Skip to content

Laskuharjoituksia julkisen sektorin kokoluokasta – riittävä nominaalinen talouskasvu poistaa julkisen sektorin leikkaustarpeen

marraskuu 25, 2013

Hallituksen vielä tarkentamattoman rakenneuudistusohjelman yhteydessä on alettu esittää väitteitä, joiden mukaan edes talouskasvu ei poistaisi tarvetta julkisen sektorin leikkauksille. Väite on kummallinen, sillä hyvin yksinkertaisilla laskutoimituksilla voidaan havaita riittävän nominaalisen kasvun tekevän leikkaukset tarpeettomiksi. Tehdään pieni sormiharjoitus aiheen tiimoilta.

Nominaalinen kansantuote Y saadaan kaavalla

Y = W + Pr

missä W on palkat ja Pr yritysten voitot. Samalla

Y = C + I + G + X – M

jossa C on yksityinen kulutus, I on investoinnit, G on julkinen kulutus, X on vienti ja M on tuonti. Samalla pätee, että

Y = C + S + T + X – M

jolloin taas

(T – G) + (S – I) = X – M

mikä tarkoittaa muutamia mielenkiintoisia ilmiöitä. Ensimmäinen on se, että julkisen sektorin velkaantuneisuus pienenee jos verot nousevat suuremmiksi kuin julkinen kulutus. Toinen on se, että sekä yksityisen että julkisen sektorin mahdollista pienentää velkaantuneisuuttaan vain siinä tapauksessa, että vaihtotase on plussalla. Kolmas on se, että yksityinen sektori voi velkaantua rajusti samalla kun julkinen maksaa velkojaan pois.

Mutta koska verot, T, voidaan kirjoittaa T = t1W + t2Pr, mistä seuraa se ilmeinen asia, että verotulojen kasvu on suoraan riippuvainen palkkasumman ja yritysten voittojen määrästä. Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että t1 ja t2 ovat kiinteitä prosentteja. Samalla yhtälö voidaan asioiden helpottamiseksi kirjoittaa muotoon T = tY, missä t on keskimääräinen veroprosentti kansantuotteesta.

Tällöin saamme, että jos talous kasvaa vuodessa kokoon Y’, niin verotulot kasvavat summan t(Y’-Y). Nyt julkisen sektorin velkaantuminen loppuu jos

t(Y’-Y)/tY > (G’-G)/G

missä G’ on julkinen kulutus vuoden kuluttua.

Toisin sanoen julkisen sektorin leikkaukset ovat tarpeettomia mikäli verotulot kasvavat suhteessa enemmän kuin julkinen sektori kasvaa samassa ajassa.

Jos oletamme, että kansantalous kasvaa nominaalisesti 3% vuodessa ja julkinen kulutus kasvaa nominaalisesti 2% vuodessa ja verotulot ovat tällä hetkellä 25% menoja pienemmät, niin velkaantuminen loppuu noin kolmessakymmenessä vuodessa. Toisaalta mikäli julkinen kulutus jäädytettäisiin, niin velkaantuminen loppuisi nominaalisella 3% talouskasvulla kymmenessä vuodessa.

Toisin sanoen riittävä talouskasvu poistaa julkisen sektorin leikkauspaineet. Samalla pätee myös se, että velkojen takaisinmaksu koko kansantalouden tasolla on mahdollista vain siinä tapauksessa, että vaihtotase on plussalla.

Advertisements

From → Uncategorized

11 kommenttia
  1. Jussi permalink

    Ihan kiva, että joku jaksaa pyörittää yhtälöitä. Sinsänsä yksinkertaisia perustotuutksia, jopa itsestäänselvyyksiä. Mutta…
    1. nominaalista 3 %:n kasvua ei ole näköpiirissä
    2. Suomella ei ole aikaa odottaa 30 vuotta

    En ole kyllä nyt ihan varma kirjoittajan sarkasmin asteesta.

    • 1. Nominaalinen kasvu on rahapoliittisesti määriteltävissä oleva yhtälö. Mikäli rahapolitiikka on kuristavaa, niin lopputuloksena on valuminen velkadeflaatioon. Kuristavaa rahapolitiikkaa ei ole mahdollista kompensoida millään fiskaalisella tempulla.
      2. Suomella mitä ilmeisimmin on rajattomasti aikaa. Mikäli ajasta oltaisiin oikeasti huolestuneita, niin tehtävät toimenpiteet olisivat tilannetta helpottavia. Ei kannata kuunnella puheita vaan seurata tekoja.

      Koska nominaalinen kasvu on säädeltävissä rahapolitiikalla, niin jokainen joka väittää olevansa kasvun heikkoudesta huolissaan ja samanaikaisesti puolustaa eurojäsenyyttä joko valehtelee tietoisesti tai on pihalla siitä kuinka talous toimii.

      • Jussi permalink

        Ymmärän toki hyvän nominaalisen ja reaalisen kasvun eron ja allekirjoitan myös sen, ettei kuristavaa rahapolitiikkaa voi kompensoida fiskaalisilla toimilla. En ole kyllä näin olettanutkaan.

        Suomen ongelmahan on julkisen sektorin väärä koko suhteessa yksityiseen sektoriin – niin paljon väärä, ettei sitä avoimessa taloudessa ole mahdollista kompensoida verojen nostolla kuin korkeintaan marginaalisesti.

        Tavoitteena lienee kuitenkin reaalinen kasvu, työllisyys ja julkisen sektorin tasapaino. Nominaaliseen kasvuun – eli suomeksi sanottuna inflaatioon – tukeutumien ei vain ole nyt mahdollista ja vaikka Suomella olisi oma valuuttansa niin tuskinpa sittenkään. Devalvaatioherkästä valuutasta tulee ongelmansa sekä korkojen että odotusten kautta.

        Niin tai näin, suomalaisten elintasoa on laskettava. Kysymys lienee, keiden suomalaisten. Kun ongelma on julkisen sektorin, niin olisi jotenkin luontevaa olettaa että julkinen sektori myös saneeraa itsensä kuntoon yksityistä sektoria häiritsemättä.

        Toimenpiteistä olen kyllä samaa mieltä. Mutta aivan kuin Urpilaisen puheet kasvusta ja sen vaikutuksista hallitusneuvottelujen alla olivat täysin epärealistisia, niin tällä hetkellä puheet ”nominaalisesta kasvusta”, joka hoitaa homman, kuuluvat samaan sarjaan. Näin provokatiivisesti ilmaistuna.

        Miten olisi pieni julkisen sektorin palkkojen leikkaus kreikkalaiseen tyyliin? Näin provokatiivisena ehdotuksena.

      • Hmm… Haluat siis puhkaista asuntokuplan, tiputtaa kansantaloutta kertoimella >1,2 (IMF taisi puhu jopa yli kakkosesta), tukahduttaa kotimarkkinat ja ehkäpä jopa ajautua velkadeflaatioon, jossa velan suhteellinen suuruus vain kasvaa? Ok, kyllähän tuo temppu onnistuu mainiosti. Jälki on juuri sitä mitä olemme kriisimaista nähneet.

        Julkisen sektorin koko ei, ihan suoraan numeerisesti, olisi liian suuri jos yksityinen talous ei olisi vuodesta 2009 alkaen kyykännyt niin kovasti trendiltä.

        Rehellisesti sanottuna en näe kuin kaksi vaihtoehtoa Suomen talouden pelastumiseksi:
        1) EKP muuttaa dramaattisesti rahapolitiikkaansa nykyisestä kuristavasta ja Euroalueen talous kokee ihmeparantumisen.
        2) Suomi tekee euroeron.

        Tietenkin on se kolmas vaihtoehto, mitä ilmeisesti kannatat, eli sisäinen devalvaatio kaikkine niine riemuineen mitä se on Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa ja Irlannissa toteuttanut.

  2. Jussi permalink

    Olemme jälleen ilahduttavasti päässeet yksimielisyyteen. Uskallan vain ulottaa ajatukseni vähän pidemmälle:
    1. Suomi ei tee euroeroa.
    1. Olemme EKP:n vankeina tuomittuja pienentämään julkista sektoriamme, kunnes tuo listasi ensimmäinen kohta toteutuu.

    Sitä odotellessa…

    • Toisin sanoen tervetuloa sisäinen devalvaatio ja velkadeflaatio.

      En usko, että Suomen taloudelle näissä kuvioissa tulee käymään hyvin. Tätä vauhtia jopa aito USA-tyylinen tulonsiirtoliittovaltiokin olisi parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen. Ja tämä siksi, että USA:ssa liittovaltio maksaa koko liittovaltiota koskevien lakien toteutuksen.

      No, mitä kotimaisia eturivin poliitikkoja ja päättäjiä tunnen, niin valitettavasti pidän euroeroa epätodennäköisenä koska se edellyttäisi päätöksentekoa ja luopumista mukavista pesteistä Brysselissä.

      Lisäksi tuollaisen päätöksen tekemiseen vaadittaisiin valtiomies tai -nainen. Sellaisia ei valitettavasti näytä olevan saatavilla.

  3. Palaanpa vielä tähän. Kommentti ”Niin tai näin, suomalaisten elintasoa on laskettava.” on minusta hölynpölyä. Tilanteeseen reagoiminen ihmisten elintasoa laskemalla eli sisäisellä devalvaatiolla eli mahdollisimman kivuliaasti ja typerällä tavalla on poliittinen päätös. Jos tilannetta tarkastellaan puhtaasti talousnäkökulmasta, niin tuo ei ole mikään luonnonlaki vaan tietoinen valinta. Nyt mitä ilmeisimmin päättäjämme tietoisesti valitsevan omien kansalaistensa köyhdyttämisen. Moinen temppu on historiallisesti aina johtanut mielenkiintoiseen poliittiseen kehitykseen.

  4. Jussi permalink

    Tulemmeko taas näkemyseroihimme?

    Jos Suomi eroaa eurosta ja hoitaa julkisen talouden ongelmansa omalla rahapolitiikallaan lisäämällä rahan määrää, seurauksena on tietenkin inflaatio ja valuutan arvon heikkeneminen.Toki myös nominaalinen kasvu, jota peräänkuulutat blogissa.

    Katsoessani ympärilleni näen kuitenkin aivan erilaisen talouden kuin esimerkiksi 80-luvulla tai 90-luvun alussa, jolloin markka piti päästää kellumaan. Suomen talous on hyvin pitkälle integroitunut ennenkaikkea muuhun EU-talouteen. Monella toimialalla meillä ei ole enää omaa tuotantoa.

    Devalvaatio menee näinollen lähes täysin ja suoraan hintoihin. Devalvaatio merkitsee muutenkin elintason laskua, mutta erityisesti Suomen talouden nykyrakenteella. Palaan esimerkkiini ”tamperelaisesta” – Tampereen kaupungin ulkoiseen tasapainoon ja paikallisen valuutan devalvoinnin vaikutuksiin.

    Jos syö enemmän kuin tienaa eikä kukaan enää vippaa lisää, seurauksena on syömisen väheneminen – eli elintason lasku. Eikö tämä ole jo luonnonlaki, yksinkertainen looginen johtopäätös? En muista esimerkkiä, jossa reipas devalvoiminen ei olisi laskenut pienen viennistä riippuvaisen avoimen talouden elintasoa.

    Sorry, mutta argmentaatiosi jättää aukkoja.

    • Kyse on nominaalisista riippuvuuksista. Valuutan avulla tehdyn devalvaation tapauksessa köyhtyminen on vähäisempää kuin sisäisen devalvaation tapauksessa. Nominaaliset sitoumukset eivät muun muassa kotitalouksien tapauksessa muutu mahdottomiksi.

      Ilmeisesti ilmaisin itseäni epäselvästi. Totta kai olet oikeassa siinä, että reaalinen elintaso tipahtaa ainakin jonkin verran. Mutta on poliittinen valinta otetaanko linjaksi, että se on voi voi asuntovelkaisille kotitalouksille vai hoidetaanko temppu pienemmillä vahingoilla esimerkiksi valuutan arvon muutoksilla. Nominaaliset sitoumukset eivät leikkaudu samaa tahtia kuin ehdottamassasi palkkojen leikkauksissa leikkaantuvat nomimaaliset tulot.

      Espanjassa lisääntyneet kotitalouksien ottamat mädät lainat tai Irlannin konkursseihin menneet kotitaloudet ovat hyvä esimerkki siitä mitä sisäinen devalvaatio tarkoittaa.

      Mikäli oma argumentointini on puutteellista, niin samoin on väitteesi siitä, että sisäinen ja ulkoinen devalvaatio olisivat kotimarkkinoiden ja kotitalouksien osalta vaikutuksiltaan samanarvoisia mikäli ulkoinen efekti halutaan samansuuruisiksi.

      On aivan puhtaasti poliittinen valinta tehdäänkö sopeuttaminen mahdollisimman suurilla vahingoilla (sisäinen devalvaatio, growsterity) tekemällä nominaalisten sitoumusten hoitamisesta mahdotonta vai pienemmillä vahingoilla valuuttadevalvaation avulla.

      Sitoumukset ja vastuut ovat ensisijaisesti nominaalisia.

  5. Jussi permalink

    Jaha, lähestymme jälleen toisiamme.

    Sitoumukset ja vastuut ovat nominaalisia – kyllä, luonnollisesti, useimmiten (ilman valuuttaklausuuleja tms).

    En kylläkään mielestäni väittänyt, että sisäinen ja ulkoinen devalvaatio olisivat samanarvoiset. Sen arvioiminen vaatisi jonkin verran enemmän aikaa ja paneutumista.

    Käsitykseni kuitenkin on, että tarvittavan ulkoisen ja sisäisen devalvaation ero on vähemmän dramaattinen kuin joskus menneinä vuosikymmeninä.

    Perusongelma on kuitenkin edelleen liian suuri, tai pitäisikö tarkemmin sanoa, liian kallis julkinen sektori talouden tämän hetkiseen tosiasialliseen kantokykyyn nähden.
    Eikä kohtuulllisen nopeaa muutosta parempaan ole näköpiirissä.

  6. Vilu permalink

    ”Jos Suomi eroaa eurosta ja hoitaa julkisen talouden ongelmansa omalla rahapolitiikallaan lisäämällä rahan määrää, seurauksena on tietenkin inflaatio ja valuutan arvon heikkeneminen.Toki myös nominaalinen kasvu, jota peräänkuulutat blogissa.”

    Mihinköhän teoriaan nyt vetoat väittäessäsi, että jos Suomi luo itse rahansa ja käyttää tätä, niin se aiheuttaa inflaatiota? Ei kai kukaan Suomen valtiossa ole niin hölmö, että päättää 100 kertaistaa rahan määrän ja (yrittää) ostaa jokaiselle suomalaiselle Ferraria. Jos rahan määrä melko tasaisesti kasvaa, mutta kuitenkin siinä suhteessa, että Suomi saa pidettyä taloutensa käynnissä, niin eihän tällöin nykyhetkestä juurikaan ihmeellisempää inflaatiota koeta. Ainut ero tässä olisi, että valtio voisi rahoittaa toimintojaan omasta keskuspankista käsin, eikä sen tarvitsisi olla markkinoiden armoilla. Tietysti kaikkien maiden tulisi toimia yhdessä, eikä vain yksi valtio voi velkaantua vieraassa valuutassa miten paljon tahansa, mutta…

    Vaikuttaa siltä, että sinun kannatta myös sektoritaseisiin perehtyä, sillä jonkun on aina pakko olla velkaa, jos haluamme taloudessa olevan rahaa. http://rahajatalous.wordpress.com/2011/08/24/sektoritaseet-suomessa-ja-euroalueella/ Kyse ei ole siitä, että syö enemmän kuin tienaamme, sillä valtion talous ei ole sama kuin sinun tai minun talouteni, joten kaikki syö enemmän kuin tienaa esimerkit ovat FIAT-rahassa täysin idioottimaisia. Valtio pystyy luomaan rahaa itse. Tietysti tällä on vaikutuksia valuutan vaihtokurssiin ja muihin asioihin, mutta kelluvat valuuttakurssit ovat mielestäni nerokkain keksintö ikinä ja 90-luvun lama ja devalvaatio aiheutui kiinteästä valuuttakurssista, jonka oli tarkoitus matkia nykyistä euroa ja se meni samalla tavalla perseelleen, kuten menee eurokin, jos rahapolitiikkaan ei tehdä muutosta. Silloinhan, siis moni valtio joutui irtautumaan ECU:sta

    FIAT-rahassa, kun kukaan ei ota velkaa, niin kukaan ei syö. Kun Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ”myy” velkakirjoja FED:lle se saa rahaa. (valtio on velkaa itselleen) Tällä rahalla se ostaa uusia pommeja (hyvin kyseenalaista touhua, mutta tätä Jenkit tekevät) ja rahoittaa tiettyjä firmoja, joiden työntekijät sitten syövät tällä rahalla. Mikäli FED ei olisi ottanut velkaa. Ei pommiyrityksellä olisi ollut varaa maksaa työntekjöille palkkaa ja tällöin maanviljelijälläkään ei olisi ollut ostajaa maissille ja kun maissi ei mene kaupaksi, niin ensi vuonna olisi enää kylvettykään mitään tällä pellolla. Tietysti viljelijä olisi voinut käyttää ulkomaansektoria, mutta tässä esimerkissä oli typistettynä kumottu tuollaiset harhaiset luulot rahataloutemme toiminnasta samoin kuin sinun tai minun talouteni.

    Julkinen sektorikaan mikään poikkeuksellisen iso ole , verrattuna menneisiin aikoihin. Suurin ero on se, että Suomi ei voi hoitaa omaa rahapolitiikkaansa ja EU hoitaa sen päin helvettiä kriisimaiden osalta. Kun valtio ei voi rahoittaa itseään ja asettaa korkoa omille obligaatioilleen se on kusessa. Tässä hieman asiaa valtion omasta valuutasta, sillä nyt vaikuttaa siltä, että uskomuksesi peittävät totuuden. Totuushan on, että esim. yhdysvallat ovat rahoittaneet kaikki menonsa rahaa painamalla 70-luvulta, joten linkissä esitetyt asiat ovat faktaa. Tietysti Suomi ei voi samassa määrin uhkailla muita maita, kuin Yhdysvallat, mutta perusperiaate on sama. http://neweconomicperspectives.org/2012/12/an-alternative-meme-for-money-part-6-alternative-framing-on-inflation.html

    Tässä kuvaa ja infoa julkiset menot\bkt

    http://rahajatalous.wordpress.com/2013/05/13/julkisten-menojen-kasvusta/

    http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/julkisetmenot

    Tuo valtioiden menojen liian suuri osuus vain vituttaa tiettyjä pääomapiirejä, sillä olisihan se heille tuottoisampaa hoitaa monet valtion asioista itse. Tällöin valtion koko suhteessa yksityiseen sektoriin pienenisi, mutta ”verotus” siirtyisi yrityksille ja moni tavallinen tallaaja kärsisi. Erityisen kivaa pääomapiireistä olisi saada luonnollisia monopoleja haltuunsa, joilla esim. Englannissa on Thatcherin yksityistämisbuumin jälkeen tahkottu tajuttomat määrät rahaa.

    Meksikon rikkain ja maailman toiseksi rikkain mies tykkää myös luonnollisista monopoleista. Ei sitä muuten päälle 70 miljardia dollaria saakkaan kerättyä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Carlos_Slim_Helú

    Kannattaa, siis pyrkiä erottamaan propagnda totuudesta, sekä fiktio ja uskomukset faktasta. Se, että valtion on joskus kultakanta-aikana pitänyt verottaa kaikki tulonsa ei ole enää nykyään totta. Kannattaa jättää tällaiset vanhat uskomukset omaan arvoonsa ja siirtä itsensä nykyaikaan. Virheellisten parametrien pohjalta luotu tulevaisuus menee tod. näk. aivan perseelleen.

    Lopputuleman voimme, siis kysyä että miksi julkinen sektori on mielestäsi liaan iso? Koska telkkarissa joku niin sanoi? Olisiko sinulla jotain perusteita siihen, että miksi pienempi julkinen sektori olisi parempi? Maksamme lääkärin itse ja 50 % suomalaisista ei ole siihen tällöin varaa. Alamme ottamaan sairausvakuutuksia ja pääomapiirit jälleen hierovat käsiään, että voi helvatti, kun on hölmöä kansaa. He voisivat tämänkin suorittaa omakustannehintaan, mutta nyt me saamme vetää välistä ihan tajuttomalla marginaalilla. Julkinen sektori pieneni ja 90 % kansasta samalla. Nerokasta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: