Skip to content

Vakaa valuutta vai vakaa talous – vakaa valuutta aiheuttaa talouden epävakautta

tammikuu 18, 2014

Yksi kotimaisen taloudellisen keskustelun omituisia piirteitä on suunnaton rakastuminen vakaaseen valuuttaan ja ilmeinen kuvitelma siitä, että vakaa valuutta tarkoittaa samaa kuin vakaa talous. Koska puheet vakaasta valuutasta eivät sinänsä tarkoita oikein yhtään mitään, niin oletan vakaan valuutan puolustajien tarkoittavan rahan hinnan pysymistä suurin piirtein vakiona. Tarkoitan siis rahan hintaa, en pääoman vuokraamisesta maksettavaa vuokraa eli korkoa. Koska jopa asioihin perehtyneet usein puhuvat rahan arvosta rahan hinnan sijaan, niin käytän tässä kirjoituksessa termiä rahan arvo.

Mikäli rahan arvo pysyy vakiona, niin kilolla suomalaisia tomaatteja saa vaikka kolme euroa. Mikäli rahan arvo on vakaa, niin suomalaisten tomaattien vaihtosuhde euroihin pysyy vakiona. Tuolloin voidaan puhua hintavakaudesta. Hintavakaudella on kuitenkin muutamia talouden kokonaisuuden kannalta vaarallisia piirteitä.

Oletetaan, että rahan arvoa tarkastellaan mittarilla, jossa bensiinin hinnalla on suuri merkitys. Näinhän EKP itse asiassa tekeekin. Nyt rahan arvo pysyy vakiona mikäli bensiinin hinta pysyy vakiona. Mikäli talouteen kuitenkin iskee negatiivinen tarjontapuolen shokki vaikkapa Lähi-Idässä käytävän sodan vuoksi, niin vakaa rahan arvo tarkoittaa tarpeetonta heittelyä taloudessa.

Koska tiedän, että monelle vakaan valuutan puolustajalle tämä analyysi on vaikea, niin käydään asiaa aivan perusmallien avulla lävitse. Seuraavassa kuvassa on perinteinen AD-AS –malli, joka soveltuu ilmiön havainnollistamiseen oikein mainiosti.

VakaaValuuttaTalous

Kuvassa AS1 kuvaa tarjontaa ennen shokkia ja AS2 kuvaa tarjontaa shokin jälkeen. Toisin sanoen tarjonta pienenee. Punainen vaakasuora katkoviiva kuvaa rahan arvoa eli vakaata valuuttaa. Ennen shokkia tasapaino on pisteessä P1. Shokin iskiessä tarjonta siirtyy AS2-tasolle.

Aikaisemmalla kysynnän tasolla AD1 markkinat löytäisivät tasapainon pisteestä P2. Toisin sanoen hinnat nousisivat ja rahan arvo laskisi. Totta on, että elintaso laskee tuolloin tasolta Y1 tasolle Y2. Mutta mikäli meillä on se vakaa rahan arvo, niin tilanne muuttuu aivan toiseksi. Elintasoa täytyy laskea vielä enemmän.

Keskuspankki kiristää tarjontashokin tullessa rahapolitiikkaansa pitääkseen hintatason punaisen katkoviivan tasolla. Temppu onnistuu vain ja ainoastaan siirtämällä kysyntäkäyrä AD1 käyräksi AD2. Toisin sanoen hintataso saadaan pidettyä vakaana kun kysyntää pienennetään. Kysynnän pienentäminen taas tarkoittaa aina ja kaikkialla talouden pienenemistä, mikä on sama asia kuin yleinen köyhtyminen ja elintason lasku.

Vakaan rahan arvon eli vakaan valuutan ylläpitämiseksi tasapainopisteeksi täytyy saada piste P3. Rahan arvo on ennallaan, tosin talouden on pitänyt joustaa eli supistua rajusti. Talouden supistumisen tuloksena elintaso laskee tasolle Y3.

Vakaa rahan arvo tarkoittaa sitä, että kaikkien täytyy köyhtyä enemmän kuin siinä tilanteessa, että tarjontapuolen shokin tuoma hintojen nousu olisi hyväksytty. Tuon ylimääräisen köyhtymisen määrä on Y2-Y3, mikä on se vakaasta rahan arvosta maksettava hinta.

Lopputuloksena voidaankin todeta, että vakaana pidettävä rahan arvo tuo talouteen, erityisesti reaalitalouteen, ylimääräistä epävakautta. Tuo epävakaus näkyy työttömyytenä, köyhtymisenä ja yritysten konkursseina. Lisäksi vakaa rahan arvo ei missään nimessä ehkäise pankkikriisejä, kuten olen kirjoittanut täällä aikaisemmin.

Mikäli joku väittää vakaan rahan arvon tarkoittavan samaa kuin vakaa talous, niin hän ei ymmärrä taloudesta kovinkaan paljoa tai valehtelee vastoin parempaa tietoaan.

Mainokset

From → Uncategorized

12 kommenttia
  1. Bullrun permalink

    Jos olisit öljyshokin tilalle laittanut Suomen kilpailijamaita nopeampi kustannustason kehitys, olisi tämä simppeli SAS-AD -analyysi kuvannut Suomen tilannetta muutaman viime vuoden ajalta. Samalla olisi tullut esille myös se, että absoluuttisen kustannustason sijaan merkittävää on suhteellinen muutos.

    Jos Saksan ja Suomen kilpailukyky on kutakuinkin sama kustannustasoilla c(t,de) ja c(t,fin), siten että c(t,de) > c(t,fin) , niin Suomen kilpailukyky Saksaan nähden heikkenee, ceteris paribus, jos kustannustason muutos, pi, on pi(t+1,de) c(t+1,fin).

    • Bullrun permalink

      Jostain syystä tuo oma kommenttini jäi tyngäksi eli uudestaan:
      ”Jos Saksan ja Suomen kilpailukyky on kutakuinkin sama kustannustasoilla c(t,de) ja c(t,fin), siten että c(t,de) > c(t,fin), niin Suomen kilpailukyky Saksaan nähden heikkenee, ceteris paribus, jos kustannustason muutosvauhti, pi, on pi(t+1,de) c(t+1,fin).”

      • Bullrun permalink

        Noloa; mutta ”Suomen kilpailukyky heikkenee jos kustannustason muutosvauhti, pi, on pi(t+1,de) ja p(t+1,fin), vaikka yhä pätisi, että c(t+1,de) > c(t+1, fin).”

  2. Hei, hyvä rautalankamalli. Viittasin siihen täällä, johon ehkä voisit tulla kommentoimaan?:

    http://taloudentulkki.com/2014/01/18/turha-syyttaa-euroa/#comment-1002

    • Kiitos. Laitoinkin kommentia tuohon viittaamaasi juttuun. Saa nähdä missä vaiheessa selviää meneekö kommentti lävitse.

  3. ”Rahapoliittisen elvytyksen lopettaminen tervehdyttäisi talouden nopeammin kuin sen jatkaminen.”, tuumaa Marttila tokavikassa tekstissään…

    • Just joo. Toisaalta joutuu miettimään mitä talousaluetta hän tarkoittaa. USA vai Japani vai UK? Sillä hänenhän on pakko tarkoittaa jotain noista kolmesta. Euroalueellahan ei rahapoliittista elvytystä ole vielä nähty. Muistaen ”Weidmann-rule”.

      • Liian vaikeaa tuollainen. Menisi väistelyksi. Mutta tämmöistä tämä on. Olet kotimaista keskustelua nyt nähneenä alkanut varmasti ymmärtää, miksi Mises-instituutti/joogalento-vertaus on ollut läheinen minulle. Lähelle tätä asiaa menee muuten Macronomics tuoreimmassa vieraskynässään. Siinä tuotiin hyvin esiin, että pomot keksivät vaatia kuria, säästötoimia ja pankkien vakavaraisuuden nostamista, ja kuvittelivat sen tuovan kasvua luottamuskeijun myötä, sekä lisäävän antolainausta. Oho, hupsis. Eli nykyiset modernit itävaltalaiset keksivät siis kutsua Euroopan hullunkireää rahapolitiikkaa löysäksi rahapolitiikaksi, ja vaativat siksi rahapolitiikan kiristämistä entisestään. Ilmeisesti, kun tulokset ovat sitten aivan teorianmukaisia, voivat he sanoa, että rahapolitiikkaa pitää kiristää vielä lisää. Hulluutta, ammattitaidottomuutta ja ylimielisyyttä.

  4. Lisäänkin vielä linkin tuohon Weidmann-sääntöön. Sen mukaan alhaisesta tai nollatason inflaatiosta ”ei pidä olla moksiskaan”, mutta heti kuin vähän näyttää inflaationtapaiselta, pitää kiristellä politiikkaa. Ongelma on, että tuo saksalainen ”varman päälle”-rahapoliittinen ajattelu takaa sen, että EKP epäonnistuu virallisessa tavoitteessaan. http://marketmonetarist.com/2014/01/02/the-weidmann-rule-and-the-asymmetrical-budget-multiplier-is-the-euro-zone-50-keynesian/

  5. Tämä touhu on nykyisellään niin päätöntä, että itse olen alkanut vakavissani miettiä rahojen siirtämistä eurooppalaisiin sotateollisuuden yrityksiin. Tätä vauhtia ei mene montakaan vuotta kun kysyntä vaikkapa Boforssin tuotteille tulee lisääntymään. Jossain isossa maassa pinna väkisin napsahtaa kun peli menee riittävän pitkälle. Veikkaisin Italiaa tai Ranskaa. Molemmilla on vieläpä perinteitä.

    Masentavinta tässä on se, että EKP voisi hoitaa koko Euroalueen ääriliikeonelman ja työttömyyden yksinkertaisesti tekemällä rankan jenkkityyppisen QE:n. Antaisi inflaation nousta väliaikaisesti vaikkapa jonnekin 6% tienoille, niin koko paskaongelma poistuisi.

    Mutta tätä menoa koko EU tuhoutuu kun jengi heittäytyy vastahankaan. Vahinko, sillä EU on minusta hieno idea. Euro tosin on huono idea, mutta siitä suomalaiset saavat kiittää Paavo Lipposta ja Sauli Niinistöä.

    • Nolointa tässä on se, että EU:n tuoma runsas virkamiesrälssi, vallan siirtymät ja epämääräisillä tukiohjelmilla julkisen sektorin kuppaaminen olisi voinut jatkua maailman tappiin asti. Mutta sitten ne alkoivat kuvitella ihan oikeasti tekevänsä tästä Euroopan Yhdysvaltoja, ja pystyttivät rahaliiton. Ja nyt on oma perse vaarassa.

Trackbacks & Pingbacks

  1. Vakaan ja vahvan valuutan sekä työttömyyden suhde – jompikumpi joustaa | Tyhmyri's Blog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: