Skip to content

Kuinka julkista sektoria pienennetään nopeasti ilman negatiivisia vaikutuksia – se on helppoa jos poliittista tahtoa löytyy

syyskuu 28, 2013

Julkisen sektorin pienentäminen ilman, että tuo leikkaaminen tuottaa negatiivisia vaikutuksia on hyvinkin mahdollista. Temppu on tehtävissä jopa talouskriisin keskellä. Oletetaan, että julkisen sektorin koko kansantuotteesta on 45 % ja tavoitteena on pudottaa julkisen sektorin koko 40 % tasolle. Tuon tekeminen on helppoa – olettaen, että on käytössään kaikki itsenäisen valtion talouspoliittiset työvälineet. Lisäksi temppu käytännössä onnistuu yhden vaalikauden aikana ja todennäköisesti aiheuttaa sivutuotteena sellaisen nousukauden, että tempun tekevä hallitus käytännössä varmasti voittaa seuraavat vaalit.

Ensimmäinen askel tempun tekemisessä jäädyttää kaikki julkisen sektorin palkat, julkisen sektorin maksamat edut ja säätää laki, jonka mukaan myös ulkopuolisille tahoille maksettavat indeksisiin tai inflaatiolukemiin sidotut korvaukset jäädytetään maksimissaan 2 % kasvuvauhdille vuositasolla. Kun tarvittavat lait on säädetty, niin itsenäinen valtio siirtyy toteuttamaan seuraavaa vaihetta.

Seuraava askel on paikallinen versio Abenomics-politiikasta rahapolitiikan osalta. Tosin sillä erolla, että maan keskuspankki asettaa tavoitteeksi 6 % vuosittaisen kasvun nominaaliselle kansantuotteelle. Käytännössä tämä tarkoittaa pienen avoimen talouden tapauksessa sitä, että valtion keskuspankki alkaa ostella vieraita valuuttoja niin paljon, että hintataso potkaistaan nousuun eli inflaatiolle annetaan tuntuva noususykäys.

On luonnollista, että ammattiliitot vaatisivat rajuja palkankorotuksia erityisesti avoimella sektorilla ja nimenomaan vientiteollisuudessa. Vaatikoot ja sopikoot, sillä yksi osa politiikkaa on nimenomaan tehdä yksityisen sektorin työpaikoista paremmin palkattuja ja houkuttelevampia kuin julkisen sektorin työpaikoista.

Kovan paikan tullessa julkinen sektori voi sitten sopia keskimääräiseksi palkankorotusvauhdiksi vaikkapa 2 % joka vuosi. Avainaloille, joita julkisen sektorin tehtäviin todella päätetään kuuluviksi, korotukset voisivat vastata talouden nominaalista kasvuvauhtia jääden muilla aloilla pienemmiksi. Veikkaisin, että suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä saisi nollakorotuksia.

Nollakorotuslinjalle päädyttäisiin sillä, että julkisen sektorin menojen maksimikasvuvauhdiksi päätettäisiin vaalikauden ajaksi mainitut 2 %. Tuolla kasvuvauhdilla julkisen sektorin koko olisi neljässä vuodessa pudonnut 45 %:n tasolta aavistuksen yli 40 % tasolle. Samalla yksityisen sektorin toiminta piristyisi hämmästyttävällä tavalla, mikä johtaisi siihen, että moni julkisen sektorin työntekijä siirtyisi paremman palkan, työsuhdeauton ja muiden etujen perässä yksityiselle puolelle.

Nominaalisen kansantuotteen kasvun myötä yksityinen sektori eläisi melkoista kasvubuumia. Vienti vetäisi ja kotimarkkinat surraisivat. Työntekijöistä tulisi todennäköisesti aika nopeasti pulaa ja niille monen tahon haluamille maahanmuuttajille tulisi todellista tilausta samanaikaisesti kun sosiaalitukien varassa elävien suhteellinen elintaso laskisi koko ajan.

Totta kai tämä vaatisi melkoista poliittista päätöksentekoa siitä mikä todella kuuluu julkiselle sektorille. Mutta poliitikkojen kannalta ilahduttavaksi tilanteen tekisi se, että tämänkaltaista politiikkaa toteuttava hallitus tulisi valittua jatkokaudelle, sillä suurin osa äänestäjistä kokisi tehdyt päätökset pelkästään positiivisina. Talous kukoistaisi, työlle olisi kova kysyntä ja työttömyys pienenisi huimaa vauhtia. Verojakin voisi vähitellen laskea.

Julkisen sektorin ammattiliitot tietenkin huutelisivat kaikenlaista, mutta koska suurin osa tällä hetkellä olemassa olevista julkisen sektorin rakenteista liittyy perusturvan toteuttamiseen, muuttuisi suuri osa nykyisistä julkisen sektorin toiminnoista tarpeettomiksi. Tai no, ainakin niiden suhteellinen koko pienenisi huomattavasti. Toisin sanoen antaisi julkisen puolen ammattiliittojen huudella.

Kaiken kaikkiaan rapsakka nimellinen talouskasvu poistaisi julkisen sektorin koosta johtuvat ongelmat kertaheitolla. Kuten Japanin esimerkki osoittaa, niin tempun tekeminen onnistuu mikäli todellista halua on.

Kahden vaalikauden jälkeen julkisen sektorin osuus kansantaloudesta olisi tätä politiikkaa noudattaen enää alle 35 %. Kahdeksan vuotta järjellistä talouspolitiikkaa – tarkoittaa siis sekä raha- että finanssipolitiikkaa – tuottaisi tilanteen, jossa julkisen sektorin osuus olisi luonnollisella tavalla painunut varsin alhaiseksi. Tämä olisi saavutettavissa ilman dramaattisia leikkauksia ja irtisanomisia tai etujen nominaalisen määrän karsimista. Kriisitilanteessa toteutettuna tuollainen politiikka vieläpä lykkäisi talouden kasvu-uralle.

Julkisen sektorin supistaminen halutulle tasolle on suoraviivaista mikäli käytettävissä ovat kaikki itsenäisen valtion työvälineet. Samalla vieläpä voidaan hoitaa suuri osa muitakin ongelmia. Tietenkin menneisyydessä tehdyt virheet ja sitoutuminen muihin kuin Suomen etuihin saattavat tehdä päätöksenteolle omat temppunsa.

Valitettavasta kuvaamani kaltaiset keinot eivät ole Suomen käytettävissä, mistä kuuluu kiitos Paavo Lipposelle ja Sauli Niinistölle, jotka johdattivat meidät euroon ja meille sopimattoman rahapolitiikan vangeiksi.

Suomen tuleville hallituksille jääkin päätettäväksi onko mielekkäämpää luisua kohden Kreikan ja Portugalin kohtaloa Saksan porskuttaessa vai pitäisikö taloudellinen kehitys ottaa omiin käsiin.

Kyse on pelkästään poliittisesta tahdosta.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. erklait permalink

    Tuohon tapaan on toimittu sodan jälkeen milloin devalvoiden milloin muilla tempuilla. Jotenkin aina selvittiin 90-luvulle. Nokia vähän viivytti todellisuuden paljastumista. En tiedä miten tästä eteenpäin. – Tuntuu, että jotkut yrittävät vain puhumalla..!

    Kerropa nuo ajatuksesi Sipilälle ja sille toiselle henkilölle, josta joku ilkeästi käytti nimitystä Brysselin Bobrikoff. Siinä ehkä olisivat uuden alun avaintekijät, jos niitä ylipäätään on olemassa. Näyttäisi, että perussuomalaisissa on väkeä luonnostaan, jotka sisäistävät yllä esittämäsi näkemykset. He siis perussuomalaiset voisivat helposti olla mukana myötävaikuttamassa uusiin avauksiin.

  2. Jussi permalink

    Palaan kommenttiisi HeSaria koskevasta kirjoituksestasi. Kovin nimittäin jonkinlaisen ahaa-elämyksen lukiessani lauseesi ”työn kysyntä on riittävän suurta vain taloudessa, jonka nominaalinen kansantuote on terveessä kasvussa”.

    Ei niin, että itse ajatuksessa olisi sinänsä mitää uutta, mutta ajatuksen muotoilu näin päin on harvinaisempi ja tällaisena osuva. Perinteisestihän inflaatiota vastaan ”taistellaan” tai sitä korkeintaan siedetään välttämättömänä pahana varoen tiukasti ”liiallista” tai ”hallitsematonta” hintojen nousua hyperinflaatiosta nyt puhumattakaan. Inflaation vaikutusten, mm. varallisuuden uudelleen jakautumisen, nimittämistä tarpeelliseksi ja hedelmälliseksi kuulee harvemmin.

    Ilmaisusi painottaa inflaation kautta talouteen tulevaa nimellisen talouden jäykkyyksiä rikkovaa dynamiikkaa, joka puuttuu hitaasti mutta varmasti talouden pysähtyneisiin osiin. Talous tietenkin tarvitsee dynamiikan mahdollistavia mekanismeja tai rakenteita pysäkseen hengissä maailman muuttuessa ympärillä. Tästähän päästään tietenkin tavanomaiseen keskusteluun itsenäisen, ei poliittisen päätöksenteon alla olevan keskuspankin roolista – pelkkä inflaation torjuja vai myös kansantuotteen perään katsoja – joten siinäkään mielessä ei periaatteessa mitään uutta auringon alla. (Onkohan kukaan kehittänyt vallan nelijako-oppia…)

    Hyvä ilmaisu – kiitoksia. Erityisen iloinen olen havaitessani, etten itse ole ihan täysin dementoitunut vaan ainakin jossain määrin kykenevä vastaanottamaan muiden ajatuksia.

    • Aivan niin. Liika inflaatio on pahasta, mutta liian alhainen inflaatio on todella vaarallista. Kohtuullinen inflaatio taas puolestaan todella pakottaa talouteen dynamiikkaa, jota alhaisen inflaation oloissa ei vastaavalla tavoin esiinny.

      Pitää joskus palata tähän aiheeseen paremmalla ajalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: