Skip to content

Miksi markka devalvoitiin 1991 ja päästettiin kellumaan 1992 – oliko työttömyydellä vaikutusta?

joulukuu 30, 2013

Usein vuonna 1991 tehdyn devalvaation ja sitä 1992 seuranneen kellutuksen perusteluina pidetään työttömyyden rajua kasvua. Käytännössä työttömyys ei välttämättä ollut päätösten ensisijainen taustatekijä, sillä Suomen hallituksen sitoutuminen kiinteään valuuttakurssiin ja vahvan markan politiikan tavoitteisiin olisi kestänyt kovemmankin työttömyyden. Näyttäähän Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan poliittinen järjestelmä surutta hyväksyvän massatyöttömyyden poliittisen jääräpäisyyden hintana.

Kun 14.11.1991 markka devalvoitiin, niin Suomen pankin valuuttavaranto oli vahvan markan politiikan puolustamiseksi syöty. Käväisihän Suomen pankin valuuttavaranto jopa nimellisesti pakkasella (pieni lehtiuutinen asiasta täällä). Toisin sanoen sujuvan ulkomaankaupan käyminen alkoi muuttua erittäin hankalaksi teknisten esteiden vuoksi.

Devalvaatio ei kuitenkaan riittänyt vaan paine pääomaliikkeisiin pois Suomesta jatkui moni ennusti jopa devalvoidun kurssin ylläpitämisen muuttuvan mahdottomaksi. Noiden paineiden vuoksi edes devalvoidun kurssin puolustaminen ei näyttänyt mahdolliselta, minkä vuoksi markka päästettiin kellumaan 7.9.1992.

Toisin sanoen työttömyys, vaikka lisäsikin poliittisia paineita, ei välttämättä ollut tilanteen laukaiseva tekijä. Tilanteen laukaisi lopullisesti kaikenlaista ulkomaankauppaa, myös tuontia, oleellisesti vaikeuttanut valuuttavarannon tuhoutuminen mahdottomaksi osoittautuneen valuuttakurssin puolustusyrityksissä.

Euroaikana vastaavaa teknistä pakkoa ei voi tulla vastaan. Siksi euroon sitoutunut poliittinen eliitti on valmis tuhoamaan oman maansa talouden. Koska teknistä pakkoa ei nyt ole, niin poliittinen pakko on ainoa vaikutuskanava. Kuten on jo nähty PIIGS-maissa, niin kansantalouden tuho voi edetä hämmästyttävän pitkälle ennen kuin vakavaa poliittista pakkoa syntyy. Ainakin Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa tuhot ovat käytännössä jo nyt sitä tasoa, että toipuminen kestää useita vuosikymmeniä.

Myös Suomen tapauksessa sisäisen devalvaation aiheuttamat tuhot tuskin saavat politiikkaan muutosta niin kauan kuin nykypolitiikkaa ajavat puolueet saavat vaaleissa riittävästi ääniä hallituksen muodostamiseksi.

Talouden tuhosta ja kansalaisten hädästä viis niin kauan kun valta säilyy ja reitti Brysselin lihapatojen ääreen pysyy avoimena.

Mainokset

From → Uncategorized

15 kommenttia
  1. Kommentoin vähän aikaa sitten tätä asiaa sivuavaa aihetta näin:
    http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157156-hallituspohja-valmiina#comment-2453201
    ”Sanoisin että aika paljon riippuu eurosta. Jos euro on vielä pystyssä ja deflaatiopolitiikka on jatkunut, ”konsensushallitus” (SDP+KOK+KESK) on todennäköisin. Heillä olisi sekä motiivi että poliittinen voima viedä deflaatio murheelliseen looppunsa asti. Heidän jälkeensä hallituksen sitten muodostaisikin troikka.

    Jos taas euro hajoaa pikapuoliin, niin koko tilanne muttuu huomattavasti. Rahapoliittiset epätasapainot korjaantuisivat lähes automaattisesti ja politiikan painopiste siirtyy perinteiseen kinasteluun yhteiskunta- ja fiskaalipolitiikasta.”

    Olin hieman turhan dramaattinen, ei nimittäin ole mitenkään varmaa että mitään troikkaa enää pian on. Asia lienee kuitenkin niin, että Suomen paras toivo on Suomen toimista riippumaton euron kuolema.

    • Troikkahan on jo hajonnut. IMF ilmoitti, että se ei enää suostu EU:n perseilyyn. Minkä jälkeen EU:lle tuli kiire kertoa, että Troikka ei enää tarvitse IMF:ää. Troikka on siis EU-komissio ja EKP. Käytännössä EU-komission liikkumavaran sanelee Saksan hallitus, ja EKP:n liikkumavaran Bundesbank.

    • Olen myös vakuuttunut siitä, että KOK+KESK+SDP löytävät yhteisymmärryksen sisäisen devalvaation toteuttamisesta. Ei mitään välitä työttömyydellä, ei mitään väliä deflaatiolla, ei mitään välitä teollisuustuotannon tuholla, ei mitään väliä infrastruktuurin rapautumisella.

      Tämä eurokuvio muistuttaa turhankin hyvin vanhaa vitsiä Neuvostoliitosta: Sosialismi ei toimi, siksipä sosialismia pitää lisätä.

  2. hakki47 permalink

    Olen valitettavan hyvin vielä muistavani tuon ajan 1992 syksyllä. Tulkintasi siitä, että työttömyys ei ollut laukaiseva tekijä on varmasti oikea. Suomen Pankista katosi miljardeja kiinteän valuuttakurssin puolustamiseen, työttömyydestä ei kukaan tuntunut silloin olevan huolissaan.

    Jo silloin esitin kansalliseksi tavoitteeksi 3 – 5 % inflaatiotason hyväksymistä rahapolitiikan lähtökohtana ja sen pitämistä siinä, monen muun lääkkeen lisäksi. Kuten nykyisinkin kirjoittelinkin asiasta sekä Kauppalehden ja Hesarin mielipideosastossa. Mutta se on nyt mennyttä aikaa.

    Sanokaa nyt minua viisaammat, miksi ihmeessä tuota kilpailykyvyttömyyttä aiheuttavaa valuuttakurssia piti silloin ehdoin tahdoin pitää yllä? Ja miksi vastaavasti Saksa ei nyt halua antaa euroalueella inflaatiolle tilaa? Toimillaan he ainakin ovat valmiita ottamaan samat riskit kuin 1920 – 1930 luvuilla otettiin. Ja nyt ei euroalueeseen, eikä edes Euroopan Unioniin enää kuulu ensimmäistäkään suurvaltaa. Edelliseen sotaan voitiin vielä lähteä suurvaltahymnejä soitellen, nyt ei Euroopassa niistä jäljellä ole kuin ”Sä suuri ja mahtava….” ja sekin uusin sanoin.

  3. hakki47 permalink

    Tyhmyri

    Et voine tarkoittaa, että silloisten valtapuolueiden (demarit, kepulit ja kokikset) tai edes työnantajien tavoitteena olisi ollut puhtaasti työttömyyden lisääminen? Jotain positiivista – ja luonnollisesti siis vain itselleen – niiden on silloinkin pitänyt tavoitella. Mitä?

    • Ilmaisin itseäni huonosti. Tuolloin oli, ja monissa piireissä nytkin on, olemassa kuvitelma siitä, että vahva ja vakaa valuutta on avain onneen. Se automaattisesti poistaisi kaikki taloudelliset ongelmat yms. No, jo ennen tuota aikaa tiedettiin, että noin ei ole (esimerkiksi Friedman kannatti kelluvia fiat-valuuttoja paljon ennen Suomen kokeilua). Mutta samalla tuohon kuvitelmaan liittyy ajatus taloudesta moraalisena kysymyksenä.

      Työttömyyden kasvu oli ainakin joillekin suuri yllätys ja täysin käsittämätön asia. Mutta kun eihän noin pitänyt käydä, vahva ja vakaa valuutta kun automaattisesti korjaisi asiat suit sait ja äkkiä. Tuosta tosiaan tiedetään, että moinen ajatus on roskaa vaikka siihen nytkin moni uskoo – uskovia on aika paljon päättävissä asemissa politiikan ja elinkeinoelämän puolella.

      Monelle päättäjälle oli mahdotonta hyväksyä sitä, että työttömyys johtui nimenomaan rahapolitiikan vaikutuksista. Neuvostoliiton romahdus oli hyvä tekosyy olla tunnustamatta tehtyjä virheitä. Tuosta voi monelta aikalaiselta kuulla melkoisia vuodatuksia. Mutta tämän takia euroon liittyminen olikin lastenleikkiä koska virheet kuitattiin Neuvostoliitolla vaikka Neukkula olikin vain sivujuonne. Yksi selitys, mikä kaivettiin naftaliinista oli myös se, että yrittäjien konkurssit ja työväestön työttämyys olivat oma vika, eivät olleet tarpeeksi ahkeria ja yrittelijäitä. Toisin sanoen asia käännettiin moraaliongelmaksi eikä talousongelmaksi.

      Toisin sanoen työttömyyden uskottin olevan hyvin hetkellinen ja ohimenevä ilmiö ja työttömien oma vika. Samahan nyt pätee myös PIIGS-maissa, joissa eurouskovaiset ovat jo monta vuotta sanoneet talouskasvun ja työttömyyden vähentymisen alkavan heti ensi viikolla. Todellisuus kuitenkin on toista maata.

      Uskotaan ideologisista syistä asiaan, mikä ei ole totta. Työttömyyden ajateltiin olevan vain lyhyt ohimenevä ilmiö ja sopeutumisen välitöntä.

      Talouden ajattelu moraalisena kuviona on aina pahasta. Nyt Suomi kokee jälleen kerran kovia asian tiimoilta.

      • Korjaan sen verran Tyhmyriä, että talouspolitiikkaa tehneet tiesivät tasan tarkkaan, että heidän toimiensa seurauksena työttömyys nousee. Se sanottiin jopa ääneen. Sixten Korkman 1991: ”Työttömyyden uhka on mekanismi, joka pakottaa palkkasopeutumiseen, jos kustannusremonttia ei tulopolitiikalla saada aikaan…Elvyttävä finanssipolitiikka on ristiriidassa sen linjan kanssa, jota ecu-sidonnaisuus edustaa.”

        Tämä siis tuosta aiemmin linkkaamasani VATT:n raportista. Suosittelen lämpimästi sen lukaisua. He eivät pelkästään toimineet ikävästi. He tiesivät, mitä tekivät. Tyhmyyden sijaan kyse on siis jo lähes rikollisesta toiminnasta.

  4. Vilu permalink

    Itse olin hieman nuori, kun kyseinen tapahtuma käytiin läpi. Se kyllä kosketti minuakin, sillä isukkini teki konkurssin ja kaikkea muuta mielenkiintoista tapahtui.

    Muistaisin kuitenkin lukeneeni, että tämä devalvointi tapahtui nimenomaan talouseliitin toimesta. Suomen markka oli liian arvokas. Vienti ei vetänyt, joten vaihtoehto oli keksittävä miten yksinkertaiset poliitikkomme saatiin tajuamaan, että nyt tämä homma loppuu tähän. Muuten eliitillä olisi ollut vaihtoehtona konkurssi. Heidän keinonsa oli siirtää kaikki varallisuutensa (johtamiensa ja omistamiensa yritysten myös) ulkomaille, jolloin Suomen johtava poliittinen eliitti jotui taipumaan ja tunnustamaan tappionsa. Nuo hölmöt tuolla vallankahvassa ovat suurimmaksi osaksi varsinaisia pässinpäitä. Helpointa olisi valita päättäjäksi henkilöitä, jotka käsittävät asioista jotain, muuten joudumme tällaiseen tilanteeseen, jossa kukaan johdossa ei ymmärrä mitä tapahtuu, vaan kaikki vain yrittävät parantaa oireita, eikä kukaan koske kepilläkään syytä.

    PIIGS-maathan ovat saaneet vaihtotaseensa tasapainoon, koska kenelläkään ei ole varaa ostaa mitään. Velka/bkt sen sijaan jatkaa kasvuaan. PIIGS-maiden omat pankit ostavat kaikki valtionsa velkakirjat ja kun Euroopasta alkaa kaatumaan pankkeja ja maita, niin mikään kolkka maailmassa ei ole turvassa.

  5. hakki47 permalink

    Tyhmyri

    Kiitti rautalankamallista. Silloin parikymmentä vuotta sitten keskustelin aiheesta mm. Kianderin ja Korkmanin kanssa enkä oikein vastausta saanut. Voisiko sittenkin olla niin, etteivät hekään silloin vielä ymmärtäneet?

    Olet siis sitä mieltä, että perusteiltaan kyse on uskosta – ainoaan oikeaan ideologiaan – ja moraalista – muut ovat laiskoja, tehottomia ja … huonompia – kuin me? Ei tiedosta, ei faktoista, ei todellisuudesta ollenkaan? Mukaan siis vielä ajatus siitä, että suhdanteita mene ja tulee, työttömyys on työttömien oma syy? Kilpailukyvyn väheneminen perustuu vain kasvavaan laiskuuteen ja nousevaan palkkaan? Ehkä pientä lisäväriä ajatuksesta ahkera voittaa, kun menee vaikka sen harmaan kiven läpi?

    ”Uskotaan ideologisista syistä asiaan, mikä ei ole totta.” Tarvittaessa talousongelmat käännetään helposti moraaliongelmaksi, syiden sijasta etsitään syylliset. Ne taas löytyvät noista muista, ei meistä. ”Talouden ajattelu moraalisena kuviona on aina pahasta.”

    Jos tulkintasi on tuo, olet masentavan oikeassa, tai ainakin olen kanssasi samaa mieltä. Seuraavaksi nostaisin kysymyksen, So what next?

  6. Kari permalink

    Krugman kirjoitti blogissaan, miten talouden nousu- ja laskusuhdanteet eivät olekaan symmetrisiä, kuten jotkut mallit olettavat eli talous ei etenen sinikäyrää trendin ympärillä. Intuitiivisesti tämä onkin selvää: on paljon helpompaa tuhota kuin rakentaa. Hän kirjoittaa myös, miten itse asiassa yritykset ovat pärjänneet hyvin nykylaman aikana. Kilpailu vähenee, kun firmoja kaatuu ja tulokset paranevat,eivätkä työntekijät uskalla vaatia lisää liksaa. Tämä näkyy siinä, miten yritysten voitot kasvavat, mutta palkat eivät.
    Yhdysvalloissa FED Volckerin johdolla nitisti inflaation 1980-luvun alussa korkeilla koroilla ja päästi talouden taas liikkeelle alentamalla korkoja, jotta Reagan voittaisi vaalit 1984. Thatcher teki saman Englannissa. Tällöin tosin tuhottiin Englannin keskisuuri teollisuus, joka oli ollut talouden tukijalka, eikä niitä yrityksiä koskaan enää saatu takaisin. Saksassa tämä Mittelstand on talouden perusta edelleen. Krugman kirjoitti tästäkin hiljan.
    Ilmeisesti Suomen Pankissa vain seurattiin isompien esimerkkiä ja haluttiin lopettaa 1980-luvun inflaatio korkeilla koroilla. Ajatus kai oli päästää talous taas liikkeelle, mutta jouduttiinkin noidankehään, kun Neuvostoliitto hajosi vierestä ja Euroopassa oli Saksan yhdistymisen aiheuttama lama ERM-kriiseineen. Tämä on siis positiivinen tulkinta.
    Luultavasti vain hirttäydyttiin politiikkaan, josta ei voinut luovuttaa, koska liian moni olisi menettänyt kasvonsa. Toki pankkikriisillä ja Arsenalilla tehtiin valtaisa omaisuuden uusjakokin.

  7. Repe permalink

    Tämä Karjalaisen juttu jotenkin kuvastaa vallitsevaa ajattelua.

    http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/paakirjoitus/item/41181-yhteinen-valuutta-15-vuotta

    ”Kiihkeimmät puheet eurosta eroamisesta ovat vaimentuneet.

    Enää vain populistisimmissa puheissa sitä vaaditaan, saati kannatetaan.

    Yksikään maa ei ole eronnut eurosta, mutta uusia euromaita tulee mukaan edelleen. Tässä vuodenvaihteessa latvialaiset vaihtavat latinsa euroon.”

    Onnea vaan latvialaisille. Kirjoitus kuvastaa jotenkin ajankuvaa. Euro on pysyvä ja peruuttamaton. Mikä ihmeen fiksaatio Suomella on vahvoihin ja ”vakaisiin” valuuttoihin. Rahapolitiikan osaaminen ei ole kovin ihmeellistä Suomessa.

Trackbacks & Pingbacks

  1. Kuinka paljon on liian paljon – suurtyöttömyys myös Suomeen | Tyhmyri's Blog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: