Skip to content

Hyvä inflaatio, hyvä disinflaatio, paha inflaatio, paha disinflaatio – kannattaa miettiä mistä ilmiö johtuu eikä tuijottaa prosentteja

marraskuu 22, 2013

Hintojen nousua ja hintojen laskua on sekä hyvää että huonoa. Toisin sanoen sama ilmiö voi olla erittäin toivottavien ja iloisten ilmiöiden aiheuttamaa tai epätoivottavien ja suorastaan kammottavien ilmiöiden aiheuttamaa. Monesti kuitenkin löytyy keino ilahduttavien ilmiöiden aiheuttamien hintamuutosten selittämiseksi sekä kokonaismuutoksen arvioimiseksi. Itse hinnanmuutoksesta ei pitäisi mennä päättelemään yhtään mitään, päättely tulisi tehdä hinnanmuutoksen syistä.

Milloin hintojen nousu on hyvä asia? Hintojen nousu on hyvä asia kun kysyntä ylittää tarjonnan. Toisaalta liian kova hintojen nousu ei ole hyvä asia, jolloin kysyntää tulee hillitä. Tehokkain hillitsemiskeino on rahapolitiikka, jolla voidaan rajoittaa saatavilla olevan rahan määrää. Toisin sanoen kohtuullinen hintojen nousu tarjontaa suuremman kysynnän vuoksi on yleensä hyvä asia, sillä se yllyttää tarjontapuolta kuten vaikkapa rakennusfirmoja tuottamaan lisää eli vaikkapa rakentamaan uusia asuntoja. Liika on kuitenkin aina liikaa ja onneksi rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa tähän erittäin tehokkaasti ja siksi hyvän hintojen nousun hallinnassa rahapolitiikka on tehokas ja luotettava keino.

Milloin hintojen nousu on paha asia? Hintojen nousu on pahasta silloin kun kyse on tarjontapuolen shokista. Mikäli vaikkapa viljasato epäonnistuu kuivuuden vuoksi, niin viljaa on tarjolla vähemmän kuin kysyntä edellyttäisi. Tuolloin hinnat nousevat, mikä on paha asia koska kyse on tarjonnan heikkoudesta. Valitettavasti tämänkaltaiseen hintojen nousuun rahapolitiikan kiristäminen ei ole oikea keino. Itse asiassa rahapolitiikan kiristäminen on täsmälleen väärä keino tässä tapauksessa, tämä huolimatta siitä, että EKP on tempun tehnyt jo useamman kerran.

Mikäli kyse on tarjontapuolen shokista, niin oikea keino olisi löysätä rahapolitiikkaa. Koska yleinen hintataso on joka tapauksessa nousussa ja talous hidastumassa, niin on turha kuristaa taloutta rahapolitiikan kiristämisellä. Jos rahapolitiikkaa ei haluta löysätä, niin oikea keino on olla tekemättä mitään. Markkinat kyllä hoitavat asian oikeaan suuntaan.

Tarjontapuolen shokin eli rajun supistumisen tapauksessa oikea ratkaisu on löysätä rahapolitiikkaa, sillä rahapolitiikan löysentäminen tuottaa halutun efektin. Rahapolitiikan löysentämisen seurauksena reaalitalous ei kärsi niin paljoa kun ihmisten käytössä olevan rahan määrää lisätään. Tuo lisäys kompensoi suuren osan joskaan ei kaikkia negatiivisen tarjontashokin vaikutuksista.

Milloin hintojen lasku on hyvä asia? Hintojen lasku on hyvä asia jos se johtuu tarjontapuolen ilmiöistä. Hyvä esimerkki on tietotekniikan kehitys. Yhä useampi tietotekniikkaa sisältävä laite on tänään halvempi kuin pari vuotta sitten. Toisin sanoen tehostuneet tuotantomenetelmät ja teknologiat laskevat hintoja. Tuollaisessa tapauksessa hintojen lasku on vain hyvästä ja lisää yleistä hyvinvointia.

Toisin sanoen tarjontapuolen muutoksista johtuva hintojen lasku eli disinflaatio on hyvä asia. Kannatan täydestä sydämestäni tarjontapuolen muutoksista johtuvaa disinflaatiota.

Milloin hintojen lasku on paha asia? Hintojen lasku on paha asia siinä tapauksessa, että se johtuu kysynnän rajusta supistumisesta tai peräti romahtamisesta. Tuossa tapauksessa kaikki velkadeflaation piirteet iskevät mukaan kuvioon.  Pahimmassa tapauksessa moni velallinen joutuu realisoimaan omaisuutensa laskevien hintojen ja supistuvan kysynnän tilanteessa. Esimerkiksi Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa on kotitalouksien osalta menty velkadeflaation puolelle.

Velkadeflaatiossa velan suhteellinen määrä kasvaa myös kansantalouden näkökulmasta. Omaisuusarvojen hinnat romahtavat ja kotitalouksien, yritysten sekä julkisten toimijoiden tulot pienenevät mutta velat vain kasvavat.

Toisin sanoen kysynnän puutteesta johtuva hintojen lasku on ilmiö, jota tulisi välttää kaikin keinoin. Japani on hyvin pelottava esimerkki siitä kuinka tuhoisa deflaation tie on.

Tehokkain keino kysynnän supistumisesta johtuvan deflaation torjumiseksi on rahapolitiikka. Mikäli asiat ovat tarpeeksi huonolla tolalla, niin olen myöntyväinen myös fiskaaliseen elvytykseen kysynnän lisäämiseksi. Suurin fiskaalista elvytystä puoltava seikka ei ole sen teho verrattuna rahapolitiikkaan vaan sen vaikutus ihmisten odotuksiin.

Kun puhun tässä yhteydessä hinnoista ja kysynnästä, niin tarkoitan aggregaatteja. Mutta edes tästä hintojen muutoksesta, oli se mihin suuntaan tahansa, ei pysty tekemään kovinkaan merkittäviä johtopäätöksiä ilman tarkempaa analyysiä muutoksen syistä. Toisin sanoen inflaatio- tai disinflaatiolukemat eivät itsessään kerro niin paljoa kuin helposti kirjoitetaan. Totta kai on erikoistapauksia kuten hyvin korkea inflaatio tai velkadeflaatio, joiden voi suoraan sanoa olevan huono asia.

Sekä inflaatiokehityksen että disflaatiokehityksen ohessa pitääkin aina ensimmäiseksi tarkastaa kuinka nominaalinen kansantuote on kehittynyt. Vaikka hinnat laskisivat, niin ongelmaa ei ole mikäli nominaalinen kansantuote on kasvussa. Tuossa tapauksessa hintojen lasku on seurausta tuotannon tehostumisesta tms tarjontapuolen syistä ja talouden reaalikasvu on vahvaa.

Toisaalta mikäli hinnat laskevat ja nominaalinen kansantuote on laskussa, niin olemme lirissä. Tämä toteutuu Euroalueen kriisimaissa.

Itse asiassa vaikutusmekanismi toimii niin päin, että nominaalisen kansantuotteen voimakas supistuminen on merkki kokonaiskysynnän pienenemistä, mikä tuo hinnoille laskupaineita. Lopputuloksena saamme helposti velkadeflaatioon luiskahtavan tilanteen, mikä on mitä vaarallisin olotila reaalitalouden kannalta.

Ne, jotka väittävät ettei disinflaatio sinänsä aiheuta lamaa, ovat aivan oikeassa. Hyvä disinflaatio ei sitä aiheuta. Epätoivottavan kysyntäperäisen disinflaation seurauksena ei ole lama vaan kysyntäperäinen disinflaatio on laman seurausta. Toisin sanoen lama tai oikeammin nominaalisen kansantuotteen supistuminen kysynnän supistumisen vuoksi aiheuttaa deflatorisia paineita ja pahimmassa tapauksessa velkadeflaatiokierteen.

Hintojen muutoksen perusteella ei pitäisi päätellä kovinkaan paljoa, mutta hintojen muutoksen syiden perusteella kyllä.

Advertisements

From → Uncategorized

One Comment
  1. Euron suhteen ei oltu tarpeeksi tarkkoja näiden asioiden kanssa. Ehkä olisi ollut hyvä säätää 3%:n yleinen inflaatiotavoite ja vähintään 2%:n vähäinflaatioisimmassa maassa. Silloin ei ehkä oltaisi näin synkeässä tilanteessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: