Skip to content

Saksalaisten pakkomielle inflaation suhteen olisi koomista jos se ei olisi niin vaarallista – Saksa on tyypillisen epäsolidaarinen

marraskuu 16, 2013

Hans-Werner Sinn, Ifon pomo, on kirjoittanut Financial Timesiin jutun, joka muistuttaa pikkulapsen kiukuttelua kun kaikki kaverit eivät halua leikkiä samaa leikkiä juuri hänen itsensä keksimillä säännöillä. Sinnin teksti kuitenkin kertoo hyvin pitkälle paljon oleellista siitä minkä vuoksi koko yhteisvaluutta oli umpityperä idea. Sinnin juttu täällä.

Hans-Werner Sinnin artikkeli on hänen tasoiselleen asiantuntijalle suorastaan lapselliseen tapaan kirjoitettu. Pikkulapsimaista kiukuttelua. Mutta kyseinen artikkeli ei huvita minua yhtään vaan ärsyttää minua aivan erityisesti muun muassa seuraavan kappaleen vuoksi:

However, deflation in parts of a currency union is not the same as deflation of a union as a whole, because its internal effects on competitiveness cannot be compensated for by exchange rate adjustments. In fact, Greece, Spain and Portugal need to devalue in real terms by about 30 per cent relative to the eurozone average in order to correct the distortions that were brought about before the crisis by the inflationary credit bubble created by the single currency and thus restore their competitiveness. The ECB should not act against moderate deflation in these countries, but rather aim to offset such deflation by inflating the northern eurozone – Germany, in particular. For this, restraint – not activism – is needed.

Uskomatonta. Syynä erityiseen ärtymykseeni on se, että eurovaluutan alkuaikoina EKP esti Saksaa joutumasta tilanteeseen, jossa Saksan olisi pitänyt palauttaa kilpailukykynsä noin 20% deflaatiolla (arvio ilman tarkempaa numeerista analyysiä, en jaksa sitä nyt laskea). Mikäli muu Euroalue ja erityisesti EKP olisi vuodesta 2002 vuoteen 2008 noudattanut Hans-Werner Sinnin oppeja, niin Saksa olisi saanut hoitaa tempun tuntuvalla deflaatiolla, kuten seuraavasta kuvasta on nähtävissä.

Kuplaannutus1

Toisin sanoen Saksalle sopi oikein mainiosti, että Saksan luisuminen deflaatioon estettiin kuplaannuttamalla muita euromaita. Mutta kun pitäisi estää noiden maiden suistuminen deflaatioon, niin Saksa pitää moista käytöstä edesvastuuttomana. Toisin sanoen saksalainen mentaliteetti vaikuttaa sellaiselta, että muiden pitää palvella Saksan tarpeita, mutta Saksa ei missään tapauksessa aio taipua mikäli tilanne kääntyy toisin päin.

Saksalle käy koko Euroalueen tasoinen rahapolitiikka kun siitä on sille hyötyä. Silloin kun koko Euroalueen tasoinen rahapolitiikka hyödyttäisi toisia euromaita, niin se ei käy Saksalle.

Saksaan voi tässäkin asiassa luottaa juuri sillä tavoin kuten historian pitäisi olla toisia eurooppalaisia jo opettanut. Muut kansat köyhtykööt ja vaikka kuolkoot nälkään, mutta Saksa ei suostu vastavuoroisesti samaan mihinkä EKP nuo toiset kansat pakotti pelastaessaan Saksan deflaation kautta tapahtuvalta sopeutumiselta euroajan alkuaikoina.

Deutschland, Deutschland über alles!

Advertisements

From → Uncategorized

12 kommenttia
  1. Saksan ”sisäisen devalvaation” onnistumisen kulmakivi oli nopea inflaatio euroalueella. Todella törkeää toimintaa Saksasta. Saksa free raidaa valuuttaunionissa. Paras kohtalo olisi euron hajottaminen ja TARGET-saatavien saamattomuuden ihmettely.

    • Historiallisesti Saksalla on ollut taipumusta joustaa vasta hävityn sodan jälkeen. Ei muuten.

  2. Saksa vs. Etelän koalitio olisi kyllä hyvää popparia ja colaa-materiaalia.

  3. Miksi muiden euromaiden pitäisi katsella tällaista menoa, sehän on yksi ääni per henkilö EKP:n neuvostossa. Tuon mukaan Saksalla oli viimeksi vain 4 ääntä:
    http://www.ft.com/intl/cms/s/0/6f0206f8-4a1f-11e3-b84c-00144feabdc0.html#axzz2keVR3Cji
    ”Among those who voted with the two Germans on Thursday were the heads of the Dutch and Austrian central banks. One senior official said at least a quarter of the governing council is splitting from Mario Draghi, ECB president, on many major policy initiatives.”

    Mitä Saksa voi tehdä, jos muut vain päättävät haluavansa järjellistä rahapolitiikkaa.

  4. On tiettyjä toimenpiteitä, joihin tarvitaan yksimielisyys. Saksa voi vetää ”jos nyt teette näin, me äänestämme jatkossa noin”. Lisäksi, Saksa voi ilmoittaa, että ”jos teette näin, esittelemme agendanne vastaisia lausuntoja julkisuudessa”. Eurokyösiteille sitäpaitsi tärkeämpää ei suinkaan ole Euroopan hyvinvointi, vaan oma perse. Se oma perse tulee parhaite turvattua Saksan hyväksymässä liittovaltiomallissa. Siksi mieluummin peesaavat Saksaa.

  5. hakki47 permalink

    ”Saksaan voi tässäkin asiassa luottaa juuri sillä tavoin kuten historian pitäisi olla toisia eurooppalaisia jo opettanut. Muut kansat köyhtykööt ja vaikka kuolkoot nälkään, mutta Saksa ei suostu vastavuoroisesti samaan mihinkä EKP nuo toiset kansat pakotti pelastaessaan Saksan deflaation kautta tapahtuvalta sopeutumiselta euroajan alkuaikoina.

    Deutschland, Deutschland über alles!”

    Isona ongelmana saattaakin olla historian opetuksen vähäisyys kouluissa, eikä yksinomaan Suomen kouluissa. Kaikki se mikä on tapahtunut ennen Beatlesseja tai viimeistäänkin Elvistä on muinaishistoriaa. Eikä sitä kovin hyvin PISAllakaan mittailla.

  6. Ei liity ihan suoranaisesti aiheeseen, mutta laitetaan tänne silti:
    http://www.riksbank.se/Documents/Tal/Ekholm/2013/tal_ekholm_131115_eng.pdf

    Järjen ääntä Riksbankista. Homma alkoi jo näyttääkin siltä, että ne ovat seonneet siellä:
    https://drive.google.com/file/d/0B4e1RBANe0uVSHl3SmNNOGhsdWs/edit?usp=sharing

  7. Australian keskuspankin pomo vetäisi juuri messevän: ”30 vuotta kelluttamista, miten on mennyt”: http://www.rba.gov.au/speeches/2013/sp-gov-211113.html

  8. t. kirjoitti euron alkuajoista: ”Saksan olisi pitänyt palauttaa kilpailukykynsä noin 20% deflaatiolla (…). … Saksa olisi saanut hoitaa tempun tuntuvalla deflaatiolla, kuten seuraavasta kuvasta on nähtävissä. … Toisin sanoen Saksalle sopi oikein mainiosti, että Saksan luisuminen deflaatioon estettiin kuplaannuttamalla muita euromaita.”

    Tuosta lukija saa saa käsityksen (ainakin minä sain), että Saksan kilpailukyvyn perustana olisi YKSINOMAAN ollut ”muiden euromaiden kuplaannuttaminen” Saksan EKP:n kautta määräämän rahapolitiikan avulla.

    Mutta lm:n blogissa ei ole sanaakaan siitä, että Saksan kilpailukyvyn perustana olisi ollut muiden euromaiden kuplaannuttaminen:

    ”2000-luvun alkupuolella Saksa kohtasi kasvavan työttömyyden ja heikkenevän kilpailukyvyn haasteen. … Hartz IV-ohjelman ratkaisuina luotiin tiukat kanustimet työn vastaanottamiseen ja toisaalta fuusioitiin työvoima- ja sosiaalitoimi yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa asioitiin yhden luukun kautta. – See more at: http://lassemannisto.fi/2012/11/kestava-talous-1-saksan-ihme/

    More Liverin kommentista:

    ”Saksan “sisäisen devalvaation” onnistumisen kulmakivi oli nopea inflaatio euroalueella.”

    …päättelen, että sekä t:n, että l.m:n blogikirjoitukset jäävät vajaiksi yrityksissään selittää Saksan kilpailukyvyn salaisuus, jos siis oikea selitys on: ”ENSIN Hartz IV, sitten kuplaannuttaminen, siis Hartz IV:n kanssa yhteensopiva rahapolitiikka”. Siis KAKSI selitystä, kumpikaan em. kahdesta keinosta ei olisi toiminut yksinään edes Saksassa euron käyttöönoton jälkeen ?

    Jos Saksan mallia matkimalla ”growsterityn” perustana on ”ensin Hartz IV, sitten sopiva rahapolitiikka”, niin eikö Saksan esimerkin matkiminen Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa jne… väistämättä epäonnistu, jos ja kun ”Hartz IV”:n käyttöönotto noissa kriisimaissa maissa epäonnistuu ?

    Käsittääkseni kriisimaissa nyt vain odotellaan EKP:n setelirahoituksen alkamista, vaikka growsterityn toimivuuden perustana oleva ”Hartz IV” on vielä kriisimaissa tekemättä ?

    Ja eikös Suomessakin vain odotella joko kasvun käynnistymistä tai EKP:n setelirahoituksen alkamista, koska Suomessakin kriisin ratkaisun odotteluaikana ”Hartz IV”:n käyttöönotto on poliittinen mahdottomuus ?

    • Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja myös Italiassa on tällä hetkellä käytännössä tehty rakenteellisia uudistuksia aika lailla. Suomessa itse asiassa samoin.

      Growsterityn toimivuus on matemaattinen mahdottomus mikäli rahapolitiikka on supistavaa kuten nyt. Julkisen sektorin kulukuuri onnistuu mikäli keskuspankki tekee samanaikaisesti riittävän ekspansiivista rahapolitiikkaa. Näinhän Euroalueella ei nyt ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: