Skip to content

Ukraina ei halunnut sopimusta EU:n kanssa – onko EU enää houkutteleva vaihtoehto?

marraskuu 24, 2013

Vuosi 2013 on ollut EU:n kehityksen kannalta hyvin merkittävä. Kaksi huomattavaa poliittista tapahtumaa on tapahtunut kuluvana vuonna, mutta suomalaisessa poliittisessa keskustelussa molemmat ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Sinänsä niiden jääminen vähäiselle huomiolle on ymmärrettävää – huolimatta siitä, että molemmilla on kauaskantoisia vaikutuksia koko EU:n tasolla ja myös Suomen omaan tilanteeseen.

Ensimmäinen merkittävä päätös oli Turkin käytännössä ilmoittama EU-jäsenyyttä koskevan kiinnostuksen loppuminen. Virallisena syynä monen EU-jäsenmaan vastustus, joskin turkkilaisia lähteitä lukemalla saa vaikutelman, jonka mukaan suurin syy on EU:n ja erityisesti Euroalueen surkea talouspolitiikka ja huonot tulevaisuuden näkymät. Kirjoitinkin asiasta täällä.

Toinen merkittävä, ehkä vielä dramaattisempi oli Ukrainan päätös olla allekirjoittamatta sopimusta EU:n kanssa. En ole erityisen hyvin perillä siitä mitä aiheesta on kirjoitettu tai puhuttu Ukrainassa, mutta päätöksellä on huomattavia vaikutuksia EU:n kannalta. EU ei vaikuta tarpeeksi houkuttelevalta kumppanilta edes Ukrainan mielestä. Artikkeleita Ukrainan päätöksestä täällä 1, 2 ja 3.

Sekä Turkin että Ukrainan päätösten ensisijaiset syyt vaikuttavat olevan taloudellisia. Kumpikaan valtio ei ilmeisesti koe saavansa EU-jäsenyydestä tai tehtävästä sopimuksesta riittävästi hyötyjä, jotka kompensoisivat jäsenyyden tai läheisen, jäsenyyteen tähtäävän sopimuksen edellyttämät itsenäisyyttä heikentävät piirteet. Tämä siitä huolimatta, että Turkki ja Ukraina olisivat suuren kokonsa vuoksi merkittäviä tekijöitä EU:ssa.

Ehkä taloudellisen kiinnostavuuden puutetta kuvaakin parhaiten turkkilaisen liikekumppanini lausunto, jonka mukaan ”EU on köyhtyvien eläkeläisten kerho, joka etsii eläkkeilleen maksajaa”. Taloudellisesti dynaamisen Turkin kannalta moinen kerho ei välttämättä ole kovinkaan houkutteleva.

Taloudellisen ulottuvuuden lisäksi tilanteessa on myös poliittinen ulottuvuus. Poliittisessa mielessä EU ei enää ole sellainen demokratian ja vapauden ihanne, jollainen se on vielä kuusi vuotta sitten ollut monien ukrainalaisten ja turkkilaisten mielikuvissa. Nykyisin EU:n politiikkaa ja ihanteita voikin lakonisesti kommentoida turkkilaisen tuttavani tyyliin sanomalla, että ”meillä Turkissa hallitus on sentään vaaleilla valittu, toisin kuin välillä monessa euromaassa, ja lisäksi meillä ei ole rajattomasti rahaa käyttäviä organisaatioita kaiken oikeudenkäytön ulkopuolella”. Valitettavasti minulla ei ole vastaavaa suoraa yhteyttä ukrainalaisten tuntoihin, mutta epäilen demokratiaa ja vapautta kannattavilla ukrainalaisilla olevan vähän samankaltaisia tuntoja kuin turkkilaisella tuttavallani.

Poliittisessa mielessä EU on toisin sanoen menettänyt sen houkuttelevuutensa, joka sillä on ollut uudistusmielisten turkkilaisten ja ukrainalaisten silmissä. EU ei enää ole mikään tavoiteltava ihannetila.

Tätä EU:n houkuttelevuuden muutosta ulkopuolisten silmissä heijastelee EU:n muuttuminen epäsuosituksi sen omien kansalaisten silmissä. Komissio, jonka tilinpäätöksiä ei hyväksytä, EVM, jonka työntekijät ovat kaiken lainkäytön ulkopuolella ja jotka voivat mielivaltaisesti laskuttaa euromaiden veronmaksajia, EKP, joka ei välitä talousalueen hyvinvoinnista, ja suurten Euromaiden suora sekaantuminen toisten euromaiden sisäisiin asioihin. Bonuksena vielä se trauma, joka demokratialle ja luottamukselle syntyi sekä Kreikan että Italian epädemokraattisista nukkehallituksista.

Toivottavasti Turkin ja Ukrainan päätökset avaisivat EU:n päättäjien silmät ja saisivat heidät pohtimaan sitä mahdollisuutta, että oma talo ei ehkä ole aivan kunnossa. Valitettavasti kokemukseni komissiosta ja monista muista toimijoista eivät tue tuollaista optimismia. Todennäköisempänä pidänkin sitä, että talous ja demokratia oikeusvaltiosta puhumattakaan erityisesti Euroalueen sisällä rapautuvat entisestään samanaikaisesti kun EU osoittaa syyttävällä sormella muita maita niiden demokratiavajeesta tai korruptiosta.

Joka tapauksessa Turkin ja Ukrainan päätökset kertovat paljon siitä miltä EU näyttää ulkopuolisten silmissä.

Mainokset

From → Uncategorized

5 kommenttia
  1. Vilu permalink

    Jos, totta puhutaan, niin en ole aivan varma miksi EU:n edes kannattaisi ottaa uusia jäseniä. Mahdollisimman suuri EU ei sinäänsä ole minun mielestäni mikään itseisarvo, johon meidän tulisi pyrkiä. EU:n tulisi mielestäni ottaa YK:n ihmisoikeusjulistus tavoitteekseen ja katsoa miten kaikille ihmisille saadaan ihmisarvoinen elämä ja mahdollisuus toteuttaa itseään maksimaalisella potentiaalilla.

    Tähän suuntaan päästän eurobondeilla. Joku asetti työryhmän heinäkuussa tutkimaan yhteisiä velkakirjoja. Tähän asti ilmeisesti Olli Rehn ja kumppanit ovat pitäneet eurobondeja hyvänä asiana niiden itsensä takia, sillä vasta tällä kertaa tutkitaan sitä, miksi ne olisivat hyvä asia. On meillä fiksua porukkaa siellä talouskomissiossa.

    ”Euroopan komissio on perustanut asiantuntijaryhmän, jonka tarkoitus on kartoittaa euroalueen yhteisten velkakirjojen hyötyjä ja haittoja.”

    http://www.taloussanomat.fi/rahoitus/2013/07/02/eurobondit-taas-esille-eun-asiantuntijaryhmassa-suomalaisnimi/20139205/12

    EKP ostaa eurobondeja ja tästä saaduista rahoista velvoitetaan euromaat maksamaan kaikille työttömille minimissään 700 euron työttömyyskorvauksen. Esim. Espanjassa työttömyyskorvaus kestää vain vuoden, siihen tuli jokin pidennys, mutta tämän jälkeen työtön ei saa rahaa mistään. Tämä tuhoaa ostovoiman maasta ja ajaa maan deflatooriseen kierteeseen. Tulee kysyä myös, että miksi espanjalaiset ovat olleet niin hölmöjä, että heidän sosiaaliturvansa on 1800-luvun tasolla. Tähän en kuitenkaan nyt jaksa perehtyä.

    Kun olemme ensin saaneet luotua ostovoimaa EU-alueelle niin voimme alkaa pohtia sitä, miksi tietyillä alueilla on niin heikko kilpailukyky ja miten saamme jaettua tuotantoa tasaisemmin koko Euroopassa. Voimme myös yhdentää veropohjaa ja poistaa kaikki veroparatiisi-maat. (Hollanti, Irlanti, Luxemburg, Kypros…) Tähän toki vaaditaan vahvaa keskushallintoa ja nykyiset päättäjämme ainoastaan pahentaisivat kaikkea tätä myymällä valtion omaisuuden ja antamalla markkinoiden hoitaa. Edellämainitut asiat voidaan myös asettaa ehdoksi, että Saksa hyväksyy eurobondit. Tällöin Saksa käyttäisi mielestäni valtaansa hyvään. Se, että joku vaatii tekemään jotain sen takia, että saa jotain, ei aina automaattisesti ole huono asia. Asia riippuu täysin siitä mikä agenda on ja miten asiaa hoidetaan.

    En ole nähnyt Kreikan ja Italian teokraattijohtajien tilinpäätöstä missään, että mitä he oikeasti saivat aikaiseksi ja mikä heidän agenda oikeasti edes oli. Ilmeisesti säästöjen tekeminen, mutta tämäkään ei sinäänsä ole mikään syy myydä valtion omaisuutta, jos ajatellaan pitkällä tähtäimellä. Myydään tänään Kreikan satamat miljardilla, kun ne olisivat kolmessa vuodessa tuottaneet 2 miljardia?

  2. erklait permalink

    Muistelen lukeneeni kotimaisen uutisen, jonka mukaan Ukraina luopuu enemmistä neuvotteluista EU:n kanssa, koska Venäjä suhtautuu sellaiseen touhuun kielteisesti. Uutisen mukaan Ukraina lisää yhteistyötä Venäjän kanssa. Siinä jutussa ei mielestäni ollut mitään mainintaa tuohon suuntaan, mitä kirjoitit. No, eipä tietenkään. – Mielenkiintoista analyysiä!

    • Vilu permalink

      Aika monisyisiä nämä asiat, joten lehtien ja Tyhmyrin syyt voivat olla totta yhtä aikaa. Ei nyt luulisi kenenkään kuitenkaan olevan, niin hölmö, että haluaa tällä hetkellä liittyä Euroopan Unioniin, kun he ovat huomanneet mihin jamaan se on kaikki euromaat johtanut. Suomen median ulkomaan uutiset ovat todella kehnoa tasoa, jos totta puhutaan. Se ei tosin ole toimittajien vika. En tiedä mitä Yle tekee, muutaa tuloksen maksimointi ja uutisointi ei jotenkin mielestäni sovi yhteen. Journalismin tarkoitus on jokin muu kuin rahan tekeminen.

      • Juuri noin. Uskon myös, että Ukrainan tapauksessa ovat totta myös Venäjän painostus ja Ukrainan energiariippuvuus Venäjästä että EU:n houkuttelevuuden heikkeneminen. Mikäli EU olisi tarpeeksi houkutteleva, niin Ukraina riskeeraisi ja lähtisi EU:n kelkkaan. Moista ei kuitenkaan tapahdu. Miksi? Siksi, että EU on muuttunut auringonlaskun yhteisöksi aivan omilla päätöksillään ja toimillaan.

      • Vilu permalink

        Jep.

        Auringonlaskun yhteisöksi ajautuminen pakottaa muutoksiin. Nyt vain on valittava millaisia muutoksia haluamme. 😉 Mikä on paras visiomme Suomesta\EU:sta, jonka voimme luoda ja miten tämä toteutetaan?

        Ensin stormataan ja sitten valitaan paras vaihtoehto. Mikä kenellekin on parasta on tietenkin suhteellista, mutta minä ajattelisin tätä siten, että mikä on parasta kansalle\ihmisille.

        Mediasta puuttuu kokonaan keskustelu, jossa ajateltaisiin suuria kokonaisuuksia. Keskitytään lillukan varsiin, eikä kansalle edes kerrota mitä vaihtoehtoja meillä olisi. Vain mielikuvitus, kun on rajana. Nyt pitää löytää vain toimivin kokonaisuus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: