Skip to content

Björn Wahlroos ja Suomen talous – erinomainen haastattelu ja vakava kannanotto Suomen puolesta

tammikuu 12, 2014

Katsoin Björn Wahlroosin haastattelun YLE Areenasta ja on todettava, että tällä vuosituhannella olen harvoin kuullut elinkeinoelämän merkittävältä vaikuttajalta yhtä selväsanaista ja perusteltua kannanottoa Suomen talouden ja yhteiskunnan kehitykseen. Wahlroosin kannanotto on merkittävä myös poliittisessa mielessä. Wahlroosin haastattelu löytyy täältä ja on nähtävillä vielä noin kuukauden ajan. En tarkemmin käy haastattelua lävitse, puutun yhteen seikkaan, jota Wahlroos käsitteli. Muilta osin suosittelen haastattelun katsomista avoimin silmin ja avoimin mielin, sillä Wahlroosin haastattelussa esittämät mielipiteet ovat vakavasti otettava kannanotto Suomen menestymisen puolesta. Hänen näkemyksiään kannattaa vakavasti harkita oli hänestä muuten mitä mieltä tahansa.

Kuten Wahlroos totesi, niin monen suomalaisen yrityksen menestys on parempi kuin Suomen. Syynä on se, että yritysten toiminta on pitkälti siirtynyt pois Suomesta. Koska Suomi ei ole noiden yritysten johtajille samalla tavoin merkittävässä roolissa kuin aikaisemmin, eivät elinkeinoelämän johtoon kuuluvat enää koe tarpeelliseksi näkemystensä esille tuomista. Turha puhua poliittisesti hankalista tai haasteellisista asioista kun on helpompaa siirtää tuotanto ja investoinnit pois Suomesta.

Tämä on ilmiö, jota sen enempää poliitikot kuin ammattiliikekään eivät ole vielä sisäistäneet. Menestyvälle, kansainvälisesti toimivalle yritykselle helpoin ratkaisu ei ole pyrkiä vaikuttamaan asioihin Suomessa. Miksi käydä ikävää ja hankalaa keskustelua vaikkapa typerästä ympäristölainsäädännöstä tai mielipuolisista toimintatavoista kun pienillä muutoksilla voi yrityksen toiminnan muuttaa sellaiseksi, että rikkidirektiiveillä tai sähkön hinnalla ei ole yrityksen toimintaan vaikutusta?

Ulostulot elinkeinopolitiikan, työmarkkinoiden ja muiden yhteiskunnan osa-alueiden osalta vaativat teollisuuden edustajilta paljon panostusta ajankäytön suhteen sekä paksua nahkaa. Vihreiden poliitikkojen ja taloudesta ymmärtämättömien maailmanparantajien kaikkiin teollisuuden näkemyksin kohdistama möly ei ole yleensäkään erityisen mieltäylentävää ja asiaperusteet tuppaavat loistamaan poissaolollaan. Myös oikeistopoliitikkojen paksukalloisuus on monesti ylimääräistä vaivaa aiheuttava ilmiö.

Yritykset osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun vie aikaa varsinaiselta yrityksen johtamiselta ja aiheuttaa vain ikävää mainetta. Paljon helpompi ja vaivattomampi ratkaisu on siirtää toiminta pois Suomesta.

Miksi tapella tuulimyllyjen kanssa kun ongelman voi kiertää yhdellä päätöksellä eli siirtämällä työpaikat ja tehtaat pois Suomesta? Miksi investoida Suomeen kun helpommalla selviää investoimalla vaikka Saksaan?

Tästä syystä monen teollisuusjohtajan vaikeneminen ei suinkaan kerro asioiden olevan kunnossa. Vaikeneminen kertoo enemmän siitä, että asialla ei ole enää niin suurta väliä yrityksen kannalta. Tuotannon ja työpaikat voi aina siirtää jonnekin, jossa ei tarvitse tapella rikkidirektiivien ja vastaavien typeryyksien tuomien lisäkustannusten tai ikävän ilmaston kanssa. Tästähän kertoo se, että suomalainen teollisuus ei investoi Suomeen vaan jonnekin aivan muualle.

Advertisements

From → Uncategorized

24 kommenttia
  1. jari2208 permalink

    Elikkä mikäli toimintaympäristö ei ole yrityksen mieleen, niin sitten lähdetään maasta pois. Lobbaukseen ei kannata käyttää aikaa, koska muutokset ovat liian hitaita?

    Olen joskus kritisoinut suuryritysten valtaa. Mielestäni tässä hyvin kerrotaan tuosta vallanhalusta. Hallituksen tulee tehdä niin, että suuryritysten toimintaympäristö on niiden toivoma. Ammattiyhdistysliikkeiden on ymmärrettävä, että toimimalla suuryritysten edun mukaisesti se parantaa jäsenistönsä asemaa?

    Pienten- ja keskisuurten yritysten kantaa tällaiseen suuryrityksiä suosivaan politiikkaan voin vain arvailla. Työntekijän joustavuudesta en ole ollenkaan varma.

    Jotenkinhan Suomen kilpailutilannetta toki on yritettävä parantaa, mutta en ole kylläkään siitä ollenkaan varma, että leikkaamalla kuluttajien ostovoimaa tämä tilanne korjaantuisi. Mikäli ostovoimaa tavoitellaan Suomen rajojen ulkopuolelta, niin miten varmistetaan, että siitä edes osa valuu myös Suomen hyödyksi?

    • Kuten ole useaan otteeseen kirjoittanut ja mitä Wahlroos myös sanoi vaikkakaan ei näillä sanoilla: kun ei voi devalvoida valuutan vulla, niin ainoa keino sopeutumiselle on sisäinen devalvaatio. Kyllä se kilpailukyky sitten löytyy kun palkat on puolitettu. Tosin ongelmana on se mistä Wahlroon myös sanoi, että nykyistä vauhtia ei enää lopulta ole jäljellä sitä työllistävää teollisuutta, josta varallisuus syntyy.

      • Vilu permalink

        Tuossa sisäisessä devalvaatiossa on se ongelma, että asuntolainan hoitaminen veisi suomalaisilta liian suuren osan palkasta ja kulutus tyssäisi kuin seinään.

        Sitten pääsemme jälleen pankkeja pelastamaan. Se, se vasta onkin ratkiriemukasta touhua vuodesta toiseen. Ihmisiä kuolee, mutta pankit selviävät. Jippii!

        Meidän tulisi totta tosiaan kehittää myös järjestelmä, jossa pankit voivat kaatua ja pankkien johtohenkilöt vastaavat omalla varallisuudellaan pankin veloista, jos se kaatuu. Tästä on lakiesimerkkejä Brasiliasta ja muualta… Ei tarvitsisi tätäkään aivan hatusta vetäistä. Toteuttaminen toki on eri asia, mutta mielestäni tämä olisi oikea suunta. Liberaali järjestelmä, jossa omistusoikeus on pyhää ei vain anna mahdollisuutta tähän useankaan mielissä. Muuttakaamme, siis mieliä. Mielestäni omistusoikeus ei ole yhtä pitävä silloin, jos omaisuus on hankittu tietäen, että oma toiminta aiheuttaa ongelmia ympäröivälle maailmalle. Tällöin omaisuus voidaan takavarikoida. Tietysti meidän tulee luoda lakeja, joissa kerrotaan, että mikä on sallittua ja mikä ei. Esim. kun myyt asuntolainajohdannaisia, joiden tiedät olevat kuraa AAA-luokituksella, niin jotain on mennyt pahasti pieleen.

      • Olen aivan samaa mieltä siitä, että sisäinen devalvaatio on se huonoin mahdollinen keino hoitaa asia. Kirjoitin aiheesta jotain jo vuonna 2012:
        https://tyhmyri.wordpress.com/2012/11/24/ulkoisen-ja-sisaisen-devalvaation-vertailua-osa-i-sisainen-devalvaatio-tappaa-kotitaloudet/

  2. Vilu permalink

    Ongelma on se, että ihmiset jossain päin maailmaa suostuvat tekemään työtä palkalla, joka ei riitä kunnolliseen elämiseen.

    Tämä taas on valtion johdon ja yritysten keskinäisten sopimusten tulosta.

    Tämän tilanteen korjaaminen on hieman kinkkistä, sillä kun 1800- ja 1900-luvulla ammattiyhdistyksiä luotiin, niin yritykset eivät voineet hylätä jotain maata aivan yhtä helposti kuin nykyään.

    Nyt, jos palkkataso nousee liikaa yhdessä maassa, niin on helppo siirtyä seuravaan, josta saadaan halpaa työvoimaa.

    Minulla sinäänsä ole mitään kapitalismia vastaan siinä, että siellä missä kannattaa tuottaa tuotetta X, niin siellä sitä myös tuotetaan, ja kuitenkin meidän tulisi jakaa näitä työpaikkoja jossain määrin tasaisesti ympäri palloa. Ei Suomikaan pelkällä palvelusektorilla kovin pitkälle pötki, jos ei sitten kaikki maailman duunarit tahdo Joulupukkia tulla oikein ryminällä katsomaan.

    Tulleilla olemme teollisuuden saaneet luotua ja niiden avulla se myös säilyisi Suomessa.

    Tuossa mallissa mitä Ex-Neuvostoliittomaihin ja näihin nykyisiin kehitysmaihin viedään Friedmanin mallin mukaan homma menee juuri siinä vatuiksi, että valtioilla ei ole muuta kuin omat luonnonvarat, sillä teollisuus ei ole vielä kilpailukykyistä. Kun IMF kuitenkin sanoo, että tullit ovat pahasta ja lainaa ette saa, jos niitä laitatte, niin maalla ei ole juuri mitään mahdollisuutta saada teollisuuttaan edes kohtalaiselle tasolle, vaan kaikki vähänkin jalostetumpi tavara tuodaan ulkomailta. Tämä taas johtaa ikävään kehitysmaakierteeseen, jossa joudutaan koko ajan kulkemaan lakki kourassa.

    Eihän meidän ole mitään järkeä tuota sisäistä devalvaatiota tehdä, johon suuntaan Börje vähän viittaa. Kunnon tullit pystyyn EU-rajoille niin johan alkaa homma toimia taas. Tähän, kun vielä lisätään aikaisemmat ehdotukseni valuutan suhteen, niin Eurooppa on jaloillaan alta aikayksikön.

    Kun saamme ratkaistua sen, miten työpaikat jaetaan tasaisesti ympäri pallon ja kaikilla on maailman valtioilla on kansalaispalkka, joka riittää elämiseen ja asumiseen voimme poistaa tullit ja elää yhtenä suurena perheenä. Ennen kuin edellämainittua tapahtuu, ne maat joiden elintaso on korkea joutuvat kuseen, paitsi Yhdysvallat, koska heidän dollari kelpaa missä vain ja he voivat painaa sitä, niin paljon kuin lystää.

    Minäkin voin vielä toistaiseksi tehdä valintoja suomalaisen ja ulkomaisen tuotteen välillä, mutta joku päivä ehkä rahat ovat sen verran vähissä, että on pakko valita ulkomainen tuote, koska se on halvempi, sillä se on valmistettu hikipajassa.

    Toistaiseksi kuitenkin selviän varsin hyvin muiden töiden tuloilla, sillä voin omistaa näitä ulkomaisia ja kotimaisia yrityksiä, jotka riistävät ihmisiä ja ottaa rahani heidän selkänahasta, joten minulla niin hätää ole. Toista se toki on niillä, jotka eivät saa aivan yhtä vahvaa starttia elämään kuin minä ja joutuvat hieman ponnistamaan, sillä ponnistamisesta yritetään tehdä mahdotonta.

    Nuo viherpiipertäjäverot tulisi toteuttaa nimenomaan maailmanlaajuisesti ja jos siihen ei suostuta, niin sitten hirveät tullimuurit pystyyn. Nykyisellä menolla maassamme ei ole enää kuin murto-osa nykyisestä tuotannostamme.

    Vielä, jos voisin ehdottaa noista palkkakuluista, niin meidän kannattaisi mielestäni siirtää osa niistä valtiolle, mutta tämä ei onnistu ilman omaa rahapolitiikkaa, joten se pidetään toistaiseksi jäissä. Asiat olisivat niin paljon helpompia, jos KP voisi rahoittaa valtiota ja määrätä koron obligaatioille.

    • Wahlroos on useassa otteessa, myös tuossa haastattelussa, käytännössä sanonut pitävänsä omaa valuuttaa ja sen devalvaatiota parempana ratkaisuna. Tosin muotoili asian oikein kohteliaasti ja poliittisessa mielessä hienovaraisesti. Mutta kiitos euron jäljelle ei jää kuin se sisäinen devalvaatio.

      • Vilu permalink

        Voihan sitä europolitiikkaa muutta ja tehdä uusia perussopimuksia, mutta se vaatii uuden kriisin.

  3. Vilu permalink

    Dokkari eurosta Åkerholmin perspektiivistä:

    Harmaa eminenssi.

    http://areena.yle.fi/tv/1866182

    Ei mitään ihmeellistä uutta – eikä paljoa toivoakaan euro-projektille.

    • Åkerholmilta hyvä havainto, jota ei mielestäni tajuta tarpeeksi hyvin. Useat eurofiilit / fantsuttelijat väittävät, että kaikki olisi mennyt hyvin, jos säännöistä olisi pidetty kiinni.

      Väärin!

      Mm. Espanja ja Irlanti täyttivät aivan mainiosti Maastricht-kriteerit ennen nykyisen kriisin käynnistymistä. Ne kriteerit olivat jo silloin puutaheinää, uskottiin, että ainoastaan julkiselle sektorille pitää laittaa suitset, ja yksityinen puoli hoitaa itsensä. Toisin kävi – yksityinen puoli synnytti kamalan sotkun (pankkien antolainaus).

  4. TNE permalink

    Näille eurofantsutteilijoille vielä siitä voisi huomauttaa, että jos vakaussopimuksesta olisi pidetty bkt/velka 60% suhteesta kiinni niin olisiko meillä euron menestyksen vuosikymmentä takana ?

    Alla olevassa Hesarin jutussa ”unohdetaan” tuoda esiin se seikka, että velka on Suomelle ongelma, koska rahapoliittinen suvereniteetti on menetetty ja EKP ei suostu tukemaan ehdoitta.

    http://www.hs.fi/kotimaa/a1389417342755?jako=c8a295a6aba9e5d5a66e2b66e251a24e

  5. hakki47 permalink

    Valtion velka ylittää Lissabonin sopimuksen rajat, teollisuus on globalisaation seurauksena äänestänyt jaloillaan ja äänestää niin jatkossakin, eikä EKP suostu poikkeamaan Berliiniläisestä rahapolitiikasta. No money, no honey, no funny – revisited.

    Mitä mahtaa seuraava Brysselin talouskomissaari ehdottaa seuraavalle Suomen hallitukselle? Tuskin ainakaan … ”jos ei voi ottaa, täytyy lainata.

    Jo toisen kerran sukupolvessa, siis 25 vuodessa, poliitikot ajavat maan talouden umpikujaan. Kohta varmaan kilpailevat siitä kenen aikaansaama sisäisen devalvaation ilosanoma oikein on?

    Voi ristus.

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/01/onko-maailmassa-liikaa-rahaa-vai_12.html

  6. Arvoisa tyhmyri. Heitän pohdittavaksesi hieman toisenlaisenkin tulkinnan Wahlroosin puheesta. Nalle on kiistatta hyvin älykäs, ajattelee itsekseen ja on erinomainen esiintyjä. Edelleen hän on hyvin tarkka maineestaan, eikä mielellään syydä sammakoita suustaan. Nalle ajaa myös johdonmukaisesti omaan etuaan ja ensisijassa sitä. Hän totesi euron järjettömyyden siksi, että se sitä on ja yhä yleisemmin se myönnetään. Silti hän ilmoitti, että eurosta täytyy pitää kiinni. Kuitenkin hän haukkui pankkiunionin lyttyyn, vaikka se on olennainen osa eurohanketta ja liittovaltiota. Se kun on epäedullinen Nallen hallitsemien pankkien kannalta.

    Mutta minusta Nallen esityksen voi aika perustellusti tulkita toisellakin tavalla. Se oli uhkavaatimus suomalaisille, voisi jopa sanoa kiristystä. Nalle kierteli puheet Suomen kilpailukyvystä. Toki se on euroaikana rapautunut suhteessa Saksaan. Kuitenkin kun julkisuudessa esitettiin käppyröitä Suomen kilpailukyvyn laskusta, niiden pahimmat eivät johtuneet palkoista vaan esim. Nokian ongelmista eli oikeastaan johtamisongelmista.

    Nalle pahoitteli sitä, että euro ei riittänyt pakottamaan Suomea sisäiseen devalvaatioon. Sitten hän totesi ongelmaksi, että investoinnit häviävät Suomesta, mikä pitää paikkansa. Syiksi hän ilmoitti liian korkeat palkat ja liian korkean yritysverotuksen. Onko Suomen palkat todella jotenkin rajusti korkeammat ja yritysverotus kovempaa kuin Ruotsissa? En usko. Ruotsiin on tullut investointeja, Suomeen ei.

    Suomeen eivät ole investoineet edes suomalaiset yritykset. Mietitäänpä raadollisesti, millainen mekanismi Suomen yritysmaailman johtamista ohjaa? Meillä oli jo 1980-luvulla järjestelmä, jossa 100 merkittävintä yritysjohtajaa muodosti sisäpiirin, joka jäsentyi hierarkkiseen arvojärjestykseen. Se oli ryhmittynyt KOP:n ja SYP:n ympärille. Nuo pankit katosivat, mutta järjestelmä ei. Nyt se on entistäkin tiiviimpi ja muodostunut Varman ja Ilmarisen rahastojen ympärille. Tuo yritysjohtajaverkosto hallitsee noita miljardeja, joilla ohjaillaan Suomen talouselämää.

    Tuon verkoston sisäpiirimäinen yhteistyö on tähän mennessä näkynyt julkisuudessa keskinäisenä etujen ylös vedättämisenä. Ilmiö on jo julkisuudessakin tuttu ja siihen on kiinnittänyt huomiota jopa valtakunnan johtava populisti – Sauli Niinistö. Mutta looginen jatkokysymys on, millaiseen muuhun yhteiseen sopimiseen tuo verkosto on intoutunut omien palkkioidensa kohottamisen lisäksi?

    Entäpä, jos suomalaisten yritysten pidättäytyminen investoinneista Suomeen perustuukin tuon verkoston keskinäiseen sopimiseen. Ei investoida, luodaan maahan kriisiä, kestävyysvajetta ym. tuollaisia uhkia. Miksi? Siksi, että euro ei riittänyt pakottamaan suomalaisia yritysjohtajaverkoston haluamiin muutoksiin. Siis kiristetään suomalaisia ja luodaan pelkoa.

    Sitten julkisuuteen ilmestyy loistava esiintyjä ja älykkö Nalle kertomaan mafian vaatimukset suomelaisille. Palkkoja on alennettava ja yritysverotusta laskettava. Muuten yritysjohto ei investoi Suomeen. Toki Nalle osaa esittää asian hienovaraisemmin ja niin, ettei menetä mainettaan, josta Nalle on hyvin tarkka. Pohjimmiltaan Nallen puheenvuoron voi tulkita kiristykseksi suomalaisille. Jos ette tee niin kuin vaadimme, ajamme maan vielä syvempään kurjuuteen. Yritysjohdon intressithän ovat aivan erilaisia kuin muiden suomalaisten. Eivätkä he luultavasti edes ymmärrä harvoja lukuun ottamatta julkistalouden ongelmia eivätkä ne heitä kiinnostakaan.

    Ja tuo kiristys tehdään rahoilla, joita he eivät omista. Me omistamme ne, meitä kiristetään omilla rahoillamme. Ja kiristäjinä ovat meidän renkimme. Periaatteessa tuon kuplan puhkaiseminen olisi juridisesti ja teknisesti hyvin helppoa. Mutta poliittisesti se on äärimmäisen vaikeaa, koska poliitikot ovat tuon ringin taskuissa.

    Mitä arvoisa tyhmyri tuumaa tällaisesta näkökulmasta?

    • En yhtään epäile, etteikö ainakin osin olisi kyse tuosta. Mutta tuohan pelkistyy muutamaan perusasiaan. Ensimmäinen on poliitikkojen täydellinen selkärangattomuus, ilman sitä renkien kapina ei olisi mahdollinen. Toinen on nykyisten poliitikkojen reaaliosaamisen puute, milloin viimeksi on ollut useampi ministeri, joilla on kokemusta muustakin kuin politiikasta? Kolmas on kansan poliittinen umpityperyys, äänestetään puolueita, jotka pyrkivät heikentämään omien äänestäjiensä elintasoa. Neljäs on suomalaisten henkinen asenne orjakansana, kaikkien vaatimusten kanssa yritetään selvitä ja vielä lisäksi ollaan kilttejä.

      Toisaalta minun on syytä myöntää, että monessa asiassa koen meidän nykyisen systeemimme olevan järjetön. Siksipä moni noista muutospyrkimyksistä saa minulta täyden kannatuksen.

      Mutta koomista on se, että minun kannattaa niitä puoltaa vaikka tätä nykyistä systeemiä rajusti kritisoin. Toisaalta noin 80% kokoomuksen tai demareiden äänestäjistä äänestää oman elintasonsa laskemisen puolesta äänestäessään ko puolueita. Ja nuo äänestäjät varauksetta kannattavat kokkareiden ja demujen nykyistä elintasoa laskevaa linjaa huolimatta siitä, että se elintason lasku kylä osuu myös omalle kohdalle.

      Fiksua kansaa.

      Eikös se joku venäläinen ministeri aikoinaan sanonut, että suomalais-ugrilaiset kansat eivät kykene itsenäisyyteen vaan aina pyrkivät jonkun orjiksi? Nythän meillä pyritään Saksan orjiksi.

      • Gawain permalink

        Tuo ns. pohjoinen orjamentaliteetti vaatii komplemetit (ei komplimangit):
        Sen piinapenkin liepeillä viihtyvät sekä sadistit että masokistit: saidistit nauttivat sen käyttäjinä ja masokistit puolestaan tuntevat sulaa kiitollisuutta.

    • Gawain permalink

      Lyhyesti. Kuvaatko kaunopuheisesti ns. hyvä-veli-verkostoja? 😀

  7. Tuo Suomen poliittisen järjestelmän rappio uhkaa tuhota koko maan. Meille rakennettiin Neuvostoliiton valtakautena puoluelaitosta, joka kokonaisuutena toimi kuin NKP. Tiedämme miten NKP:lle kävi.

    Kun Neuvostoliitto romahti, tuo järjestelmä olisi pitänyt perusteellisesti saneerata. Se jäi tekemättä 1990-luvun laman oloissa ja nyt tuo hirvitys uhkaa tuhota meidät. Nyt on viimeiset hetket saneerata tuo järjestelmä. Saa nähdä napsahtaako keskiluokan hermot jossakin vaiheessa, jolloin tuo uskalletaan heittää ulos.

  8. Kiitos, Olli P, ja Rehn myös, molemmat olette yhtä tehokkaita. Laman oloissa meilläkin oligarkit, eli jatkoon valittujen pörssiyhtiöden pomot hoitelivat omaisuuden oikeisiin taskuihin eikä annettu markkinatalouden turhaan touhuja haitata. Blagiointi on imartelun lahjomattomin muoto.

  9. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/65665-sauli-niinisto-suomen-58-liikaa-tilanne-ei-ole-terve
    http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/01/15/talouspaattajat-pitavat-euroa-hyodyllisena-suomelle/2014656/12

    Onkohan kevääksi luvassa jotain oikeasti isoa, kun tuon tyyppisiä uutisia on alkanut esiintyä tavallista enemmän. Myös A E-P:n uusimmassa oli mielenkiintoinen väite:
    http://www.telegraph.co.uk/finance/comment/ambroseevans_pritchard/10572654/Francois-Hollande-vows-supply-side-assault-on-French-state-doubles-down-on-EMU-austerity-agenda.html
    ”Mr Hollande has clearly abandoned any idea of a Latin bloc of EMU states to push for growth, a stratagy that he tried tentatively at the start of his term.”

  10. hakki47 permalink

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ”Suomen poliittisen järjestelmän rappio uhkaa tuhota koko maan”. Kirjoitinkin asiasta omalle blogilleni artikkelin ihmetellessäni, aikovatko poliitikot nyt korjata Suomen teollisuuden (ja taloudenkin) ongelmat uudella Heurekalla? http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/ei-lasta-ei-paskaa-heureka.html Puhumallahan he tähänkin asti ovat kuvitelleet ongelmiemme ratkeavan. Otsikointiin lisäsin vain hivenen provosointia. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2014/01/nain-suomen-teollisuus-pelastetaan.html

    Jossain vaiheessa keskiluokan hermo kyllä napsahtaa ja ratkaisuksi tuodaan persujen äänestämistä, joka taas ei ole ratkaisu ollenkaan. Ojasta vain päädytään allikkoon.

  11. Seppo permalink

    Puhummeko nyt tuhansista siirtyvistä työpaikoista vaiko peräti 1 miljoonasta? S-ketju työllistää .. mihin maahan se bisneksensä täältä veisi ?
    Kun kirjoittaa pastaa, niin pitää myöskin arvioida sitä onko se 200gr vaiko 400gr. Yrittäminen perustuu ahneuteen. Minä olen kiinnostunut sinun rahoistasi. Elcotq lähti.. kuinka kävi? Ruotsin teolisuskin aikoinaan uhkasi lähteä ja jopa pari lähtikin. Miltä nyt Ruotsissa näyttää? Kauppatase jatkuvasti plussalla ja valtionvelka pian vain ”pala näkkileipää”.

    Vientiteollisuus on vain osa totuutta. Niiden puu ja metallit ovat täällä. Nuorena jo pelkällä uhkaamisellakin (vedän sua kohta lättyyn) sai koulukiusaajankin perääntymään.

  12. Pessimisti permalink

    Samaa mieltä tyhmyrin ja Olli Pusan viimeisimpien kommenttien kanssa.

  13. Pessimisti permalink

    Vielä tyhmyrin kommentista, jossa sanotaan: ”Kolmas on kansan poliittinen umpityperyys, äänestetään puolueita, jotka pyrkivät heikentämään omien äänestäjiensä elintasoa.” Erityisesti tämä liittyy ilmeisesti hyvin suuressa määrin siihen, että valtamediamme on vallan sylikoira, vaikka sen kuuluisi olla vallan vahtikoira: meillä vallitsee (valta)media-kontrolli – joka käsittää sekä YLE:n että sanomalehdet. Vaikka seuraavassa jo lähes kuusi vuotta sitten tallentamassani blogi-artikkelissa mainittu eräs päähenkilö Aatos Erkko onkin jo manan majoilla, niin muilta osin artikkelissa esitetyt tiedot pääosin pätevät edelleen:

    Vallanvahtikoira.Blog (Tomi Ahola)

    Helsingin Sanomien johtama mediakontrolli Suomessa

    by Tomi Ahola on toukokuu 21st, 2008

    Euroopasta saa kauan hakea maata, jossa tiedonvälitys on yhtä monopolisoitunut kuin Suomessa. Käytännössä Suomessa on vain yksi aidosti valtakunnallinen lehti – Helsingin Sanomat. Useimmat suomalaiset kuitenkin elävät hyvässä uskossa, että kotimainen tiedonvälitys on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen puolueetonta, korruptoitumatonta, asiantuntevaa ja sensuurista vapaata. Tätä mantraanhan puolueellinen, korruptoitunut ja sensuroitu media vuodesta toiseen meille toistaa. Ja kun vastaväittäjiä monopolien maassa ei ole, on helppo tähän uskoon tuudittautua, ellei sitten omaa riittävää älyä ja sen lisäksi puhtia, jotta näkisi vaivaa ottaa itse asioista selvää.

    HELSINGIN SANOMIEN ENTINEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA AVAUTUU

    Ulkopuolisen tutkijan on vaikea ja jopa mahdotonta tulla tietoiseksi siitä, mitä isojen mediatalojen käytävillä ja suljetuissa palaverihuoneissa todellisuudessa tapahtuu. Siksi valtamedian sisäpiiriläisen, Martti Valkosen, kirja Sananvapaus kauppatavarana (2004) on erityisen mielenkiintoista luettavaa. Valkosella on 40 vuoden kokemus median ammattilaisena niin Suomesta kuin ulkomailta, ja hän toimi Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajana 10 vuotta ja Moskovan kirjeenvaihtajana neljä vuotta. Hänen kirjansa pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle, joka vielä uskoo Suomen suurimman lehden puolueettomuuteen ja laatujournalismiin. Tämän lisäksi Valkosen kirja toimii erinomaisena oppaana kaikille toimittajanurasta haaveileville särkiessään mahdollisia epätodellisia mielikuvia ja odotuksia.
    Valkosen teos piirtää silottelemattoman kuvan suomalaisen journalismin rappiotilasta ja suunnattomasta vallasta, jota media käyttää sumeilematta ajaakseen omia päämääriään. Valkosen ensikäden kokemukset ja havainnot Helsingin Sanomien harjoittamasta julkisen mielipiteen manipuloinnista ja valta-aseman väärinkäytöstä, ovat harvinaisen avointa tilitystä suomalaisella mediakentällä, joten ei liene yllätys, että Sananvapaus kauppatavarana -kirjan julkaiseminen pelotti suurimpia kustantamoja eikä se ole saanut liiemmin julkisuutta.
    Valkonen on aiemmissa kirjoissaan ruotinut suomettumista eli Neuvostoliiton vapaaehtoista nöyristelyä. Hän käsittelee Sananvapaus kauppatavarana -kirjassaankin laajalti samaa ilmiötä, mikä tekee hänen näkökulmastaan rajoittuneen. Hän ei lainkaan ota esille rähmällään olon toista puolta, eli länsimaiden ja USA:n eliitin mielistelyä, mikä nykyisin vaivaa median poliittista diskurssia. Toinen puute on Valkosen toisinaan kritiikitön suhtautuminen tunnettuihin ulkomaisiin sanomalehtiin, joita hän Helsingin Sanomia kovin sanankääntein arvostellessaan ylistää laatulehdiksi. Länsimaissa ei nimittäin yksikään suuri sanomalehti ole puolueeton laatulehti, vaan koko valtamedia on ketjuuntunut ja keskittynyt samojen omistajien käsiin toimien eliitin propagandakoneistona. Puutteistaan huolimatta Sananvapaus kauppatavarana on arvoltaan tärkeä paljastuskirja Helsingin Sanomien kulissien takaisesta toiminnasta, jota Valkonen on saanut aitiopaikalta seurata.

    SANOMAWSOY:N SUUNNATTOMASTA VALLASTA VAIETAAN

    Laki turvaa Suomessa sananvapauden eikä sensuuria virallisesti ole. Vuosi toisensa jälkeen Suomi pärjää erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa sananvapauden suhteen. Tästä huolimatta Suomesta puuttuu kokonaan vapaa ja riippumaton lehdistö. Helsingin Sanomat on koostaan johtuen käytännössä monopoliaseman saavuttanut sanomalehti, joka voi asemansa turvin mitätöidä koko kansanvallan vaikenemalla tärkeistä asioista ja manipuloimalla julkista mielipidettä. Valtava mediatalo pystyy leimaamaan ihmisiä ja aatteista mielensä mukaan, jolloin siitä on kasvanut este demokratialle.
    Monopoliyhtiön salainen ase on vaikeneminen silloin, kun lailla turvattua sanomisen vapautta pitäisi käyttää. ”Vaikeneminen on sananvapauteen perustuvassa yhteiskunnassa tuomiopäivän ase”, kirjoittaa Valkonen. Näin sananvapaudesta tulee sananvaltaa. Mistä Helsingin Sanomat sitten vaikenee? Lista on pitkä. Yksi tabu on Helsingin Sanomat omistavan SanomaWSOY:n rikkeistä ja vallankäytöstä kirjoittaminen. Lehden omistavan yhtiön kahminnasta vaietaan, mutta muita tarkkaillaan herkeämättä.
    Yksi Valkosen käsittelemä väärinkäyttöä kuvaava episodi liittyy Sanomatalon rakentamiseen. Sanomatalo rakennettiin Helsingin näkyvimmälle paikalle asemakaavan vastaisesti kaksi kerrosta liian korkeaksi. Kukaan ei tietenkään paljastanut rikettä eikä asiasta käyty minkäänlaista julkista keskustelua, koska rikkeen tekijällä oli hallussaan keskusteluun käytettävät kanavat. Helsingin Sanomien tuolloinen päätoimittaja Janne Virkkunen kaiken lisäksi kehotti sisäisissä palavereissa toimittajiaan kirjoittamaan ylistävästi Sanomatalosta. Maakuntalehdet eivät uskaltaneet tarttua aiheeseen, koska päätoimittajilla on käytössään julkilausumaton sääntö, jonka mukaan toisten likasankoihin ei kosketa. Näin jokainen lehti saa vapauden huseerata vapaasti omalla alueellaan.

    MEDIA KAUPALLISTUU JA VIIHTEELLISTYY

    Valkonen työskenteli Helsingin Sanomissa vuosina vuosina 1982 – 1995. Tuona aikana hän analyysinsä mukaan oli todistamassa, kuinka lehti tietoisesti alkoi muuttaa linjaansa asiatyylistä viihteeseen. Toimituskunnan palavereissa toimittajia kannustettiin kirjoittamaan kevyitä juttuja, mitä perusteltiin sillä, että lukijoita ei kiinnosta asiapitoisempi kirjoittelu. Esimerkiksi sunnuntaisivujen esimies Ilkka Malmberg kehotti vapautumaan historian painolastista, ja elämän kevennykseksi laatimaan juttuja television ihmissuhdesarjoista. Näin työstä ja työttömyydestä väsyneet ihmiset tuuditetaan turvalliseen uneen. Vallanpitäjien valvominen ja kulissien takaisten juonien paljastaminen eivät kuulu medialle. Yhteiskunnallinen keskustelu ja kritiikki vaimennetaan aivottoman hömpän viedessä kaiken huomion.
    SanomaWSOY on pörssiyhtiö, jonka lippulaivaa Helsingin Sanomia ei kiinnosta yhteiskuntakriittinen kirjoittelu vaan omistajien voiton maksimointi. Tavoitteena SanomaWSOY:llä on laajentua kansainväliseksi suuryhtiöksi. Journalismista on tullut puhdasta liiketeollisuutta, jonka ensisijainen tehtävä on mielikuvien luominen – ei totuuden paljastaminen. Lehden teon korkeimmaksi kriteeriksi ovat muodostuneet nousevat pörssikurssit, taloudellinen kasvu ja markkinoiden valtaus. Sanoma-konserni ja Alma Media käyvät armotonta kilpailua maakuntalehtien omistuksesta. HS työntyy vähitellen talousalue- ja paikallislehtien tilalle. Tässä nurkanvaltaustaistelussa yhtiöitä fuusioidaan, eriytetään, jaetaan, ostetaan ja myydään. Nimet vaihtuvat ja lonkerot muuttuvat, mutta vallan ydin pysyy samana.
    Helsingin Sanomia tehdään mainonnan eikä journalismin ehdoilla. Toimittajia kannustetaan kirjoittamaan juttuja, jotka tukevat niiden vierellä julkaistavia mainoksia. Viikonloppuosaston päätoimittaja Heleena Savela vaati toimitusneuvottelussa alaisiaan kirjoittamaan nuorekkaasti nuorille. “Ja keski-ikäisiä ukkoja ei kyllä tarvitse ajatella. Keski-ikäisistä ukoista ei täällä tarvitse välittää yhtään mitään. Niille ei tarvitse kirjoittaa“, opasti Savela. Kaupallinen ja läpeensä tuotteistettu nuorisokultti on se, millä tahkotaan rahaa omistajien kirstuun. Tästä tietoisesta painopisteen muutoksesta kertoi episodi, jossa vanhat ja kokeneet journalistit saivat katsella vierestä, kun heille luvatut uudet kannettavat tietokoneet luovutettiinkin kepeää roskaa kirjoittaville NYT-liitteen nuorille toimittajille. Eliitin tekemisten seuraaminen ei tuota yhtä paljon rahaa kuin pinnallinen muodin, tv-sarjojen ja trendien seuraaminen.
    Valkosen kritiikki median kaupallistumisesta ei koske vain Helsingin Sanomia. Myös Yle, MTV3 ja muut suomalaiset valtamediat ovat lähteneet samaan kelkkaan. Suomalainen journalismi on osoittautunut hampaattomaksi ison rahan edessä. Median koko luonne on muuttunut tiedonvälityksestä viihdeteollisuudeksi. Pörssikurssien kehityksestä on tullut mediatalojen tärkein seuraamisen kohde. Aiemmin varakkaat lehtitalot käyttivät omaisuuttaan vajaatuottoisesti vaatimatta maksimaalista voittoprosenttia, jotta ne voisivat tehdä laatujournalismia. Nurkanvaltaajien tultua mukaan peliin ne alkoivat käyttää omaisuuttaan vain lisäomaisuuden tekemiseen kaupallistamalla sisältönsä viihteeksi.
    Helsingin Sanomat kiistää käytännöllisen monopoliasemansa tiedonvälityksen kentällä argumentoimalla, että valta-aseman säilyttäminen ei olisi mitenkään mahdollista uusien kilpailijoiden tullessa jatkuvasti mukaan peliin ja tarjonnan lisääntyessä. Todellisuudessa uudet kilpailijat eivät tarjoa tutkivaa journalismia vaan jo valmiiksi paketoituja uutispaloja, jotka tuotetaan muualla. Metron ja Uutislehti100:n kaltaiset julkaisut eivät horjuta kotimaisen jättiläisen asemaa, vaikka niitä ilmaantuisi satakunta lisää, koska ne eivät juuri tuota omaa sisältöä, ja siten haasta vallitsevaa mielikuvaa todellisuudesta. Niitä kiinnostaa ensisijaisesti vain mainostilan myynti. Ainoastaan isoilla mediataloilla, jotka eivät ole alistuneet kaupallisuuden alttarille, on resursseja ja intressejä tehdä tutkivaa, riippumatonta ja taustoittavaa laatujournalismia.
    Myöskään kaupallinen radio ja kasvava kanavatarjonta eivät välitä punnittua tietoa maailmasta, vaan ne kilpailevat kuuntelijoiden ajasta ja myyvät mainostajille tilaisuuden vaikuttaa kuuntelijoihin. Kaupallisen radion toiminta perustuu kaupallisuuden logiikkaan, jolla ei ole mitään tekemistä puolueettomuuden kanssa.

    HÄPEILEMÄTÖNTÄ MIELIPITEENMUOKKAUSTA

    Mediaimperiumit käyttävät sananvapautta tuotannontekijänä, ja kykenevät siten hankkimaan yhteiskunnassa enemmän vaikutusvaltaa kuin niiden koko edellyttäisi. Kun suuret mediayhtiöt manipuloivat uutisvirtaa ja mielipiteitä, ne eivät joudu vastuuseen vajaalaatuisesta tuotannosta, kuten konkreettisia tuotteita valmistavan yrityksen kohdalla tapahtuisi.
    Kun kansa ensin tyhmistetään viihteellä, ja sen huomio keskitetään tyhjänpäiväisyyksiin, voidaan tämän jälkeen kulissien takana tehdä mitä halutaan. Suomessa käytännössä monopoliasemaan noussut sanomalehti HS voi mitätöidä kansanvallan vaikenemalla asioista, jotka ovat tärkeitä. Media voi edistää ja tuhota poliittisia uria halunsa mukaan. Ulkoministeri Ilkka Kanervan tapaus osoitti, että erottamiseen johtavalla ajojahdilla ei tarvitse olla mitään pätevää syytä.
    Vaaligallupien tekeminen vaalien välillä ja juuri ennen vaaleja on yksi esimerkki keinovalikoimasta vaikuttaa mielipiteisiin. Virhemarginaalit huomioon ottaen muutamien kymmenysosien muutoksilla pääpuolueiden kannatusten välillä ei ole mitään yhteiskunnallista arvoa. Sen sijaan tiheätahtinen lukujen julkaiseminen pitää mielessä, kenellä on valta ja että mikään ei ole todellisuudessa muuttunut eikä muuttumassa. Tämä kannustaa poliittiseen passiivisuuteen: miksi äänestää, kun mikään ei kuitenkaan muutu? Valta on kolmella suurimmalla – todellisuudessa siis yhdellä ja samalla – puolueella jatkossakin. Ihmiset kokevat omaavansa enemmän vaikutusvaltaa äänestäessään suosikkiaan Idols- tai euroviisufinaaliin. Passiivisuus palvelee eliitin etuja, joten siksi viihdeuutiset ovat nousemassa Helsingin Sanomissakin ykkösuutisiksi.

    MEDIA VALVOO ITSE ITSEÄÄN

    Suomessa kaikkien suurien ja puolisuurien lehtien päätoimittajat ovat toisilleen solidaarisia ja omistajan talutusnuorassa. Omistusten luisuessa vähitellen samoihin käsiin helpottuu päätösten tekeminen. Ennen EU:ta Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Turun Sanomien hallitukset päättivät yhteisesti tukea jäsenyyttä, jonka myyminen kansalle onnistuikin täydellisesti.
    Valkonen näkee koko Suomen median vaisuna. Sillä ei ole halua muuttaa nykyistä sosiaalista konsensusta ja vallitsevaa hierarkiaa. Eliitin päätösten ja tavoitteiden analysointiin ei koeta olevan tarvetta eikä halua. Lehtien omistajat ja heidän ystävänsä istuvat vanhoissa hyvä veli -klubeissa. Niistä käsin johdetaan elinkeinoelämää ja valtaosaa Suomen lehdistöstä, mikä vaikuttaa koko yhteiskunnan toimintaan. Valkonen toteaa, että omia etujaan ajavat omistajien verkostot ovat median alkuperäisen yhteiskuntakriittisen tehtävän horjuttajia. ”Jos Helsingin Sanomissa aloitettaisiin avoin keskustelu verkostoituneesta toveriryhmästä, täyttyisi lehti pitkäksi aikaa jo sen oman päätoimittajatason kirjoituksista.”
    Lopullinen totuus mediassa tarkoittaa, että uutisia ei tarvitse taustoittaa eikä käydä niistä keskustelua. Media on historiaton, ja maailma alkaa eilisestä. Väsyneille, kyvyttömille, lahjattomille ja tyhmille työnnetään viihdettä, jotta ne eivät kapinoisi, vaan palvelisivat kiltisti vallanpitäjiä, jotka rahastavat viihteellä.
    Median väärinkäytöksiä tutkimaan on perustettu oma elimensä, Julkisen sanan neuvosto (JSN), joka käytännössä on suurimpien lehtien päätoimittajien määräysvallan alainen eli kaukana puolueettomuudesta. Professori Heikki Ylikangas on sanonut JSN:stä, että se on päätoimittajien etujärjestö. JSN on siis kuin varas, joka on palkattu tutkimaan omia rikoksiaan. Valkosen mukaan suomalaisen journalismin sisäsiittoista tilaa kuvaa se, että kukaan ei ole ryhtynyt tutkimaan JSN:n kiistakysymyksistä antamia ratkaisuja, vaikka aihe olisi tutkimuksellisesti mitä herkullisin. Paljastaja ei nimittäin saisi väitöksensä jälkeen töitä yhdestäkään sanomalehdestä eikä todennäköisesti edes yliopistoista.

    TOIMITTAJAN KUOLEMA

    Miten rivitoimittajat saadaan tekemään vajaalaatuista työtä ja kirjoittamaan hömppää? Miksi kukaan ei tartu oikeasti tärkeisiin aiheisiin?
    Journalistikunta voidaan jakaa karkeasti kahtia. Toiset ovat opportunisteja, ja he käyttävät tilaisuuden hyväksi rahastaessaan viihteellä. Toinen puolisko pelkää omistajia. Toimittaja oppii työssään nopeasti, mistä saa kirjoittaa ja mistä ei. Uutisia on tarjolla enemmän kuin lehteen mahtuu, ja toimittajan tehtävä on valita niistä turvallisimmat, jottei omistajan käskyjä rikota. Itsesensuuri muodostuu huomaamattomaksi omaksitunnoksi.
    Järjestelmässä pääsee kaikkein helpoimmalla, kun vain nostaa palkkaansa eikä vaivaannu ajattelemaan. Journalistien enemmistöä kiinnostaa vain oman työpaikan säilytys pitämällä suunsa kiinni. Toisinajattelijat ahdetaan vähitellen marginaaliin ja lopulta erotetaan, jos he eivät suostu pysymään hiljaa. Helsingin Sanomia johdetaan pelolla, kuten valitettavan monia muitakin yhtiöitä työelämän kovenevassa kilpailussa. Joko tanssit pillin tahtiin tai olet ilman työtä. Asuntovelallisella ei ole vaihtoehtoja. Helsingin Sanomien huono työilmapiiri tuli ilmi jo vuonna 1995, jolloin ulkopuolinen taho kävi sitä tutkimassa. Erityisesti moitittiin suosikkijärjestelmää ja esimiesten ylimielisyyttä. HS on lehti, jossa päälliköt muuttelevat halutessaan alaistensa tekstiä – joskus jopa tunnistamattomaksi.
    Sanoma Osakeyhtiö pitää yllä rekisteriä eli niin sanottua ”mustaa listaa”, jolla se vahtii, että lehden linjaa kunnioittamattomien toimittajien juttuja ei julkaista. Valvonta koskee kaikkia suomalaisia toimittajia eikä siis vain HS:n palkkalistoilla olevia. Valkonen mainitsee tapauksen, jossa toimittaja oli vuonna 1985 kirjoittanut Erkon perheenjäsenestä kriittisesti Uudessa Suomessa. Kun Uusi Suomi lopetettiin, alkoi samainen toimittaja runsaat puolitoista vuosikymmentä myöhemmin kirjoittaa SanomaWSOY:n omistamiin Helsingin Sanomiin ja Ilta-Sanomiin. Jonkun ajan kuluttua hänen jutuilleen langetettiin täysi julkaisukielto. Kävi ilmi, että rekisterinpitäjä oli huomannut hänen nimensä listalla ja sen perässä olevan miinusmerkin.
    Viestinnän professori Ignacio Ramonet kutsuu toimittajan roolin muuttumista kirjassaan Median tyrannia (2001) toimittajan kuolemaksi. Lehden tason laskeminen tarkoittaa, että lehteä ei enää tarvitse taustoittaa, vaan sen voi pyhittää viihteelle. Viihdejournalismi ei tarvitse suurta ammattitaitoa, joten nykyisin toimittajaksi voi tulla miltei kuka vaan. Kuka tahansa kirjoitustaitoinen pystyy kokoamaan gallupeja ja valikoimaan valmiista uutisvirrasta lehteen sopivimmat. Siksi yhä useammin näemme kuinka julkkikset siirtyvät vaivatta toimittajan tehtäviin. Tutkiva journalismi ja laadukas analyysi sen sijaan vaativat ammattitaitoa ja lahjakkuutta. Valkosen mukaan lehden omistajat kaiken lisäksi valikoivat usein johtaviin tehtäviin helposti käskettävissä olevia malttamattomia nuoria, jotka eivät pysty keskittymään edes yliopisto-opintoihin, koska heillä on kiire tekemään rahaa. Journalismi ei saa haitata liiketoimintaa.

    SALAPERÄINEN ELITISTI AATOS ERKKO

    Aatos Erkko on Suomen sekä yksi vaikutusvaltaisimmista että salaperäisimmistä elitisteistä. Valkonen kertoo kuinka Helsingin Sanomien toimittajia toistuvasti kiellettiin julkaisemasta Erkosta mitään kuvia tai artikkeleja. Syyksi esitettiin pääomistajan ujous, vaatimattomuus ja haluttomuus paistatella julkisuuden valokeilassa.
    Virallisesti Helsingin Sanomat on puolueeton ja liberaali lehti, jonka pääomistaja Erkko haluaa pysytellä visusti erossa lehden tekemisestä tai puuttua sen linjauksiin. Erkko itse on valitellut silloin harvoin, kun hän antaa lausuntoja, että hänellä on vaikeuksia saada mielipiteitään läpi lehden palstoille. Valkonen osoittaa lukuisin esimerkein tämän lausunnon perusteellisesti vääräksi ja pelkäksi ulkopuolisille tarkoitetuksi teatteriksi.
    Valkonen muistelee yhtä Erkon tarjoamaa vapaamuotoista illallista, jossa olivat koolla ulkomaankirjeenvaihtajat ja toimituksen johtohenkilöt. Rattoisasti alkanut illanvietto kääntyi piinaavaksi kurinpalautukseksi, kun Erkko yllättäen ärtyi ja alkoi henkilö henkilöltä käydä läpi heidän työnsä tuloksia lyöden perusteellisesti lyttyyn niiden tason. Lopuksi hän ilmoitti vain Moskovan kirjeenvaihtajan tehneen työnsä hyvin, minkä jälkeen hän heitti lautasliinat pöydälle ja marssi vihaisesti huoneesta ulos sanomatta sanaakaan. Toinen kuvaava puuttuminen toimittajien työhön tapahtui, kun päätoimittaja Virkkunen välitti Valkoselle terveiset Erkolta, joka kielsi enää koskaan kirjoittamasta Karjalasta. Erkko puolestaan oli saanut käskyn presidentti Mauno Koivistolta. Tapaus osoittaa, kuinka Erkko antaa poliittisen eliitin sensuroida lehteään.

    ERKON YHTEYDET GLOBAALEIHIN VALTAELITISTEIHIN

    Venäjän uutisoinnissa HS noudattaa sensuuria, koska SanomaWSOY on laajentamassa toimintaansa itänaapuriin, joka on pidettävä hyvällä tuulella. Valkonen keskittyy vain suomalaisessa yhteiskunnassa suurta vaikutusvaltaa nauttivan Venäjää mielistelevän toveriverkon paljastamiseen ja Erkon lämpimiin suhteisiin Venäjään, mutta hän ei lainkaan käsittele Erkon paljon mielenkiintoisempia sidoksiaan USA:han ja läntiseen valtaeliittiin. Erkko on asunut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa ja solminut siellä kontakteja.
    Koska Erkko vaalii tarkoin julkisuuskuvaansa eikä halua itsestään tai perheestään kirjoiteltavan, ei hänestä juuri tiedetä mitään. Hän on miltei täydellinen mysteeri. Hänen suomalaisesta ystäväpiiristäänkään ei ole paljon tietoa.
    Erkko on Bilderberg-kävijä (1991) kuten hänen lehtensä vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen (1999, 2001). Erkon ystäväksi on joissain lähteissä mainittu Henry Kissinger, joka on todellinen voimahahmo niin salaseurojen (mm. Bilderberg, TC, CFR) kuin Yhdysvaltojen julkisen politiikankin (mm. ex-ulkoministeri, George W. Bushin hallituksen neuvonantaja jne.) saralla. Kissinger on tunnetusti pelkkä välikäsi, agentti, joka saa käskyt suoraan David Rockefelleriltä.
    Yksi David Rockefellerin suoraan kontrolloimista lehdistä on New York Times. Tarkkanäköiset ovat itsekin huomanneet, kuinka HS kopioi linjansa ja uutisointinsa melkein suoraan kyseisen ”laatulehden” sivuilta. Samaan johtopäätökseen tuli Kimmo Mäkilä vuoden 2007 väitöstutkimuksessaan, jossa kahden edellä mainitun lehden ydinaseuutisoinnin todettiin olevan ”kuin kaksi marjaa.” Erkko on tunnetusti yksi niistä harvoista helsinkiläisistä, jotka saavat joka aamu lentokyydityksellä tuoreimman New York Timesin kotiinsa.
    Erkko on hyvissä väleissä myös mediamoguli Rupert Murdochin kanssa. Vuonna 1992 Erkko nimitettiin Murdochin mediajätin News Corporationin hallitukseen. Tästä luottamustehtävästä Erkko on saanut palkkioksi News Corporationin optioita. Murdoch on usein vieraillut Suomessa Erkon vieraana. Murdochin omistama Fox-uutiskanava on ehkä räikein esimerkki puhtaasta propagandakanavasta, joka on täydellisesti omistajan saneleman politiikan talutusnuorassa. Outfoxed-dokumenttielokuvassa haastatellut lukuisat kanavan ex-toimittajat paljastavat, kuinka Murdoch sanelee päivittäisen muistionsa kautta uutisissa painotettavat ja vältettävät asiat.
    Muita tunnettuja Erkon ulkomaalaisia ystäviä ovat Ellen Ford ja pohjoismaalaiset kuninkaalliset. Erkko kumartaa ylikansallisia elitistejä, joiden etua hänen lehtensä ajaa. HS on valjastettu länsimaisen valtaeliitin propagandalehdeksi, jolla manipuloidaan Suomen asioita.
    Erityisen mielenkiintoisen lisämausteen Helsingin Sanomien harjoittamaan propagandaan tuo niin sanottu Crowleyn lista:
    ”Crowleyn lista on ensimmäisen kerran Cryptome.org-sivustolla esiin tullut lista, jonka väitetään olevan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n salaisten operaatioiden apulaisjohtajan, Robert Trumbull Crowleyn kokoama. Listaan liittyvän salaliittoteorian mukaan Crowley antoi listan joillekin sanomalehtimiehille ennen kuolemaansa (8. lokakuuta, 2000). Listan väitetään sisältävän tiedot 2619:sta CIA:n luottotoimittajasta, joille CIA antoi parempia tietoja juttujen aiheiksi. Lisäksi nämä toimittajat toimivat CIA:n hyväksi kirjoittamalla medioihin epätosia uutisia yleisen mielipiteen muuttamiseksi.
    Näitä Crowleyn monikansallisella listalla olevia henkilöitä, joista monet olivat saattaneet olla yhdysvaltalaisten tiedustelupalvelujen palveluksessa ennen CIA:n luottotoimittajiksi ryhtymistään, ei pidetä varsinaisina tiedustelupalvelun jäseninä. Tämän mediayhteistyön voimaa arvioi CIA:n Frank G. Wisner sellaiseksi, että heidän avullaan CIA voisi saada millaisen tahansa sanoman tai mielikuvan julkisuuteen.
    Listan ainoa suomalainen on mm. Helsingin Sanomia ja Ilta-Sanomia kustantavan Sanoma Osakeyhtiön pääomistaja Aatos Erkko.” (lähde: Wikipedia)
    CIA ja sen yhteydet Suomeen ja suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen eivät ole julkisen keskustelun aiheita. Syy on tietenkin se sama kuin muidenkin tabuaiheiden kohdalla, eli keskittynyt media ja kaavoihin kangistunut yliopistolaitos päättävät, mitä aiheita on soveliasta käsitellä ja tutkia. CIA oli yksi vaikuttavista voimista toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun takana. Se rahoitti ja tuki valtaan Euroopassa monia sosialidemokraattisia puolueita – todennäköisimmin myös Suomessa. Media on kuitenkin kiinnostunut vain SDP:n idästä saamasta tuesta, ja siitäkään ei haluta tehdä kunnon tutkimusta.

    MEDIA ON JOUKKOHARHAUTUSVÄLINE

    Valtamedia on koko läntisessä maailmassa joukkoharhautusväline, jolla luodaan valheellisia mielikuvia ja manipuloidaan julkista mielipidettä. Aikaisemmin totuus määrättiin suoraan näkyvän auktoriteetin toimesta – oli sitten kyseessä kirkko tai kuningas. Nyt temppu tehdään hienovaraisemmin, sillä enemmistön mielipiteen annetaan äänestää, mikä on totuus. Faktoilla ei ole merkitystä. Median omistamalla voi määrätä enemmistön mielipiteen, joten pohjimmiltaan mikään ei ole muuttunut. Kuninkaat ovat siirtyneet vain kulissien taakse.
    Useimpien suomalaisten maailmankuva on journalismin varassa, mutta jos journalismi on vääristelevää, on myös maailmankuva vääristynyt. Avoimen totalitaarisen hallinnon alla eläneet virolaiset ihmettelivät, miten suomalaiset uskovat miltei kaiken, mitä lehdissä sanotaan. He itse olivat oppineet, että valta sekoittuu journalismiin eikä mitään pidä ottaa annettuna. Tässä olisi myös suomalaisilla oppimista.
    —————————————————————-
    Vitsejä Helsingin Sanomista:
    HS 1.5.2007 Suomi ykkösenä lehdistönvapausvertailussa
    HS 13.5.2008 Sanomalehteä pidetään medioista luotettavimpana
    Wikipedia Crowleyn listasta:
    http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Crowleyn_list a&oldid=1459786
    Martti Valkosen nettisivut:
    http://www.journalismi.info/fi/
    Tagged with: erkko, helsingin sanomat, korruptio, media, politiikka, propaganda, talous
    no comments yet

  14. Risto S. permalink

    ”Onko Suomen palkat todella jotenkin rajusti korkeammat ja yritysverotus kovempaa kuin Ruotsissa? En usko. Ruotsiin on tullut investointeja, Suomeen ei.”

    Ei todellakaan ole. Suomen palkkataso on yli 20 % alhaisempi kuin Ruotsissa, Länsi-Euroopassa heti Saksan jälkeen alhaisin.
    http://tietotrenditblogi.stat.fi/viimeinen-wahlroos-sammuttaa-valot/

    Suomessa on ”erilaisten pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa vain 15,4 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo oli 20,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa noin 4 miljardia euroa. Suomea olennaisesti pienempi pääomaan kohdistuvien verojen osuus oli Baltian maissa, Sloveniassa ja Unkarissa.”
    http://tietotrenditblogi.stat.fi/suomessa-eu-keskiarvoa-kevyempi-yritys-ja-p%C3%A4%C3%A4omaverotus/

  15. Pasi Pulkkinen permalink

    Nalle on fiksu mies joka on hyvin ajantasalla. Valitettavasti hänen ratkaisuesityksensä ovat kuitenkin hyvin omasta näkökulmastaan kotoisin – köyhät kyykkyyn ettei kertyneiden pääomien arvo vaan laske. Rikas Nalle on sinänsä huvittava hahmo kun edustaa maailmaa joka ei tuota mitään hyötyä reaalitaloudelle, ja silti häntä pidetään lähes sankarina.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: