahoittaa sylissämme olevaa eläkejärjestelmän ketjukirjettä.

    Saatavat oheistuotot jostakin sijoituksesta saattavat olla suuremmat kuin jostakin työeläkelaitoksen sijoituksesta kirjautuva virallinen tuotto. Vertailuna on esim. 5% tuotto ulkomaisesta sijoituksesta ja 3% suora tuotto kotimaisesta sijoituksesta, mutta oheistuottona kotimaisesta saadaan esim. 10% lisää.

    Miksi sekä valtion omistajaohjaus että työeläkeyhtiöiden johto on sokaistunut vain näkyvään kirjanpidolliseen tuottoon, eikä osaa laskea yhteiskunnallista tuottoa? Onko syynä se, että nimellisen tuoton ympärille on helpompi rakentaa ylenpalttisia palkitsemisjärjestelmiä? Onko syynä suoranainen tyhmyys? Vai onko syynä se, että meillä on annettu keskeisimmän päätöksenteon avaimet rengeille, jotka eivät ole kiinnostuneita kuin omasta hyvinvoinnistaan?

    • Eiköhän suuri osa noista rengeistä tosiaan ole kiinnostunut ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistaan. Suomen tai suomalaisten etu on jossain kaukana perässä jos sitä edes onkaan. Poliittinen omistajaohjaus ja myös valtion hallinnassa olevan omaisuuden hoito on sekin tällä hetkellä täysin ala-arvoista.

  5. hakki47 permalink

    Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Ja avauksesi on täyttä asiaa.

    Aloin seurata työttömyystilastoja tarkemmin noin vuodesta 1991, jolloin Suomeen työttömäksi palasin. Siihen aikaan tuotti vaikeutta edes saada tarkkaa tietoa siitä, mitä mihinkäkin sarakkeeseen lasketaan. Kun työttömyyden kehittyminen alkoi näyttää aivan liian hurjalta, valtio päätti lopettaa joitakin vuosia aikaisemmin luodun velvoitetyö-konseptin. (Muistaakseni 6 kuukauden työ täydellä palkalla.) Vastikkeetta, luonnollisesti. Virkamiehet työllistyivät pyytämällä jokaiselta velvoitetyöhön oikeutetulta, että he kirjallisesti mahdollisuudestaan luopuisivat.

    Samalla kun työministeriö silloinen kansliapäällikkö varoitteli jäähyväislausunnossaan Hesarissa nurkana takana odottavasta työvoimapulasta työttömyys vain jatkoi kasvamistaan. Jossain vaiheessa sitten päätettiin muuttaa seurantatapaa työministeriön todellisemmista tilastoista tilastokeskuksen kyselytutkimustilastoihin. Syynä oli juuri tuo mainitsemasi; ne näyttivät vähän vähemmän karvimilta. Mutta kun se ei riittänyt päätettiin muuttaa tilastointitapaa, ja taas maailma näytti ”vastuullisten puolueiden” mielestä vähän vähemmän synkältä. Taisinpa tuosta jotain kirjoittaakin. (https://tyhmyri.wordpress.com/2014/01/22/suomen-valtionvarainministerio-ja-kekkosen-sitaatti/#comments)

    Pahimmillaan, oliko vuoden 1994 helmikuussa todellinen työttömien ja merkittävästi vajaatyöllistettyjen todellinen lukumäärä oli 777 000. Noin kahden ja puolen miljoonan työvoimasta! Kun panet päälle etujärjestöissä silloin työskennelleet (puolueet mukaan lukien) ja virkamiehet (sekä valtiossa, kunnissa ja kuntainliitoissa ja -yhtymissä (lonkalta arvio 100.000 + 850.000) havaitset, että yli puolet työvoimasta ei ainakaan tuotannollisessa toiminnassa lisä-arvoa kansakunnalle ollut silloinkaan tuottamassa. (http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/05/nyt-jo-puolivalin-krouvissa.html)

    EU-tuista suurin osa heitettiin siihen kuuluisaan kaivoon koulutuslaitosten tuhlattavaksi ja konsulttikavereitten projektien raaka-aineeksi. Eikä siinä pienistä rahoista puhuttu ollenkaan. Maatalous- ja aluetukemme ovat sitten ihan ikioma painajaisemme.

    Tilastoilla ja ns. ”vastuullisten puolueiden” visioilla olemmekin jo kauan antaneet itseämme harhaan johtaa.

    Olli Pusan ajatuksista; Sama ”virkamiesporukka”, jonka puolueiden ylivertainen asema yhteiskunnallisena päätöksentekijänä on sotkenut kansakunnan talouden sekä valtion että kuntien sektorilla, on konsensuksen nimissä pitänyt huolta myös siitä, että työeläkerahamme ovat etujärjestöjen hallussa. Samaa päättäjää nekin ovat pullollaan. Ne tykkäävät pelata, isommilla tai vähän pienemmillä panoksilla.

    PS.

    Meni yllä oleva osin ehkä sivuun alustuksesta, mutta omaa ajatusten virtaa ei aina jaksa tukkia. 🙂

    • Työeläkerahammehan ovat koko kieroontuneen systeemin valtakeskus. 160 miljardilla saa Suomen kokoisessa maassa vaikka mitä. Poliitikot ja poliittiset virkamiehet ovat vain verkoston apupoikia, jotka haaveilevat paremmin palkatusta paikasta vallan ytimen lähellä, kuten esim. Jyri Häkämies.

  6. Lisätään tähän vielä kaksi järkyttävää lukua. Suomen energian kulutuksesta katetaan tuonnilla noin 70 %. Tuotannollinen omavaraisuus noin 6 %.

    Täytyy olla täydellinen idiootti, jos tekee tuotannollisen investoinnin tällaiselle perustalle, koska öljyn kulutuksen ja tuotannon suhde nostaa sen hinnan piakkoin hirmuisiin lukemiin ja muut energiamuodot peesaa.

    Koko yhteiskunnallisen fokuksen olisi pitänyt kääntyä aika päiviä hajautettuihin ratkaisuihin ja energian säästöön. Työllistämisen kannalta myös verotuksen rakenne on suuri ongelma. Teknologiavaltaiseen tuotantoon verrattuna työvaltaisen yrityksen verorasitus on helposti kolminkertainen.

    Energian kulutus on meille ilmastollinen pakko ja kilpailullinen suora tappio. Tästä ei selvitä mitenkään ilman omaa valuuttaa ja kansallista strategiaa.

    Muistuttaisin vielä, että työttömyys ei ole ehkä se suuri ongelma, vaan palkattomuus. Kymmenet tuhannet pk-yrittäjät painaa pitkää päivää alle nettopalkkojen. Tehtiin syksyllä yli milkun tarjouskanta kotimarkkinoille 5% tavarakatteella ja 30 euron tuntiveloituksella. Hävittiin jokainen keissi liian kalliina, vaikka tuollakaan ei pysy kunnolla hengissä. Markkina on täysin pilalla.

    • Kotimarkkinat tosiaan ovat täysin ruvella. Olen suurella kiinnostuksella odotellut milloin asuntomarkkinoilla alkaa rytistä oikein kunnolla. Oulun suunnalla homma on vähitellen sillä hollilla, että kohta saa omakotitaloa halvalla.

      Monella muulla alueella ollaan tulossa hyvää vauhtia perässä.

      • Pankit tekee nyt kaikkensa velallistensa eteen ja järjestelee luotonmaksuja viimeiseen saakka. Ne tietää aivan hyvin, että kurantteja velallisia ei ole missään lisää. Yritysten velkasaneerauksissa sama juttu. Velkoja leikkaamalla on lähdetty pitämään pystyssä sellaisia firmoja, joilla käyttöpääoma riittää nipin napin homman pyörittämiseen, mutta ei kestä minkäänlaista kysyntäleikkausta tai isompaa ennakoimatonta menoerää.

        Draghi näköjään jo väläytti yksityisten velkakirjojen ostoja, jotta europonzille saataisiin lisäaikaa. Kun aletaan miettiä keneltä ja minkä verran, metelin loppuunsaattamiselle on vaikea löytää pitävää eräpäivää.

  7. Erkki permalink

    Bloomberg käsitellyt asiaa heti Italian kannalta, kun toimittaja on ehtinyt Tyhmyrin blogin lukea. 😉

    ”The problem is jobs, jobs, jobs, Angel Gurria, secretary general of the Organization for Economic Cooperation and Development, said in an interview in Davos, Switzerland, last week. There is nothing politically more explosive, more dangerous and more destabilizing than having a whole generation of young people being very frustrated.”

    http://www.bloomberg.com/news/2014-01-27/euro-jobless-record-seen-in-legacy-of-italians-giving-up.html

    Meanwhile vesiesteen toisella puolen:

    ”The bottom line is that the favorable environment for corporate profits should persist for some time yet, and the case for an acceleration in the near term is strong. Hourly labor costs would need to grow more than 4% to eat into margins on a systematic basis. Such a strong acceleration still seems to be at least a couple of years off.”

    http://blogs.reuters.com/macroscope/2014/01/24/why-are-us-corporate-profits-so-high-because-wages-are-so-low/

  8. Riikka Söyring permalink

    Yhdysvaltain työllisyystilanne ei ole parantunut eikä paranemassa.

    Vaikka paha tilastosumu vaivaakin julkiannettuja tietoja, ja tekee niistä sumutustilastoja, vertailemalla dataa eri paikoista, huomaa kyllä, että työllisyystilanne on edelleen heiveröinen.
    http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156273-talouden-toipuminen-tilastoharhaa-vain

    Palkkataso taas ei riitä ylläpitämään kokonaisukysyntää. Hintatason takia palkkoja ei voi radikaalisti laskea samalle tasolle kuin esim Indonesian (noin $0,30 tunnilta) teollisuustyöntekijöillä.

    Katselin jokin aika sitten Yhdysvalloissa myynnissä olevien asuntojen hintoja ja määriä. Isoissa kaupungeissa (New York jne) ne ovat liki ennallaan mutta muualla maassa asuntokauppa ei oikein suju.

    Ruokakuponkiavulla elävien määrä kasvaa sekin, vaikka uusilla säännöillä pyritään pudottamaan osa väestä pois apuun oikeutettujen joukosta.

    Euroopan tilannetta vilkuillessa minusta näyttää siltä, että euron käyttöön oton jälkeen Eurooppa – ei ainoastaan Suomi – on deindustrialisoitumassa eli teollisuus häipyy muualle, eikä uutta tule tilalle. Investointejakaa ei mainittavasti Eurooppaan tehdä.

    (”Euroalueen osuus viennistä maailmankaupassa oli 35,8 prosenttia vuonna 1990. Vuonna 2000 euroalueen osuus viennistä oli pudonnut 29,7 prosenttiin. Vuonna 2010 euroalueen osuus maailmankaupasta oli supistunut 26,3 prosenttiin. Mitattuna osuudella maailmankaupasta, kahdessa vuosikymmenessä euroalueen maat menettivät yli neljänneksen kilpailuyvystään…”
    http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159190-rahaton-ei-osta-komission-raportti-myontaa-euron-pelastustoimien-olleen-fiasko )

    Tuo, mitä iitimo sanoo energiasta, pitää paikkansa. Siinä lienee myös yksi syy siihen, miksi Kreikkaa hirtetään euroon ja Turkkia hingutaan jäsenmaaksi: TAP-kaasuputki. Saksa haluaa irti energiariippuvuudestaan Venäjään. Ja tietenkin europonzi tarvitsee lisää maksajia sekä kuluttavaa asiakaskuntaa EU:ssa valmistetuille tuotteille.

    .

    • USA:n työttömyystilanne on helpottanut mikäli tarkastellaan eri tyyppistä työttömyyttä. Kaikki eri tyyppiset työttömyyden U1, U2, U3, U4, U5 ja U6 ovat pienentyneet.

      USA:ssa on hieman samaa ilmiötä kuin meilläkin eli ”baby boomers” ovat jäämässä eläkkeelle, minkä vuoksi työssä olevien väestöstä ei kasva samaa vauhtia kuin työttömyyden eri tyypit pienenevät.

  9. Riikka Söyring permalink

    ”USA:ssa on hieman samaa ilmiötä kuin meilläkin eli “baby boomers” ovat jäämässä eläkkeelle, minkä vuoksi työssä olevien väestöstä ei kasva samaa vauhtia kuin työttömyyden eri tyypit pienenevät.”

    Toki, mutta työpaikkojen määrään vertaamalla näkee että työllisyys ei ole noussut ja syntyneet työpaikat ovat matalapalkka-aloilla tai osa-aikaisia.

    FED:n kamreerit sanoivat yhdessä dokkarissa, että Yhdysvalloissa ei ole syntynyt yhtään nettotyöpaikkaa sitten vuoden 2000. Väestö siellä kuitenkin kasvaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: