Skip to content

Työllisyyden parantaminen on työn ylitarjontatilanteessa helppoa – lisätään vain työn kysyntää

syyskuu 17, 2013

Työllisyyden parantaminen tilanteessa, jossa työstä on ylitarjontaa, on helppoa, tarvitsee vain lisätä työn kysyntää. Myös työn kysynnän lisääminen on helppoa kuin heinänteko, sillä pienessä avoimessa taloudessa tempun tekemiseksi tarvitaan ainoastaan suhteelliselta hinnaltaan laskevat työn kustannukset, jolloin kannattaa teettää töitä, joita ei aikaisemmin kannattanut teettää. Tuo suhteellinen kustannus tarkoittaa työn hintaa suhteessa nominaalisen kansantuotteen kokoon.  Saksaa ja Itävaltaa lukuun ottamatta kaikissa euromaissa on työvoimaa tarjolla vallan mainiosti, joten kyseessä on kysyntäongelma.

Käytännössä temppu eli työn suhteellisen hinnan laskeminen on tehtävissä kahdella eri tavalla. Toinen on muun muassa Japanin nyt menestyksekkäästi harrastama rahapoliittinen elvytys, jonka vaikutuksesta maan nominaalinen kansantuote kasvaa ja valuutan arvo laskee – toinen tapa on Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa ja Espanjassa toteutettava sisäinen devalvaatio.

Rahapoliittinen elvytys näyttää toimivan oikein mainiosti myös Sveitsissä, joka on pumpannut frangeja markkinoille pilvin pimein. Tosin Sveitsissä tempun tarkoituksena on ollut ensisijaisesti estää frangin arvon revalvoituminen. Revalvoituminen olisi tarkoittanut deflatorista shokkia Sveitsin taloudelle ja SNB aivan oikein estää tuollaisen shokin syntymisen.

Japanissa taas rajusti elvyttävä rahapolitiikka yhdistettynä kohtuulliseen fiskaaliseen elvytykseen on potkaissut deflaation ja supistuvan teollisen tuotannon kourissa kamppailleen talouden nousuun. Vaikka Japanin virallinen työttömyys on ollut vähäistä koko ajan, niin se vähäinenkin on nyt laskenut. Japanin lukuja löytyy muun muassa täältä. Japanilaisten köyhtyminen on pysähtynyt ja talous piristynyt.

Japani ei edes ole kovinkaan pieni kansantalous. Abenomics näyttäisi toimivan vallan mainiosti.

Sisäisen devalvaation tehokkuus työn kysynnän lisääjänä on varsin kyseenalaista. Yhdenkään sisäistä devalvaatiota yrittäneen euromaan työllisyys ei ole lähtenyt kasvuun vaikka moista on luvattu jo kauan. Käytännössä noiden maiden työn kysyntä on pienentynyt.

Toisin sanoen sisäisen devalvaation vaikutus työllisyyteen on osoittautunut negatiiviseksi, työllisyyttä heikentäväksi. Koska kaikissa sisäistä devalvaatiota yrittäneissä maissa työn tarjontapuoli on kunnossa viimeistään tehtyjen sosiaaliturvan ja työttömyyskorvausten leikkausten jälkeen, niin ainoa selitys työvoiman yhä heikkenevälle käyttöasteelle on se, että sisäinen devalvaatio heikentää työn kysyntää.

Johtopäätöksen teko on aika suoraviivaista. Mikäli työllisyyttä halutaan parantaa, niin sisäinen devalvaatio on väärä lääke. Oikea lääke näyttää olevan rahapoliittinen elvytys tyyliin SNB, FED ja ennen kaikkea BoJ.

Tietenkin jos haluaa vielä antaa poliitikoille tärkeyden tunnetta, niin varmasti tehoavan rahapoliittisen elvytyksen lisäksi mukaan voi ottaa sopivan annoksen finanssipoliittista elvytystä – kuten Japanissa on tehty.

Advertisements

From → Uncategorized

6 kommenttia
  1. H. Myllyniemi permalink

    Se nyt vaan on niin paljon mukavampaa maksaa asuntolainaansa jatkuvasti pienenevillä tuloilla. Ja valtion osalta paljon hauskempaa maksaa kasvavia ulkomaan velkoja alati kutistuvalla verokertymällä.

    Jalat rahille, tölkki siideriä ja nautitaan kyydistä. =)

    • Minun on jotenkin hankala ymmärtää itsetuhoisen politiikan perusteluja. Kun sisäinen devalvaatio on lääkkeenä osoittautunut kaverille vaaralliseksi, niin millä perusteella sisäisen devalvaation kuvitellaan toimivan toisin Suomessa?

      Oletko huomannut, että puheet Irlannista mallimaana ovat vähän vähentyneet? Syynä aika pitkälti se, että lääkevienti on romahtanut, minkä vuoksi tilastot eivät ole ennakoidun kaltaisella tavalla iloisia.

      Lääkeviennin romahtaminen ei tosin ole seurausta growsteritystä vaan patenttien umpeutumisesta. Irlannin kannalta vain ikävä ajoitus.

      • H. Myllyniemi permalink

        Mitäpä tähän voi sanoa? Selvää lienee ainoastaan se, että EKP on pidättäytynyt toimista, koska Saksa. 90-luvun alussa Buba pisti Euroopan maita nurin, joten siinä mielessä ei ole tapahtunut mitään muutosta. Kriisimaat eivät ole ”kaapanneet” valtaa EKP:n johtokunnassa, vaikka niillä taitaa jo olla enemmistö. 🙂

        Katsotaan nyt, mitä tapahtuu korkotason alkaessa nousta – muiden piristymisen vuoksi.

  2. Kansalaisten siirtyminen käyttämään halvempia tuotteita ilmeisesti pelastaa meidät lamasta. Onneksi markkinoiden halvimmat tuotteet tehdään Suomessa 🙂

  3. Bart permalink

    Eipä ole paljon lisättävää. Ikävä kyllä. Keskeinen kysymys on sinunkin esiinottama pohdinta siitä kenelle poliittinen johto on lojaali? Omalle kansalle vai EU:n ideaaleille?

    • hakki47 permalink

      Vastaus kysymykseesi on itselleen. Ja sitäkin vain lyhyellä aikaperspektiivillä. Nykyinen meno mitä suurimmalla todennäköisyydellä nimittain hajoittaa koko EUn, ellei Saksan onnistu sitä ennen orjuuttamaan pieniä EUn reunavaltioita. Ja jos Saksan on onnistunut ne orjuuttaa, sitä varmemmin. Perusteena jo yksin tuo vanha hokema ”you can fool aal ofthe people some of the time…”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: