Skip to content

Tuomas Saarenheimo ja HeSarin haastattelu – kerrassaan jännittävää

lokakuu 30, 2013

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Tuomas Saarenheimo on mennyt antamaan haastattelun Helsingin Sanomille. Rehellisesti sanottuna Saarenheimo on haastattelussaan uskollinen eurosoturi, joka joutuu tulkitsemaan tosiasioita luovasti selittäessään tehtyjä päätöksiä. Tietenkin haastattelua voidaan tulkita myös kotimaiselle yleisölle tarkoitetuksi propagandaksi, mutta joka tapauksessa kyse on mielenkiintoisista muotoiluista tapahtuneiden tosiasioiden edessä. Haastattelu on julkaistu lehdessä 28.10.2013 ja löytyy täältä.

Ri­vien vä­lis­tä voi ken­ties lu­kea, et­tä Saa­ren­hei­mo on ko­ke­nut ai­na­kin Suo­men va­kuus­vaa­ti­muk­sen vai­keak­si asiak­si.

”Meil­lä on mah­dol­li­suus käyt­tää ve­to-oi­keut­ta ja py­säyt­tää ko­ko eu­roop­pa­lai­nen pää­tök­sen­te­ko. Kan­nat­taa tar­kas­ti har­ki­ta, mis­sä ti­lan­tees­sa si­tä käyt­tää. Täl­lai­set ti­lan­teet ei­vät var­mas­ti ole help­po­ja esit­te­le­väl­le vir­ka­mie­hel­le.”

Suomen etujen ajaminen pitäisi olla virkamiehen tavoitteena, ei EU:n, komission tai euron etujen ajaminen. Tuon vuoksi on mielenkiintoista, että johtava virkamies valmiiksi pohjustaa Suomen täydellistä antautumista vakuusasiassa.

Suomihan on Eurokentillä kuin se vähän yksinkertainen poika, joka tuli jokaisena lauantai-iltapäivänä kerrostalokorttelin sisäpihalle viikkorahoillaan juuri ostamansa karkkipussi kädessään uskoen, että kyllä niitä kavereita nyt löytyisi. Jokaisena lauantaina isommat pojat sitten söivät ne karkit ja kiusasivat pienempää poikaa härskisti. Sattuipa pari kertaa kohdalle sopiva eurotukipakettien tarve koirankakka, jota vasten pienemmän pojan naamaa hierottiin. Seuraavana lauantaina tuo isompien poikien hölmönä pitämä pikkupoika kuitenkin taas ilmestyi pihalle karkkipussi kädessään.

KAN­SAIN­VÄ­LI­NEN va­luut­ta­ra­has­to IMF ar­vioi ke­säl­lä on­nis­tu­mis­taan Krei­kas­sa. Huo­mio­ta he­rät­ti nä­ke­mys, et­tä Krei­kan kan­nal­ta oli­si ol­lut edul­li­sem­paa teh­dä maas­sa vel­ka­jär­jes­te­ly aiem­min.

IMF:ssä it­se­kin työs­ken­nel­lyt Saa­ren­hei­mo ke­hot­taa kiin­nit­tä­mään huo­mio­ta muo­toi­luun ”K­rei­kan kan­nal­ta”, jo­ka hä­nes­tä on tark­kaan har­kit­tu.

”On mah­do­ton sa­noa, mi­tä seu­rauk­sia vel­ka­jär­jes­te­lyl­lä oli­si ol­lut vaik­ka­pa Ir­lan­nil­le ja Por­tu­ga­lil­le”, hän sa­noo.

Saa­ren­hei­mon mu­kaan men­nei­tä on hyö­dyl­lis­tä poh­tia, mut­ta poh­din­nas­sa pi­täi­si ol­la ”tiet­tyä nöy­ryyt­tä”. Ko­ko­nai­suu­te­na uu­si ali­val­tio­sih­tee­ri kat­soo Eu­roo­pan sel­vin­neen krii­sin­hal­lin­nas­ta vä­hin­tään tyy­dyt­tä­väs­ti.

On halpahintaista ja lukijoita aliarvioivaa sanoa, että järkevien päätösten vaikutuksia ei voisi etukäteen arvioida. Totta kai niitä voi. Mikäli Kreikan kanssa olisi toimittu järkevästi eli tehty velkasaneeraus heti alussa, niin tuskin Portugali ja Irlanti olisivat pärjänneet nykyistä huonommin. Totta kai olisi saattanut käydä niin, että myös noille maille olisi pitänyt tehdä velkasaneeraus heti alussa. Toisaalta voidaan erittäin uskottavasti perustella näkemystä, jonka mukaan suoraviivaiset velkasaneeraukset heti alkuvaiheissa olivat poistaneet koko kriisin parissa vuodessa.

Toisaalta alivaltiosihteerimme unohtaa sen, että monet noista maista ovat ajautuneet klassiseen velkadeflaatioon, jossa velka kasvaa eikä pienene. Rajuilla saneerauksilla tuolta mahdottomalta tilanteelta olisi voitu välttyä. Mutta saneerauksiahan ei haluttu.

Todellinen syyhän sille, että velkasaneerauksia ei voinut tehdä olivat saksalaisten ja ranskalaisten pankkien potentiaaliset tappiot. Myös suomalaiset veronmaksajat piti saada osallistumaan noiden tappioiden kattamiseen. On masentavaa, että toimittaja ei joko ymmärtänyt tai halunnut ottaa tuota esiin haastattelussa. Selvää kuitenkin on, että kyseessä on asia, jota alivaltiosihteeri ei missään tapauksessa haluaisi yleisesti märehdittävän.

Oikeastaan uuden alivaltiosihteerin näkemys, jonka mukaan Eurooppa on selvinnyt kriisinhallinnasta vähintään tyydyttävästi, on varsin käsittämätön väite. Euroalue on taloudellista katastrofialuetta, on vaikea keksiä miten kriisiä olisi voitu hoitaa huonommin. Tietenkin olisi voitu saada aikaiseksi sota Euroalueen sisälle joko maiden välisenä tai jonkun valtion sisällissotana. Siinä mielessä pahin mahdollisuus ei ole toteutunut. Ehkä hän tarkoitti sitä, että sodalta on tähän mennessä vältytty.

Tahattoman naurahduksen tuotti alivaltiosihteerin maininta siitä, että ”Kreikan talous supistuu tänä vuonna ennakoitua vähemmän”. No, tähän pätee se, että kun riittävän monta kertaa ennustaa talouden supistumisen hidastuvan, niin varmasti menee lopulta oikein.

Samalla tavoin hillittömän mustan huumorin piikkiin on laskettava seuraava lainaus:

”Sa­no­taan, et­tä ku­lu­ku­ri on nu­jer­ta­nut kas­vun on­gel­ma­mais­sa. Tek­ni­ses­ti näin on. Mut­ta se on pa­kot­ta­nut aja­maan alas ra­ken­tei­ta, joi­ta ei oli­si muu­ten­kaan ol­lut va­raa yl­lä­pi­tää.”

Saa­ren­hei­mon mu­kaan kes­tä­mä­tön toi­min­ta on jo­ta­kuin­kin ajet­tu alas. Esi­mer­kik­si Es­pan­jan ra­ken­nus­alal­la työs­ken­te­li tar­pee­seen näh­den kol­min­ker­tai­nen mää­rä työn­te­ki­jöi­tä.

”Tä­män re­surs­sin va­paut­ta­mi­nen nä­kyy il­man muu­ta työt­tö­myy­des­sä. Nyt se pi­tää saa­da uu­des­taan käyt­töön.”

Toisin sanoen Saarenheimo myöntää, että kulukuuri on tuhonnut talouskasvun. Mutta ei hätää, sillä tuho oli tarpeen koska se poisti muun muassa liiat työntekijät Espanjan rakennusteollisuudesta.

Tietenkin olisi ollut aivan hyvin mahdollista hoitaa asia hallitusti, jolloin työntekijät olisivat ajautuneet toisille aloille töihin. Tuo olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman rajua työttömyyden kasvua, työttömyyden, josta merkittävä osa näyttää muotoutuvan pitkäaikaistyöttömyydeksi.

Kokonaiskysynnästä huolen pitäminen tavalla tai toisella olisi ollut järkevää talouspolitiikkaa. Mutta koska sitä ei tehty, niin tuho ja ihmisten hätä pitää esittää hyvänä asiana.

Kaiken kaikkiaan haastattelu antaa mielenkiintoisen kuvan uudesta alivaltiosihteeristä.  Uskollinen eurosoturi, jonka muun muassa komissiossa tekemänsä uran perusteella tuntee toimintaympäristönsä. Ilmeisenä vaarana on tietenkin lojaliteettiristiriita. En pidä ollenkaan mahdottomana, että Saarenheimo kokee suurempaa lojaliteettia EU:n valtakoneistoa ja komissiota kohtaan kuin Suomen valtiota kohtaan.

Toivottavasti olen epäilyissäni väärässä. Mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun suomalainen tuntee lojaliteettia jotain muuta tahoa kuin Suomea kohtaan. Toivottavampi vaihtoehto on kuitenkin se, että Saarenheimo yrittää kotimaiselle yleisölle esitettävässä haastattelussa selittää tehdyt päätökset parhain päin vaikka samalla joutuisikin turvautumaan tosiasioiden luovaan tulkintaan.

Joka tapauksessa onnea uudelle alivaltiosihteerille vaativassa työssään.

Mainokset

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. Tässä on kenties sellainen riski, että Saarenheimo pitää tätä onnistuneena operaationa ihan oikeasti:
    “Sa­no­taan, et­tä ku­lu­ku­ri on nu­jer­ta­nut kas­vun on­gel­ma­mais­sa. Tek­ni­ses­ti näin on. Mut­ta se on pa­kot­ta­nut aja­maan alas ra­ken­tei­ta, joi­ta ei oli­si muu­ten­kaan ol­lut va­raa yl­lä­pi­tää.”

    Tällähän voisi olla Suomen kannalta aika sykeitä seuraamuksia, samaa lääkettähän voitaisiin milloin vain soveltaa täälläkin. Ehkä noissa piireissä 90-luku tyylistä sopeutusta massatyöttömyyden kautta ei pidetäkään kovin pahana. Ehkä ne ajattelevat sen tällä kertaa olevan täyttä timanttia, koska rahat eivät voi loppua kesken. Jos joku loppuu, niin ihmiset.

    • Noin pelottavaa mahdollisuutta en ollut tullut ajatelleeksi. Mutta kun sen esitit, niin tuo lienee aidosti komission edustajien näkemys. Ainoa mikä heidän mielestään on mennyt vähän pieleen on EU- ja eurovastaisten ryhmien nousu. Ihan yllättäen kriittisten kannatus kasvaa vaikka EU, EKP ja komissio ovat tehneet kaikki nimenomaan ihmisten omaksi eduksi. (Tämä siis sarkasmia.)

    • Tuohan on wanha näkemys, olen muutaman erittäin hyvän kirjoituksen nähnyt tuosta aiheesta. Kapea eliitin kärki tietää, että Eurooppa ei pärjää kilpailussa ja varaa nykyiseen ei ole, joten ajetaan sitten sisäisellä devalvaatiolla, kyykyttämisellä ja velkaannuttamalla typeriä eurorakenteita ylläpidettäessä maat niin rajusti, että ainoa vaihtoehto on purkaa eläke- ja työttömyysjärjestelmä. Teollisuus tykkää, pääoma tykkää. Mantereesta tulee kilpailukykyinen, kuuliainen, kyykytetty, halpa ja Sauronin silmä Brysselissä hallitsee.

      Maahanmuuttokriittisisten parissa yksi teoria on, että taloudellisesti huonokin maahanmuutto sopii oikeiston metatavoitteisiin, sillä se vain nopeuttaa rakenteiden purkamisen väistämättömyyttä.

  2. Ei voi kuin ihailla, että jollakin riittää niin paljon lojaliteettia europäättäjiä kohtaan, että kehtaa julkisesti puolustaa tuota sekoilua. Sillä on saatu euroalueen talous sellaiseen solmuun, että sen aukaisemiseen menee vähintään vuosikymmen ja emme edes tiedä, mitä kauheuksia se tuo tullessaan.

    Vaihtoehto Kreikka-tuelle olisi ollut Kreikan velkasaneeraus. Se olisi tuottanut suuret tappiot mm. saksalaisille, ranskalaisille ja brittiläisille pankeille. Toki nuo maat olisivat voineet pääomittaa omat pankkinsa (niin kuin olisi pitänyt tehdä koska itse ne olivat laiminlyöneet pankkivalvontansa). Mutta sillä olisi ollut ikäviä poliittisia seurauksia.

    Jos valtiot olisivat joutuneet pääomittamaan pankit, olisi poliittinen realiteetti ollut, että vastapainoksi olisi pankkien omistus pitänyt ottaa valtiolle. Edelleen olisi palkkien johdolle pitänyt antaa potkut. Tuo ei ollut mahdollista, mikä kertoo paljon valtasuhteista noissa maissa. Samasta kertoo se, että kun euromaiden tukipäätöksiä tehtiin, oli paikalla Deutsche Bankin johtaja vahtimassa, että päätös on oikea. Olihan touhussa esim. saksalaisille sekin hyöty, että muiden euromaiden (mm. Suomen) veronmaksajat saatiin maksamaan osa Saksanym. pankkituesta.

    Siksi pankkituki naamioitiin Kreikka tueksi. Siinä kreikkalaiset olivat hulttioita (niin kuin olivatkin) ja pankit eivät (vaikka olivatkin). Siis pankkituki piti kierrättää Kreikan kautta Kreikka tueksi naamioituna, jolloin ikävät poliittiset seuraukset voitiin välttää. Tuosta tuesta valtaosahan meni heti korkoina ja lyhennyksinä pankeille. Kreikkaan jäi ehkä hetkeksi se osa, jonka Kreikan eliitti varasti korruptiona – ennen kuin se siirrettiin veroparatiiseihin.

    Nyt pankit ovat suunnilleen saaneet putsattua Kreikka-riskinsä ja siirtäneet ne euroalueen veronmaksajille. Saksassa on käyty vaalit ja uusi hallituskin saadan piakkoin pystyyn. Mielenkiintoista nähdä onko nyt käsillä hetki, jolloin faktoja tunnustetaan ja euroalueen veronmaksajat joutuvat kirjaamaan lainansa ja takauksensa pysyväksi tappioksi. Vai jatketaanko asian peittelyä muuttelemalla Kreikan lainaehtoja ja mahdollisesti uusia tukipaketteja kasaamalla.

    Ei ihme, että eurotukien ajajat seuraavat huolestuneita eurokriittisten voimien kannatuksen kasvua. Mikä on esimerkiksi Saarenheimon asema, jos Suomessa seuraavien vaalien jälkeen on eurotukiin kielteisesti suhtautuva valtiovarainministeri?

  3. Olli Pusa, googletteles mitä Vesa Kanniainen oli mieltä Kreikasta ja Portugalista jo 2011…

    • Tiedän, että keväällä 2011 Kannianen vaati velkasaneerausta noihin maihin ja niiden heittämistä ulos eurosta. Tuohon aikaan ilmeisesti monikin kasvalla kummastuksella asiaa sivusta seurannut alkoi ärsyyntyä ja puhua julkisesti tukipolitiikkaa vastaan. Itseäni pyydettiin Suomen Kuvalehteen arvioimaan Kreikan kykyä selvitä veloistaan. Vaikka en vuosiin ollutkaan aktiivisesti tuollaista harrastanut, ei tarvittu mitään millimetriviivainta. Näki päältä, että Kreikka ei mitenkään voi selvitä veloistaan. Samanlaisia kommentteja esitti minun mielestäni useampikin asiaa ymmärtävä. Mutta jostakin syystä meidän päättäjämme olivat saaneet määräyksen olla mukana tukipaketeissa. Silloin sillä, että hanke oli järjetön, ei ollut mitään merkitystä.

      • Tuoreiden vuodettujen pöytäkirjojen mukaan IMF:n Kreikka-tuista päättävissä kokouksissa Euroopan ulkopuoliset edustajat olivat pöyristyneitä, pitivät tukipaketteja käytännössä pankkitukena Saksaan ja Ranskaan, ja Kreikan velkakuormaa kestämättömänä – ja siksi IMF:n osallistumista Kreikan tukipaketointiin IMF:n toimenkuvaan kuulumattomana.

        Euroopan johto on, jos ei nyt rikollista, niin ainakin epärehellistä sakkia.

      • Eikä meidän johtommekaan voi uskottavasti väittää, etteivät tienneet mistä oli kysymys. Asiaa ja sen todellista luonnetta kuvattiin jo silloin julkisestikin. Ja olisihan asiantuntijoiden (kuten Saarenheimo) pitänyt ymmärtää asian todellinen luonne. Sen sijaan tarjottiin Lehman-valhetta. Kun käyttäydyttiin, kuin ei ymmärrettäisi asian oikeaa luonnetta, se vahvistaa juuri tuon väitteesi. Jos johto ei ole nyt ihan rikollista, niin ainakin epärehellistä sakkia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: