Skip to content

Elinkeinoelämän tekemien virheiden nopea korjaaminen on mahdollista vain rahapolitiikan avulla

lokakuu 2, 2013

Monessa yhteydessä itsenäistä rahapolitiikkaa vastustetaan väittämällä, että rahapolitiikalla tai devalvaatioilla vain korjataan valtion tai oikeimmin julkisen sektorin tekemiä virheitä. Tuo väite on kuitenkin harhaanjohtava ja suorastaan virheellinen, sillä rahapolitiikan avulla voidaan suhteellisen pienin vahingoin korjata elinkeinoelämän ja erityisesti vientiteollisuuden tekemiä vakavia virheitä. Totta kai samalla voidaan korjata myös julkisen sektorin tekemiä virheitä, mutta perinteisen devalvaation merkittävin vaikutus on teollisuuden tekemien virheiden korjaamisessa.

Merkittävin teollisuuden tekemä virhe on yleensä riittämätön tuotekehitys ja innovointi, minkä vuoksi aikaisemmin menestyvät tuotteet eivät enää mene kaupaksi kuten aikaisemmin. Tästä on useista esimerkkejä tältä vuosituhannelta. Yksittäisen vientikauppaa käyvän yrityksen viennin hyytyminen on useimmissa tapauksissa kiinni joko yrityksen omista virheistä kuten tuotteiden jälkeenjääneisyydestä tai valuutan arvon noususta. Riittämättömästä laadusta ovat kirjoittaneet jo jotkut suomalaiset lehdetkin (Kalevan juttu täällä).

Totta on, että euron arvon nousu on rokottanut suomalaista teollisuutta pahasti, mutta merkittävämpi tekijä on ollut myytävien tuotteiden muuttuminen vanhanaikaiseksi tai ainakin liian kalliiksi tuotteen laatuun nähden. Vanhanaikaiseksi ja siinä mielessä kilpailukyvyttömäksi muuttuminen on yrityksen omista virheitä johtuva ilmiö, josta on turha syyttää ketään ulkopuolista. Mikäli yritys jää niin sanotusti lepäämään laakereilleen, niin kilpailijat kiittävät ja kyseiselle yritykselle käy heikosti.

Toinen merkittävä tapa, jolla yritykset tai oikeammin työnantajapuoli voivat pilata kilpailukykynsä on suostuminen liian korkeisiin palkankorotuksiin suhteessa tuottavuuden kasvuun. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin Suomen tuotannollisen teollisuuden kilpailukyky on tuntuvasti heikentynyt vuodesta 2004 alkaen ja erityisesti vuodesta 2006 alkaen (käytän vanhaa kuvaa koska asia selviää siitä aivan mainiosti).

SuomiRuotsiSaksa_kilpailukyky2

Toisin sanoen Suomen teollisuus on onnistunut sekä lepäämään laakereillaan että suostunut liian korkeisiin palkankorotuksiin. Koomista on, että vuonna 2004 sovittiin viimeinen ns TUPO, joka oli jo liian kallis Suomen kilpailukyvyn kannalta, mutta varsinainen kilpailukyvyn heikentyminen tapahtui vasta TUPO:n jälkeen. Toisaalta EK:n liitot eli tuotannollisen teollisuuden työnantajajärjestöt ovat onnistuneet sössimään tilanteen vielä pahemmin, sillä varsinainen kilpailukyvyn romahdus on tapahtunut vasta kun siirryttiin alakohtaiseen sopimiseen. Työnantajapuoli mokasi ihan itse.

Kaiken kaikkiaan Suomen vientiteollisuus on mokannut oman menestyksensä sekä laiminlyömällä kilpailukyvyn ja tuotteiden kehittämisen että suostumalla liian korkeisiin palkankorotuksiin. Valtiota on noista virheitä turha syyttää (tosin valtiota voi aivan aiheellisesti syyttää menojen typerästä paisuttamisesta, mutta se on toinen juttu).

Vanhentuneita ja huonolaatuisia tuotteita ei saa kaupaksi muuten kuin todella halvalla hinnalla.

Pikaisia keinoja teollisuuden menekin parantamiseksi ei laadun ja tuotteiden muiden ominaisuuksien osalta ole. Niiden kehittäminen vaatii pitkäjänteistä ponnistelua, jollainen on mitä ilmeisimmin jäänyt pois suomalaisen teollisuuden aktiviteeteista tällä vuosituhannella. Tuolle pitkäjänteiselle ponnistelulle on tarvetta, mutta tuloksia ei ole saatavissa heti. Laadun ja tuotteiden ominaisuuksien parantamiseen sisäinen devalvaatio ei anna mitään positiivista – päinvastoin, sillä motivaationsa menettäneet työntekijät eivät ole kovinkaan hyviä innovoimaan ja kehittämään uutta.

Paljon pikaisemmin tehoava keino on tuotteen hinnan raju lasku. Tuotteen hintaa pitää laskea niin alas, että huonompikin laatu kelpaa asiakkaille.

Tehokkain keino laskea tuotteen hintaa niin paljon, että se menee kaupaksi, on rankka ja mahanpohjassa kouraiseva valuuttadevalvaatio. Sisäisellä devalvaatiolla ei moiseen pystytä, sillä kymmenen prosentin valuuttadevalvaatio auttaa vientiä paljon paremmin kuin kymmenen prosentin palkkojen leikkaukset. Lisäksi palkkojen leikkaukset heikentävät kotimarkkinakysyntää ennestään, mikä on vahingollista sekä vientiteollisuuden että koko kansantalouden kannalta.

Palkkojen leikkaukset eivät myöskään alenna yritysten muita kustannuksia läheskään siinä määrin kuin palkkoja on leikattu. Valuuttadevalvaatio taas leikkaa kaikkia kotimaahan kohdistuvia kustannuksia suoraan devalvaatioprosentilla – verrattuna vientimaihin, mikä tuo suoran hintakilpailukyvyn parannuksen.

Toisin sanoen rahapolitiikalla, erityisesti tukevalla valuutan heikkenemiseen johtavalla politiikalla tyyliin BoJ, voidaan korjata teollisuuden itsensä tekemiä virheitä. Sillä ostetaan aikaa laadun parantamiseen ja toiminnan kehittämiseen sekä hankitaan välittömästi auttava hintaetu. Oman valuutan arvon tuntuvan laskemisen sivutuotteena tapahtuva kotimarkkinoiden potkukäynnistys ei ole sekään ollenkaan huono asia, päinvastoin.

Suomi ei tarvitse omaa valuuttaa ja sen arvon tuntuvaa heikentämistä eli devalvaatiota poliitikkojen virheiden korjaamiseksi vaan teollisuuden itsensä tekemien virheiden korjaamiseksi.

Itsenäinen rahapolitiikka on ainoa keino korjata vientiteollisuuden tekemien virheiden vaikutuksia ilman vakavia vaurioita muulle kansantaloudelle.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Kari permalink

    Kun luvut heikkenee tätä tahtia, niin on mielenkiintoista nähdä, koska on vain pakko heittää pyyhe kehään ja erota eurosta. Kun Suomen pankilta loppui valuuttavaranto 1991, oli pakko luovuttaa vahvan markan politiikasta ja devalvoida. Markkinat voittavat aina poliitikot.

    Esko Seppänen totesi Brysselin koneen haastattelussa, miten Suomi ei voi yksin lähteä eurosta, poliittinen hinta on liian kova. Hän viittasi Target2-saamisiin. Tosin näiden saamisten vastineena kai on talletuksia Suomessa, nämähän voitaisiin jäädyttää ja katkaista maksuliikenne, kunnes on päästy sopuun eron ehdoista.

    Sinänsä on kummallista, että Suomen 1950-70-lukujen devalvaatiopolitiikkaa on hirveästi syyllistetty ja tuomittu epäonnistumisena, Suomen taloushan kehittyi erinomaisen hyvin noina vuosina. 1970-luvulla työttömyys oli pahimmillaan vajaat 200.000, josta aleni nopeasti 1980-luvulle tultaessa. Muistan, kun hain kesätöitä 1990. Kävelin Helsingissä työpaikan ovesta sisään, kysyin töitä ja myös sain. Työttömyys oli jotain 2%. Se oli hienoa aikaa.

  2. Mielenkiintoista on valtion hyväksymä monopoli (sitä se on, vaikka voissa paistaisi) esim. ruoka, sähkö. Palkansaajan asumiskustannuksia ja ruokakustannuksia nostetaan tasaisen varmaan tahtiin. Tästä syystä palkansaajat ovat vaatimassa (tai oikeasti heidän edustajansa) lisää palkkaa, lisäksi kun muistetaan kela-maksun poistot ja yhteisöveronalennus, joka siirtää veroja tavallisille palkansaajille, niin ei liene ihme, että palkansaajan rahat eivät riitä elämiseen. Tällä hintaketjulla ei voi saada kilpailukykyä parannettua.

    Valtion pitää ottaa sähkömonopoli omiin käsiin ja alkaa tuottamaan mahdollisimman edullista sähköä sekä kuluttajille, että teollisuudelle. Lisäksi valtion oma ruokakauppa lisäisi varmasti oikeaa kilpailua alalle. Laillistettu ryöstäminen eri toimialoilla on estettettävä vaikka väkisin. Elämisen kulut on saatava pienemmiksi, mikäli palkkakilpailussa hallutaan pärjätä.

    Devalvaatiosta kärsii eniten ne, joilla on eniten varallisuutta (rahaa+muuta omaisuutta). Heille on varmasti parempi ratkaisu tämä yhteinen velkaantuminen euron myötä, sillä niitä korkoja maksaa eniten keskituloiset ja pienituloiset.

    Joskus on puhuttu jakopäästä kaiken ratkaisijana, ja siitä se on edelleen kiinni.

  3. Jaassu permalink

    Teollisuuden energiaverojen nollaaminen, EU:n erilaisista direktiiveistä luopumiset ovat myös keinoja jotka helpottaisivat tilannetta.

    Monet kikat vaativat EU:sta luopumista tavalla tai toisella.
    Jos olisin ankka niin sanoisin KÄÄK.
    Mihin suohon olemmekaan itsemme ajaneet. Pelastusta ei ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: