Skip to content

Suomen talouteen eurokriisi on iskenyt kovemmin kuin 1990-luvun lama aikoinaan!

joulukuu 27, 2013

Mikäli tätä eurokriisiä vertaa aikaisempaan Suomen kohtaamaan lamaan, niin Suomen talous on tämän eurokriisin yhteydessä kärsinyt pahemmin kuin 1990-luvun laman yhteydessä. Tämä on eittämätön johtopäätös katsottaessa lukuja, jotka ovat työttömyyttä lukuun ottamatta pahempia kuin veret seisauttavan laman aikana 1990-luvun alussa. Onkin mielenkiintoista, että sekä poliitikot että elinkeinoelämä ovat vaikuttaneet lähinnä tyytyväisiltä ja onnellisilta tästä romahduksesta huolimatta. Molemmille ilmiöille löytyy kyllä looginen selitys, mutta mennään ensimmäiseksi siihen talouden romahdukseen.

Käytännössä Suomen kaltainen avoin talous on riippuvainen teollisesta tuotannosta. Teollisen tuotannon arvon kehitys on käytännössä paras ja selkein mittari siitä kuinka taloudelle lamatilanteissa ja rakennemuutoksissa käy. Tämän vuoksi onkin erittäin opettavaista verrata tämänhetkistä tilannetta 1990-luvun lamaan, ensimmäiseen integraatiolamaan. Vertaaminen on opettavaista siksi, että tuota lamaa pidetään pahana ja sen vaikutuksia Suomen talouteen ja yhteiskuntaan tuhoisina. Monien mukaan tuon laman vaikutuksista ei olla vieläkään toivuttu.

Mutta todellisuudessa tämä meneillään oleva lama on hyvinvointia luovan teollisuuden osalta paljon, paljon pahempi kuin 1990-luvun lama. Seuraavan kuvan datat ovat FRED-tietokannasta, visualisointi tyyliä Excel.

LamanTuhotTeollisuustuotanto

Pelkästään tuota kuvaa katsomalla voi todeta, että Suomen hallitusten kriisinhoitopolitiikka on ollut epäonnistunutta. Suomalaisen teollisuuden tuotannon arvo on pudonnut yli 15% vuoden 2008 tasosta kun se ”erityisen kovan” 1990-luvun laman yhteydessä putosi alle 10% ja palasi nopeasti kasvutrendille. Totta kyllä on, että saksalaisten säästöjen tunkeminen muun muassa meille ja eteläisten euromaiden hillitön velkavetoinen kulutusbuumi kasvattivat teollisuustuotantoamme ennen romahdusta. Mutta tuosta huolimatta talouspolitiikkaa ei voi pitää onnistuneena.

Kehityskulku tarkoittaa väkisin tuntuvaa köyhtymistä.

Kannattaa myös muistaa, että eteläisten euromaiden velkavetoinen kulutusbuumi johtui euron epätasapainosta (asiasta jotain täällä säästäjien tuottojen kannalta), jossa saksalainen säästäjä kykeni saamaan oman maansa talouden reaalikasvuun nähden hillittömiä tuottoja. Valitettavasti nuo tuotot olivat perustuivat velkavetoiseen kulutusjuhlaan PIIGS-maissa (ja Suomessa, joskin me lähinnä vastasimme tuottamalla niitä tavaroita, joita PIIGS-maiden taloudet ostivat).

Mutta tämä tilanne tuottaa erinomaisen mielenkiintoisia kysymyksiä. Kysymyksistä ensimmäinen on se, että miksi talouselämän vaikuttajat eivät huuda kurkku suorana järkevämpää politiikkaa. Kysymyksistä toinen on se, että miksi poliitikot eivät ole aikaisemmin reagoineet kehityskulkuun. Molempiin kysymyksiin on olemassa järkevä vastaus, joka valitettavasti on ikävä.

Ensimmäinen on se, että yksittäisen suuren yrityksen etu on eri asia kuin Suomen tai suomalaisten etu. Olen kirjoittanut asiasta jo aikaisemmin täällä. Moni noista menestyvistä suurista pörssissä noteeratuista ja kansainvälisistä yrityksistä on Suomesta riippumaton. Vaikka Suomi köyhtyisi ja muuttuisi jonkinlaiseksi versioksi Kreikasta, niin noiden yritysten kannalta kyseessä olisi vain yksi markkinamuutoksen ilmentymä. Business as usual. Toisin sanoen noilla yrityksillä ei ole mitään syytä alkaa huudella epämiellyttäviä asioita. Noista epämiellyttävistä asioista pääsee eroon yksinkertaisesti muuttamalla pois Suomesta. Paha Suomelle, hyvä yritykselle.

Poliitikkojen ja valtionvarainministeriön virkamiesten käyttäytyminen on vaikeammin selitettävissä. Toisaalta ymmärsin vasta äskettäin, erään hallituspuolueen kansanedustajan avustajan kanssa käymäni keskustelun yhteydessä, että taloutta itsenäisenä ilmiönä ajattelevat henkilöt kuten minä ja taloutta joko verojen lähteenä (valtiovarainministeriö) tai äänestäjiä motivoivana ilmiönä (poliitikot), ajattelevat taloutta aivan eri näkövinkkelistä.

Poliitikon mielestä tilanne on taas täysin OK niin kauan kuin liian moni äänestäjä ei hermostu. Kun ääniä riittää, niin kaikki on hyvin. Ääniä taas riittää niin kauan potentiaaliset äänestäjät eivät joudu työttömiksi tai ala pelätä tulevaisuutta.

Työttömyyden osalta tämä nykyinen lama onkin ollut vallan mainio – siis poliitikkojen mielestä. Kuten kuvasta näkyy, niin rekisteröityneiksi työttömiksi ilmoittautuneita ei ole kovinkaan paljoa enempää kuin ennen lamaa. Syynä ei suinkaan ole suomalaisen teollisuuden hillitön kilpailukyky vaan työväestön eläköityminen.

TyottomatTyolliset

Työllisten osuus koko väestöstä ei ole kehittynyt suotuisalla tavalla. Yhdistettynä teollisuuden tuotannon arvon romahdukseen tuo tarkoittaa sitä, että jäljelle jääneet työpaikat ovat varallisuutta ja vaurautta luovalta tuottavuudeltaan heikkoja. Tuottavuudeltaan hyvät teolliset työpaikat ovat käytännössä kadonneet ja nykyiset työpaikat ovat ilmeisesti heikosti tuottavissa palveluissa tai julkisella sektorilla. Muutoksen vaikutukset kansantalouteen ovat pelottavia, joskin ne on osittain onnistuttu piilottamaan velkaantumisella.

Ongelmaksi kehitys muuttuukin ensisijaisesti siksi, että verotulot pienenevät ja työttömyys kuitenkin vähitellen kasvaa. Tämä taas heikentää äänestäjien tulevaisuudenuskoa, mikä näkyy kotimarkkinoiden lamaantumisena. Poliitikkoja tämä kehitys huolestuttaa lähinnä siksi, että äänestäjät alkavat haluta muutosta. Siksipä jotain pitää tehdä. Valitettavasti valituksi keinoksi on otettu muissa euromaissa jo ”onnistuneesti ” sovellettu sisäinen devalvaatio, jonka lanseeraamisesta suomalaisten iloksi on jo kunnian ottanut Jutta Urpilainen.

Joka tapauksessa pelkkiä kansantalouden lukuja katsomalla tilanne on vielä hurjempi kuin poliitikkojen puheita kuuntelemalla voisi kuvitella. Tämä eurokriisin on jo nyt ollut Suomelle selvästi pahempi kuin 1990-luvun alun vahvan markan politiikan synnyttämä lama.

PS. Tämän blogikirjoituksen pohdinnan taustalla on sähköpostikommentoijan antama linkki Riku Kivelän blogiin (joka löytyy täältä). Kivelälle kiitos ideasta, en olisi tullut verranneeksi ensimmäistä integraatiolamaa tähän nykyiseen tuolla tavoin.

Advertisements

From → Uncategorized

7 kommenttia
  1. Pysäyttävä teksti. Palaan asiaan kun olen tutkinut tarkemmin lukuja.

  2. Tuo työllisyys on kiinnostava kysymys. Äkkiseltään kun katsoo tilastoja, 90-luvun lamassa oli jotain erikoista:
    https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVMmVjSXVORk4zZTA/edit?usp=sharing
    https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVTUdHMVlpVlY4X00/edit?usp=sharing
    https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVdGFhUHpmSjNuanM/edit?usp=sharing

    Siinä on käytetty selvästi sellaisia taloudellisia tuhokeinoja, jotka purevat juuri työllisyyteen hillittävällä voimalla. Mistä resepti tarkkaan ottaen koostuu, sitä en tiedä. Epäilen kuitenkin taustalta löytyvän melkoinen arsenaali sekä raha-, fiskaali- että oikeuspoliittisia keinoja. Oli Koiviston konklaavia ja kaikkea, kiveäkään ei jätetty kääntämättä, että saatiin maksimaalinen määrä yrityksiä ja jopa yrittäjiä tuhottua.

  3. Kari permalink

    Casimir Ehnrooth oli yksi niistä teollisuusmiehistä, jotka vaativat devalvaatiota 1991. Hänellä oli paljon rahaa kiinni Suomessa ja Suomen menestyksessä. Kun katsoo nykyisiä EK:n ja suurten yritysten johtajia, niin joku Antti Herlin on vastaavassa asemassa, muut ovat palkkajohtajia. Jos hän vaatisi eurosta luopumista ja markkaan paluuta, niin varmaan kuunneltaisiin. Ero on tosin siinä, että Kone ei ole ollenkaan riippuvainen Suomesta. Itse asiassa suurin osa Koneen toiminnoista on maailmalla ja Suomen menestys ei paljon vaikuta, ellei sitten tyytymätön rahvas käy polttamassa hänen kartanoaan Kirkkonummella.
    Pienelle maalle on hyvin vaarallista, jos sen eliiteillä ei ole oman maan menestyksessä omaa rahaa kiinni ja voi tähyillä ulkomaille pakoon, jos menee pieleen. Tästähän Ei EU-väki varoitti 1994 ennen kansanäänestystä. Eipä olisi uskonut, että heitä olisi kannattanut kuunnella.
    Vanha sanonta on, että jos jokin ei voi jatkua, niin jossain vaiheessa se loppuu. Niin käy nytkin, meno on täysin kestämätöntä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

    • Monille Suomen omistavaan luokkaan kuuluville Suomen ja suomalaisten menestys ei ole ollenkaan tärkeä. Muun muassa mainitsemastasi asiasta johtuen.

      Toisaalta tuo on ollut asiantuntijapiireissä tiedossa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kansainväliselle omistukselle ei ole tärkeää mikään muu kuin omistusten tuotto. Mutta toisaalta yllättävä kuvio on poliittisen luokan henkinen irtautuminen Suomen menestyksestä. Pitäisin moista muuten käsittämättömänä, mutta taustalla on eu-apparaatin tarjoamat lihapadat. Yllättävän vähäisessäkin EU-virassa palkkataso on parempi kuin Suomen pääministerillä. Ja tähän mennessä EU-onnela on ollut turvasatama, johon päätymisen jälkeen on voinut heittää taloudelliset huolet.

      Suomen etua ajavien poliitikkojen sukupuutto on tässä kuviossa se masentavin ilmiö.

  4. Näin on.Olemme saneet huomata jo esimerkiksi 1950 ja 1960 lukujen,aina -60 luvun puoleen väliin kestävän auringonpaisteisen nousujohteisen ajan,kääntyvän tappiolliseksi jo vuoden 1966 kohdala.Esimerkiksi katastrofaalinen Oy Vuoksenniska Ab:n (sittemmin OVAKO)romahtaminen Imatralla oli alkua pitkään muhineelle,taloudellisen kasauman aiheuttamalle suuremmalle romahdukselle maassamme.Kuten tavalista,työläinen laitettiin maksumieheksi kaikessa tässä. Herra on herra helvetissäkin,kuten hyvin tiedämme ja olemme nähneet.Kun Suomella vihdoin alkoi mennä jo paremmin(kiitos kuuluu mm. YIT:lle,Lemminkäiselle, Finnstroille)hienosti vilkastuneen idänkaupan suurien sikäläisten,suomalaisvoimien toteutettujen rakennusprojektien(YIT,Finstroi)ansiosta,Sundqvist veljekset iskivät taas.Ulf (S) oli Suomen Työväen Säästöpankin johtajana johtamassa veljensä kanssa rahavirtoja erilaisiin,hyvin erikoisiin projekteihin.Sosiaalidemokraattinen puolue on ollut aina hyvintyytyväinen tähän,aikoinaan puolueen johtohahmoihin lukeutuneeseen,yritteliäiseen tyyppiin.Sundqvist-kohu kesti aikansa ja kansamme oli jo tottunut ”vallanpitäjien” taholta tuleviin yllätyksiin,joten tylsinä jäimme odottamaan seuraavaa taloudellista ahdinkoa.Tässä suhteessa Suomen hallitus varsin ripeästi täyttikin alamaistensa odotukset,niinpä olemme nyt keskellä(ehkä kansamme karvaiden kokemusten rinnalla kalpenevaa) EU-kriisiä. Mielenkiinnolla jään odottamaan,valmiina ohjeistamaan hallintoamme,kuinka tämä eu-soppa hämmennetään,niin,että se aiheuttaa mahdollisimman vähän kansantaloudellista tappiota.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: